Pasilan kirjavarasto on ihan täällä Pasilan kirjastossa, lainausosaston alapuolella 2. kerroksessa. Saat sieltä kirjoja muutamassa minuutissa – jos ne vain eivät ole mystisesti kadonneet hyllyiltä.
Paikan päällä Pasilassa voit tilata varastokirjoja lainauspalvelun virkailijoilta. He soittavat alakertaan, mistä teokset kiikutetaan hissillä ylös.
Jos haluat varmistaa, että tarvitsemasi kirjat ovat todellakin paikalla kirjavarastossa, voit soittaa suoraan varastoon, puh. 09-310 85230. Teokset poimitaan hyllyiltä ja varataan omalle nimellesi ns. suullisina (maksuttomina) varauksina, jotka sitten toimitetaan lainaukseen sinua odottamaan. Saat varaukset virkailijalta.
Lainattavissa olevia varastokirjoja voit varata etukäteen myös verkkokirjasto...
Yhtä legendaarinen vastaus: ei mitään. Suomen kieli kyllä antaa mahdollisuuden liittää sanoihin useita päätteitä, mutta mainitsemassasi muodosteessa on paitsi sattumanvaraisesti toisiinsa yhdistettyjä liitepartikkeleita myös (esim. heti alussa) sellaisia merkkijonoja jotka eivät ole mistään suomen kielen sanasta johdettuja.
Malli avoimesta asianajovaltakirjasta löytyy näistä osoitteista:
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/avoin_asianajovaltakirja/
http://www.lakineuvo.net/pdf/Avoin_asianajovaltakirja.pdf
Nimi Ilkka on ollut kalenterissa vuodesta 1929. Ilkan nimipäivä on 16.3. Kyseessä on vanha suomalainen nimi. Ensimmäinen historiassa tunnettu Ilkka on kuuluisa nuijasodan pohjalaispäällikkö Jaakko Pentinpoika Ilkka, joka kuoli 1597.
Kun on tutkittu miten suosittu nimi Ilkka on alle 15-vuotiailla pojilla, on tilanne lähihistoriassa ollut seuraava: Vuonna 1975 35. sijalla ja vuonna 1984 44. sijalla.
Väestörekisterikeskuksen tilastotiedon mukaan nimi Ilkka oli erittäin suosittu 1940 - 1959 syntyneiden poikien joukossa. Tällöin 6604 poikaa sai nimeksi Ilkka. Vuosina 2000 - 2005 nimi Ilkka annettiin 211 pojalle.
Lähteet :
Vilkuna, Kustaa : Etunimet. Otava, 1990
Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja. WSOY, 1999
https://192.49.222.187/...
Tarkoitatko suomalaista kahden euron kolikkoa, jossa on hillankukka lehtineen toisella puolella? Malli näkyy osoitteesta http://www.ecb.europa.eu/euro/coins/html/fi.fi.html.
Jos kyse on tuosta kolikosta, sillä ei ole todennäköisesti juuri arvoa 2 euroa enempää. Teos ”Suomen kolikot ja setelit n. 1400–2013” (Suomen numismaatikkoliitto ry, 2013) kertoo, että virheettömän, täysin leimakiiltoisen kolikon arvo voi olla 8 euroa, mutta vain harvat kolikot ovat niin hyviä. Muuten sillä ei tosiaan ole enempää arvoa. Kolikko on lyty yli 16 000 000 kappaletta, joten se ei ole harvinainen.
Lentävien lauseiden sanakirjan (Suomen kielen sanakirjat 5, toim. Maunu Sinnemäki) mukaan yleinen tulkinta on oikea, eli että köyhässä talossa porsaita on vain yksi ja siksi kuljetaan "jonossa".
Pentti Lempiäisen mukaan nimi Elina on peräisin keskiajalta ja luultavasti suomalainen versio Helenasta.
Helena-nimen taustalla on aurinkoa tarkoittava sana helios. Nimi saattaisi tarkoittaa aurinkoa tai loistavaa. Kreikan mytologian mukaan Helena oli ylijumala Zeuksen ja myöhemmin joutseneksi muutuneen Ledan tytär.Eurooppalaisiin kalentereihin nimen on tuonut kymmenen Helena-nimistä pyhimystä ja autuaaksi julistettua.
