Kyse on ilmeisesti kosketinsoitinten soitonoppaista. Valitettavasti sellaista alkeisopasta, johon kuuluisi äänite, ei löytyne pääkaupunkiseudun kirjastojen, ns Helmet-kirjastojen, kokoelmista. Voitte itse tutkia osoitteessa http://www.helmet.fi soitonoppaitten sijaintitietoja. Valitkaa Sanahaku ja kirjoittakaa hakukenttään esim "kosketinsoittimet soitonoppaat" tai "kosketinsoittimet alkeet". Näin saatte viitteet esim kirjasta Sointujen salaisuus : Sointuopin alkeet ilman nuotteja : 48 sointua pianolle, pianoharmonikalle, uruille ja muille kosketinsoittimille Myös kirjan Playing the piano and keyboards tiedot löytyvät Helmet-hausta. Jälkimmäinen löytynee tällä hetkellä kirjasto Omenan lastenosastolta, lastenaineistotiedustelut p. 816 57726.
Lehti on Varastokirjastossa Kuopiossa. Voit kaukolainata sen kuluitta. Täytä kaukolainapyyntö netissä osoitteessa:
http://www.espoo.fi/kirjastolomakkeet/asiakkaat.htm
Kysymänne tarina löytyy Muumilaakson tarinoita -piirrossarjan jaksosta numero 32, Lampun henki. Siinä Niiskuneiti pyytää lampun hengeltä kaulakorua, jonka henki toimittaakin. Käy kuitenkin ilmi, ettei henki taio korua tyhjästä vaan on tuonut Niiskuneidille Vilijonkan korun.
Jakson tarina perustuu alkuperäisen Muumipeikko-sarjakuvan tarinaan Muumin lamppu, jossa tosin korun omistaja ei ole Vilijonkka vaan toinen naishenkilö.
Lampun henki -jakso on julkaistu dvd:llä nimeltä Lampun henki, jolta löytyvät lisäksi jaksot Kuuma lähde ja Kuplia. Muumin lamppu -sarjakuva on julkaistu albumissa Muumipeikko 9.
Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kokoelmissa on teos ”Hämeenlinnan liike-elämä ja liikkeet” (1911), jossa on kolmen sivun mittainen kuvaus V. Heinäsen kiviveistämöstä ja sen tarjoamista palveluista. Kiviveistämöstä sekä Heinäsistä on muutama lyhyt maininta myös Hämeenlinnan kaupungin historian 4. osassa ja Kalvolan historian 2. osassa. Pertti Jotunin elämäkerta ”Monumenttien tekijä Vihtori Heinänen” on kuitenkin laajin esitys myös kiviveistämön historiasta.
Hämeenlinnan seudun kirjastojen paikallistietokannasta Arvista (http://arvi.kirjas.to/) löytyivät lisäksi seuraavat Vihtori tai Urho Heinästä käsittelevät artikkeliviitteet:
Kastari, Pirkko-Liisa: Eduskuntatalon kivityöt olivat Vihtori Heinäsen suururakka
julkaisussa: Hämeen sanomat 29....
Kyllä. HelMet-kirjastojen kirjan voi palauttaa eräpäivänä mihin aikaan tahansa palautusautomaattiin tai tiskille, kunhan kirjasto vain on vielä auki. Sen sijaan jos sen palauttaa eräpäivää seuraavana päivänä, kirjasta kertyy jo myöhästymismaksua 20 senttiä. Mikäli kirjasto on kiinni ja kirjoja palautetaan sen mahdollisesta palautusluukusta, niiden palautuspäiväksi katsotaan vasta seuraava aukiolopäivä. Näin ollen eräpäivänä palautusluukusta sulkemisajan jälkeen pudotetut kirjat ovat myöhässä.
Muutamista HelMet-kirjastoista saa lainaan suksia ja monoja. Niitä on Herttoniemen, Roihuvuoren ja Pukinmäen kirjastoissa. Tosin Herttoniemen ja Roihuvuoren kirjastoissa urheiluvälineet on merkitty tietokantaan korjattavina oleviksi, ja ne kuuluvat olevan huollossa. Kunhan monot ja sukset palaavat huollosta, niitä voi jälleen lainata. Asiaa voi seurata HelMet-verkkokirjaston kautta. Hyllyssä-tilassa olevia voi jo lainata.
Saatavuustiedot ja suksien ja monojen koot voi katsoa HelMet-verkkokirjastosta:
Monot: http://www.helmet.fi/record=b1928293~S9*fin
Sukset: http://www.helmet.fi/record=b1928290~S9*fin
Helsingin kaupunginkirjaston palvelupisteiden tiedot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/.
Hei,
Vuonna 1926 toimintansa aloittanut Aittalahden koulu lakkautettiin Vammalan valtuuston pää-töksellä vuonna 1985. Lakkautushetkellä koulussa toimi ala-aste. Nykyisin rakennus on Sastamalan opiston käytössä.
