Lähdettä jossa olisi laajasti vertailtu eri maiden julkisten verovarojen kohdentamista ei löytynyt, vain hajatietoja. Valtiot kun tuppaavat laatimaan vain budjetteja, mutta eivät toimintakertomuksia. Valtioiden budjetitkin usein muuttuvat vuoden kuluessa. Verovarojen käytöstä on varmasti virallista tietoa olemassa (Eduskunnan kirjastosta voisi kysyä tästä aiheesta. Yhteystiedot: Eduskunnan kirjasto, 00102 EDUSKUNTA
Puhelin ja Fax
(09) 4321 / keskus
(09) 432 3423 / neuvonta- ja lainauspalvelu
(09) 432 3432 / tietopalvelu
+358 9 432 3423, +358 9 432 3432 (ulkomailta)
(09) 432 3495 / Fax
+358 9 432 3495 (Fax ulkomailta)
Suuri osa eri maiden verovarojen kohdentamisen välistä eroa ilmentävistä kirjoituksista on ilmestynyt artikkeleina ja...
Kansalliskirjasto on digitoinut valtaosan Suomessa vuosina 1771-1909 ilmestyneistä sanomalehdistä ja ne ovat luettavissa Historiallisessa sanomalehtikirjastossa. Sivulta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/browse.html?action=… löytyy luettelo lehdistä ja linkit lehtien numeroihin. Sivun yläreunasta löytyy myös linkki hakutoimintoon. Aineistoa laajennetaan jatkuvasti 1900-luvun lehdillä, mutta uudempien lehtien kohdalla toimintaa rajoittaa tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeus raukeaa vasta 70 vuotta tekijän (eli artikkelien kirjoittajien) kuoleman jälkeen. Näin ollen uusia lehtiä ei voida tuoda vapaasti verkossa luettaviksi.
Tampereen kaupunginkirjastolla on käytettävissään useita tietokantoja (esim. Suomen Media-arkisto, ePress...
Värien nimet oranssi ja lila eivät vielä 1900-luvun alkupuolella olleet kansankielisiä nimityksiä. Niitä ei edelleenkään käytetä niinkään adjektiivien tapaan vaan substabtiivisesti, eli juuri esimerkkiesi tapaan puhutaan oranssinvärisestä autosta eikä oranssista autosta. Lilalla värillä on myös monia synonyymeja kuten violetti, purppura tai kretliini. Tiedon lähteenä on Mauno Kosken perusteellisesti suomen kielen värien nimityksiä käsittelevä kirja Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).
Oranssi on 1800-luvulla tarkoittanut suomen kirjakielessä appelsiinia, ja lilan synonyymi violetti taas liittyy ranskan kielen orvokkia tarkoittavaan sanaan violette. (Lähde: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004).
Hyviä...
En löydä mistään kirjastosta nuotteja Pekka Ruuskan lauluun "Päivän sankari". Viola (Suomen kansallisdiskografia ja nuottiaineiston kansallisbibliografia) - tietokannassakaan ei ole tietoa siitä.
Lähde: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/viola/
Alunperin "Päivän sankari" laulu on tehty Syöpäjärjestöjen tilauksesta.
Nuottikäsikirjoituksesta voisitkin tiedustella Syöpäjärjestöjen sivuston Enemmän synttäreitä kampanjan järjestäjiltä (http://www.cancer.fi/enemman-synttareita/onnittelulaulut/)
Kaiku Entertainment -yhtiöltäkin voisit saada tietoja (http://www.kaikuentertainment.fi/yritys/yhteystiedot.html), jonka toimitusjohtajana Pekka Ruuska toimii.
Eläimillä on hyvin monentyyppisiä silmiä. Kaksi yleisintä rakennetta ovat selkärankaisilla tavattavat verkkokalvolliset silmät ja muun muassa hyönteisillä esiintyvät verkkosilmät. Olennaisin nisäkkäiden ja lintujen silmien välinen ero on se, että linnunsilmä ei juuri koskaan ole nisäkkäiden silmän tapaan muodoltaan pyöreä, vaikka linnuillakin verkkokalvon peittämä alue on ympyrän kaaren osa.
