Ensimmäinen Fitzgeraldin suomen kielellä julkaistu romaani on Kaunis ja kadotukseen tuomittu (alkuteos The beautiful and damned) Helsinki : Otava, 1954. Sen on suomentanut Antero Hälvä.
Lähde: Fennica-tietokanta https://finna.fi
Kaivattu kirja saattaisi olla Anna Taurialan Tittimaan ipanat (Gummerus, 1984).
Titit ovat otuksia, joilla on nenän paikalla piikki ja jaloissa rullaluistimet. Heidän mieliruokaansa on salmiakki.
Kirja alkaa näin:
"Minä olen UNNA ja minä asun Tittimaassa. Olisi kiva, jos sinä voisit tulla tänne, sillä täällä on ihanaa. Aina saa syödä salmiakkeja. Siitä minulle tulikin mieleen, että minun vatsassani on pieni tyhjä paikka ja äiti paistaa juuri salmiakkimunkkeja."
Aihetta käsittelevällä englanninkielisen Wikipedian sivulla (http://en.wikipedia.org/wiki/Bugbear_(Dungeons_&_Dragons)) kerrotaan näin: "Bugbears speak the Goblin tongue. As spoken by bugbears, it is a foul-sounding mix of grunts, snarls, and gestures that causes many outsiders to underestimate their intelligence."
Nedea –nimeä on Suomessa käytetty niin vähän ettei sitä löydy Väestörekisterin nimipalvelusta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 . Sitä ei löydy suomalaisista nimikirjoista. Googlaamalla netistä löytyy monta alkuperää. Sitä on mainittu Neda –nimen variantiksi. Neda on slaavilainen nimi, joka tarkoittaa ”sunnuntaina syntynyttä” tai ”pyhäkköä”. Se voi olla myös englantilaista alkuperää tarkoittaen ”varakasta puolustajaa” tai ”omaisuuden vartijaa” tai latinasta johdettu ”Herramme syntymäpäivä” http://www.quickbabynames.com/meaning/nedea-o135441.html . Sivun mukaan se ei ole tavallinen etunimi.
Voisiko kyseessä olla kenties Valto Tynnilän (Walter Rae) säveltämä ja Tatu Pekkarisen sanoittama kappale "Hellevi"? Georg Malmsten äänitti sen ainakin vuonna 1937. Sanoitus täsmää hyvin lähelle, samoin myös ajankohta. Mikäli isänne suoritti varusmiespalveluksensa 1930-luvun lopulla, ei ole lainkaan mahdotonta että sotilasmuistokirjaan olisi kirjattu sen ajan "hittikappaleiden" joukossa myös traaginen tango Hellevistä:
"Kylän kaunehin kukka oli herttainen Hellevi tuo.
Monen sydämen hukka oli silmäinsä pohjaton vuo.
Kylän poikien kiista oli ainainen,
ken heistä saa Hellevin rakkauden.
Mutta sulhanen vento riisti Hellevin rinnalleen.
Sai nyt Hellevi hento tulikukkaset poskilleen kuin morsiusruusut hän saanut ois.
Tuonen sulho veikin hänet...
Tuunainen ja Tuunanen ovat saman suvun nimiä, joista Tuunainen edustaa vanhempaa kirjoitusasua. Nimeä esiintyy 1600-luvun lopulle tultaessa Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa sekä Itä-Savossa. Nimen taustalla voisi olla karjalainen miehennimi Anton.
Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala: Sukunimet, Otava, 2000
Täydellistä yhteistä tilastointia tietyn teoksen lainakerroista kaikissa Suomen kirjastoissa ei tietääkseni ole. Lähimmäs pääsee ehkä Sanaston lainauskorvausjärjestelmän tilastointi, joka kattaa noin neljäsosan Suomen lainoista. Siitä löytyy tietoa osoitteesta https://lainauskorvaus.sanasto.fi/show/login/. Kirjailija tai muu tekijä voi liittyä järjestelmään ja saada lainauksen perusteella korvausta kirjastoissa tehdyistä lainoista.
Helsingin kaupunginkirjasta ei löydy tietääkseni kaikki teokset kattavaa lainaustilastoa, mutta toki kirjan lainamääriä voi kysyä kirjastossa. Jos tosin kirjailijalla on paljon teoksia, jokaisen lainamäärät täytyy katsoa yksitellen. Kovin näppärää se ei siis ole. Kirjaston tilasto-osasto pystyy varmasti saamaan...
Kysymys on hyvin laaja, mutta tässä lyhyesti muutamia seikkoja:
-Tietotekniikka on helpottanut ja nopeuttanut olennaisesti lainauksenvalvontaa, esim. myöhässä olevan aineiston seurantaa.
- Aineiston luettelointi ja aineistorekisterin ylläpito on tietotekniikan myötä nopeutunut ja tehostunut; kortistolaatikoista on voitu luopua.
