Leppävirran Kotalahden kylä sijaitsee 5-tien varressa pääosin sen länsipuolella ja vähän Oravikosken eteläpuolella. Kotalahti näkyy peruskartassa 3241 11 (Konnusvesi) aivan karttalehden vasemmassa yläkulmassa. On siis syytä tutkia myös pohjoispuoleinen lehti 12 (Oravikoski), johon on merkitty Kotalahden kaivos, sekä länsipuoleiset 08 (Sorsavesi) ja 09 (Mäkrämäki). Nämä karttalehdet ovat sekä Leppävirran että Varkauden kirjaston kokoelmissa.
Kansallisbibliografiasta (Fennica CD-ROM) saadaan Kotalahden mukaan 7 viitettä: niistä kuusi käsittelee tiukasti kaivostoimintaa ja yksi sukututkimusta. Lehtiartikkeleista ei löydy viitteitä Kotalahden mukaan (Aleksi CD-ROM).
Leppävirran kirjaston kokoelmasta löytyy Kotalahden mukaan useita...
Kuolemansyyn tutkijat voivat käyttää ainakin karkean arvion tekoon kuolonkankeutta (rigor mortis), joka käynnistyy noin kuuden tunnin sisällä kuolemasta ja kehittyy täydelliseksi seuraavan kuuden tunnin aikana. Kuolonkankeus säilyy noin 12 tuntia, jonka jälkeen se alkaa hävitä ja on hävinnyt 12 tunnin kuluttua. Koko kuolenkankeuden prosessi kestää siis noin 36 tuntia ja asiantuntija pystyy tänä aikana tutkitun ruumiin kuolinhetken arvioimaan. Kahden vuorokauden jälkeen kuolonkankeuden käyttäminen ei enää onnistu ja arviot kuolinhetkestä perustuvat mahdollisesti tehtävän ruumiinavauksen tuloksiin. Jos ruumis on ollut pitempään kuolleena, täytyy kuolinhetken arvioinnissa käyttää myös päättelyä esimerkiksi juuri postilähetysten...
Jakausta tarkoittavat beena ja peena tulevat ruotsin sanasta bena ('jakaa kahtia', 'jakaus').
Tyynni-sanan alkuperää selvittänyt Heikki Ojansuu erottaa sen kahteen osaan tyy+nni. Tässä 'tyy' on tyvi-sanan rinnakkaismuoto ja loppu 'nni' pääteainesta, jolla on merkitys (johonkin) saakka. Tyynni olisi siis 'tyveen, kantaan asti' eli 'kokonaan, täysin'; kaikki tyynni on siis 'aivan kaikki'.
Lähteet:
Ulla-Maija Forsberg, Stadin slangin etymologinen sanakirja
Heikki Ojansuu, tyynni ja tykönä (tyköä, tykö) sanoista. - Virittäjä 1908, s. 54-55
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 3, R-Ö
Puuvillaa ei viljellä Suomessa juuri lainkaan. Puuvilla tarvitsee kasvaakseen kosteamman ja lämpimämmän ilmaston sekä pidemmän kasvukauden kuin mitä Suomessa on. Eniten puuvillaa viljellään Yhdysvalloissa, Kiinassa, Pakistanissa ja Uzbekistanissa.
Pellavaa sen sijaan on viljelty Suomessa jo 1500-luvulta alkaen. Pellavasta saadaan kankaisiin käytettävää kuitua, mutta sitä viljellään myös siitä pellavaöljyn takia. Pellavan viljelyala suomessa tällä hetkellä on noin 3000 hehtaaria. Se ei ole kovinkaan paljon, sillä vielä 1930-luvulla pellavan viljelyala oli noin 40 000 hehtaaria.
Kuitupellava | Farmit
muutte_4eb0058_ljypellavan_viljelyopas_11_2010_final_ID_5368.pdf (vyr.fi)
Puuvillakasvi - puuvilla.info
Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi annetaan Mio-nimen kohdalla päivämäärä 25.1.
Lisäksi siinä sanotaan, että nimi voi olla Milon, Miron tai Bartolomeuksen muunnos.
Outi Pakkasen dekkareissa seikkaillaan Helsingissä, joten voisin ehdottaa jännityskirjallisuutta, missä tapahtumapaikkana on Helsinki. Kirjailijoita: Matti Laine, Juha Numminen, Pentti Kirstilä, Matti Yrjänä Joensuu, Staffan Bruun, Matti Rönkä, Hannu Vuorio...
Voitte myös itse kokeilla hakua nettihakumme kautta:http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2, Laittamalla asiasana kenttään Helsinki, Aineryhmä kaunokirjallisuudessa kenttään Jännitys, ja valitsemalla kirjastoksi Jyväskylän kirjastot. Pakkasen kirjoissa ovat mukana myös ihmissuhteet, joten yhtenä asiasanana voisi kokeilla myös tätä.
