Sivi-nimeä voidaan pitää joko pidentymänä skandinaavisesta nimestä Siv tai lyhentymänä nimestä Siviä. Siv on alkujaan Sif, pohjoismaisen mytologian ukkosenjumala Torin puoliso. Siviä puolestaan on murteellinen muoto siveä-sanasta, ja sen varhaisin tunnettu käyttö etunimenä ajoittuu 1860-luvulle. (Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, WSOY 1999)
Georges Duplaix'n runo Sukkela hiiri nimeltä Pikkuharmaa löytyy hänen Eläintarinoita-kirjastaan, joka ilmestyi Weilin + Göösin Kultatähti-kirjastossa vuonna 1968.
Vapaaehtoisten armeijan toiminta liittyy Vienan retkiin, joiden taustana on Mannerheimin ns. Miekkakäsky tai Miekkavala-päiväkäsky pvm:lta 23.2.1918. Käskyn perussisältö liittyy Vienan Karjalan heimoveljien vapauden ylläpitämiseen ja puolustamiseen – mikä käytännössä johti ajatukseen Vienan liittämiseksi Suomeen.
Jääkärikapteeni Toivo Kuisman retkikunta, aluksi noin 250 miestä, toimi heinäkuusta lokakuulle 1918. Toimintaa tuki mm. valtionhoitaja Svinhufvud sotaministerin vastustuksesta huolimatta. Näin värväytyneille saatettiin luvata Suomen vakinaisessa sotaväessä palveleville taattuja etuja.
Värväys oli alkanut Helsingin Heimolassa, mutta siirtyi heinäkuussa ryhmän toimistoon osoitteessa Bulevardi 21. Joukon päällystön ja värväyselimen...
HelMet-kirjastoissa eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen kokoelmissa on yhteensä 2 565 eri arabiankielistä kirjaa eli nimikettä. Luvussa ovat mukana myös sellaiset teokset, joissa on arabian lisäksi myös jotakin muuta kieltä, esimerkiksi sanakirjat. Arabiankieliset kirjat saa listattua, kun valitsee HelMet-haussa kohdan ”Hakusana(t)”, laittaa hakusanaksi tähden (*), rajaa kieleksi arabian ja aineistoksi kirjat. HelMet-haku löytyy osoitteesta http://www.helmet.fi.
Jos ihan fyysistä kirjoista puhutaan, niitä on vielä enemmän, sillä tiettyä arabiankielistä kirjaa saattaa olla useita niteitä kirjastoissa. Mikäli kaipaatkin juuri tuota fyysisten kirjojen määrää, voin tarvittaessa selvittää sitäkin. Se ei käy...
Kaupunginkirjastossa on ollut Tabaluga 1: Viheriämaan prinssi -elokuva videoversiona, mutta viimeinen kappale on poistettu eikä luettelointitiedoista käy ilmi mitkä ovat elokuvan hahmojen nimet ja onko ne mahdollisesti suomennettu. Kaupunginkirjaston kokoelmassa on myös Helme Heinen teos Tabaluga, mutta vain saksankielisenä. Useita Heinen teoksia on suomennettu, mutta tätä Tabalugaa ei näyttäisi olevan suomenkielisenä käännöksenä. Suomeksi puhuttua DVD:tä sen sijaan näyttää olevan saatavana verkkokaupoissa. Esittelytekstissä mainitaan Tabalugan lisäksi hahmot Arktos -lumiukko ja Humsin -hiekkamies.
Turun kaupunginkirjastosta löytyy Reino Keron artikkeli "Puukkojunkkari, juoppo ja kommunisti: amerikansuomalainen siirtolaisvähemmistö rikollisuustilastoissa" teoksessa Historian vähemmistöt = Minorities in history (1994, s.127-142). Artikkeli käsittelee lähinnä ennen 1950-lukua tapahtunutta amerikansuomalaisten rikollisuutta. Samoin Reino Keron teoksessa Suureen länteen: siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan artikkelissa "Rehellisiä ja rikollisia" käsitellään 1950-lukua varhaisempaa rikollisuutta(1996, s. 197-208).
Suvi Arapkirlin artikkelissa "Suomalaiset, New Yorkin punainen vaara" kerrotaan lyhyesti sekä rikollisia amerikansuomalaisia että ruotsinsuomalaisia koskevasta lehdistökirjoittelusta (1910-luvulla ja 1950-luvulla)(...
Sana muffinssi pohjautuu englannin kielen monikolliseen muotoon muffins. Sanassa muffinssi on siis monikon s-tunnus kahdentuneena ja lopussa loppuvokaali i.