- Aineiston valinta ja hankinta on kehittyneen tietotekniikan avulla voitu rationalisoida.
- Tietopalvelussa tietotekniikka on merkinnyt suurta muutosta, esim. se on mahdollistanut kirjastoaineiston reaaliaikaisen selaamisen kirjastossa ja myös internetin välityksellä kotona (esim. pääkaupunkiseudun Plussa-aineistohaku). Monissa kirjastoissa on mahdollisuus myös internetin välityksellä tarkistaa kotona omat...
Maahanmuuttajilta on kyllä julkaistu suomenkielisiä tekstejä mutta ne ovat usein jo varsin hyvää suomen kieltä. Tälläisia julkaisuja ovat mm.
- Kassandra : kertomuksia suomalaisuudesta
- Sama taivas, eri maa : maahanmuuttajan tarina
- Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia (runoja ja novelleja)
- Baghbani, Kiamars: Jalanjäljet lumessa (runoja, teksti persian ja suomen kielellä)
- Kekäläinen, Annu: Erikoisaurinko 60. leveyspiirillä : välähdyksiä maahanmuuttajanaisten elämästä
Teos sisältää haastatteluja joiden kieliasua ei ole muokattu.
Suomen kielen opettamista ulkomaalaisille käsittelevissä kirjoissa on asiaa luonnollisesti pohdittu yleisemmin, tekstinäytteitä niissä ei juurikaan ole. Kirjoja aiheesta...
Säkeet sisältyvät pieneen kirjaan, jonka nimi on Minä ja maailma: epigrammeja (1960).
Säkeet muodostavat yhden runon, epigrammin. Se on yksi säepari otsikon Kauneus, taide, persoonallisuus alla.
Tällaisia kirkkopaloja on kootusti käsitellyt Ilkka Mäntylä kirjasessa
Kuopion rytyjoulu vuonna 1760. - Kustannuskiila, 1983. - (Snellman-instituutin julkaisuja ; 1)
Kysymyksessä mainittu tapaus sattui Juvan puukirkossa vuoden 1829 joulujumalanpalveluksessa. Kappalainen Gustaf Adolf Aschanin toimittaman alkuliturgian aikana kirkon lehteriltä kuului epämääräistä kolinaa. Tällöin eräs seurakuntalainen huusi, että tuli oli irti. Syntyi suuri sekasorto, kun ihmiset ryntäsivät oville ja yrittivät ulos ikkunoita särkemällä. Kirkkoherra, rovasti Karl Gustaf Nykopp, oli alkuliturgian aikana sakaristossa ja vain suurin ponnistuksin pääsi tunkeutumaan sekasorron läpi saarnastuoliin rauhoittamaan ihmisiä. Onnettomuudessa kuoli 15 henkeä välittömästi...
Tässä on kaksi kirjaa, joihin antamasi kuvaus mielestäni sopii:
Amerikkalainen Betty Mahmoody julkaisi 1980-luvulla kirjan ”Not without my daughter”, joka ilmestyi suomeksi nimellä ”Lastani ette saa”. Mahmoody kertoo onnettomasta elämästään Iranissa iranilaismiehen vaimona. Kirja herätti ilmestyessään suurta huomiota ja siitä on tehty elokuvakin.
Toinen kirja, joka niinikään kertoo amerikkalaisnaisen onnettomasta avioelämästä Iranissa, on Sara Harrisin ja Barbara Mosallai Bellin ”The peacock princess”. Se ilmestyi suomeksi v. 1998 nimellä ”Riikinkukkoprinsessa”.
Kokoelmasta Nikula, Alli : Satukärpänen löytyy satu Lapinpoika Aslakin seikkailut jouluaattona.Sadussa lapinpoika Aslak lähtee kyllä yksin hiihtämään, mutta ei joulukirkkoon, vaan etsimään joulukuusta. Hän eksyy matkallaan, löytää Joulupukin pajan, putoaa pukin säkkiin ja tulee kuljetetuksi kotiinsa. Ehkäpä tämä silti on etsitty satu.
Yleisten kirjastojen nuottikokoelmissa on perin vähän 1960-lukua vanhempaa populaarimusiikin nuottiaineistoa, joten mainitsemiasi 1950-luvulla ilmestyneitä vihkosia ei todellakaan ole. Kipparikvartetin ohjelmistoon kuuluneita lauluja löytyy kuitenkin monista nuottikokoelmista. Hakeminen on kohtalaisen työlästä, koska niitä on etsittävä kappaleiden nimillä.
Jos Kipparikvartetin ohjelmisto (siis laulujen nimet) on tuttua, voit etsiä niitä PLUSSA-tietokannasta http://www.libplussa.fi/. Kannattaa valita tarkennettu haku, jossa voi valita nimekkeen (kappaleen nimi) ja nuottijulkaisut. Mikäli laulujen nimet eivät ole tiedossa, voit ensin etsiä vaikkapa Kipparikvartetin CD-levyn "Unohtamattomat" tai "Muistoissamme" samaisesta tietokannasta,...