Nisäkkäiden ja lintujen verkkokalvollisen silmän uloin kerros, kovakalvo, on läpinäkymätöntä tukikudosta. Silmän etumaista osaa peittää sarveiskalvo. Sarveiskalvo on läpinäkyvä ja muodoltaan ulospäin kaareva, minkä ansiosta valo taittuu sen läpi. Monilla nisäkkäillä silmän suojana on lisäksi läpinäkyvä kalvo, vilkkuluomi. Ihmisen ja useimpien muiden...
Punanahka-sarjakuvia (Peaux Rouges) on julkaistu ranskaksi 9 albumia. Suomeksi on käännetty 6 osaa: Ukkosen herrat, Tuulen perilliset, Turman tuojat, Kojoottien kutsu, Koston tie ja Sudenpentu. Ruotsiksi on saatavilla 8 osaa. Osa 7 on Gamjägarna ja osa 8 Frihetens pris. Näitä kaikkia löytää pääkaupunkiseudun kirjastoista. Valitettavasti osaa 9 en löytänyt edes muista Suomen kirjastoista. Voit kääntyä vielä Helsingin kaupunginkirjaston kaukopalvelun puoleen p. 310 85433, jos haluat saada viimeisen osan jostain käsiisi.
Voit kokeilla kirjaston e-kirjoja ja e-äänikirjoja aluksi omalla puhelimellasi tai tabletillasi. (Näin korona-aikaan se lienee kätevintä)
Kirjaston materiaalit eivät vaadi erillistä lukulaitetta.
Helmet sivulta löytyy ohjeita erilaisille laitteille ja kakille meidän e-kirjapalveluillemme. (niitä on neljä erilaista)
https://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Kirjat_ja_aanikirjat/Ohjeet_ekirja_ja_aanikirjapalveluihin(25244)
Kirjastolla ei ole mitään suositusta lukulaitteita, mutta netistä löytyy muutamia sivustoja, joilla erilaisten lukulaitteiden ominaisuuksia ja hintoja vertaillaan.
Esim. https://www.dustinhome.fi/editorial/oppaat/archive/valitse-oikea-e-kirjojen-lukulaite/?ssel=false
https://ikinortti.blogspot.com/2018/12/...
Aikuiskoulutusopas 2001 - jota voit kysellä tutkittavaksi Työvoimatoimistosta tai kirjastoista, tai selata osoitteessa http://www.oph.fi/koulutusoppaat/aikopas/ - kertoo, että ammatillista opettajankoulutusta tarjoavat yliopistojen lisäksi mm. Hämeen, Jyväskylän, Tampereen ja Oulun ammattikorkeakoulut, sekä Helia Helsingissä ja Åbo Akademin kasvatustieteiden tiedekunta. Pääsyvaatimuksista ja kelpoisuuksista saat myös tietoja oppaasta, joten suosittelen, että tutustut siihen!
Porvoon kaupunginkirjastossa on esim. seuraavaat maalaustaiteen kuvateokset kuuluisista maalauksista:
Magalhaes, Roberto Carvalho de: Pieni suuri taidekirja.... (2006)
Vaizey, Marina: 100 kuuluisaa maalausta (1996)
Zuffi, Stefano: One thousand years of painting (2004)
Cumming, Robert: De stora mästerverken (2001)
Semenzato, Camillo: Kuvataide kautta aikojen (1988)
Edellisissä ei ole edustettuna suomalaisia maalauksia, mutta kuvateoksessa: Valkonen, Markku: Kultakausi esitellään Suomen maalaustaiteen merkkiteokset ajalta 1800-1900-luvun alkupuolelle.
Kirjasarjat Suomen taide ja Pinx: maalaustaide Suomessa sekä Pinx: maalaustaiteen mestareita sisältävät myös kuuluisia maalauksia. Nämä tosin eivät ole puhtaasti kuvateoksia.
