Vaikea ongelma. Haukkuminen liittyy usein siihen, että koira vartioi reviiriään eli kotiaan ja haukkuu karkoittaakseen tunkeilijan. Päivällä posti putoaa luukusta usein myös sellaisena aikana, että kotona ei ole ketään puuttumassa asiaan. Ongelma paljastuu usein vasta naapureiden valitettua asiasta. Tältä kannalta aihetta käsitellään uusimmassa Koiramme-lehdessä (syyskuu 2012) artikkelissa Miksi haukku häiritsee:
http://www.kennelliitto.fi/fi/kennelliitto/koiramme/
Pari muuta haukuntaan liittyvää artikkelia on Koiramme-lehdessä vuodelta 2008 (nro 12, s. 40-41) ja 2006 (nro 10, s. 6-11).
Hauva.com-sivustolta löytyy aiheeseen liittyvä artikkeli:
http://www.hauva.com/node/840
Hyviä neuvoja löytyy myös mm. Tuire Kaimion kirjasta Koirien...
Näyttäisi siltä, että tämänniminen laulu on julkaistu nuottina vain vuonna 1930, jolloin se ilmestyi yksittäisnuottina. Tässä nuotissa, joka todennäköisesti löytyy vain Kansalliskirjaston kokoelmista, on tekijänä Pekka Ukkonen (Väinö Hannikaisen salanimi) ja myös sanat on merkitty Hannikaisen tekemiksi.
Kuuntelin Veikko Tuomen vuonna 1955 levyttämän version tästä laulusta, ja siinä sanat ovat ainakin osittain erilaiset kuin kysyjän mainitsemassa alussa:
"Oon metsän polkuja kulkenut, ohi töllisi akkunan
Siell’ katsees kerran oon kohdannut, sinisilmäsi unelman.
Se rintaani riemun tunteen toi,sydän maljasta onnen join
Sun tahtoisin rinnallein kulkemaan, kohti onnemme unelmaa
Vaan kulkija ei hän voi koskea, siks’ kaikki nyt ennalleen jää
Ja...
Tässä muutama osoite:
http://www.geocities.com/TimesSquare/Alley/1557/fonts1.htm
http://www.pathcom.com/~newmoon/alpha.htm
From: http://www.thekindred.com/vampires/occult/occult.html
Lisää löydät hakukoneilla käyttämällä fraasia "witch's alphabet"
Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä (YKL) perustuu amerikkalaisen kirjastomiehen Melvil Deweyn kymmenjärjestelmään (DDC), josta julkaistiin ensimmäinen versio vuonna 1876, https://www.oclc.org/en/dewey.html.
Suomessa kymmenjärjestelmä omaksuttiin yleisten kirjastojen luokituksen oppaaksi jo 1900-luvun alussa, ja on tätä nykyä käytössä liki kaikissa Suomen yleisissä kirjastoissa.
Poikkeuksena Helsinki, joka käyttää omaa sataluokkiin perustuvaa luokitusjärjestelmäänsä. Tieteelliset kirjastot käytäävät yleisimmin UDK-luokitusta.
Luokitusjärjestelmät löytyvät Kansalliskirjaston Finto.fi:stä, https://finto.fi/fi/:
YKL, https://finto.fi/ykl/fi/
HKLJ, https://finto.fi/hklj/fi/
Supistettu UDK, https://finto.fi/udcs/fi/
Löysin Burdan sivuilta, englanninkielinen versio http://www.burdafashion.com/en/index.html , haulla dirndl useamman mallin. Kolme mallia oli lehdestä, niissä luki seuraavat numerot Burda modemagazine 10/2004, 9/2006, 9/2008. Mallit ovat hieman modernisoidun näköisiä (ks. kuvat haulla). Mallit 7870 ja 8448 ovat traditionaalisen mallin kaavoja, mutta ne näyttävät olevan ostettavia kaavoja. Kaavat voi ostaa tästä palvelusta, löysin myös toisen portaalin Mode-schnitte.de, josta niitä voi tilata (Burda 7870
http://www.burdaschnitte.de/product_info.php?info=p309_7870-Burda-Schni…
Burda 8448,
http://www.burda-schnitte.de/product_info.php?info=p308_8448-Burda-Schn…)
Löytyi myös englantilainen nettikaavakauppa Habithat, jossa oli dirndl-kaava...
