Sergei Jeseninin (1895-1925) tuotantoa on suomennettu valitettavan vähän, mutta teoksista Venäjän runotar (toim. Kiparsky, Viljanen, 1946) sekä Neuvostolyriikkaa I (toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen, Raija Rymin ; suom. Anna-Maija Raittila, Pentti Saaritsa, Hki : Tammi, 1979)
löytyy joitakin runoja.
Englannin kielellä löytyy kaksi teosta: Selected poetry, 1982 ja Confessions of A Hooligan, 1973.
Teokset löytyvät HelMet-kirjastojen tietokannasta ositteesta www.helmet.fi
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan ensimmäinen Pikku Heidi -suomennos olisi ilmestynyt jo v. 1885, viisi vuotta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen, Weilin & Göösin kustantamana. Suomentajana oli nimimerkki Serkku. Seuraavassa Otavan kustantamassa laitoksessa v. 1905 on maininta : suom. korjannut Irene Mendelin. Ajanmukaisemman käännöksen on tehnyt Sirkka Rapola. Toinen Heidi-kirja eli Heidi osaa käyttää oppiansa suomennettiin 1907, suomentajaa ei Fennicassa mainita. Uudemman käännöksen on jälleen tehnyt Sirkka Rapola ja kirjan nimeksi muotoutunut Heidi osaa käyttää oppiaan. Kolmas ja viimeinen osa on nimeltään Heidi ystävämme, Fennican mukaan käännetty v. 1938 ja saatavilla kirjastosta http://www.helmet.fi/record=b1524826~S9*...
Minja-nimeä koskevaan kysymykseen on tässä palvelussa vastattu jo aiemmin:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=8bf56778-6a1…
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=3128c592-8ac…
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=4a009ea0-15c…
Pelkkää Mire-etunimeä ei kirjastomme etunimikirjoista löytynyt, mutta esim. Mirella-nimen yhteydessä mainitaan Mire sen lempinimijohdoksena.
Mm. Anne Saarikallen ja Johanna Suomalaisen kirjassa Suomalaiset etunimet aadasta Yrjöön kerrotaan Mirella-nimen olevan italialainen muunnos Mireille-nimestä, jona pohjautuuu latinan mirari-verbiin, jokanka merkitys on ihailla.
Muita samankaltaisia nimiä ovat Mira, Miranda, Mirja.
Hilja Valtoselta tällainen juonikuvio kyllä löytyy romaanista Ruskapäiviä (Otava, 1975). Kirjan päähenkilö on eläkkeellä oleva opettajatar, jolle tapaus on sattunut nuoruudessa ja joka nyt tapaa näin pelastamansa miehen uudestaan.
Elean voisi ajatella olevan lyhentymä nimestä Eleanor. Tämä englanninkielisissä maissa käytössä oleva nimi on johdettu ranskan kautta muinaisprovensaalisesta nimestä Alienor. Jotkut pitävät tätä Helene-nimen johdannaisena, mutta todennäköisemmin se on germaanista alkuperää (ali ~ "toinen, vieras").
Elea oli myös kreikkalaisten Etelä-Italiaan n. 540 eKr. perustaman kaupungin nimi (lat. Velia).
Lähde:
Patrick Hanks & Flavia Hodges, A dictionary of first names. Oxford University Press, 1990
Etsimäsi laulun Andrew Lloyd Webberin musikaalista "Jesus Christ Superstar" on tosiaankin suomentanut Esko Elstelä. Laulu on saanut suomenkielisen nimen "Maria Magdalenan laulu". Suomenkieliset sanat löytyvät useastakin teoksesta, mm. Suuresta musikaalikirjasta (F-Kustannus, 2009) ja Suuren toivelaulukirjan osasta 11.
Saat laulun sanat sähköpostiisi.
Lähteet:
https://finna.fi
Suuri toivelaulukirja 11 (F-kustannus, 2003)
Mikäli hyttynen saa imeä verta häiritsemättä, se saattaa kaksin-tai kolminkertaistaa oman painonsa. Mahdollistaakseen tämän hyttynen poistaa nestettä elimistöstään, minkä tarkkasilmäinen voi havaita pienen pisaran puristuessa ulos hyttysen takapäästä. Hyttyset eivät kakkaa, mutta syövät ja pissaavat yhtä aikaa.
Lisätietoa aiheesta löytyy http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kohta_pistaa_pista_vasta… ja Juhani Itämiehen kirjasta Pistämätön hyttyskirja (2007).