Yksikössä tämä leivonnainen on englanniksi muffin. Kun siihen lisätään suomen kielessä loppuvokaali i, saadaan Suomen kielen perussanakirjan suosittelema muoto muffini.
Lainakielen monikkomuodosta muodostettuja sanoja on suomen kielessä muitakin. Vakiintuneita sanoja ei ole lähdetty muuttamaan: puhumme esimerkiksi shortseista (tai sortseista) emmekä yksikkömuotoon pohjautuen shorteista.
Lisää tietoa aiheesta Kotimaisten kielten keskuksen sivulta:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1170
Muistikuvasi pitää paikkansa:
Tuiterin Tuomas -loru löytyy Hanhiemon iloinen lipas -kirjasta, jossa on kokoelma vanhoja englantilaisia lastenloruja. Suomentaja on Kirsi Kunnas. Kirja on malliltaan pitkä ja kapea, sen on kustantanut WSOY, ja siitä on otettu useita painoksia. Ensimmäinen painos on vuodelta 1954.
Loru menee näin:
Tuiterin Tuomas
Tuiterin Tuomas,
possun huomas,
ja varasti possun se Tuomas.
Sen lihat hän söi,
ja nahat hän möi,
ja viimeksi kerrotaan paras:
selkäänsä sai varas.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Pietan arvellaan olevan kansanomainen muunnos nimestä Beata. Pietaa ja sen rinnakkaismuotoa Pietiä käytetään toisinaan myös Pietari-nimen kutsumamuotona.
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on tai on ollut alle 466 Pieta-nimistä henkilöä. Suurin osa on naisia, mutta osa myös miehiä. Epätäsmällinen luku johtuu miesten osuuden ja joidenkin vuosien osalta myös naisten osuuden pienistä määristä, jonka takia täsmällistä lukua ei ilmoiteta:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/
Eino Leinon runon "Nocturne" on säveltänyt niin moni säveltäjä, että ennen kuin tähän kysymykseen voi vastata, pitää ensin tietää, kenen säveltäjän sävellystä etsitään. Laulujen nuotteja voi yrittää etsiä kirjastojen tietokannoista myös alkusanoilla, mistä erityisesti tässä tapauksessa voi olla apua, koska "Nocturne"-nimisiä kappaleita on satoja. Eino Leinon "Nocturne" alkaa: "Ruislinnun laulu korvissani". Jos säveltäjän nimeä ei tiedä, myös esittäjän nimen kautta sen voi saada selville, jos esittäjä on levyttänyt kappaleen. Esimerkiksi Yleisradion Fono-tietokannasta (http://www.fono.fi) voi tarkistaa, kuka on säveltänyt tietyn esittäjän esittämän kappaleen.
Todennäköisesti laulusta ei ole erityistä...
Ukrainan kielen nettisanakirjan mukaan krinitsa (КРИНИ́ЦЯ) merkitsee kaivoa. Tarkistimme sanan vielä Juri Zubin Suomi-ukraina-sanakirjasta (2020) ja siellä oli sama tieto. Youtubessa on video, jossa tätä laulua lauletaan https://www.youtube.com/watch?v=8sJBey-6gRU ja siinä on kuvituksena kaivoja. Ukrainassa on myös tämännimisiä paikkoja.
Suomessa laulu tunnetaan nimellä Hiljainen tienoo. Se on esimerkiksi Suuren toivelaulukirjan osassa 6, s. 37 ja sen teksti on hengellinen.
Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen) ei ole paljoakaan etsimiäsi nuotteja. Lähinnä etsimääsi lienee Duckett: Team Brass (Melodia, soinnut, pasuuna-soololle tai puhallintriolle. Perinteisiä, jazz- ja klassisia sävelmiä sovituksina.)
En tiedä, olisivatko seuraavat partituurit käyttökelpoisia: Jobim: Desafinado ((Eb soitin (alttosaksofoni tai tenorisaksofoni), Bb soitin (trumpetti tai alttosaksofoni), Bb soitin (tenorisaksofoni tai pasuuna), basso, piano tai kitara, rummut, sointukohtaiset asteikot improvisointia varten)).
Howard: Fly me to the Moon ((Eb soitin (alttosaksofoni tai tenorisaksofoni), Bb soitin (trumpetti tai alttosaksofoni), Bb soitin (tenorisaksofoni tai pasuuna), basso, piano tai...
Hans Christian Andersen on kirjoittanut satuja.
Tähän kysymykseen on vastattu tällä palstalla pari vuotta sitten. Löydät vastauksen Kysy kirjastonhoitajalta -sivun linkistä Vastausten arkisto kirjoittamalla laatikkoon andersen hans christian.
