Kukaan vastaajistamme ei muistanut tällaista kirjaa, eikä tietokannoistakaan ollut apua. Muistaisiko joku lukijoista tällaisen kirjan? Tietoja kirjasta voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Johannes Gebhard (s. 1894, Helsinki – k. 1976) näyttää signeeranneen joskus työnsä juuri noin: Joh G-d.https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/johannes-gebhard-2Suosittelen kuitenkin kääntymään taideasiantuntijan puoleen, mikäli haluat täyden varmuuden siitä, että kyseessä on Johannes Gebhardin työ.
Kyseessä lienee Toby Forwardin ja Ruth Brownin Jouluhiiri (The Chirstmas Mouse, suom. Raija RIntamäki, 1996)https://piki.finna.fi/Record/piki.309334?sid=5204066804Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirjaa kuvaillaan näin:"Charles Dickens loi käsitteen joulukertomus ensimmäisellä joulukirjallaan, Joululaulu (The Christmas Carol, 1843), joka kertoo saiturin joulusta. Tämä joulukertomus on sijoitettu hiirten maailmaan, ja se viittaa sekä kuvituksessa että tekstissä useasti Dickensin kertomukseen. Ben-hiiri saa salaperäiseltä Luke-hiireltä tehtäväksi kysyä, haluaisiko joku hänen sokeroidun luumunsa syödäkseen sen yksin. On joulu, ja vaikka hiiret ovat köyhiä ja nälkäisiä, ne mieluummin viettävät joulua yhdessä kuin lähtevät juhlista...
Staava Haavelinna esitti Katrin ja Leenan mummoa Roland af Hällströmin ohjaamassa elokuvassa Paimen, piika ja emäntä (1938).Paimen, piika ja emäntä | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Elonet
Alkuun voisi auttaa esimerkiksi jokin seuraavista:Kalevi Kasala, Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten : kirkkotiedon käsikirja Merja Marras, Ortodoksinen elämäntapa 12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa
Tässä joitakin kirjoja, jotka sivuavat aihetta. Lisätietoa nimekkeistä löydät vaikka Kirjasammosta.Historiateoksia, joissa kuvataan siviilien elämää sodan jälkeenBeevor, Anthonyt : Berliini 1945. Kääntäjä Matti Kinnunen. WSOY, 1. p. 2003Gebhardt, Miriam : Ja sitten tulivat sotilaat : saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä. Suomentanut Maikki Soro, Minerba, 2026.Huber, Florian : Lupaathan tappaa itsesi : kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945. Kääntänyt Heli Naski. Mckay, Sinclair : Berliini - elää ja kuolla maailmanhistorian pyörteissä. Englannin kielestä suomentanut Timo Kallo. Minverva, 2023. Berliinin ja berliiniläisten historia, josta osa käsittelee sodanjälkiestä aikaa. MuistelmiaBaer,...
Kyse lienee enemmänkin tyyliseikasta kuin varsinaisesta oikeakielisyydestä, mutta ainakin on huomattavasti tavallisempaa taistelukentälle jääneiden sotilaiden yhteydessä puhua kaatuneiden jäännösten löytymisestä kuin kuolleista sotilaista.34 artikla – Kuolleiden henkilöiden jäännökset Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjassa kansainvälisen aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta viittaa kohdassa 2c ilmauksen "kuolleiden henkilöiden jäännökset" ohella vainajiin myös "kuolleina" ja "kuolleina henkilöinä". Asiaa kirjallisesti käsiteltäessä tekstissä käytettyihin ilmauksiin voi vaikuttaa sekin, että halutaan välttää samojen sanojen liiallista toistoa ja siksi päädytään kömpelöltä tai jopa "vääriltä" tuntuviin kielellisiin ratkaisuihin....
Sävellyksestä ei ole vieläkään julkaistu nuottia. Aikaisemmassa vastauksessa samaan kysymykseen ehdotetaan, että Kassu Haloselta itseltään voisi saada nuotit.
Kirkkoisä Ignatioksesta kerrotaan kirjoissa Halldorf, Peter: 21 kirkkoisää : kristillisen uskon muotoutumisen historiaa sekä Koskenniemi, Heikki: Veren ja tulen läpi : vanhan kirkon marttyyrien todistus. Linkki Helmet hakuun. Kirjat ovat kokoomateoksia, joten yhtä henkilöä käsitellään luultavasti lyhyehkösti.Kirkkoisä Ignatios löytyy myös netistä. Linkki Luterilainen.net, Linkki risti katolilainen.fi sekä Linkki Ortodoksi.net
Hei,Tässä asiassa kannattaa kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Tietoa löytyy myös tältä Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämältä sivustolta: https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/hakkuutahteen-korjuu-uudistushakkuualoilta/toteutus.
KTR23:n ensimmäinen patteristo perustettiin Jyväskylässä, josta se siirrettiin helmikuussa 1940 Länsi-Kannakselle.Patteriston liikkeitä ja arkea voi seurata Kansallisarkiston digitoimista alkuperäisistä sotapäiväkirjoista:SPK 2073 Kenttätykistörykmentti 23. I patteristo, 15.1.1940 - 31.3.1940(1940-1940)SPK 2074 Kenttätykistörykmentti 23. I patteristo(1940-1940)SPK 2075 Kenttätykistörykmentti 23. I patteristo. Esikuntapatteri, 15.1.1940 - 13.3.1940(1940-1940)Erityisesti 14.2.1940 alkava jakso kuvaa patteriston siirtoa ja taistelutoimintaa Kannaksella. Sotapäiväkirjassa mainittu Häyryn kartano viittaisi siihen, että patteristo päätti sotansa Tammisuon lähistöllä Viipurin koillispuolella.