Aiheestasi löytyy useitakin tutkimuksia. Esimerkiksi seuraavat: Weizmann-Henelius, Ghitta: Väkivaltaisen ihmisen kohtaaminen. Helsinki,1997; Ekdahl, Johanna:Aggressio- ja väkivaltatilanteet päivystysluonteisessa hoitotyössä/ Johanna Ekdahl, Mari Routapohja, Turun terveydenhuolto-oppilaitos, 1998; Mastokangas, Esa: Aggressiivisen vanhuksen hoito, Turun ammattikorkeakoulu, 1999;Saarni, Mari: Uhkaavasti tai aggressiivisesti käyttäytyvä psyykkisesti sairas, humalainen tai päihteiden väärinkäyttäjä hammashuoltajan vastaanotolla, Turun terveydenhuolto-oppilaitos, 1997 ja Mäkelä, Milla: Väkivaltatilanteet psykiatrisella suljetulla osastolla: potilaan näkökulma/ Milla Mäkelä, Seija Mäki-Laurila, Turun ammattikorkeakoulu, 1999. Seuraavat artikkelit...
Suomen kielen perussanakirjan (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, v.1990) mukaan 'julkaisu' on "(useina kappaleina) julkaistu kirjallinen tuote".
Tämä tieto on siis jo melko vanha. Oman käsitykseni mukaan sanalla julkaisu tarkoitetaan nykyään myös sähköistä aineistoa (esim. verkkojulkaisu). Ehkäpä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto osaisi antaa tarkempaa tietoa asiasta http://www.kotus.fi/palvelut/ .
Useimpien löytämieni lähteiden mukaan Voittoratsukko -kirja todella kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Esimerkiksi Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (BTJ 2005) väittää niin. Toisaalta itse kirjassa ei missään kohtaa mainita, että se kuuluisi Nummelan ponitalli -sarjaan tai mihinkään muuhunkaan sarjaan. Kirjan henkilöt eivät ole samoja kuin selaamissani aikaisemmin ilmestyneissä Nummelan ponitalli -sarjan kirjoissa. Suomen kansallisbibliografia Fennicassa ei Jalon Voittoratsukko -kirjan tiedoissa liioin ole merkintää siitä, että se kuuluisi mihinkään sarjaan. Nummelan ponitalli -sarjaa on kustantanut Otava vuoteen 2001 asti, jolloin kustantajaksi vaihtui WSOY. Voittoratsukko -kirja on ilmestynyt kustantajan vaihdoksen jälkeen...
Vanhustyön keskusliitton projektien ja ikäMAMU-toiminnan yhteydessä on julkaistu useita ikääntyviä maahanmuuttajia käsitteleviä teoksia, joista osa on luettavissa myös verkossa, ks.
http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi/fin/jarjestotoiminta/ikaantyvat_ma…
Muita Vanhustyön keskusliiton julkaisuja aiheesta ovat mm.:
Kuusi, Ulla: Ikääntyvät maahanmuuttajat Suomessa : Mamu-projektin loppuraportti, 2000.
Salokangas, Tuula: Ikääntyvän maahanmuuttajan kotoutuminen, 1999.
Jaakkola, Eila: Vanhuus vieraalla maalla, 2003.
Kärkkäinen, Tanja: Maahanmuuttajavanhukset ja suomen kieli : haastattelututkimus inkerinsuomalaisten, bosnialaisten ja vietnamilaisten vanhusten kielenoppimismotivaatiosta, sosiaalisista verkostoista ja etnolingvistisestä...
Kirjoja aiheestasi löydät kirjastomme hausta laittamalla asiasanoiksi (eri kenttiin) kansallinen identiteetti JA suomalaiset. Myös kulttuuri-identiteetti asiasanaa käytetään. Siihenkin voi yhdistää toiseksi asiasanaksi Suomi tai suomalaiset. Samaten voit hakea asiasanoilla arvot JA suomalaisuus tai Suomi.
Verkkokirjasto: http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2
Tässä joitakin esimerkkejä haussa löytyneistä kirjoista:
Mitä Suomi on? : keskustelua Suomesta ja suomalaisuudesta / toimittaja: Antti Isokangas (2010) Osa materiaalista tällä sivulla: http://www.mitasuomion.fi/
Suomi herää : mistä on suomalaisuus tehty? / Matti Vainio
Suomalaisten symbolit / toimittaneet Tero Halonen & Laura Aro
Uskonto, arvot ja instituutiot : suomalaiset...
Suomen viikonpäivien nimet ovat peräisin germaanisten kielten perinteistä. Kieliryhmässä nykysaksassa on samanlainen rakenne: keskiviikko on Mittwoch, kun taas muut viikonpäivät ovat tag-loppuisia. Tällä korostettiin sitä, että kun viikko alkoi sunnuntaista, keskiviikko oli viikon keskimmäinen päivä.
Muissa germaanisissa kielissä keskiviikon nimi yleensä viittaa Odiniin tai Wotaniin. Näin on myös pohjoisgermaanisissa eli skandinaavisissa kielissä, joista muut viikonpäiviemme nimet on luultavasti lainattu. Kuitenkin skandinaavisista kielistäkin islannissa keskiviikon nimi on kauan ollut miðvikudagr eli keskiviikonpäivä.
