Englantilaisen Eric Malpassin (1910–1996) kirjoja luonnehditaan elämän ja lämpimän huumorin täyttämiksi kirjoiksi. Häneltä on suomennettu alla luetellut teokset.
- Aamulla kello seitsemän, 1978
- Beefy-paran pankkiryöstö, 1969
- Illalla kello kymmenen, 1968
- Joenrannan talossa, 1979.
- Oi, oi, tyttökulta, 1970
- Tuuli sadetta lietsoo, 1981.
Huumorilla höystettyä elämänviisautta edustavat myös seuraavat perhetarinat:
- Gilbert, Frank B. Jr.: Tusinoittain halvemmalla
- Bates, H. E.: Oi ihana toukokuu, Purppuratasanko, Rakkaus Lydiaan, Tuulahdus Ranskan ilmaa.
Palkittu ja kriitikoiden ”tosimpiin ja hauskimpiin” nykykirjailijoihin lukema Anne Tyler kuvaa kahdeksassa suomennetussa kirjassaan arkielämän tragikoomisuutta.
Elämäniloa edustavista...
Lorna Hillin "Sadlers Wells" -sarjasta on ilmestynyt suomenkielellä toistaiseksi vain yksi osa: "Unelmat toteutuvat, Veronica". Kaiken kaikkiaan sarja kattaa huimat 14 osaa. Näet osien englanninkieliset nimet esimerkiksi täältä: http://www.collectingbooksandmagazines.com/hill.html
Suomenkielisen teoksen julkaisu- ja kustannusoikeudet ovat Gummeruksella. Voit kysyä suoraan heiltä, onko mahdollista, että sarjan muitakin osia suomennettaisiin tulevaisuudessa.
Voit esittää toiveesi joko sähköpostitse info@gummerus.fi tai täyttämällä sähköisen lomakkeen verkossa http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=293&component=/accontacts/contac…
Tätä Gaskellin teosta ei ole suomennettu. Kansallisbibliografia Fennican mukaan Elizabeth Gaskellilta on suomennettu vain kaksi teosta, Cranfordin naiset (alkuteos Cranford, suomennettu myös nimellä Cranfordin seurapiiri) ja Sylvian kosijat (Sylvia's lovers).
Ryhmälähdössä juostava matka on kaikille hevosille sama. Yleisin lähetystapa on autolähtö. Tasoituslähdössä juostava matka määräytyy lähtösumman tai ennätyksen perusteella. Esim. paalulta (kohta, josta tasoitusajossa perusmatkan juokseva hevonen lähtee)lähtee hevonen, jonka lähtösumma on esim. 2000€ ja 20 metrin takamatkalta hevonen, jonka lähtösumma on 3000€ jne.
Meillä kirjastolaisilla ei valitettavasti ole riittävää pätevyyttä antaa lakiasioihin liittyviä neuvoja. Helsingin kaupunginkirjaston Töölön kirjastossa toimii maanantaisin klo 17-19.30 asianajajapäivystys:
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Toolon_kirjasto/Palve…
Pertti Purosen kirjassa Näin teen perukirjan itse (uusin painos 2008) on paljon ohjeita ja myös perukirjan malli. Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Makupalat.fi:ssä on perukirjamalleja ja...
Vaikuttaa siltä, ettei Charles Baudelairen runoa Le mauvais moine ole suomennettu. Pahan kukkia –kokoelmassa on vain osa alkuperäisen runoista, eikä kysymäsi ole niiden joukossa. Yksittäisiä runoja on suomennettu paljonkin. Erinomainen lähde maailman runouden suomennoksiin on Lahden kaupunginkirjaston tekemä runotietokanta
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Sen mukaan Baudelairen suomennoksia on monissa antologioissa ja esim. Parnasso-lehdessä. Tietokannan mainitsemien lisäksi muutama hänen runonsa on ainakin Lyyra ja paimenhuilu (1917, V. A. Koskenniemen suomennoksia) –teoksessa. Missään näistä ei kysymääsi runoa kuitenkaan ole.
Bjørnstjerne Bjørnsonin novelli Kotkanpesä on ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1885 Aatto Suppasen suomentamana hänen toimittamassaan ja WSOY:n kustantamassa novellikokoelmassa Skandinaviasta : novelli-kirja. Seuraavan kerran novelli julkaistiin vuonna 1909 niin ikään WSOY:n kustantamassa kokoelmassa Kertomuksia. Tällä kertaa suomentajina olivat Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen. Bjørnsonin Kotkanpesä-novelli on sittemmin sisältynyt lukuisiin novelliantologioihin. Tuoreimmat julkaisut ovat Aulis Ojajärven toimittama Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja : 1 (WSOY, 1987), Anne Helttusen ja Tuula Uusi-Hallilan toimittama Laatunovelleja (WSOY, 1998) ja Ulla Lappalaisen toimittama Virtaavan veden äärellä : eurooppalaisen...