Ei välttämättä aivan samanlaisia, mutta Dekkarinetin (http://www.tornio.fi/index.php?p=PakkanenOuti) mukaan Pakkasen omia dekkarisuosikkeja ovat muun...
Pusenius-nimeä ei löydy sukunimikirjoista. Tämän keskustelun http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16528 perusteella sukunimet Pusa/Pusenius/Posenius sekä Påsa-Posa-Possenius-Posse/Pusa liittyisivät toisiinsa.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjassa Sukunimet (2000) Pusa-nimen oletetaan olevan germaanista alkuperää ja se on voinut kulkeutua meille hansakaupan tai aiempien yhteyksien kautta, saksalaisia henkilönimiä ovat olleet esim. Boz, Boss, Bosse, Buss, Busse, Posse. Jonkin verran tietoa löytyy myös Pusan Sukuseuran sivuilta http://www.pusansukuseura.fi/node/1
Pitkään seisova vesi, joka altistuu bakteereille, voi hyvinkin olla terveydelle vaarallista. Seisovassa vedessä viihtyy erityisesti legionellabakteeri, mutta sen lisääntymisestä varoitellaan pääasiassa putkistoissa seisovan veden yhteydessä silloin, kun putkia ollaan viikkoja tai kuukausiakin käyttämättä. Puhtaassa huoneilmassa ja puhtaassa astiassa säilytetty tuore hanavesi kerää bakteereja myös, mutta hitaammin kuin putkistossa, jota ei samalla tavalla desinfioida.
Huoneenlämmössä joitakin tunteja seisova vesi tuskin ehtii kerätä vaarallista määrää bakteereja, ja keittäessä suuri osa niistä kuolee joka tapauksessa. Vuonna 2016 Vesi-instituutti Wanderin johtaja sanoi, että akuuttia vaaraa tuskin on, mutta "itse en...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Kivekäs” on kohtalaisen uusi kehitelmä ja valittu suomalaiseksi vastineeksi sellaisille ruotsinkielisille sukunimille kuin ”Stenbäck”, ”Stenman”, ”Stenros”, ”Stenlund” ja ”Stenvall”. Mikkosen ja Paikkalan mukaan nimi on muodostettu vanhojen karjalaisten nimien ”Ahokas” ja ”Suokas” antaman mallin mukaan. Varhaisin nimen ottaja on Gustaf Lars Stenbäck, joka vaihtoi nimensä Kivekkääksi 5.7.1876.
Epäilisin, että nimeä voi osaltaan myös selittää sen merkitys, joka viittaa kivekkäiksi kutsuttuihin suuren pohjan sodan aikaisiin suomalaisiin ja inkeriläisiin talonpoikaississeihin. Heistä tunnetuin historiassa ja kaunokirjallisuudessa esiintynyt on Tapani...
Esko Salminen lausuu ohjelmassa Prosperon repliikin William Shakespearen näytelmästä Myrsky. Katkelma on näytelmän neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
Katkelma on Arto af Hällströmin suomennoksesta (1994), jota on tekstinä lainattavissa pääkaupunkiseudulla vain Teatterikorkekoulun kirjastossa. Myrskyn ovat suomentaneet myös Paavo Cajander, Matti Rossi ja Eeva-Liisa Manner.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
https://finna.fi/
https://uniarts.finna.fi/
https://www.gutenberg.org/files/44845/44845-h/44845-h.htm
Virallista määritelmää kirjastojen kokoluokitukselle en ole löytänyt. Irina Vikman on informaatiotutkimuksen pro gradussaan http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00154.pdf
kohdassa 4.3. Aineiston analyysin periaatteet s. 51 jakanut ristiintaulukointia varten kirjastot kolmeen kokoluokkaan : pieniin (alle 5000 asukkaan), keskisuuriin (5001-75000 asukkaan) ja suuriin (yli 75000 asukkaan kuntien kirjastoihin). Kokoluokituksessaan hän ei viittaa mihinkään auktoriteettiin.
Olen lähettänyt kysymyksen kirjastonhoitajien keskustelulistalle, mutta yhtään vastausta ei ole tullut. Ilmoitan, jos virallinen määritelmä löytyy.
Näkövammaistiedon kirjastossa on varmaankin laajin tietämys
apuvälinetutkimuksesta, Arlainstituutilla on lähinnä käytännön näkemystä, joka voi varmaankin auttaa alkuun. Ohessa linkkit:
http://www.nkl.fi/
http://www.nkl.fi/tietoa/tietopalvelu.htm.
