Juomalasien yhteen kilistely eli skoolaaminen tunnetaan jo viikinkien ajoilta https://fi.wikipedia.org/wiki/Skoolaaminen
Ari Turusen ja Markus Partasen Uusi ulkokultaisen käytöksen kirja (2007) selvittää kippistelyn historiaa näin:
"Maljojen nostaminen eli skoolaus on itse asiassa muisto viikinkien ryyppyjuhlista. Viikingeillä oli tapana juoda voitonmaljana vahvaa simaa vihollisten pääkalloista. Pääkallo kolautettiin voitonmerkiksi ja sanottiin: Skull! Siis kun ruotsalainen sanoo nykyään Skål tai me skool, tarkoitammekin pääkalloa."
Sisarusten lapset ovat keskenään serkkuja. Serkuksia ovat siis henkilöt, joilla on yhteinen isoäiti tai isoisä. Sisarpuolten lapsia eli serkuksia, joiden isovanhemmista vain toinen on sama, kutsutaan joskus serkkupuoliksi tai puoliserkuiksi, mutta näitä nimityksiä ei löydy esim. Kielitoimiston sanakirjasta. Serkku-nimitystä voidaan käyttää siis myös sisarpuolten lapsista.
A. Miettinen määrittelee puoliserkut näin: "Puoliserkut ovat myös sisarusten lapsia, mutta nämä sisarukset ovatkin keskenään vain puolisisarukset. Toisella heistä on eri isä tai äiti kuin toisella. Puoliserkut jakavat keskenään 6,25 % yhteistä perimää. Tämä on sama määrä kuin tarkasteltavalla henkilöllä on serkkunsa lapsen kanssa....
Tassilta ryystäminen on ollut yleinen mutta rahvaanomaiseksi moitittu tapa. Vielä 1700-luvun Saksassa vadilta juominen oli tavallista yhteiskunnan paremmissakin piireissä, mutta myöhemmin siitä luovuttiin. Suomessa lautaselta juominen oli niin tavallista, että kupin reunalta juojia saatettiin pitää hienostelijoina. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa on runsaasti tällaisia kahvinjuontikohtauksia.
Kahvinjuontitavat alkoivat muuttua toisen maailmansodan jälkeen. Lautaselta juontia on ilmeisesti pidetty tavan viimeisimpinä elinaikoina huonona käytöksenä, sillä kotimaisiin perinnearkistoihin kertyneistä kahvinjuontimuistoista vuodelta 1969 löytyy maininta, jonka mukaan kertoja joi lautaselta, kun kukaan ei ollut näkemässä. Myös Ruotsissa...
Saarijärvi-nimisiä paikkoja (kylän, järven, rannan, talon tms. nimiä) on Suomessa varmasti kymmeniä ellei peräti satoja. Tutuin lienee Saarijärven kaupunki Keski-Suomessa, mutta tämän lisäksi esimerkiksi GT-tiekartasto 2001:stä (WSOY, 2001) löytyy yli kuusikymmentä Saarijärvi-nimistä paikkaa. Saarijärviä voi olla vielä huomattavasti runsaamminkin, sillä pienen puhujamiston käytössä olevia paikannimiä (esim. kylän eri osien, talojen ja tilojen nimiä) ei aina edes merkitä karttoihin.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkisto voi antaa tarkempaa tietoa lukumääristä ja nimen levinneisyydestä. Nimiarkiston laajaan (n. 2,6 miljoonaa suomalaista paikannimeä käsittävään) paikannimikokoelmaan voi mennä itse tutustumaan paikan päälle...
Yläkatu, Aleksanterinkatu, Kauppakatu ja Vonkahotu ovat siis nykyisestä Kauppakadusta eri aikoina käytettyjä nimiä. Meillä Kajaanin kaupunginkirjastosta löytyy tietoa ainakin kirjoista:
-Heikkinen, Reijo: Kulttuurikohteita Kajaanin keskustassa (1991)
-Kajaanin kaupungin historia: osa 4: Pikkukaupungin unelmia (1994)
-Mit' itket ihana koivu: Hövelö, Polvila ja Elias Lönnrotin kaupunkitalo suojelupyrkimysten kohteena (2002)
-Heikkinen, Reijo: Elias Lönnrotin asuinpaikat Kajaanissa (2001)
-Eino Pitkänen: arkkitehtinä Kajaanissa (2001).
Seuraavista teoksista löydät tietoa kapioista ja kapioarkuista:
Tiltun kapiot : iittiläinen käsityöperinne / toim. Sanna Kaisa Spoof. - SKS 2003.
Pesu, Raija: Perinteiset kirjontatyöt : kapiokirstujen aarteita isoäitien ajoilta. WSOY 2003.
Hausmann, Aino: Kapiokirstu. - 1956.