Vuodesta 1947 lähtien Suomessa oli voimassa rajavyöhykelaki. Sen 4 a § (21.12.1990/1331) mukaan ”valtakunnan rajalle vievien teiden sekä rakennusten rakentamiseen viisisataa metriä lähemmäksi rajaa muuhun kuin valtion tarpeeseen tarvitaan sisäasiainministeriön lupa.”Eli rakentaminen on ollut mahdollista, jos sisäasianministeriö on antanut siihen luvan. Nykyisin rajavyöhykkeellä liikkumista ja toimimista säädellään rajavartiolailla 578/2005: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2005/578Kyseinen laki sisältää luvun 7, jossa on määritelty rajavyöhykettä koskevat säännökset. Pykälät 52- 57 käsittelevät mm. rajavyöhykelupaa. Jo vanhassa rajavyöhykelaissa kävi ilmi, että sisäministeriö on voinut antaa luvan rakentamiseen...
Mitä ilmeisemmin bilirubiini ei ole itsessään valkuaisaine, mutta sitoutuu veren valkuaisaineen, albumiinin, kanssa verenkierrossa ja näin kulkeutuvat yhdessä maksaan.Lähde: Tutkimusohjekirja - Fimlab
Lausahdus on Tove Janssonin novellista Åttiårsdag, joka sisältyy kokoelmaan Resa med lätt bagage (1987). Novellikokoelma on suomennettu nimellä Kevyt kantamus ja muita kertomuksia (suom. Oili Suominen, 1987) ja tämä novelli on siis nimeltään Kahdeksankymmenvuotispäivät.Etsimäsi lausahdus on aivan novellin lopusta ja Oili Suominen on suomentanut sen näin: "Ei tämä minun haluni ehkä ole niin kaksinen, mutta se on ainakin minun omani". (Alkukielellä: "Min lust är kanske inte så märkvärdig men den är i alla fall min".)
Haluamasi kirja on mahdollisesti Timo Kyllösen Aava (2019). Kirjan esittelyteksti: "Ammattivalokuvaaja Matias Virta sukeltaa rauhalliseen erämaalampeen, mutta pintaan noustuaan järkyttyy löytäessään itsensä maailmasta, jossa hän ei ole koskaan käynyt. Lampi on muuttunut kansainvälisen rikollisliigan pelilaudaksi, jossa nappulat etenevät tai kaatuvat vahvimman päätöksellä. Kuinka paljon hänen on riskeerattava, että moraaliton ympäristön turmelija joutuu vastuuseen teoistaan?"Kirjaa ei ole varsinaisesti luokiteltu ekokatastrofi-kirjaksi, mutta on lähin kuvailemaasi kirjaa.
Äiti-aihe ei ole kovinkaan tavallinen Eeva-Liisa Mannerin lyriikassa. Useimmin äidit esiintyvät hänellä pelkkinä mainintoina: "Eurydike, / sisar, kaipaus, / vaimo, ehkä äiti, -- " (Orfeus Manalassa. 2 ; kokoelmassa Orfiset laulut), "Mikä kostea pimeä sykkivä avaruus, / minkä kärsivällisen äidin kohtu -- " (Duo ; Orfiset laulut), "Sävel on surullinen ja oudon kiivas, / vain siellä täällä jokin arabialainen nauha, / kun äiti liittää kuluneita loppuja / jyrkkään perinteiseen kulkuun -- " (Misericordia ; Fahrenheit 121), " -- sinne missä ilta / on syvin tummien puiden alla, / yön äiti." (Polku metsän läpi ; Fahrenheit 121). Varsinaisesti äidistä puhuu ainakin Mannerin esikoiskokoelman Mustaa ja punaista (1944) runo Valkea uni: "Näin äsken...
En ole historiantutkija enkä tavoittanut sellaista vastaamaan tähän kysymykseen, mutta voinen yrittää päätellä jotain. Suomen karttaa kun katsoo, niin voi melkoisella varmuudella todeta, että 1800-luvulla Helsingistä emämaahan Ruotsiin ja Norjan puolelle haluava on valinnut kulkuvälineekseen laivan. Helsingin satamien historiaa käsittelevästä nettiartikkelista (Sundgren & Tukkimäki) selviää, että Helsingin laivaliikenne Suomen ulkopuolelle suuntautui lähinnä Hulliin, Pietariin, Rääveliin (nyk. Tallinna), Lyypekkiin ja Kööpenhaminaan. Voisin kuvitella, että Kööpenhaminasta on ollut kätevintä jatkaa esimerkiksi Osloon. Edelleen pohjoisemmas Norjaan matka on todennäköisesti jatkunut laivalla tai laivoilla rannikkokaupunkeja pitkin, mutta...
Pennasella oli kiinnitys Lappeenrannan kaupunginteatteriin 1953–57 ja Kotkan Kaupunginteatteriin 1957–63. Hän valmistui Tampereen Yhteiskunnallisen korkeakoulun draamastudiosta vuonna 1962, ja siirtyi Tampereen Teatteriin vuonna 1963. Pennanen kiinnitettiin 1969 Helsingin Kaupunginteatteriin ja liittyi lopulta vuonna 1973 Suomen Kansallisteatterin kaartiin, josta hän jäi sairauseläkkeelle vuonna 1985.Lähteitä:Martti Pennanen | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fiilona.tinfo.fi/tekija_tieto.aspx?id=16961
Dolorous on varsin monimerkityksinen adjektiivi, jolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi tuskallista, kärsimystä, murhetta tai näitä aiheuttavaa; stroke merkitsee iskua. Arthur-legendoissa "dolorous stroke" tarkoittaa seurauksiltaan vakavaa – sekä fyysistä että emotionaalista tuskaa ja kärsimystä sekä murhetta tuottavaa – miekaniskua, jolla sir Balyn surmasi kuningas Pellesin.
