Kumpujen yö kertoo erityisesti sankarien ja urhojen kuolemasta. Arvi Jännes runoili (1848-1915) " ja urhot astuvat kumpuin yöstä / ja kertovat muinaiskansojen työstä". Aarni Karimo julkaisi 30-luvulla suomalais-ugrilaista menneisyyttä romantisoivan teoksen "Kumpujen yöstä".
Lähde:Virkkunen Sakari: Suomalainen fraasisanakirja
Diana Gabaldonin Outlander-sarjassa on kuusi osaa:
Outlander, Delacorte Press, NY, 1991.
Dragonfly in Amber, Delacorte Press, NY, 1992.
Voyager, Delacorte Press, NY, 1994.
Drums of Autumn, Delacorte Press, NY, 1997.
The Outlandish Companion. Delacorte Press, NY, 1999.
The Fiery Cross, Delacorte Press, NY, 2001.
Nämä tiedot selvisivät Helsingin kaupunginkirjastossa käytössä olevasta Contemporary Authors -tietokannasta.
Sarjan kaksi ensimmäistä on suomennettu: Muukalainen (Gummerus 2002) ja Sudenkorento (Gummerus 2003).
Diana Gabaldonin kotisivu: http://www.dianagabaldon.com
Gummerus: http://www.dianagabaldon.com
Tuo Cross Stitch ainakin kertoo samasta ajasta, asiasanatkin on samat käytössämme olevan WorldCat -tietokannan mukaan: Time...
Leskenlehti on sanana vanhempi. Se esiintyy ainakin jo Elias Lönnrotin Flora fennica -teoksessa, joka ilmestyi v. 1860.
Sanan taustaksi on esitetty kaksi selitystä. Leskenlehden lehti on vanhemmiten yläpinnaltaan kalju ja viileän tuntuinen, toisin kuin alapinta, joka nukkaisena tuntuu lämpimämmältä. Tähän liittyy symboliikka lesken vuoteen kylmästä puolesta, jossa puoliso ennen makasi.
Kenties uskottavamman selityksen mukaan nimitys johtuu siitä, että leskenlehti kukkii ennen kuin sen lehdet kasvavat. Sen isot 10-30 sentin levyiset lehdet kasvavat vasta kukkien lakastuttua. Niillä ei siis ole seuraa toisistaan.
Lähteet:
Aapala Kirsti: Pääskynhattu, päivänkämmen : kasvikertomuksia. Helsingissä : Otava, 2007.
Lönnrot Elias: Elias Lönnrotin...
Monikossa sana ”ikä” taipuu muotoon ”i’istä”. Tieto löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen taivutusohjesivulta osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4363.
Heittomerkin käyttö koskee yleensä kolmen vokaalin yhtymiä, joissa kahden saman vokaalin välissä on tavuraja (mm. ”vaa’an” ja ”rei’ittää”), mutta heittomerkkiä käytetään myös tuossa sanassa ”ikä”. Sen tarkoitus lienee tuoda esiin tavuraja, joka kai sanaa lausuttaessakin nousee esiin. Vertailun vuoksi maantieteellistä paikkaa ”Ii” taivutettaessa muoto on ”Iissä” ja ääntyykin ilman painotusta i-äänteiden välissä.
Vanhat Helsingin Sanomat löytyvät Pasilan kirjastosta mikrofilmattuina. Jos henkilön kuolinpäivä on tiedossa, täytyy selailla lehtiä siitä eteenpäin, sillä listaa kuolinilmoituksista ei ole tarjolla.
Mikrofilmejä pääsee käyttämään Pasilan kirjaston yläkerrassa mikrofilmilaitteella. Tällä hetkellä filmiltä ei saa tulosteita, mutta tarvittaessa ruudulta voi ottaa valokuvia. Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhtey….
Vuoteen 1910 asti Helsingin Sanomat löytyvät digitoituina Kansalliskirjaston sivuilta osoitteesta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titles/0355-2047?display=C…. Vuosien 1911–1920 lehdet on digitoitu myös, mutta niitä pääsee lukemaan vain...