Onko suomen kielessä sana sitten jostain syystä lyhentynyt niin että päivään...
Kirjastokorvaus on puhekielen ilmaisu apurahoille, joita maksetaan erillisen lain nojalla kirjailijoille, kääntäjille, säveltäjille ja sovittajille korvauksena siitä, että heidän teoksiaan on yleisissä kirjastoissa lainattavana.
Kirjastokorvauksista löydät tietoa aiemmasta samaa asiaa käsittelevästä kysymyksestä (ks. http://www.kirjastot.fi/FI/asklibrarian/archive.asp?id=14748&arkisto=tr… ) sekä Taiteen keskustoimikunnan sivuilta http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp? Kirjallisuuden apurahat löytyvät yläpalkin kohdasta Kirjallisuus > Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahat. Säveltaiteen apurahat löytyvät kohdasta Säveltaide > Säveltaiteen kirjastoapurahat ja avustukset. Noilta sivuilta löytyy siis tarkempaa...
Jukka Parkkisen Aasinsilta ajan hermolla : 500 sanontaa ja niiden alkuperä (WSOY, 2005) taustoittaa poissaolollaan loistamista näin: "Johonkin voidaan kiinnittää huomiota juuri sen takia, ettei se ole paikalla. Tacitus (n. 55-120 jKr.) kertoo Annaaleissa Iuniaan hautajaisista. Iunia oli Cassiuksen puoliso ja Brutuksen sisar. Caesarin murhaajien kuvia ei saanut kantaa hautajaisissa. Tacituksen kuvauksessa sanotaankin, että siksi Cassius ja Brutus loistivatkin (pistivät) yleisön silmään."
Tietoa kielletyistä kirjoista löytyy esim. osoitteesta https://web.archive.org/web/20040225154950/http://www.jyu.fi/library/ju…. Siellä kerrotaan syy useampaan Kingin kirjan kielletyksi luokitteluun.
Esine- sanaa käytetään eri yhteyksissä eri tavoin.
Nykysuomen sanakirjan (WSOY, 1980) mukaan esine on aineellinen tosiolio tai määrätarkoitukseen käytetty valmiste, kalu, kapine, tavara tai väline. Kirjan esimerkeissä esine on aina melko pienikokoinen; jos esineen pituus ylittää 7,8 m., se rahditetaan rautateillä pitkänä esineenä (tämä oli ainoa esineen kokoon liittyvä viittaus lähdeaineistossa). Synonyymisanaston (WSOY, 1990) mukaan esine on 1. kalu, kapine, tavara, väline 2. kohde, objekti. Näiden rinnastusten perusteella esine voi olla joko pieni tai suuri, joten nostokurjestakin voisi puhua esineenä.
Esine- ja ympäristöoikeden kannalta esineitä ovat mm. alukset, ilma-alukset sekä ajoneuvot.
Julkisia esineitä ovat esim. valtion...
Kyseessä lienee suomen kielen ja kirjallisuuden professori Julius Krohnin (1835-1888) "Kiikkulaulu". Runoilijana Krohn käytti nimeä Suonio. Runon alkuperäistä julkaisuajankohtaa emme pystyneet pikaisesti selvittämään. Krohn julkaisi lastenrunojaan kokoelmissa "Kotieläimet" (1872), "Minun äitini" (1875), "Pikku joululahja" (1878), "Kylän lapset" (1880) ja "Suonion lastenrunoja 1-2" (1898-99). Suonion lastenrunoja ilmestyi myös vuonna 1870 perustetussa "Pääskysessä", Suomen ensimmäisessä lastenlehdessä.
"Kiikkulaulu" sisältyy lastenrunovalikoimaan "Hopoti hoi: lastenrunoja isoäidin ajoilta" (1990). Runo kuuluu kokonaisuudessaan näin:
"Kiikkumaan,
Liikkumaan,
Annas alku, veikko!
Autathan sä mielelläs
Pientä kulta-Helmiäs,
Joll' on voima...
Teuvo Rönkkösen kirjasta Talvisodan kenttäposti : maavoimien osoitejärjestelmä (Teuvo Rönkkönen, 1992) löytyy vastaukseksi
Kpk 27
L
9068
Tämäntyyppiset osoitteet olivat käytössä 1.3.-30.11.1940. Osoite koostuu keskuskenttäpostikonttorin tunnuksesta (1.3. alkaen keskuskenttäpostikonttoreita oli kuusi; Kpk 27 toimi Imatran Rönkässä), yhtymän kenttäpostikonttorille annetusta tunnuskirjaimesta ja kullekin perusyksikölle annetusta peitenumerosta (9068 = 2./JR 14).