Wahlenbergia gloriosa (Royal Bluebell) kuuluu Campanulae-sukuun. Wikipedian mukaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Wahlenbergia_gloriosa) laji on villikasvi, joka kasvaa Australian sateisilla vuoristoalueilla. Suomenkielisissä lähteissä Campanulae-suvulla tarkoitetaan pääasiassa avomaalla kasvatettavaa, monivuotista, ruohovartista koristekasvia. Viljelykasvien nimistöstä (1996) ei Wahlenbergia-kasvien suomenkielistä termiä löydy, ja apua ei ole myöskään Puutarhakasvien nimistöstä (1975). Sulokello joissakin Internet-lähteissä viittaa Wahlenbergia hederacea -lajiin. Toisaalta Puutarhakasvien nimistön mukaan sulokellon tai kauluskellon tieteellinen nimi on Adenophora.
Kasvien maailma : Otavan iso kasvitietosanakirja (1981), kertoo Wahlenbergia...
Alunperin Finlandia-talon presidentin lämpiöön suunniteltu sininen sohvaryhmä on Alvar Aallon toimistossa suunniteltu, ja sen on piirtänyt sisustusarkkitehti Pirkko Söderman. Kankaan on suunnitellut Marjatta Metsovaara ja kutonut Metsovaara Oy. Pronssijalat on tehnyt Valaistustyö Viljo Hirvonen Oy. Tuolien nahkatereet ovat Friitalan mustaa huonekalunahkaa, kevyt martiointi. Sohvapöydät on piirretty Alvar Aallon toimistossa, Pirkko Söderman on piirtänyt ne yhdessä Alvar Aallon kanssa. Pöydät valmisti Veistotuote Oy. Pöydät ovat todennäköisesti tammea. (Tiedot antoi Pirkko Söderman.)
Lähteitä:
Finlandia-talo:
http://www.finlandiatalo.fi/fi/arkkitehtuuri/finlandia-faktaa/
Alvar Aalto -museo:
http://www.alvaraalto.fi/
Kiitos kysymyksestä. On todettava kysymyksenne olevan oikeudellinen kysymys, johon emme voi antaa mitään suoraa vastausta. Tässä kuitenkin tietoa:
Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevan 17 –luvun 11 §, pykälän loppua lukuun ottamatta, kuuluu:
11 § (11.7.1997/690)
Tuomioistuimessa ei saa, ellei laissa toisin säädetä, käyttää todisteena:
1) yksityisluontoista kertomusta, jonka joku on vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antanut, ellei tuomioistuin sitä erityisestä syystä salli; eikä
2) esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa.
Jos henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, esitutkinnassa antama kertomus on...
Sisarusten lapset ovat keskenään serkkuja. Serkuksia ovat siis henkilöt, joilla on yhteinen isoäiti tai isoisä. Sisarpuolten lapsia eli serkuksia, joiden isovanhemmista vain toinen on sama, kutsutaan joskus serkkupuoliksi tai puoliserkuiksi, mutta näitä nimityksiä ei löydy esim. Kielitoimiston sanakirjasta. Serkku-nimitystä voidaan käyttää siis myös sisarpuolten lapsista.
A. Miettinen määrittelee puoliserkut näin: "Puoliserkut ovat myös sisarusten lapsia, mutta nämä sisarukset ovatkin keskenään vain puolisisarukset. Toisella heistä on eri isä tai äiti kuin toisella. Puoliserkut jakavat keskenään 6,25 % yhteistä perimää. Tämä on sama määrä kuin tarkasteltavalla henkilöllä on serkkunsa lapsen kanssa....
Kuvassa on tosiaan Arabian leima, jonka alla teksti, jossa tulkitsin lukevan “käsinsorvattu” sekä jonkin sortin S-kirjainta muistuttava merkintä.
Vastaavanlaista leimaa ei löydy Desingmuseon hausta http://arabia.kokoelma.fi/haku.aspx En myöskään löytänyt vastaavan näköistä esinettä samaisella haulla etsimällä kukka-aiheisia esineitä.
Tiedustelin tunnistusapua Arabian esineistöä hyvin tuntevalta kollegaltani Vantaan kirjastosta ja hänen mukaansa leima vaikuttaa melko vanhalta ja kuulemma Sakari Vapaavuoren joissakin töissä on kirjaimet (usein kaiverrettuna) muodossa v S v. Esimerkkinä kuva jo aiemmin Hagelstam & Co huutokaupassa myydystä Sakari Vapaavuoren Arabian esineestä https://www....
Kriikuna (Prunus domestica insititia) on luumun (Prunus domestica) alalaji. Kriikunamehun (tai -glögin) maustamiseen voisi kokeilla samoja mausteita kuin luumumehuun tai -hilloon. Esimerkiksi kaneli, inkivääri ja neilikka voisivat sopia, ja nehän ovat myös jouluisia mausteita. Vanilja on myös monen, joskaan ei kaikkien, mieleen, lisäsäväyksen saisi esimerkiksi appelsiini- tai sitruunamehusta.