Julkaisusta Meidän lapset: albumi; Koteja kodittomille lapsille r.y; Porvoo, WSOY, 1923 löytyy nuotti Mikael Nybergin säveltämään Immi Hellénin sanoittamaan kappaleeseen Leiki, lapsi. Sama teksti on julkaistu nimellä Lapselle Immi Hellénin kokoelmassa Lasten runokirja : Suomen pojille ja tytöille omistettu; Helsinki : Valistus, 1930.
”Se kuitenkin liikkuu” runo on alun perin julkaistu kokoelmassa Tähtitarha, joka ilmestyi vuonna 1912. Löysäläisen laulu julkaistiin kokoelmassa Shemeikan murhe vuonna 1924.
Eino Leinon runoista on käännetty ruotsiksi Helkavirret / Helkasånger. Lisäksi Elmer Diktonius käänsi Leinon yksittäisiä runoja ruotsiksi ja ne ilmestyivät kokoelmassa Lyriskt urval, 1931. Myös muutamissa antologioissa on julkaistu Leinon runoja (mm. Finsk lyrik I-II, Finsk dikt i svenska tolkning, Fågeln flyger långt)
Näistä kokoelmista en löytänyt mainitsemiasi runoja (ainakaan nimen perusteella).
Suomalaisen kirjallisuudenseuran SKS:n käännöstietokannasta löytyvät Eino Leinon tuotannon käännökset.
http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/
Lähdeviitteita voidaan merkitä monella eri tavalla. Olennaista on erottaa selkeästi oma ja lainattu teksti ja mainita käytetyt lähteet selkeästi ja johdonmukaisesti. Viitteistä tulee ilmetä tekijän tai tekijöiden sukunimi, julkaisun painovuosi ja sivunumerot. Internet-lähteisiin on merkittävä päivämäärä, jolloin niihin on viitattu.
Alkuperäislähteet ilmoitetaan mieluiten alkuperäisessä asussaan ja aakkostetaan arkistojen, julkaisujen ja sanomalehtien mukaan.
Lisää tietoa lähdemerkinnöistä löydät esim. seuraavista lähteistä:
http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/lahdeviitteiden-merkinta
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/hie/opiskelu/.../HISsemohje
http://www.helsinki.fi/~pmautio/orientoiva/viittaaminen.html
Kirjoja: Kananen, Jorma:...
Sukunimeä Kätkä ei löytynyt Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjasta Sukunimet. Suomalaisesta paikannimikirjasta sen sijaan löytyi Kätkäsuvanto ja Kätkätunturi, molemmat Lapissa. Kätkätunturi on saameksi Geatkeduottar, joka merkitsee Ahmatunturia. Suomalaisesta paikannimikirjasta selviää, että paikannimeä Kätkäsuvanto on käytetty jo vuonna 1796, silloin muodossa Ketkes suvando.
Paikannimenä Kätkä on siis vanha, valitettavasti en löytänyt tietoja sukunimestä.
Lähteet:
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala
Helsingissä : Otava, 2000
Suomalainen paikannimikirja / [päätoimittaja: Sirkka Paikkala] ; [muu toimitus: Pirjo Mikkonen, Ritva Liisa Pitkänen, Peter Slotte] ; [kirjoittajat: Kirsti Aapala ... et al.]
Helsinki : Karttakeskus :...
Sainio on Taivassalossa ja Halikossa tavattu sana, jonka merkitys on ’reki, ajoreki’ ja Satakunnassa saini *kirkkoreki, leveä reki’. Sanojen sisältyminen sukunimiin on kuitenkin epävarmaa. Kokemäellä on säilynyt tieto nimestä Saynyola vuodelta 1455 ja Haukiputaalla Sainio 1844, Pornaisissa 1898. Vuoden 1906 suurnimenmuuton yhteydessä nimeä on otettu käyttöön Suomen lounaisosissa, jonkin verran myös Itä-Suomessa. Sainioksi on nimensä muuttanut Sillberg Porissa 1876, Iivari Tampereella 1881, Jakobsson 1889, Karenius Askolassa 1893, Mariantytär Turussa 1896, Salonius Turussa 1897 ja Sonninen Tampereella 1900.
Miettunen ja Miettinen nimien alkuperästä on monta teoriaa. Saulo Kepsun väitöskirjan (1981) mukaan ne ovat pohjautuneet...
Ensimmäinen laulu on Yrjö Mikkosen Nukkumaan. Se löytyy nuottijulkaisusta Tilleri talleri talliainen. Voisiko toinen olla Jukka Koiviston säveltämä Linnunpoika? Se löytyi Suomen kansallisdiskografian, Violan nimekehausta kappaleen alulla Lintu lensi ikkunaan, https://finna.fi.
