Kyllä, Tove Janssonin muumikirjat edustavat modernismia. Janssonin muumikirjat olivat ilmestyessään jotakin aivan uutta ja omaperäistä kotimaisen lastenkirjallisuuden kentällä. Suomeksihan ensimmäiset muumikirjat ilmestyivät vasta useita vuosia alkukielisen ruotsinkielisen painoksen jälkeen. (Muumipapan urotyötkin ilmestyi suomeksi vasta 1963, vaikka alkuteos oli ilmestynyt jo vuonna 1950.)
Suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa oltiin siis askeleen jäljessä ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden kehityksestä. Jos suomenkielisessä maailmassa Janssonin teokset edustivat jotakin uutta ja ihmeellistä, niin suomenruotsalaisissa kodeissa oli luettu jo useita vuosia aikaisemmin ruotsalaisen Astrid Lindgrenin modernia Peppi Pitkätossua.
Jansson...
Runo löytyy tosiaan netistä monilta sivuilta. Alkuperää tai tekijää sille ei valitettavasti löytynyt. Kysymys on lähetetty kirjastojen yhteiselle tietopalvelun sähköpostilistalle, ja jos sitä kautta löytyy vastaus, lähetän sen sinulle.
Tässä muutamia kirjastoista saatavilla olevia kirjoja, joista löytyy vanhoja ja uusia kirjontamalleja:
Hausmann, Aino: Ommeltavia kirjaimia (1950)
Mäkelä, Terttu: Nimikointi (1985)
Norden, Mary: Kaunista kirjomalla (2000)
Aydemir, Johanna ym. (toim.): Käden taidot 1 (2002)
Delage-Calvet, Agnes ym.: Kirjo punaista, valkoista, sinistä (2010)
Maksuttomia kuvia ja kaavoja nimikointikirjaimista löytää myös internetistä esimerkiksi englanninkielisillä hakusanoilla.
”Hyviä hakusanoja ovat esimerkiksi
free cross stitch alphabet
free cross stitch monogram
free cross stitch pattern alphabet
free cross stitch pattern monogram”
kertoo nimimerkki ”googlaava pitseilijä” Suomi24.fi keskusteluissa (20.9.2010) ja antaa muutaman esimerkinkin:
http://www....
Maitojunalla palaamisessa on tavallisesti kyse jonkin vastentahtoisessa keskeyttämisessä. Kun joku palaa maitojunalla kotiin, häneltä on jäänyt tehtävä kesken. Ilmaus on siirtynyt yleiskieleen sotilasslangista. Sen alkuperäinen merkitys on ollut "joutua komennetuksi kesken kurssin takaisin perusyksikköönsä tai joukko-osastoonsa". Sanonta on saanut alkunsa RUK:sta, josta todistuksetta jääneet oppilaat lähetettiin joukko-osastoihinsa päättäjäispäivänä jollakin varhaisella aamujunalla.
Lähteet:
Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko, Suurella sydämellä ihan sikana : suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja
Antti Penttinen, Sotilasslangin sanakirja
Marjatta Vilkamaa-Viitala, Joka lähtöön (http://www.kotus.fi/?s=3578)
Kirjassa Biologinen valomikroskopia, Helsinki 1998,
sivuilla 133-159 artikkelissa Immunohistokemia kerrotaan seuraavasti:"Immunohistokemialla tarkoitetaan antigeenin osoittamista kudosleikkeestä sille spesifillä vasta-aineella. Sitoutumisreaktio tehdään mikroskoopissa havaittavaksi erilaisilla merkkiaineilla liittämällä sellainen joko vasta-aineeseen eli leimaamalla se suoraan tai käyttämällä monivaiheista leimausmenetelmää." Kirjan saatavuustiedot voit tarkistaa kokoelmatietokannasta http://www.helmet.fi/
Taikapähkinän latinankielinen nimi on Hamamelis virginiana. Toivo Rautavaaran "Miten luonto parantaa" -kirjan mukaan "hamamelis on kaunis myöhään syksyllä kukkiva pensas, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Intiaanit osasivat valmistaa sen suurista lehdistä voidetta, jota on käytetty Euroopassakin mm. suonikohjujen ja peräpukamien lääkitykseen. Nykyisin hamamelista käytetään pääasiassa kosmeettisissa ja ihonhoitovalmisteissa. Yhdysvalloissa on kuorista ja lehdistä tehtyä uutetta käytetty monin tavoin, mm. nuhaan, silmätulehduksiin, suonikohjuihin ja ripuliin."
Google-haulla, käyttämällä "hamamelis" -hakusanaa, löytyy verkosta todella paljon tietoa. Sivut ovat valitettavasti vain englannin, ranskan tai saksankielisiä. Esim....
Rahojen arvo määräytyy suurelta osin rahan kuntoluokituksen perusteella. Suomen rahat arviohintoineen - keräilijän oppaasta selviää, että v. 1874 1 hopeamarkan kolikon hinnaksi arvioidaan kunnosta riippuen 1-100 €. Suomen Numismaatikkoliiton (www. numismaatikko.fi/ ) huutokaupoissa v.2006 v.1874 kolikko näyttäisi myydyn 20,- € hintaan Keski-Suomen Numismaatikkojen huutokaupassa 18.3.06 ja v. 1952 500 mk olympiakolikko 25,- € hintaan.