Lähde:
Lempiäinen, Pentti
Suuri etunimikirja
WSOY, 1999
Lastenkirjojen ja lastenlaulujen mukaan kissa sanoo miau ja koira hau ja sammakko sanoo kvaak, mutta todellisuudessa sammakon ääntely on hieman moniulotteisempaa, aivan kuten kissan ja koirankin: http://www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet/aantely.html
http://www.kevatseuranta.fi/sammakko-rana-temporaria/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000107725.html
Harakanpesä löytyy esim. Pohjanpään Metsän satuja -nimisestä eläinrunoja sisältävästä kokoelmasta. Runo on luettavissa myös Internetissä esim. seuraavilla www-sivuilla:
http://pagistaan.blogspot.com/2006_03_01_archive.html
http://www.tkukoulu.fi/~aiholmen/sanapontto/herkonrunot.htm
Sanat "karhu" ja "karhuta" ovat vanhoja ruotsalaisia käännöslainoja merkityksessä 'velkoja' ja 'velkoa, periä tav. maksua, saatavaa lainaa tms.' Vrt. ruotsi, jossa björn-sanalla on myös merkitys 'velkoja' ja björna-verbi tarkoittaa 'karhuta saataviaan'. Myös saksassa karhu yhdistetään velkoihin.
Sen pohjalta on suomen kieleen muodostunut leikillinen sana "verokarhu", kun puhutaan verottajasta.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 1: A-K.
Suomen kielen perussanakirja 1 : A-K.
Nykysuomen sanakirja 1.
"Lännen lokari" on Hiski Salomaan (1891-1957) säveltämä ja sanoittama laulu, joka tunnetaan ehkä parhaiten hänen omasta tulkinnastaan. Yleisradiossa "Lännen lokari" joutui esityskieltoon vuonna 1952, ja vapautui pannasta vasta 1970-luvulla.
Laulun sanat löytyvät verkosta mm. osoitteesta http://www.punatahdet.com/piisitmuut.html#6
Kyse on ilmeisesti W.A.Mozartin kappaleesta Paimenen kevät, johon sanat on tehnyt Frederich Martens ja suomennos on Aukusti Simojoen(P.J. Hannikainen oli säveltäjä). Tämä laulu on tuttu monista koululaulukirjoista. Sanat menevät näin:
Kevät saapui ja verhos/ jo laaksot ja haat,/ jo paimenen laulelot kuulla sa saat./ On mennyt jo talvi/ taas vehryt on maa,/ puut kukkia jälleen ja lehtiä saa./ Ja karjan nyt kellot/ taas helkkyen soi. / Kevät saapui ja riemunsa meille se toi!
Kun laaksot ja vuoret on peitossa jään/ niin paimen ei kaiuta sävelmiään, / vaan kevät kun karjan taas kunnaille vie,/ ei lauluitta laitumet konsana lie. / Hei, karjan nyt kellot taas helkkyen soi!/ Kevät saapui ja riemunsa meille se toi!
Lähde: Elsa Kojo: Suuri kevät-...
Sanonta on todennäköisesti lainattu muista kielistä, luultavasti ruotsin kautta. Vastaavia ilmauksia löytyy ainakin englannista, ruotsista, tanskasta, saksasta, ranskasta ja virosta. Esimerkiksi ruotsiksi voidaan käyttää ilmausta ”fattig som en kyrkråtta” ja englanniksi ilmausta ”poor as a church mouse”. On tosin ehdotettu, että ”kirkonrotta” voisi tulla ruotsin sanasta ”rot”, joka merkitsee ’ruotua’, koska vaivaishoidossa jaettiin köyhiä ruotuihin eli tietyn talomäärän vastuulle. Pitäisin sitä kuitenkin epätodennäköisenä alkuperänä, koska ilmaus esiintyy niin monissa kielissä.
Mistä sanonta sitten juontaa juurensa? Osoitteesta http://www.english-for-students.com/Church-Mouse.html löytyvässä English for Students -fraasisanakirjassa...
Jos kirjan nimi sisältää kaksi tai useampia sanoja, kirjoitetaan yleensä vain ensimmäinen isolla kirjaimella eli näin: Vanha testamentti ja Uusi testamentti. Myös Raamattu kirjoitetaan isolla kirjaimella.
Monet Raamatun kirjat alkavat henkilönnimellä, jolloin ne kirjoitetaan tietenkin isolla kirjaimella, esim. Hesekielin kirja, Hoosean kirja, Esran kirja, Nehemian kirja, Markuksen evankeliumi jne.
Yleensä myös muut Raamatun kirjat kirjoitetaan isolla kirjaimella: Apostolien teot, Valitusvirret, Roomalaiskirje, Galatalaiskirje. Kielitoimiston sanakirjan mukaan Ilmestyskirjan voi kirjoittaa pienellä tai isolla kirjaimella. Alan kirjallisuudessa kuitenkin selvästi suositaan isoa alkukirjainta.