Runoilija P. Mustapäällä on runo nimeltä Satakieli Monrepoossa, joka voisi olla etsimäsi. Sen yksi säkeistö kuuluu näin:
Vänrikkimme Summaan kuoli,
vääpeli on jalkapuoli,
soittoniekka sokea ja minä onneton.
Runo on pitkä ja tuo säkeistö vain sen pieni osa. Runo löytyy Mustapään runokokoelmasta Jäähyväiset Arkadialle.
Juhlavalan eli kaksipolvisen trikoon, Suomen itsenäisyyden juhlavuoden runon on kirjoittanut Jukka Ukkola. Runo on julkaistu Kaleva-lehdessä 28.10.1997. Runo löytyy myös mm. Liisa Jaakonsaaren Päätalo-instituutissa pitämän esitelmän lopusta:
http://www.taivalkoski.fi/paatalo-instituutti/tutki12.htm
Alla Hämeenkosken paikallishistorian teos ja muita aiheeseen liittyviä teoksia.
Lähteenä Suomen kansallisbibliografia, joka löytyy
https://finna.fi
Kosken pitäjän vaiheita / kirjoittanut: Aura Jurva
Julkaisija: [Hämeenkoski] : [Hämeenkosken tili ja notariaatti] , 1999
Kotiseutumme värikuvina : Kärkölä ja Hämeenkoski / [toimitus: Jan Södersved ... et al.]
Julkaisija: Lohja : Aero-kuva , 2005
Sata vuotta hämeenkoskelaista urheilua 1897-1997 : Kosken Kuohu 90 vuotta, Hämeenkoskettaret, koskelaista suojeluskuntaurheilua, Kosken Kopparit, Pihkasalmen Piristys, Koski HL -71, SC Kosken Dynamo, Hämeenkosken Ratsastajat, Putulan nuorisoseura Riento ja sen urheiluosasto Voima / koonnut Uljas Kiuru
Kosken Hl VPK:n naisjaoston 15-vuotishistoriikki...
Helsingin matematiikkalukion lisäksi on espoolainen Olarin matematiikka-ja luonnontiedelukio ja Tapiolan matematiikkalukio. Joissakin pääkaupunkiseudun muissakin lukioissa voi painottaa matematiikan opiskelua. Tällaisia ovat Helsingissä Helsingin luonnontiedelukio, Vantaalla Lumon lukio, Martinlaakson lukio ja Vaskivuoren lukio. Lisätetoa lukioista löydät täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingiss%C3%A4_sijaitsevat_erityisteht%C…
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11703;23258;37260;65599
http://www.vantaa.fi/i_listasivu.asp?path=1;135;137;216;6245;6261;7685
Suomalaiseksi muodoksi 'Helsinki' on ilmeisesti vakiintunut ilmeisesti vasta 1800-luvun puolivälissä. Vielä 1830-luvulla Turun Wiikko-Sanomat käytti toistuvasti ilmausta "Helsingforsissa", joka esiintyi vielä vuosisadan puolivälissä monissa suomenkielisissä kirjoissakin painopaikkana. 1700-luvun vähäisessä suomenkielisessä kirjallisuudessa saattaa toisaalta satunnaisesti esiintyä sellaisia muotoja kuin "Helsingistä" (1767), "Helsingi" (1775) ja "Helsingin-kaupunki vel Helsinki" (1787).
Suomalainen paikannimikirja. - Karttakeskus, 2007.
1800-luvun suomalaiset sanomalehdet ovat luettavissa netissä
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/main.html
Ainakin vuoden 1847 Suometar näyttää tunteneen 'Helsingin'.
Mikko Väärälän ja Reetta Niemelän CD-levyltä Leppäkerttusormus : Milja Mansikan laulut löytyy Kurjet-niminen kappale. Levyllä on laulujen lisäksi myös luonnonääniä.