Kyseisen levyn kansilehdissä ei tosiaan kappaleen esittäjää mainita, eikä vastausta tuntunut löytyvän Juice Leskisestä kertovasta kirjallisuudesta tai musiikkiaiheisista tietokannoista. Musiikkiasiantuntija vastasi korvakuulolta, että kyseisen kappaleen laulaa Ila Loueranta.
Tutkimustietoa aiheesta voi hakea esim. yliopistojen kirjastojen kokoelmatietokannoista. Yhdistelmähaulla voi hakea vaikkapa asiasanoilla avohoito potilaat tai avohoito omaiset. Kokoelmatietokantoihin pääsee http://www.kirjastot.fi sivulta valitsemalla sisällysluettelosta tieteelliset kirjastot. Helsingin yliopiston kirjaston Helka tietokannan osoite on http://wwls.lib.helsinki.fi/ Edellämainitut sisältävät myös graduja. Suomen kansallisbibliografiatietokantaan Fennicaan pääsee myös kirjastot.fi -sivulta valitsemalla sisällysluettelosta tietokannat ja edelleen Fennica. Fennicassa ei ole graduja. Tieteellisten kirjastojen yhteisluettelo Linda on asiakkaiden käytettävissä monien oppilaitosten kirjastoissa. Myös yleisten kirjastojen, kuten...
Urheilutoimittajat ja -selostajat tosiaan käyttävät välillä hyvinkin värikästä kieltä. Tässä vastauksia kysymiisi termeihin:"Helmarit" (eli "Helmipöllöt") on lempinimi Suomen naisten jalkapallojoukkueelle. Sen merkityksestä ja alkuperästä löytyy aiempi vastaus palstaltamme täältä."Himmailla" puolestaan tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan tässä yhteydessä hidastelua, hidastamista tai pidättelyä. "Mennä vihkoon" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin mennä pieleen, mönkään tai metsään - jokin ei siis onnistu. Ilmauksen alkuperä ei sen sijaan ole yksiselitteinen. Sitä on pohdittu tässä Kotimaisten kielten keskuksen blogikirjoituksessa.
Pääkaupunkiseudun kirjastot, Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa, hoitavat aineistohankintansa itsenäisesti, joten sinun täytyy tiedustella aineistonvalintaperusteista joka kirjastosta erikseen. Espoon ja Helsingin Internet-sivuilla on kirjastojen aineistonvalinnan perusteet luettavissa. Kaikkiin neljään kirjastoon voi lähettää aineistonhankintatoivomuksen Internetin kautta. Yleisesti ottaen pääkaupunkiseudun kirjastoilla ei ole mitään poikkeavia rajoituksia aineiston hankinnassa. Eroa saattaa tosin olla esim. omakustanteiden hankinnassa, joita ei ainakaan Helsingin kaupunginkirjastoon yleensä oteta. Laitan oheen yhteystiedot eri kirjastojen hankintaosastoille sekä yllämainituille Internet-sivuille.
Espoo, aineistokeskus, puh. * 816 5011...
Tietokoneessa oleva informaatio koostuu biteistä (joko 0 tai 1).
Kahdeksan bittiä on tavu.
1024 tavua on kilotavu. Vaikka "kilo" tarkoittaa tuhatta, on siis kilotavussa hieman enemmän kuin tuhat tavua.
Suomalaisen paikannimikirja (2007)kertoo nimestä Nousiainen seuraavasti:
" Nousiainen kunta Varsinais-Suomessa, ruotsiksi Nousis. deNousia 1232, Nosis 1234, Nowsis 1328, Nousis 1336"..."Nimen vanhimmat kirjoitusmuodot kuvastavat ruotsinkielistä nimiasua Nousis. Kansanomaisesti nimenä on ollut Nouste, jonka taustalla on taivutusmuoto Nous(iais)ten. Nousiainen on jo varhain ollut merkittävä paikka: esihistoriallisella ajalla muinaispitäjä ja myöhemmin piispanseurakunta ja kirkkopitäjä. Uskonpuhdistukseen saakka Nousiaisten kirkko oli pohjoismaiden huomattavimpia pyhiinvaelluskohteita, koska siellä oli marttyyripiispa Henrikin hauta. Kansanomaisesti nimen synty on liitetty piispa Henrikin ristiretkeläisten maihinnousuun. Sulo Kepsu ehdottaa...