Lähteet:
Osmo Ikola: Nykysuomen käsikirja
Terho...
Kuvittajan voisi löytää esim. Kuvittajat ry:n kotisivuilta, mistä voi hakea eri ammattikuvittajien portfolioita. Portfoliohaun voi rajata myös Lastenkirjoihin (kategoria = lastenkirjat), jolloin haku näyttää lastenkirjakuvittajien portfoliot ja yhteystietoja. http://uusi.kuvittajat.fi/?page_id=6
Jotta käsikirjoituksesta tulee konkreettinen lastenkirja, pitää se tietenkin kustantaa ja julkaista. Monet kustantamot antavat ohjeita, miten omaa käsikirjoitusta kannattaa tarjota. Tässä muutamia kustantamoita ja heidän ohjeitaan. Kustantamoita on tietenkin vaikka kuinka paljon lisää, valitsin tähän muutaman, joiden tiedän kustantavan erityisesti lastenkirjallisuutta.
http://www.pienikarhu.fi/ohjeita.html
http://www.lastenkeskus.fi/...
Aivan varmaa tietoa asiasta on vaikea löytää, mutta useita teorioita kylläkin. Arvoisa Kirsti vastaa samaiseen kysymykseen Helsingin Sanomien verkkosivuilla 7.12.1997 tähän tapaan:
"Kynttilöiden poltto ikkunoilla ei ole merkityksetön tapa, vaan liittyy vanhastaan hallitsijan ja kansan väliseen vuoropuheluun. Ruotsinvallan aikana kynttilät paloivat suomalaisten ikkunoilla kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaallisten vieraillessa Suomessa. Autonomian aikana tapa jatkui keisarillisina merkkipäivinä ja keisarin vieraillessa täällä.
Sortovuosina kynttilänpolton merkitys kuitenkin muuttui. Niitä alettiin polttaa kansallisen suurmiehemme J. L. Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämiselle.
Marraskuussa 1919...
Suomen kielen ilmaus "kirjoittaa ylös" tulee ruotsin kielen ilmauksesta "skriva upp". Suomen kielen lautakunta on pohtinut tätä ja muitakin svetisismejä Kielikello-lehden numerossa 4/1992. Lautakunta suositteli tuolloin käytettäväksi ilmausta "kirjoittaa muistiin"
Lisää pohdintaa hauskassa kieliblogissa "Kielten ihmeellinen maailma":
http://kirlah-kielet.blogspot.com/2008/02/eteenottajan-yhteys-alhaalla…
Runo tunnetaan jostain syystä nimellä Eino Leinon juomalaulu. Eino Leino ei sitä kuitenkaan ole kirjoittanut vaan Heikki Asunta. Runo on oikealta nimeltään Pieni episodi ja se löytyy kokoelmasta Mustaa ja kultaa vuodelta 1929. Näin menee ensimmäinen säkeistö:
Monta päivää juotuaan,
pessimisti tuskissaan,
tuumii: on jo, jukoliste,
saavutettu päätepiste.
Koko runo on luettavissa mm. Jarkko Laineen toimittamassa teoksessa Putelille puhelen: viinavirsiä. Otava 1978.
Laulusta on sittemmin tehty monta versiota. Joskus 80-luvulla tavaksi on tullut myös ottaa kossuryyppy jo kahden viimeisen sanan välissä odottamatta laulun loppua. Sävel on sama kuin laulussa "Piiri pieni pyörii".
Sanaa "humanisti" käytetään useassa hieman eri merkityksessä, joten yksiselitteistä vastakohtaa ei sanalle ole olemassa.
Sanan vanhin merkitys on ollut antiikin kirjallisuuden opettaja (latinaksi humanista).
Yliopistomaailmassa termillä "humanisti" tarkoitetaan nykyään yleensä opiskelijaa tai opettajaa, joka toimii ns. humanististen aineiden tai humanistisen tiedekunnan piirissä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Humanistiset_tieteet) Tässä merkityksessä sanalle ei voikaan olla vastakohtaa.
Kolmas yleinen sanan käyttötapa viittaa ns. sekulaarihumanismiin, jolla tarkoitetaan maallista (ei-uskonnollista) eettistä maailmankatsomusta.
Neljäs ja arkisin sanan käyttötapa lienee se, johon kysyjäkin etsii vastakohtaa eli ihminen, joka pyrkii...