Fröbelin Palikoiden levyllä Zupadibum on laulu nimeltä Kurki. Laulu löytyy myös Fröbelin palikoiden kokoelmalta Parhaat palat : hittejä levyiltä ja videoilta.
CD-levyllä Lehtevä mies : lauluja Jukka Itkosen teksteihin on Kurjemmaksi-niminen laulu ("En voi tulla kurjemmaksi!" lauloi paksu kurki…).
Nuotteja näihin kappaleisiin ei löytynyt. CD-levyjen saatavuuden näkee HelMet-verkkokirjastosta http://www.helmet.fi/
Suomalaisen nimikirjan mukaan Tuomaala kuten myös Tuomala ja Tuomola ovat asutusnimestä sukunimeksi siirtyneitä nimiä. Näiden asutusnimien taustalla on ristimänimi Tuomas.
Tuomaala tunnetaan talonnimenä eri puolilla maata. Sukunimenä sitä on runsaimmin Pohjanmaalla, Pohjanlahden perukassa ja Pohjois-Kainuussa. Mutta sitä esiintyy myös Hämeen läänin alueella ja Jyväskylän seudulla.
Tuomaala-, Tuomala- ja Tuomola- nimistä on kaikista sukunimentapaisia asiakirjamerkintöjä 1500-luvun puolivälistä lähtien.
Lähde:
Suomen kielen sanakirjat. 6 : Suomalainen nimikirja / etunimet: Kustaa Vilkuna ; avust.: Marketta Huitu ja Pirjo Mikkonen ; sukunimet: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala
Otava, 1984
Tuija Lehtisestä löytyy tietoa täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuija_Lehtinen
http://oukasrv6.ouka.fi:8003/?dat0=lehtinen&formid=kirre&rppg=50&sort=a…;
http://www.nuorisokirjailijat.fi/ Kirjailijan kohdalta löytyy myös lähdeluettelo, josta löytyy kirjoja, joissa on tietoa kirjailijasta.
Lyhyesti Lehtisestä voisi sanoa seuraavaa: Tuija Lehtinen on syntynyt vuonna 1954. Hän kirjoittaa suosittuja viihdekirjoja ja nuortenkirjoja.
Rebekka ja kesäprinssi on tyttökirjasarjan ensimmäinen osa ja se sijoittuu nykyaikaan. Kirja on tyyliltään tai genreltään nuortenkirjallisuutta ja se on varsin perinteinen tyttökirja.
Eri kuntien kirjastot päättävät jokainen itse lehtiensä säilyttämisestä. Oman kuntasi tilanteen saat parhaiten selville soittamalla lähikirjastoosi. Helsingin kaupunginkirjasto on säilyttänyt Hymyä vuodesta 1992 ja Suosikkia vuodesta 1983. Ainoa kirjasto, josta kaikki lehdet varmasti löytyvät, on Helsingin yliopiston kirjasto. Lehdet ovat kansalliskirjastoaineistoa, ja ne saa käyttöönsä vain täyttämällä käyttölupahakemuksen. Lupa myönnetään lähinnä tutkimuskäyttöä varten.
Ulkoministeriön verkkosivuilta löytyy tietoa kansainvälisten asioiden valmennuskurssista (Kavaku), jonka kautta aukeaa tie diplomaattiuralle. Monivaiheiseen valintaprosessiin sisältyy esimerkiksi alkuhaastattelu, aineistokokeet, kielikokeet ja koko päivän kestävä soveltuvuusarviointi. Ulkoministeriön sivuilla nimetään diplomaattiuralle seuraavat muodolliset kelpoisuusehdot:
Suomen kansalaisuus
ylempi korkeakoulututkinto
säädetty kotimaisten kielten taito (erinomainen suomen kielen taito ja vähintään tyydyttävä ruotsin kielen taito)
hyvä taito käyttää suullisesti ja kirjallisesti yhtä, ja lisäksi tyydyttävä taito käyttää suullisesti ja kirjallisesti toista seuraavista kielistä: arabia, englanti, espanja, japani, kiina, portugali,...
