Kirjastoille voi kyllä lahjoittaa kirjoja. Kirjastot pidättävät itsellään oikeuden päättää, mitkä lahjoituskirjat liitetään kokoelmiin. Lähinnä kyseeseen tulevat paljon kysytyt, uudehkot teokset, joita kokoelmissa ei ehkä ole riittävästi. Sen sijaan kirjastot eivät osta yksityishenkilöiltä aineistoa. Jos tahdot nimenomaan myydä kirjasi, kannattaa kokeilla antikvariaatteja tai yksityistä myyntiä vaikkapa huuto.netissä.
Chrysopelea paradisi käärmeestä käytetään suomenkielistä nimeä liitokäärme. Tunnetaan myös lentokäärmeenä.
Lähde:
Whitfield, Philip: Suuri eläintieto, 1994 (suom. Lasse Kosonen, linnut, nisäkkäät, matelijat ja sammakkoeläimet)
Suomen herpetologisen yhdistyksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon yhteisen nimistötoimikunnan tavoitteena on nimetä suomenkielinen nimi kaikille maailman matelija- ja sammakkoeläinlajeille. Toistaiseksi on julkaistu vasta korkotiilieläimien nimistö. Nimistötoimikunnan yhteystiedot:
http://www.herpetomania.fi/nimisto/
Väinö Linna - toisen tasavallan kirjailija -kirjassa on Väinö Varpion artikkeli: Sensuroitiinko Tuntematon sotilas? N.B. Stormbomin kirjoittaa Väinö Linna -kirjassa jonkin verran poistohaluista ja ajan keskustelusta. Kai Ekholmin toimittama Kielletyt kirjat kertoo sensuurista. Kalevi Kuitusen Näkymätön sensuuri ja muita kirjoitelmia -kirjassa on artikkeli Näkymätön sensuuri. Kirjastoissa on myös saatavana Väinö Linna: Sotaromaani - Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus.
Verkosta löytyy muutamia artikkeleita aiheesta, esim. Ylen kirjat-osassa Jukka Kuosmasen Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/08/vaino-linna-vaarin-kerrottu-ja… ja SKS:n Vähäisiä lisiä -blogissa Ossi Kokon Siitä puhe mistä...
Koska uutta painosta ei ole tällä hetkellä myytävänä tästä kirjasta ja kirja on kuitenkin sillä tavalla kysytty, että sitä jatkuvasti edelleen lainataan, ei kirjaa olla poistamassa, vaikka se onkin varsin vanha ja teksti voi olla himmennyt. Vaikka poistaminen joskus tulisikin ajankohtaiseksi, ei poistettavista kirjoista kuitenkaan, ikävä kyllä, ole kirjastoissa otettu varauksia. Varausjärjestelmän hoitaminen olisi liian työlästä, sillä kirjoja kysellään usein ostettavaksi. Mahdollisesti antikvariaateista sen voisi sen sijaan löytää ja ostaa omaksi. Tästä linkistä voi tarkistaa saatavuuden antikvariaattien yhteisestä tietokannasta ja tehdä samlla tilauksen: http://www.antikvaari.fi/ . Ensimmäinen osa näyttäisikin olevan saatavilla. Toinen...
Ehkä tavallisin suomenkielinen vastine nimelle Middle America Trench on Keski-Amerikan hauta.
"Täälläkin on syvänteitä, kuten Keski-Amerikan hauta (6662 m) ja maailman pisin (4500 km) hauta, etelää kohti syvenevä Perun ja Chilen hauta (Antofagastan kohdalla syvyys 8055 m)."
(Tyynimeri. Otavan suuri ensyklopedia [10]. Otava, 1981)
Stephen Hutchinsonin ja Lawrence E. Hawkinsin kirjassa Maailman valtameret (Gummerus, 2008) tämän syvänteen nimenä on Väli-Amerikan hauta. Joissakin kartoissa (esim. WSOY:n suuri maailmankartasto) näkee käytettävän myös nimeä Meksikon hauta.
Aiheestasi on paljonkin kirjallisuutta. Esimerkiksi alla olevista voisit löytää materaalia. Ainakin pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen Helmet- ja yliopistokirjastojen Linda-tietokantojen kautta kannattaa vielä selata ainakin hakusanalla "ryhmädynamiikka"
http://helmet.fi/
http://finna.fi
- Porukka, jengi, tiimi : ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen / Aku Kopakkala (2011)
- Kokemuksia ryhmistä : ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta / W. R. Bion (1979)
- Koulua on käytävä : etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana / Petri Paju 82011)
- Yksilöksi ryhmässä : ryhmäanalyysi suomalaisessa terapiatyössä / toimittaneet Heidi Lindroos ja Ulrika Segercrantz (2009)
- The social psychology of behaviour in small groups /...
Suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Jukka Itkonen. Laulun on säveltänyt Georg Riedel ja alkuperäinen sanoitus on Astrid Lindgrenin. Laulun nimenä on suomenkielisissä nuoteissa "Laulelen kukkia kukkimaan" ("Du ska inte tro det blir sommar").
Voisi olla Riesakuoriaisen, Ihrakuoriaisen tai Turkiskuoriaisen toukka, tai jokin perhosentoukka.
Tunnistaminen vaatii ammattilaisen.
Voisit ottaa yhteyttä esim. https://www.luontoakateemi.fi/kysymykset/hyonteiset tai https://play.acast.com/s/luontoilta Voit myös ladata kännykkääsi tunnistus-aplikaation, iNaturalist. https://play.google.com/store/apps/details?id=org.inaturalist.android&hl=fi&gl=US
Käytössämme olevasta Aleksi-tietokannasta löytyi yksi lehtiartikkeli Nina Hukkisesta ja Tapani Kalliomäestä: Tuppurainen, Marjaleena: Hovimäki sarja alkaa TV 2:ssa 10 maaliskuuta, Ninan ja Tapanin sukellus historiaan. ANNA 1999 numero 10, sivut 36-38. Tämä lehti on Lahden kaupunginkirjaston varastossa ja sen saa kotilainaksi. Helsingin sanomien arkiston tietokannasta löytyneet lehtiartikkelit olivat kaikki teatteriarvosteluja näytelmistä, joissa Nina Hukkinen ja Tapani Kalliomäki
ovat olleet mukana.
Laura tulee latinan sanasta laurus, joka merkitsee laakeripuuta tai laakeriseppelettä. Suosituksi nimen teki italialainen runoilija Petrarca (k.1374) rakastetulleen Lauralle omistamillaan soneteilla. Suomeen Laura tuli myöhään, tiettävästi sitä ehdotettiin almanakkaan ensi kerran meillä vuonna 1879.
Kristinan taustalla on kreikan ja latinan Christiana, joka tarkoittaa: naispuolinen Kristuksen kannattaja, Kristuksen oma, kristitty nainen. Suomalaisissa kalentereissa se on ollut eri kirjoitusasuissa keskiajalta lähtien.
Etunimikysymyksissä hyvä lähdeteos on mm. LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirja on tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginkirjastossa mm. pääkirjaston hyllyssä. Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan!
Kannattaa myös tutkia...
Kirjastoista löytyy monenlaisia helppolukuisia sarjoja lukemista aloitteleville.
Kaikkein helppolukuisimmat löytyvät Kipinät-sarjasta. Näistä ohuista kirjasista löytyy joka sivulta kuva, ja pari kolme hyvin helppoa tavutettua lausetta (sarjan kirjoja esim. Min-ne mar-su me-ni?, Su-si o-saa,aa-si o-saa). Samantyyppisiä, mutta hauskempia ovat Hannele Huovin Onnin ja Ennin tie, Pötyä!sanoi mummo,Kenkku kettu, Kummallinen pöytä ja Pikku kulta Pökö Pää.
Hieman pitemmälle ehtineelle lukijalle suosittelisin Sininen banaani- sarjaa. Kirjoissa on värikkäät kuvat, ja sarja on sangen suosittu. Sarjan kirjat ovat tosin käännöksiä, joten lauserakenteissa ei ole aina huomioitu helppolukuisuutta.
Onnistuneet kuvat ja kivat tarinat ovat myös Helena...
Itkuvirsiperinteestä löytyy runsaasti tietoa. Uusimpia tutkimuksia on Anna-Liisa TENHUSEN väitöskirja Itkuvirren kolme elämää, 2006. Kirjassa on myös esitelty itkijöitä, kuten Matjoi Plattonen ja Martta Kuikka.
Aino RÄTY-HÄMÄLÄISEN Raja-Karjalan kunnailta -kirjassa vuodelta 2002 on itkuvirsiperinteestä artikkelissa Mielikuvituksen hurjat laukat, s.77-100. Hyviä lähteitä aiheesta ovat myös:
RUNON ja rajan teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 68, 1989.
KONKKA, Unelma: Ikuinen ikävä : karjalaiset riitti-itkut, 1985.
Martta Kuikasta on tehty dokumenttielokuva:
AITO itkijä - Martta Kuikka [Videotallenne], 2001.
Seuraavat CD-levyt löytyvät kirjastosta:
ECHOS de Finlande, 2003. - sisältää mm. Martta Kuikan esityksiä.
ITKUJA Karjalasta, Inkeristä,...
Yrjö Jylhän suomennos kuuluu näin:
"Niin tuo seutu näyn arvokkaan ja vaihtelevan tarjos:" ja jatkuu:
"puut tuoksuvaista pihkaa hersyvät, hedelmin kultakuorisin taas toiset luo houkuttivat maistamaan - vain täällä on Hesperian tarut toteen käyneet."