Kapioarkku (työpiirustus). - 1975.
Näiden teosten saatavuustiedot Hämeenlinnan kirjastossa näet verkkokirjastostamme: http://hameenlinna.kirjas.to/
Kapioista on tehty myös pari opinnäytetyötä, joita voit tarvittaessa kaukolainata.
Mantere, Helena: Katoavat kapiot : kapioperinteen muutos Etelä-Pohjanmaalla 1900-luvulla (Pro gradu -tutkielma : Helsingin yliopisto, Kotitalous- ja käsityötieteen laitos, 2000)
Kastinen, Mirka: Kapiot (Lopputyö : Taideteollinen korkeakoulu...
Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen myöhästymismaksu 0,20 €/vrk/aikuisten aineisto on vuodesta 2004 alkaen pysynyt saman suuruisena. V. 2009 asetettiin työryhmä pohtimaan käyttösääntöjä ja mahdollisia maksuntarkistuksia ja työn pohjaksi tehtiin käyttäjäkysely koskien mm. myöhästymismaksun suuruutta. Maksu koettiin hyvinkin kohtuulliseksi. Valtakunnallisessa vertailussa se edustaa keskimääräistä suuruusluokkaa. Ennen euroaikaan siirtymistä tuo maksu oli 0,50 mk, euroihin siirtymisen jälkeen 0,10 € aina v:een 2004.
Maksun tarkoituksena on saada aineisto kiertoon toisten käytettäväksi. Myöhästymisaksun välttäminen on helppoa: verkkokirjastossa uusiminen on mahdollista useimmille asiakkaista, ja ellei tätä mahdollisuutta ole, käy uusiminen...
Hanhiemon iloinen lipas ilmestyi ensimmäisen kerran 1954 WSOY:n kustantamana. Sen runot on "vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas". Kirjan sivulla 53 on kuva ruskeasta kaappikellosta, jonka päällä on hiiri. Loru alkaa "Hikkori tikkori toikki. Hiiri kelloon loikki". Sivulla 74 taas on loru nimeltä Pium, paum, kello kilkkaa. Kirja on lainattavissa Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta.
Kärpäsiä on monia lajeja. Varsinkin kukkakärpänen on mainio lentäjä. Matti Järvilehto kertoo artikkelissaan "Lentäjä vailla vertaa" (Tiede 2000; 1989:5 s. 49-51) että kukkakärpänen voi leijua ilmassa paikoillaan ja lähteä siitä mihin hyvänsä suuntaan, alas, ylös, eteen, taakse, sivulle. Kaiken tämän se voi liittää erilaisiin kaarto-ja kiertoliikkeisiin.
Kärpänen lähtee lentoon hyppäämällä siivilleen. Tämän aloitushypyn se suorittaa ponnistamalla etujaloillaan. Sillä on kuusi jalkaa, ja lentäessään kärpänen ojentaa etujalkansa eteenpäin ja taaimmaiset raajaparit taaksepäin. Juuri ennen lentoon lähtöä tietty lihasryhmä ojentaa siivet sivuille. Kärpäsen hypätessä siivet alkavat rytmikkään lyöntiliikkeensä. Siivet liikkuvat lennon aikana...
Muumit ovat fiktiivisiä eli kuvitteellisia hahmoja, joten niillä ei ole yksiselitteistä mittakaavaa tosimaailmaan nähden. Jos kuitenkin ajattelemme, että muumien maailmassa usein "normityypeiksi" ajatellut hemulit olisivat keskimääräisen aikuisen (miehen) kokoisia, kaikki muumit ovat selvästi näitä lyhytkasvuisempia, tosin vartaloltaan pyöreänpulleata mallia. Toisaalta Tuutikki, jonka esikuvana oli Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä, on kooltaan lähempänä muumeja kuin hemuleita, joita edustaa mm. poliisipäällikkö. On myös muistettava, että muumien maailmassa esiintyy myös hyvin pienikokoisia hahmoja, suhteelliselta kooltaan pieniä lapsiakin pienempiä. Ehkä onkin parasta ajatella, että muumit ovat juuri sen kokoisia kuin heidän...
Index Librorum Prohibitorum on kiellettyjen kirjojen luettelo, katolisen kirkon 1559-1966 pitämä luettelo kirjoista joita saatiin lukea vain kirkon erityisellä luvalla. Viimeinen laitos julkaistiin v. 1948 ja se sisälsi yli 4000 nimekettä.
Seuraavissa nettiosoitteissa on tietoa indeksistä, ensimmäisessä on vuoden 1559 luettelo.
http://www.aloha.net/~mikesch/ILP-1559.htm
http://www.newadvent.org/cathen/07721a.htm
http://www.fordham.edu/halsall/mod/indexlibrorum.html
Ekholmin teoksessa Kielletyt kirjat (1996) on luku "Kiellettyjä maailmankirjailijoita Ahmatovasta Zolaan". Katolisen kirkon listaan kuuluvista on maininta.