Aittalahden koulusta ei ole tehty historiikkia, mutta elokuun 1988 Tyrvään Sanomissa on juttu silloisen Vammalan alueen vanhoista kouluista. Jutussa kerrotaan lyhyesti myös Aittalahden koulun historiasta. (”Vammalassa peräti 13 entistä koulua”, Tyrvään sanomat 13.8.1988, s. 6)
Kysymys oli osoitettu Vantaan kaupunginkirjastolle, mutta vastaus kysymykseesi löytyi Sastamalan kaupunginkirjaston henkilökunnalta.
Iidesmotari-nimi lienee johdettu Iidesjärven toisesta kutsumanimestä Iidesmotti, jossa 'motti' tarkoittaa monttua. Tällä on ilmeisesti haluttu viitata järven pieneen kokoon, jota Kalle Päätalon Tammerkosken sillalla -kirjassa kommentoidaan seuraavasti:
"Päästin Lainan käden ja kysyin edessämme välkehtivää lampea näyttäen:
- Minkä niminen lampi tuo on?
- Iidesjärvi...
- Järveksi kuttutaan, vaikka kyllä toi on oikeesti lampi! Heikinkallio sanoi." (s. 85)
Iidesjärven nimen alkuperää ei osata varmuudella sanoa. Suurin osa vakavasti otettavista selityksistä viittaa iilimatoon, joka kansan suussa oli iiles tai iileskotti. Jälkimmäinen tarkoittaa myös siiliä. Iidesjärven nimi on esiintynyt erilaisissa murteellisissa muodoissa, mm. Iiles- ja...
Suoraa selitystä tähän ei löytynyt suomenkielisistä lähteistä, mutta alkoholi vaikuttaa kaikkialla elimistössä ja silmien valonarkuus sekä kipu ovat suhteellisen yleisiä vaivoja krapulassa. Alkon sivuilla kerrotaan, että ”Krapulassa on kyse alkoholin vieroitusoireista. Jo yhden promillen alkoholipitoisuus veressä aiheuttaa elimistön kuivumista ja verensokerin laskua, joista krapula aiheutuu”. Olettaisin, että silmien kipu johtuu elimistön kuivumisesta, jolloin myös silmät kuivuvat. Silmien kuivuus aiheuttaa ihmisillä usein kipua. Lisäksi krapula aiheuttaa verensokerin laskua, joka puolestaan aiheuttaa päänsärkyä, ja tämä saattaa heijastua silmiin.
Lähteet:
Alko.fi - Alkoholi ja terveys -artikkeli
Terveyskirjasto – Alkoholi ja terveys...
En löytänyt sanaa tiimakausi saatavilla olevista suomen kielen sanakirjoista.
Sanan tiima merkitys on tunti, tuokio, tovi, hetki.
Tiima on laina varhaisruotsin sanasta tijma, jota nykyruotsissa vastaa timme tai timma. Suomen kirjakielessä tiima on ensi kertaa mainittu 1630-luvulla.
Meänkielellä sanan tiimakausi merkitys on tunti.
Sanan tiimakausi yhteys sanaan tiimalasi lienee yksinkertaisesti se, että kumpikin sana liittyy ajan mittaamiseen.
Tiimakausi-sanan merkityksestä ja alkuperästä voi myös tiedustella Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämästä kielineuvonnasta. Tässä linkki kysymyslomakkeeseen: https://www.kotus.fi/kotus/yhteystiedot/yhteydenottolomakkeet/kielineuv…
Lähteet:...
Kyseessä ovat varmaankin nykykirjailijat
Larisa Vanejeva
Valerija Narbikova
Tällä tavoin heidän nimensä kirjoitetaan suomalaisen
translitterointijärjestelmän mukaan. (Saman järjestelmän mukaan Petrusevskajan etunimi kirjoitetaan "Ljudmila". Tietänet myös, että hänen sukunimensä ensimmäinen ässä on oikeasti hatullinen suhu-s.)
Italian ilmastosta löytyy tietoa mm allaolevista linkeistä:
http://www.italiantourism.com/climate.html
http://www.mytravelguide.com/travel-tools/climate-graphs/Italy.php?nav=
En ole valitettavasti löytänyt tilastollista julkaisua missä Italian eri osien turismia olisi esitetty. Ehkä Italian suurlähetystö voisi auttaa tässä.
Kyseessä on ilmeisesti kasvi, joka suomeksi on ruusumyrtti (Leptospermum). Ruotsin kielellä sana manuka esiintyy Suomen säädöskokoelmassa (Finlands författningssamling, kauppa ja teollisuusministeriön asetus (förordning) 447 / 2003, joka käsittelee hunajan koostumusta. Vastaavassa suomenkielisessä tekstissä puhutaan ruusumyrtistä.
Ruotsinkielisen säädöskokoelman linkki http://www.finlex.fi/sv/laki/kokoelma/2003/20030075.pdf ja suomenkielinen teksti löytyy kohdasta http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2003/20030075.pdf.
Kasvikirjoista löytyy tietoa erikseen myrteistä.
Googlesta hakusanalla ruusumyrtti tulee viitteitä ja keskustelupalstalla (http://www.puutarha.net) löytyy pari kommenttia ruusumyrtistä.