Fonossa on tietue, jossa sanotaan kappaleen nimeksi "Ali-Baba (tässä: Titicacajärven jäät)" (http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=81af17bc-193a-40a… ). Säveltäjä on Alfred (Fred) Markush ja sovitus Ummetuksen. Kyseessä on instrumentaaliesitys kappaleesta, jonka alkuperäisnimi on Ali-Baba ja joka on meillä paremmin tunnettu nimellä Eldankajärven jää. Ylessä on kyseinen levy, mutta ikävä kyllä siitä sai vain Ummetuksen soittajien taiteilijanimet:
- Moscowitz, Dimitri (laulu, kosketinsoittimet),
- Distortnäs, Roudar von (laulu, kitara),
- Ots, Kalju (laulu, rummut),
- Pattersson, Rune (laulu, bassokitara)
Oikeita nimiä voi tiedustella Gramex ry:ltä (http://www.gramex.fi/ ), joka maksaa soittajille mm....
Valitettavasti Rantalan lakkitehtaan kuvastoa tai vastaavaa aineistoa ei löydy HelMet-kirjastojen kokoelmasta. Myöskään tieteellisten kirjastojen kokoelmista ei löydy tehdasta koskevaa kirjallisuutta.
HelMet-tietokannasta löytyy yleisesti päähineiden historiasta kertovaa aineistoa:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=p%C3%A4%C3%A4hineet+historia&s…
Sitä, minkä huoltoaseman henkilökunnan käyttöön suikka on valmistettu, voi koettaa selvittää huoltoasemien historiikkien avulla. Niissä on yleensä kuvia myös työasuisesta henkilökunnasta. Kuvia löytyy mm. seuraavista kirjoista:
Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja (Alfamer, 2009)
Eronen, Seppo K. J.: Mobilia 2000 : matkalla jossain Suomessa (Karisto, 2000)
Toivonen, Matti: Kesoilin...
Kyllä noilla teoksilla rahallista arvoa on. Tarkkaan arvoja on toki vaikea sanoa, koska arvo riippuu kirjan kunnosta ja viime kädessä siitä, kuinka paljon joku on kirjoista valmis maksamaan. Jotakin voisi silti koettaa sanoa kirjojen arvosta.
”Vanhan kirjallisuuden hintaopas” (osa 2; Suomen antikvaariset kirjakauppiaat, 2010) listaa useita Larin-Kyöstin teoksia, joiden arvoksi annetaan 8–26 euroa. Kirjaan otetuille Otto Mannisen teoksille arvioidaan arvoksi 8–20 euroa. Siljon ”Maan puoleen” ja ”Selvään veteen” olisivat 9 euron arvoisia, ”Runot ja aforismit” taas 12 euroa. Koudan ”Ristin tiestä” ja ”Uhriliekistä” saatettaisiin maksaa 9 euroa. Listattujen Kivimaan kirjojen hinnat ovat 8–14 euroa. Leinon kirjoille annetaan ensipainoksina...
Koirahullun päiväkirja -sarjan ainakin toistaiseksi viimeinen osa on Pentukuumetta (2005). Edeltävät osat ovat Koiran kokoinen kesä (2000), Koirista parhain (2001), Enkelikoira (2002), Tottelemattomuuskoe (2003) ja Viittä vaille voittajaluokkaa (2004).
Lisäksi Meripaasi on kirjoittanut oman sarjansa Koirahullun päiväkirjoissa esiintyvän Kissen ympärille. Sen osat ovat Elämäni frettinä (2006), Pöllöhilloa (2007) ja Koppakuoriaiskevät (2008). Sittemmin Meripaasi on kirjoittanut Irin kennel -sarjaa.
Sukunimen Karonen kantasana kara tarkoittaa Viljo Nissilän (1939) mukaan jotakin kovaa asiaa tai hyvin kiukkuista, luonteeltaan äkäistä ja sisukasta ihmistä. On myös mahdollista, että kantana olisi Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa käytetty sana karo, joka tarkoittaa pässiä.
Karonen-sukunimi pohjautuu Karo- ja Karoi-henkilönnimiin. Karo-nimi on tunnettu jo keskiajalla esimerkiksi Raaseporissa ja Pälkäneellä. Karoinen-nimeä on käytetty 1500-luvulla Kannaksella ja Pohjois-Karjalassa, 1600-luvulla myös muun muassa Pohjois-Suomessa. Joillakin paikkakunnilla, kuten Hollolassa, Ruokolahdella ja Paimiossa, isännistä muistuttava Karo on säilynyt asumusten nimissä.
Lähde: Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka: Sukunimet (2000)