Brittiläisen M. I. McAllisterin eli Margaret McAllisterin (1956-) Usvasaari-fantasiatrilogiaan on jo saatu jatkoa. Sarjan kolmas osa, Heir of Mistmantle, on ilmestynyt englanniksi tänä vuonna.
http://www.fantasticfiction.co.uk/m/m-i-mcallister/heir-of-mistmantle.h…
Suomeksi kirjasarjaa on julkaissut Tammi.
http://www.tammi.fi/
Kyseessä on Otavan Tyttöjen kirjastossa 1943 ilmestynyt tanskalaisen Estrid Ottin (1900-67) Lofotin Liisa : kertomus tytöille. Kirjassa 13-vuotias Liisa matkustaa talveksi sukulaistensa luo Norjaan, missä hän tutustuu kalastajakylän arkeen Lofooteilla ja kokee erilaisia seikkailuja serkkunsa Livin kanssa.
Lofotin Liisaa löytyy lukuisista kirjastoista eri puolilta Suomea.
Kappale on nimeltään " Little Water Song".Kappaleen on säveltänyt Nick Cave ja sen esittää Ute Lemper.
Nick Cave http://en.wikipedia.org/wiki/Nick_Cave
Ute Lemper http://en.wikipedia.org/wiki/Ute_Lemper
Jussi Törnwall on suomentanut Franz Schubertin (1797-1828) laulun Litanei auf das Fest aller Seelen (1816, san. Johann Georg Jacobi).
Suomenkieliset sanat löytyvät Sibelius Akatemian ylläpitämästä laulutekstien suomennostietokanta.
http://laura.siba.fi/
Batman-asun kaavojen pitäisi löytyä Suuri Käsityökerho -lehden numerosta 11 vuodelta 1989. Kannattaisi ehkä myös katsella läpi lähikirjaston luettelosta naamiaiset tai lastenkutsut asiasanalla löytyviä teoksia, niistä saattaisi löytyä myös Batman-asu. Muotimuksu--lasten muoti- ja kaavalehti 1999, 1--Kevät löytyy kaavat Leevi Lepakkomies-asuun. Voisit ehkä tiedustella Sinooperi Oy:stä (p. 09-3484466), heiltä saattaisi löytyä apu tällaisessa tilanteessa.
Ainakin seuraavat kirjat käsittelevät näitä aiheita:
Kuronen, Marjo: "Leikki-ikäinen lapsi ja psyykkisesti sairas vanhempi: satukirja lapsille" (2004). Kirja on esim. Pasilan, Rikhardinkadun ja Itäkeskuksen kirjastojen lasten osastoilla.
Hintsanen, Päivi: "Paina jarrua, ukki" (1997) Kuuluu kirjasarjaan "Vihreä varis".
Wilson, Jacqueline "Lola Rose" (2006), joka on nuorten kirja.
"Tepa tahtoo tietää"(2002).Tekstin on laatinut Minna Hintsala ym. Tämä kirja käsittelee vanhempia ja masennusta.
Kuolemaa käsitteleviä kirjoja:
"Hän on kanssani kumminkin:vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat"/koonnut Suzanne Sjöqvist (2006).
Lindqvist, Marita: "Maleenan ilo" (2007)
Näitä kaikkia kirjoja löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta.
Iina-nimestä on kysytty aiemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Tässä yksi vastauksista:
Kustaa Vilkunan etunimistä kertovassa teoksessa (VILKUNA, Kustaa: Etunimet. - 4. uud. laitos. - Helsingissä : Otava, 2005 s. 103) Iina-nimestä sanotaan, että se on nimen Iines rinnakkaisnimi ja että se on almanakassa merkitty samalle päivälle. Toisaalta Iina voi olla lyhenne mistä tahansa (i)ina-loppuisesta nimestä (Vilhelmiina, Katariina, Lucina, Sabina, Severiina, Augustiina, Albertiina). Iina alkoi yleistyä 1990-luvulla, ja 2002 se oli tyttöjen ensimmäisten etunimien tilastossa 53:s. Iineksen sanotaan olevan espanjalainen muoto Agnes-nimestä.
Agnes taas oli roomalainen naispyhimys. Hänen puhtautensa ja viattomuutensa vertauskuvana oli...
Hei!
Eeva Riihosen kirjan Mikä lapselle nimeksi. (T 1992) mukaan Taro voi olla paikannimistä johdettu nimi. Suomessa on esim. Ylistaro.
Tarkempaa tietoa voi kysyä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kirjastosta, http://www.kotus.fi/index.phtml?s=68