Kyseinen raha on Italian 2 centesimi. Kustantaja Krause- yhtiön julkaisema "Standard Catalogue of World Coins: 1801-1900" löytyy hieman enemmän tietoa kolikosta. Sinä vuonna oli lyöty 37.500.000, eli mistään harvinaisesta raha ei ole kyse. Uudenveroisessa kunnossa sen arvo luettelon mukaan on noin 18 euroa ja kovin kuluneena noin 1 euro. Tietenkin kuten aina, todellinen arvo on se, mitä joku toinen on valmis maksamaan. Eli tuo luettelon arvo on enemmän suuntaa antava kun todellinen arvo.
Tietoa kunnosta voit kysellä lisää paikalliselta numismaattiselta yhdistyseltä. Yhteystiedot löytyvät ao. linkiltä.
http://www.numismaatikko.fi/yhdistykset/kaikkiyhdistykset.htm
Googlesta hakusanoilla 1940-luku muoti tuli jotain vinkkejä. Hyvä kirja aiheesta on Hanson: Muotipuku kautta aikojen. Muitakin kirjoja löytyy aiheesta. Hyvä vinkki on myös käydä selaamassa vanhoja muotilehtiä. Niitä löytyy kirjastoista, antikvariaateista sekä kirpputoreilta.
Lyhyesti: Miehillä silinteri, hännystakki, frakki.
Naisilla vyötäröä korostavat pitkät iltapuvut, olkapäät
paljaana. Arkivaatteissa naisilla pitkät kapeat hameet, suuret kaulukset tai leveät vyöröä korostavat kokopuvut. Hatut ja rusetit lisukkeina. Hatuissa useasti harso.
Heti alkuun on korostettava, ettei tämän palvelun vastaajilla ole lainopillista ammattipätevyyttä, joten hankalissa kysymyksissä kannattaa aina kääntyä asiantuntijoiden puoleen.
Lakimääräisessä perimysjärjestyksessä sukulaiset on järjestetty etäisyyden mukaisesti ryhmiin, joita kutsutaan parenteeleiksi. Laillinen perintöoikeus koskee siis vain sukulaisia. Jos vainajan sukulaisia ei ole elossa, puolison mahdolliset sukulaiset eivät kuulu laillisen perimysjärjestyksen piiriin. Tämä koskee luonnollisesti tilannetta, jossa vainajan omaisuus jaetaan ilman testamenttia. Testamentilla voidaan määrätä omaisuuden jakautumisesta toisin kuin laillinen perimysjärjestys vaatii. Jos testamentti on olemassa, vaimo kuollut eikä avioehtoa ole, leskimies...
Ainakin yksi Mikko Pöksyläisestä kertova runo löytyy Maalaiskuntien liiton vuonna 1929 julkaisemasta Kotitanhuilta kouluteille : alakansakoulun lukukirja 2. Tästä teoksesta löytyy runo "Mikko Pöksyläisen tuumia" (s. 69-73) - tekijää ei mainita, ainoana lähdeviittauksena on sisällysluettelon "Koitto-lehdestä 1896".
MIKKO PÖKSYLÄISEN TUUMIA
Mie tästä kerran wielä
walloitan kaiken moan,
kun ensin uniwormun
mie reätäliltä soan.
Kas "smirnoosta" mie sitten
ja kenoselkänä
kuninkaan howwiin marssin
ja rinta pystyssä.
Tien kunniata hällen.
Karskisti haastetaan:
"Oun Mikko Pöksyläinen",
ja "hywwee päiwee woan."
Roapasten lattiata
niin sievästi kuin woin
myös terwehin mie rouwoo,
rinsessoo pokkuroin...
Henry Theelin esittämänä kappale löytyy CD-levyltä ”Henry Theel: 1917–1989” (Fazer Finnlevy, 1991). Se on ilmestynyt myös Theelin lp-levyillä ”Oloneuvos” (PSO Tuotanto, 1978) ja ”Liljankukka” (Finnlevy, 1983). Risto Nevalan levytys puolestaan löytyy CD-levyltä ”Rakkaudella” (MTV-musiikki, 1990).
Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän eli YKL:N mukaan suomenkielisen kertomakirjallisuuden luokka on 84.2 ja ruotsinkielisen 84.31. Kauhukirjallisuudella ei ole omaa luokkaa. Monet kirjastot lisäävät kirjaston tietokantaan ja kirjan selkiin erilaisia kirjainyhdistelmiä tai muita merkkejä erottamaan tiettyjä kaunokirjallisuuden genrejä. Mitään yhteistä sovittua tapaa ei kuitenkaan ole.
Verkko-YKL löytyy täältä:
http://ykl.kirjastot.fi/
Runon nimi on Pirkon pyykkipäivä ja sen on kirjoittanut Immi Hellén. Runo alkaa: "Tätä ihanata päivää!". "Sitä ahkerata lasta" -säe aloittaa toisen säkeistön. Runo löytyy Urho Somerkiven ja J. F. Palménin kirjasta Lasten neljäs lukukirja (Otava, 1960).