Aviris -niminen firma tuo apuvälineitä Suomeen ja välittää niitä näkövammaisille. Heillä on parhaiten käsitystä siitä, mitä apuvälineitä juuri nyt käytetään eniten. Linkki Avriksen nettisivulle:
http://www.aviris.fi/index.htm
Apuvälineteknologiaan perehtyminen voi olla vaikeaa näkemättä itse laitteita taitavan käyttäjän käyttämänä. Jonkinlaisen yleiskartoituksen näkövammaisen
kannalta löydät sivulta:
http://www.arlainst.fi/saavutettavuus/testaus/apuvalin.html ja
http://jarmin.com/demos/resource/...
Tiedot löytyvät Kajaanin kaupunginkirjaston kotisivulta.
Pääkirjaston on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Ky ja sisustuksen ja erikoiskalusteet Sisustussuunnittelu ja teollinen muotoilu Sistem Oy (Riitta Kukkasniemi). Rakennus valmistui vuonna 1985.
Valitettavasti tuota tuttua Four Catsin kappaletta ei nuottina ole saatavissa. Tampereen kaupunginkirjastosta löytyy kyllä cd-levy, joka on tällä hetkellä paikallakin. Sanat löytyvät Toivelauluja-vihkosta (osa 57), jota ei saa lainaksi (kopiointimahdollisuus kirjastossa on).
Pirjo Mikkosen kirjan Sukunimet (Otava 2000) mukaan sukunimi Viikki pohjautuu ruotsin kielen lahtea tarkoittavaan sanaan vik, joka on lainautunut murteisiimme asussa viiki. Kymenlaaksossa viikki tarkoittaa myös ahdasta solaa, rakennusten väliä. Se ei siis tule hengellisestä taustasta. Sanaa tapaa paikannimissämme, ja sukunimistöön se on voinut siirtyä esim. talon nimestä. Vanhoissa lähteissä sukunimi Viikki mainitaan mm. Pietari Viikki (Vickij) 1541 Hämeenkyrössä, Niisuis Viicki 1546 Karkussa ja Martti Viikki (Viich) 1553 Pirkkalassa.
Tarkempaa tietoa liikuntavammojen riskeistä harrastajille löytyy muun muassa Jari Parkkarin(2006) teoksesta: Liikutaan turvallisesti: työkykyä liikunnasta: liikkumis- ja liikuntatapaturmien ehkäisy työpaikoilla.
Teoksesta käy myös ilmi että 1000 harrastettua tuntia kohden laskettelussa sattuu 4,1 vammaa ja salibandyssä 10,9, eli laskettelu on turvallisempaa.
Lisäksi J.Parkkarin ym.(2004) artikkelista Liikuntavammat - suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suomen lääkärilehti 2004:41, löytyy tietoa asista.
Tässä valikoima:
Kallioniemi, Tuula: Järvihirviö
Kallioniemi, Tuula: Viimeinen juna
Hotakainen, Kari: Näytän hyvältä ilman paitaa
Leskinen, Leena: Eurotarinoita
Levola, Kari: Valheenpaljastuskone
Weis, Margaret: Mielen demonit
Perttula, Pirkko-Liisa: Kaipauksen kesä ja muita rakkausjuttuja
Mari Mörö: Vesipajatso
Rosa Liksom: Tyhjän tien paratiisit
Kevyt lomakupru ja muita novelleja
47 – eurooppalaisia nykynovelleja
Marttinen, Tittamari: Pantomiimileikki – novelleja
Vuorio, Maria: Syleily – seitsemän kertomusta
Martinheimo, Asko: Isojalkainen poika – kuusi tositapausta
Lähteet Otavan kirjallisuustieto, Keuruu 1990 ja Litteraturhandboken, Stockholm 1999
Kemal, Yashar (Yasar)s. 1922 Gökceli’ssä, turkkilainen kirjailija ja lehtimies, maansa tunnetuin nykykirjallisuuden prosaisti (mutta: Orhan Pamuk sai juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2006!) Hän toimi ennen kirjailijanuraansa mm. apuopettajana. Romaanit ja kertomukset kuvaavat Anatolian karua ja kovaa elämää tavalla joka muistuttaa kansanepiikkaa.
Kansainvälisesti menestyneitä teoksia ovat mm. ns. ohdaketrilogia: Haukkani Memed 1974, Ohdakkeet palavat 1975 ja Memedin kosto 1989, sekä pumpulitiesarja: Puuvillatie 1977, Maa rautaa, taivas kuparia 1978 ja Kuoleman ruoho 1979.(julkaisuvuosi tarkoittaa.suomenkielisen käännöksen ilmestymisvuotta). Kemalin...