"Uhka vai mahdollisuus" -ajattelu on mitä todennäköisimmin lähtöisin alun perin organisaatioiden yhteydessä käytetystä SWOT-analyysistä, jossa pyritään määrittämään vahvuudet (Strengths), heikkoudet (Weaknesses), mahdollisuudet (Opportunities) ja uhat (Threats). Vahvuudet ja heikkoudet ovat sisäisiä, uhat ja mahdollisuudet ulkoisia tekijöitä. SWOT-analyysin juuret ovat 1960-luvulla. Nykyisen kaltainen nelikenttämatriisi siitä tuli 80-luvulle tultaessa.
1980-luvulle ajoittuu myös "uhka vai mahdollisuus" -parin ilmaantuminen suomenkieliseen asiaproosaan. Sen varhaisin löytämäni esiintymä on vuodelta 1983, Kanava-lehdessä 11(1983):4 julkaistu Eero Kostamon artikkeli Tietoyhteiskunta : uhka vai mahdollisuus? Mikäli fraasin esiintymistä...
Lapin yliopiston Taide- ja kulttuuriopintojen laitoksen (TaKu, http://www.ulapland.fi/?Deptid=17142 ) koulutusohjelmiin sisältyy keramiikan opintoja.
Ammattiopisto Lappian Tervolan yksikössä (http://www.edu.llai.fi/nettimetku/tervola/terv.htm ) voi suorittaa keramiikkaopintoja. Myös Piippolan käsi- ja taideteollisuusopiston (http://www.pio.fi/sivu/fi/pio/ ) artesaaniopintojen yhtenä osana opiskellaan keramiikkaa.
Keramiikkaa voi opiskella myös mm. seuraavissa oppilaitoksissa:
- Kuopion Muotoiluakatemia (http://www.designkuopio.fi/ )
- Taideteollinen korkeakoulu (http://www.taik.fi/osastot/muotoilu/muotoilun_osaston_koulutusohjelmat/… )
- Forssan ammatti-instituutti (http://www.fai.fi/portal/koulutusalat/kulttuuriala/kasi-_ja_taideteolli...
Nimi Hilla on useiden Hil-alkuisten nimien (esim. Hilda, Hilja, Hilkka, Hilma) hellittelymuoto. Suomessa se voidaan käsittää myös luontoaiheiseksi nimeksi (hilla=suomuurain,lakka).
Nimi Helmiina on lyhennös nimestä Vilhelmiina. Nimien Vilhelmiina ja Helmiina kautta on myös päästy nimeen Helmi, joka itsenäisenä nimenä kuuluu alkavaan suomalaisuuskauteen. Hohtavan puhdas, kaunis, täydellinen kuin helmi simpukassa tai kastehelmi, nämä 1800-luvun lopulle ominaiset vertaukset ovat synnyttäneet Helmi-nimen.
Lähteet: Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi Kustaa Vilkunan kirjasta Etunimet.
Nettihaussa ei tullut esiin mitään selviä trendejä. Osassa sivuja sanottiin ettei keskisormissa ole suosittua pitää sormuksia, koska se ottaa yleensä eniten painoa esim. kassia kantaessa, toisaalla taas että se on suosittu sormi. Sormuksen keskisormessa sanottiin useimmiten tarkoittavan tasapainoa ja vastuullisuutta, oletettavasti koska se on keskellä.
Englanninkielisessä wikipediassa kerrottiin aseksuaalien käyttävän mustaa sormusta oikean käden keskisormessa.
Ikävä kyllä nyt korona-aikaan en päässyt tutustumaan kirjaan Rings : jewelry of power, love and loyalty, jossa voisi olla jotain aiheesta.
Netin kautta asia selviää Tornion kaupunginkirjaston ylläpitämästä Dekkarinetistä http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/ .