Makuasioista ei tunnetusti kannata kiistellä, joten rohkeasti vain kokeilemaan!
Lähde: oma tietämys
Kansallisbibliografiasta löytyy Antero Taivalkosken suomentama Kreivitär Monte-Christo eli Salaperäinen nainen (Tampere: K. L. Rantanen , 1909) eli teos on ainakin Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmissa. Lisäksi se löytyy Turun yliopiston kirjaston ja Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannoista.
Etsimäsi runo kuulostaa Väinö Mäkelän runolta "Pikku miehen sadepäivä", joka löytyy mm. näistä teoksista:
Minäkin lausun : lasten ja nuorten lausuntaohjelmistoa. WSOY, 1949
Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta. WSOY, 1993
Tämän runon haluaisin kuulla. 3. Tammi, 2000
Eräänlaiselta laskutikulta tuo tosiaan näyttää! Tuossa tikussa näyttävät olevan kertotaulut tikun muodossa eli se näyttäisi olevan kertotaulutaulukko, jossa on liikuteltava kehys rivin lukemisen helpottamiseksi. Vastaavia en löytänyt etsimällä lähteistä enkä netistä. Voisiko tuo patenttia haetaan yläreunassa tarkoittaa sitä, että tälle laitteelle on haettu patenttia? En löytänyt hakusanoilla kertotaulut, kertotaulutaulukko, taulukot, laskimet, laskutikut sitä patenttitietokannasta (jossa pitäisi olla hakemuksetin) https://patent.prh.fi/patinfo/default2.asp?Lng= enkä vanhojen patenttien tietokannasta, https://patent.prh.fi/pate/
Laskutikun historia juontaa juurensa aina 1600-luvulle saakka, jolloin logaritminen asteikko...
Etsin Suomen kansallisbibliografia Fennicasta http://finna.fi , onko Kalervo Kalliosta kirjoitettu mitään. Sieltä löytyi vain Suomen taiteen vuosikirja. 1942 / Toim. L. Wennervirta, jossa on mukana Kalervo Kallio. Kirja on lainattavissa myös pääkaupunkiseudun kirjastoissa, mm. Tapiolan kirjastossa Espoossa. Varsinaista erillistä luetteloa ei ole ainakaan kirjamuodossa, jollei sitten em. kirjassa.
Etsin tietoja myös internetistä Google-hakukoneella http://www.google.com , josta löytyivät tiedot Kyösti ja Kalervo Kallion museosta. Ehkä kannattaisi vielä kysyä sieltä tätä luetteloa.
http://lasso.greenspot.fi/museoliitto/lasso/tuloksetaakkos.lasso?-datab…
http://www.nivala-lehti.fi/?pid=nm_kallio
Väinö Linnan Tuntematon sotilas -kirjassa Kariluoto pani Ukkolan reppuun jumalattoman kiven.
Lähde: Helen, Olli: Tunnetko tuntemattoman? Aamulehti, 2005.
(sivu 117)
Suomenkielisiä kirjoja irlantilaisesta virkkauksesta ei löytynyt, mutta Kauneimmat käsityöt -lehden numerossa 3/2006 on Irlantilaisen kukkaliinan ja reunapitsin ohje.
Laulu löytyy nuottina nimellä Jumppalaulu Fröbelin Palikoiden kokoelmasta Lauletaan ja leikitään 2 (2002, ISBN 951-28-3761-7). Sitä on runsaasti saatavana HelMet-kirjastojen hyllystä varaamalla.
Ainakin pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista voisit saada nämä aboriginaalien taiteesta kertovat opukset:
-Australian aboriginal art. Macmillan, 1964.
-Caruana, Wally: Aboriginal art. Thames and Hudson, cpo. 1993.
-Holmes, Sandra Le Brun: The goddess and the moon man: the sacred art of the tiwi aborogins. (Huom! Kirjoitusvirhe sanassa ’aborogins’ on ihan kirjaston tietokannassa.)
-Morphy, Howard: Aboriginal art. Phaidon, 1998.
-Stourton, Patrick Corbally: Songlines and dreamings: contemporary Australian Aboriginal painting: the first quarter-century of Papunya Tula. Lund Humphries, 1996.
Pääsin itse käsiksi vain kahteen ensimmäiseen teokseen, joissa molemmissa kyllä puhutaan myös kuvien symbolisista merkityksistä.
Minkä tahansa...