Jos haluat tarkempaa tietoa, saat sitä suomenkielisenä osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Christian_Andersen
Sivuston lopussa on luettelo Andersenin suomennetuista teoksista ja myös linkkejä muille Andersen-sivuille.
Aaro Hellaakosken runo Hengen manaus on julkaistu kokoelmassa "Huojuvat keulat" (1946). Runo löytyy myös kokoelmista "Runot" (WSOY, 1998, 7. painos) ja "Aaro Hellaakosken runoja" (WSOY, 1963). Kaikkia kokoelmia löytyy pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoista.
Kirjat Vaasan kaupunginkirjastossa ovat lähinnä Suomen kaloista, joten painetuista lähteistä ei ollut nyt paljon apua.
Eurlexin kalastusasetuksen sivuilta löytyi seuraava tieto:
Seeprahammasahven | SPH | Archosargus probatocephalus | Sheepshead
Kuvahaun perusteella em. latinankielinen nimi näyttäisi vastaavan paremmin sheepshead porgyn kuvia kuin antamasi Calamus penna.
”Joukkueeseeni” on oikein taivutettu. Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” kertoo, että sana ”joukkue” taipuu yksikön illatiivissa ”joukkueeseen”, ja kun siihen lisätään omistusliite ”-ni”, saadaan tuo mainitsemasi muoto.
1600-luvun ensimmäisissä suomalaisissa kirjapainoissa painomuste valmistettiin itse keittämällä ensin pellavaöljystä vernissa ja lisäämällä siihen nokea sekä eräitä muita aineita.
Perusteellisin selvitys painovärin valmistuksesta löytyy Yrjö A. Jäntin Kirjapainotaidon historiasta:
"Painovärin valmistus, joka viime vuosisadan alkuun saakka pysyi täsmälleen samalla kannalla, tapahtui seuraavasti: Pellavansiemenistä puristettua, hyvin siivilöityä liinaöljyä kaadettiin puhtaaseen kuparikattilaan, niin että se tuli 3/4 täyteen, kattila asetettiin rautaiselle kolmijalalle ja sen alle viritettiin kuivista puista tuli, joka sai olla voimakas siksi, kunnes liinaöljy alkoi kunnolla kiehua. Sitten asetettiin joitakin ruisleivän palasia puiseen...
Internetistä löytyvien tietojen mukaan nimi Varenka tulee latinasta ja on käytössä pääasiassa Neuvostoliitossa. Nimestä käytetään myös muotoa Varvara ja merkitys määritetään sanalla strange/outo. Lisätietoja esimerkiksi seuraavilla sivustoilla:
http://www.20000-names.com/female_russian_names_02.htm
http://www.thinkbabynames.com/meaning/0/Varenka
http://www.babynology.com/meaning-varenka-f27.html
Suuri toivelaulukirja 5 kertoo laulusta "Kimmeltää kirkkahat" (Stjärnorna tindra re'n), joka tunnetaan myös yksinkertaisesti "Serenadina":
"Ruotsalaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Jacob Axel Josephsonin (1818-80) ikivihreä mieskuorosävellys, joka jatkuvasti kuuluu Mieskuoroliiton perusmerkkilauluihin sekä jokaiseen mieskuorokaronkkaan."
Tekstin on suomentanut Heikki Klemetti.
Kyllähän tätä laulaessa välillä hiukan huvittikin se, että nämä hempeät serenadit joskus muistuttavat ihan hautajaisvärssyjä...
Laulun suomenkielinen teksti kokonaisuudessaan on tekijänoikeussyistä piilovastauksessa.
Suomalaista koululauperinnettä käsittelee ansiokkaasti viime vuonna ilmestynyt Reijo Pajamon "Lehti puusta variseepi - suomalainen koululauluperinne" ISBN 9510234478. Teoksesta löytyy keskeisimmät koululaulumme nuotteina ja lisäksi katsaus niiden taustoihin ja koululauluperinteeseen. Teoksen saatavuuden voi tarkistaa pääkaupunkiseudun PLUSSA-tietokannasta osoitteesta http://www.libplussa.fi/.
Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa on runsaasti ko. lauluja sisältäviä vanhoja laulukirjoja. Koska suurin osa niistä on sijoitettu kirjavarastoon, kannattaa niistä kiinnostuneiden hakeutua pääkirjaston musiikkiosastolle.
FONO-tietokanta on kirjastoissa käytettävissä verkon kautta, mutta juuri nyt yhteydensaanti on ainakin Itäkeskuksesta käsin...