Kay Scarpetta -sarja alkuteoksen ilmestymisjärjestyksessä:
Postmortem, 1990 (1. Scarpetta)(suom. Post Mortem, 1994);
Body of Evidence, 1991 (2. Scarpetta)(suom. Ruumiin todistus, 1994);
All That Remains, 1992 (3. Scarpetta)(suom. Mitä jäljelle jää?, 1993);
Cruel and Unusual, 1993 (4. Scarpetta)(suom. Julma ja tavaton, 1995);
The Body Farm, 1994 (5. Scarpetta)(suom. Ruumistarha, 1996);
From Potter's Field, 1995 (6. Scarpetta)(suom. Köyhien kalmisto, 1996);
Cause of Death, 1996 (7. Scarpetta)(suom. Ansaittu kuolema, 1997);
Unnatural Exposure, 1997 (8. Scarpetta)(suom. Luonnoton surmaaja, 1998);
Point of Origin,...
Kuopion pitäjän asukkaista ei ole julkaistu vastaavaa teosta kuin Kajaanista, mutta muutamia yksittäisiä julkaisuja on olemassa. Teuvo Julkunen on julkaissut teoksen Julkusten suku : Kuopion Julkulan Julkusten jälkeläisten todennäköinen hajautuminen 1600-luvun Julkulasta Kuopion pitäjän eri kyliin 1770-luvulle asti maakirja-, henkikirja- ja kirkonkirjamerkintöjen mukaan (2005). Tyyne Rissanen on julkaissut teoksen Lauri Rissanen ja hänen sukunsa vv. 1541-1755 Juvalta Tavisalmen/ Kuopion pitäjään. Nämä kaksi ovat ainoat sukututkimuskirjat, joissa on maininta Kuopion pitäjästä. Kuopion suvuista on tehty muutama tutkimus, esim. Strengellien sukukirja (2005). Hartikaisen sukuun liittyvä teos on Soisalon saaresta maailmalle : Sigfrid...
Akira Nakanishi on kirjoittanut kirjan ”Writing Systems of the World”, joka käsittelee maailman kirjoitusjärjestelmiä. Kirja sisältää tiedot myös siitä, mitä kieliä luetetaan oikealta vasemmalle ja/tai ylhäältä alas. Merkittävimmät kielet joita luetaan ja kirjoitetaan oikealta vasemmalle ovat seemiläiset kielet, kuten arabia ja hebrea, sekä kiina ja japani. Kumpaakin kieltä kirjoitettiin ja luettiin aikaisemmin ylhäältä alas niin, että rivejä luettiin oikealta vasemmalle. Tosin, nykyään kumpaakin kieltä kirjoitetaan usein myös väsemmalta oikealle horisontaalisesti, eli samoin kuin suomen kieltä.
Kirja löytyy myös Lahden kaupunginkirjaston kokoelmista.
Netta kuuluu 1900-luvun lopulta lähtien yleistyneisiin nimiin. Almanakkaan se pääsi vasta vuonna 2005 ja sai nimipäiväkseen 21.1. Nimikirjoissa Netta mainitaan yleisesti lyhentymänä nimestä Agneta, joka taas perustuu nimeen Agnes. Agnes-nimen merkitys on 'siveä, puhdas'. Nette voi olla lyhentymä myös nimistä A(n)netta, Antonetta, Janette ja Jeannette. Näiden nimien kantanimiä puolestaan ovat Anna ja Johanna, jotka perustuvat heprean kielen 'armoa' merkitsevään sanaan.
Pentti Lempiäisen mukaan Netan voi halutessaan tulkita myös luontoaiheiseksi nimeksi, sillä punapäänarsku-nimisen linnun tieteellinen nimi on Netta rufina.
Lähteitä:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007.
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Fraasien, sanontojen ja idiomien alkuperää on useimmiten hyvin hankala selvittää. Tässäkään tapauksessa en onnistunut löytämään mistään käytettävissäni olevista lähteistä tietoa siitä, onko tämä vertaus peräisin jostakin tunnetusta lähteestä.
Sen sisältö sen sijaan on helposti ymmärrettävissä. Perinteisten daalioiden (Dahlia) vanha kansanomainen nimitys on joriini, ja daalioiden juurakot ovat muhkuraisia ja eri suuntiin sojottavia. Kuvia juurakoista näkyy esim. täällä: http://www.asuntomessut.fi/blog/sarin-puutarhat/daalian-talvisailytys
Todennäköisesti joku vain on keksinyt osuvan vertauksen kuvaillakseen mielestään ei kovin kauniita varpaita.