Tupac Shakurista löytyy tietoja suomeksi seuraavista kirjoista:
- Heikki Hilamaa: Musta syke : funkin, diskon & hiphopin historia (s. 195-199)
- Chang, Jeff: Can't stop won't stop : hiphopsukupolven historia (useilla eri sivuilla).
Shakurista on lisäksi mainintoja seuraavissa englanninkielisissä kirjoissa:
- George, Nelson: Hip hop America
- Lommel, Cookie: The history of rap music
Kirjoja voi kysyä Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosastolta, puh. 03-8125530. Niiden saatavuuden voi myös tarkistaa kirjaston LASTU-tietokannasta: http://www.lastukirjastot.fi/lahti/
Kysymäsi runo kuuluu runosikermään ”Viisi rohkeaa viiriä” ja on sikermän ensimmäinen runo. Se löytyy ainakin Tabermanin runokokoelmista ”Duende” (sivu 116; Gummerus, 1996) ja ”Ihme nimeltä Me” (sivu 135; Gummerus, 1999). On mahdollista, että se on ilmestynyt jossakin muuallakin, mutta ainakin noista kokoelmista sen löydät.
Helsingin raitiotielinjojen yhteispituus on 71 km. Pisin linja yhteen suuntaan on linja 1A Käpylästä Eiraan. Linjan pituus on 9,135 km. Nykyisin linjojen pituudet muodostuvat reittiosamatriiseista ja siten linjojen pituuksia ei nykyisin löydä koottuna mistään. Eri järjestelmät kokoavat kulloinkin voimassa olevan reitin pituuden. Näin kerrottiin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) Raitioliikenteestä.
Tietoa Helsingin raitiovaunuliikenteestä internetissä:
HKL raitioliikenne
Helsingin raitiotielinjat kartalla
Suomen Raitiotieseura ry
http://www.nettilinja.fi/~ahellman/
Helsinign kaupungin raitioliikennemuseo
ja
kirjallisuutta aiheesta
HelMet-kirjastoissa eli Vantaan, Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kaupunginkirjastossa kirjan voi uusia viisi kertaa, jos siitä ei ole varauksia ja jos kortilla on maksuja alle 30 euroa. Bestseller-kirjoja ei voi uusia kertaakaan. Uusiminen onnistuu osoitteessa http://www.helmet.fi kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla. Uusia voi myös puhelimitse tai käymällä kirjastossa.
Uusimisesta ja muusta löytyy lisää tietoa osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j….
Helsingin Sanomissa julkaistun muistokirjoituksen mukaan Timo Toikka "kuoli pitkään sairastettuaan kotonaan Helsingissä" sairauden laatua täsmentämättä.
Timo ja Markku Toikka olivat veljeksiä. Markku Toikan 60-vuotispäivänä Helsingin Sanomien Ihmiset-palstalla julkaistun kirjoituksen mukaan hän "kasvoi Somerolla, jonne evakkomatka oli tuonut hänen vanhempansa". Siirtokarjalaisten tie -matrikkelin somerolaisista löytyy Muolaasta syntyisin oleva rakennusmestari Reino Unto Toikka puolisoineen (Tuulikki Eira, o.s. Uski). Näille kirja luettelee neljä Somerolla syntynyttä poikaa: Ari Juha (s. 1951), Markku Tapani (s. 1955), Timo Taneli (s. 1959) ja Vesa Jukka (s. 1962).
Rune Andreassonin Bamse-kirjoista on suomennettu viisi: Nalle ja leijona, Nalle ja merirosvot, Nalle lentää kuuhun, Nalle Villissä lännessä ja Nallen koulu. Suomennokset ovat 1960-70-luvuilta. Lisäksi 1986 on suomennettu viiden sadun kokoelma Nalle, maailman vahvin karhu. Pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa näitä suomennoksia ei löydy, joistakin maakuntakirjastoista muualta Suomesta kylläkin. Nalle lentää kuuhun ja Nalle ja leijona -nimiset kirjat ovat Plussa-aineistorekisterin mukaan Espoon Tapiolan kirjaston kokoelmissa, mutta tekijäksi on merkitty Hilkka Palola. Kyse on kaiketi silti samoista kirjoista, koska Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan nämä Andreassonin kirjat on suomeksi kertonut Hilkka Palola.