Täytekakku ilmestyi suomalaisiin kahvipöytiin 1920-luvulla. Kakku oli hillolla täytetty ja koristettu paahdetuilla kaurahiutaleilla, joskus kermavaahdollakin. (Suuri leivontakirja: Kotilieden parhaat leivonnaiset, 1987, s.151)
Historiikissa Kulman takana Elanto! (2005, s.175) kerrotaan että 1960- ja 1970-luvuilla kakkujen ulkonäössä tapahtui muutos värikkäämpään suuntaan. Tyypillisiä kakunpäällisiä olivat esim. marsipaanikoristeet. Eräästä kuvatekstistä käy ilmi, että Elanto usein loi jouluksi erikoisuuksia, esim. käpykakku kuului aina sesongin valikoimaan.
Marsipaani on käytetty vuosisatoja sokerileipurin keittiössä. Dick Harrisonin kirjan Historiebok för kakälskare (2003, s.86) mukaan tämä mantelituote on ollut tunnettu jo 1300-...
Nuorille tarkoitettu jännitys- ja kauhukirjoja on varsin paljon. Tässäpäs sinulle muutamia suosituksia:
Kauhukirjoja
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen
Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa
Ilkka Auer: Anastasia, Domowik ja Kymnaasi
Salla Simukka: Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita
Camilla ja Viveca Sten: Synkät vedet -sarja
Darren Shawn: Friikkisirkus.
Darren Shan päättää varoituksista huolimatta mennä salaisen friikkisirkuksen näytökseen parhaan...
Kehitysmaa on kiistelty käsite eikä sille ole mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Arkikielessä kehitysmaalla tarkoitetaan usein maata, jossa on matala bruttokansantuote, vähäinen koulutustaso ja kehno terveydenhoito. Voidaan puhua myös esimerkiksi ”kolmannesta maailmasta” tai ”Etelästä”, mutta myös nämä termit ovat ongelmallisia.
https://www.fingo.fi/ajankohtaista/uutiset/kehitysmaat-kehittyvat-maat-kolmas-maailma-globaali-etela-miten-puhua
Kehitysmaiksi luokiteltavat maat ovat heterogeeninen ryhmä maita, joissa voi olla valtavaa sisäistä vaihtelua. Seuraavaksi hahmottelen erilaisia tapoja luokitella maita. Näissä tilastoissa ”Eurooppa” käsitetään varsin laajassa merkityksessä; esimerkiksi Venäjä lasketaan usein...
Suomalaisten sukunimien alkuperiä ja merkityksiä löytyy sukunimikirjoista. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) lienee laajin esitys niistä. Vanhempia teoksia ovat ”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) ja Mikkosen ja Paikkalan ”Suomalaiset sukunimet” (Weilin+Göös, 1993). Ulkomaalaisten nimien alkuperiä löytyy Behind the Name -sivustolta osoitteesta http://surnames.behindthename.com.
Välttämättä kaikkien sukunimien alkuperiä ei kirjoista löydy, mutta yleisimmät sukunimet lienee otettu mukaan aika kattavasti. Kirjojen selityksiin kannattaa suhtautua riittävällä varauksella, koska ne saattavat olla välillä vain arveluita. Sukunimillä voi olla myös useita eri alkuperiä, joten kirjojen selityksiä ei voi ihan...
Monikossa sana ”ikä” taipuu muotoon ”i’istä”. Tieto löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen taivutusohjesivulta osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4363.
Heittomerkin käyttö koskee yleensä kolmen vokaalin yhtymiä, joissa kahden saman vokaalin välissä on tavuraja (mm. ”vaa’an” ja ”rei’ittää”), mutta heittomerkkiä käytetään myös tuossa sanassa ”ikä”. Sen tarkoitus lienee tuoda esiin tavuraja, joka kai sanaa lausuttaessakin nousee esiin. Vertailun vuoksi maantieteellistä paikkaa ”Ii” taivutettaessa muoto on ”Iissä” ja ääntyykin ilman painotusta i-äänteiden välissä.
Sameli on Samuelin muunnos, joka on yleinen saamelaisen väestön keskuudessa. Nimi on kuitenkin käytössä myös eteläisessä Suomessa ja lisäksi se tunnetaan esimerkiksi Sveitsissä ja Virossa. Samelin harvinaisempi rinnakkaismuoto on Sammeli.
Nimi Samuel on peräisin Raamatun vanhan testamentin samannimisestä kirjasta. Samuel oli profeetta, joka voiteli Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. Samuel tulee hepreankielisestä nimestä Schemuel, joka tarkoittaa "Jumalan nimeen" tai kansanomaisesti "jumalalta pyydetty".
Tietoja etunimien esiintymisestä eri aikoina löydät Nimipalvelusta:
http://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Lähteet:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet.
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja.