Mistä laulu alun perin on lähtöisin, lienee mahdoton sanoa. Vuosikymmeniä ympäri maailmaa eri kielillä ja kansojen keskuudessa on esiintynyt erilaisia versioita tästä laulusta. Suomen kansallisdiskografiasta löytyy levytettyjä tai nuotinnettuja versioita nimillä "Leijonanmetsästys", "Leijonan metsästys" ja "Leijonaa mä metsästän" 1990-luvun alusta alkaen, mutta tiettävästi laulua on leikitty Suomessa jo kymmeniä vuosia aiemmin. Laulun alkuperästä, iästä ja levinneisyydestä tietoa saadakseen olisi kartoitettava laajasti leikkilaulujen tai laululeikkien, kansanrunouden, kansanmusiikin, liikuntaleikkien ja muun leikkiperinteen tutkimusta - mahdollisesti jopa tehtävä tästä aiheesta kokonaan uusi tutkimus. Alustava lähteiden kartoitus on...
Ulkoasiainministeriön sivuilta löytyi seuraavanlaista tietoa:
Norjassa koulu aloitetaan kuusivuotiaana. Peruskoulu kestää kymmenen vuotta. Lukio on kolmivuotinen ja jakautuu kolmeen opiskeluihin valmistavaan (studieforberedende) linjaan ja yhdeksään ammattiin valmistavaan (yrkesforberedende) linjaan. Opiskeluihin valmistavat linjat vastaavat karkeasti Suomen lukiota valinnaisine aineineen ja ammattiin valmistavat linjat Suomen ammattikouluja.
Lukuvuosi alkaa elokuun puolivälissä ja päättyy juhannuksena. Sekä joululoma että pääsiäisloma ovat norjalaisissa kouluissa lähes kahden viikon mittaisia.
Norjan menestys PISA-tutkimuksessa on ollut varsin kehno. Suomen menestystä onkin ihailtu ja Suomen mallia käyty tarkastelemassa usean toimijan...
Näyttää siltä, että Reino Helismaan säveltämästä ja sanoittamasta laulusta ”Päivänsäde ja menninkäinen” on olemassa useita sanoituksiltaan vähän erilaisia versioita, vaikka laulun perusajatus on kaikissa versioissa sama. Tapio Rautavaara on levyttänyt laulun kaksi kertaa (1949 ja 1965), ja myös nämä versiot eroavat vähän toisistaan.
Reino Helismaa kirjoitti ”Päivänsäde ja menninkäinen” –laulun tyttärelleen Yrjö Kokon ”Pessi ja Illusia” –kirjan innoittamana (Pennanen, s. 104). Sen esitti Tuire Orri radio-ohjelmassa ”Heilutellen Helmikuuta” 9.2.1949 (Pennanen, s. 201, 460). Tapio Rautavaara levytti sen ensimmäisen kerran 3.3.1949 (Pennanen, s. 330). Tässä levytyksessä häntä säesti Ingmar Englund kitaralla. Samana vuonna ilmestyi myös...
Kerrotaan, että kun nuori rouva Aino Sibelius oli kysellyt miehensä ateriatoiveita, tämä oli vastannut: "Shampanjaa ja ostereita!" Ainolan päivittäisenä arkiruokana tarjottiin kuitenkin usein puuroa, keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta sekä kasviksia ja hedelmiä Ainon huolella hoitamasta puutarhasta. Yleinen pyhäruoka taas oli vasikanpaisti ja vihreät herneet. Juhla-aterioille Ainolan keittäjä Helmi Vainikainen sai tehdä lintupaistia, jota Sibelius piti lempiruokanaan ostereiden jälkeen. Ruokajuomana oli punaviiniä, merkkeinä esimerkiksi Chateau Paveil de Luze ja Pontet-Canet.
Sibelius nautti erityisesti hyvistä viineistä, hänen juomamieltymyksiinsä voi tutustua lähemmin täällä: http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-...