Kyseinen runo julkaistiin alunperin Aale Tynnin runokokoelmassa "Ylitse vuoren lasisen". Runo on toki julkaistu myöhemmin uudelleen useissa runoantologioissa. Runo löytyy kokonaisuudessaan myös internetistä osoitteesta: http://www.nic.fi/~virvatu/kaarisilta.htm
Vertasin kyseistä tekstiä Aale Tynnin "Kootuista runoista" löytyvään runoon ja huomasin vain yhden poikkeaman: runon loppupuolella oleva säe menee "he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat". Internetin versiossa lauseesta puuttu sana 'sen'.
Lähteet:
Tynni, Aale: "Kootut runot" (WSOY, 1977)
http://www.nic.fi/~virvatu/kaarisilta.htm
Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että nimi ”Viro” on ollut alun perin nykyisen Viron koillisen maakunnan Virumaan nimitys, joka on siirtynyt merkitsemään koko maata. Samalla tavalla sanalla ”Suomi” on viitattu muinoin nykyiseen Varsinais-Suomen alueeseen, kunnes se on vakiintunut viittaamaan koko maahan.
Sanan ”Viro” alkuperästä ei ole Häkkisen mukaan täyttä varmuutta, mutta nykyään sen arvellaan olevan germaaninen tai balttilainen laina. Sen merkitys olisi ollut ’mies’. Liettuassa vastine voisi silloin olla sana ”vyras” ja latviassa ”virs”. Mahdollinen olisi myös kantagermaanin rekonstruoitu muoto ”wiraz”. Vanha teoria liittää ”Viron” vanhoihin ruotsalaisiin vesistönnimiin, jotka pohjautuvat...
Voit käyttää. Postin ikimerkit kelpaavat ikuisesti ostoajankohdasta riippumatta, ja joulutervehdyksen ikimerkin tunnistaa juurikin tuosta lumihiutaleesta. Vuoden 2023 joulutervehdyksen ikimerkki on hinnaltaan 1,50 €, ja myös vanhemmat joulutervehdyksen ikimerkit ovat tämän arvoisia.
Huomioon kannattaa ottaa vuosittain vaihtuva joulutervehdysten viimeinen lähetyspäivä, joka vuonna 2023 on keskiviikko 13.12. Tämän jälkeen voi käyttää 2,30 € maksavaa kotimaan ikimerkkiä, jonka tunnistaa Suomen kartta -symbolista.
Postin sivuilta voit lukea lisää postimerkeistä ja niiden hinnoista sekä joulukorttien lähettämisestä.
Eveliina eri muotoineen on yleensä katsottu Eeva-nimen johdannaiseksi. Siksi myös Suomen nimipäiväkalenterissa Eevalla ja Eveliinalla on yhteinen nimipäivä. Muissa kielissä tunnettuja saman nimen rinnakkaismuotoja ovat olleet mm. Eveline ja Evelyn. On myös esitetty ajatus, että nimi Evelina olisi kehittynyt kelttiläisestä nimestä Aibhlin, joka tarkoittaa ystävällistä ja herttaista. Tai muunnos muinaisgermaanisesta Aveline-nimestä, joka on ollut hellittelymuoto Avi-nimestä ja tarkoittanut pähkinäpuuta.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna : Etunimet
Pentti Lempiäinen : Suuri nimipäiväkirja
Julkaisun nimiölehti tarkoittaa nimiösivua ja sen kääntöpuolta. Nimiösivulla tulee ilmoittaa vähintään julkaisun tekijä/tekijät, nimeke/nimekkeet, osan numero jos kyseessä on moniosainen teos sekä julkaisutiedot (=kustantaja ja/tai julkaisija, kustannuspaikka/-paikat ja julkaisuvuosi). Nimiösivun kääntöpuolella ilmoitetaan painos, copyright-tieto, mahdollisten avustajien nimet, ISBN-tunnus sekä kirjapaino ja kirjapainon kotipaikka.
Lisäksi toimittajat ilmoitetaan nimiösivulla, ja nimien yhteyteen liitetään maininta "toimittajat" tai vastaava. Kustantajana pidetään yksityishenkilöä tai yhteisöä, joka kustantaa julkiseen käyttöön tarkoitetun kirjan riippumatta siitä, myydäänkö kirjaa vai jaetaanko ilmaiseksi.
Suomessa ISBN-tunnuksen antaa...
Pohjalainen-lehdessä kysyttiin 22.2.2009 (http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=399002) samaa asiaa, ja vastattiin näin:
"Kielitoimisto kertoo vetonaulan konkreettisen merkityksen: vetonaulalla yhdistetään hirsien liitos. Kuvainnollinen merkitys on tuttu. Vetonaula on erityisen houkutteleva asia, joka houkuttelee ja "vetää" yleisöä ja asiakkaita.
Suomen rakennustaiteen museon amanuenssi Erkki Vanhakoski hörähtää kuullessaan kysymyksen. Vetonaula on suora käännös ruotsin kielen sanasta dragspik.
Vetonaula tarkoittaa melko pitkää, vähintään kymmensenttistä naulaa, mutta veto-sanaa ei usein suomen kielessä käytetä. Naula mikä naula.
Vetonaula on perinteisesti ollut sepän tekemä, hieman kierteinen naula."
