Maapallon pinta-alasta noin 75 % on veden peitossa. Tästä vesimäärästä vain noin 3 % on makeaa vettä, josta vielä suurin osa on sitoutunut mannerjäätiköihin. Luonnossa vettä on pohjavetenä, pintavetenä ja kaasuina ilmassa.
Järvet ovat osa veden kiertokulkua. Maasta, merestä ja järvistä haihtuu vettä, joka jäähtyessään alkaa tiivistyä vesihöyryksi. Suola ei pysty samaan, joten meristäkään haihtuva vesi ei ole suolaista. Vesihöyry tiivistyy kohdatessaan kylmän ilmamassan ja sataa takaisin maahan. Osa vedestä sataa suoraan järviin ja meriin, osa valuu maanpintaa pitkin vesistöihin ja osa imeytyy maaperään. Pohjavesi virtaa maaperässä ja purkautuu suoraan järviin, jokiin ja lähteisiin.
Merivesi sisältää vaihtelevan määrän ioneja ja kemiallisia...
Kielenkäyttöämme ohjaamaan pyrkivä uusin arvovaltainen ohjenuora
Kielitoimiston sanakirja. - Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006
määrittelee paljasjalkaisen 'syntyperäiseksi'.
Yhtä suvaitsevainen on myös slangisanakirja
Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja / laatineet Heikki Paunonen ja Marjatta Paunonen. - 5. p. - WSOY, 2005.
Aikanaan Helsingissä on käytetty samassa merkityksessä sanaa 'paljasklabbinen'.
Sami on lyhennys Samuelista. Samuel on hebreaa ja tarkoittaa Jumala on kuullut tai Jumalan kuulema. Skotlannissa tulkitaan joskus, että Samuel on gaelinkielinen muunnos muinaisskandinaavisesta kesän vaeltajaa tarkoittavasta nimestä.
Niina on suomalainen muunnos Ninasta. Nina on Annan ja Anninan venäläinen hellittelymuoto ja merkitsee armahtava. Espanjassa nimi tarkoittaa tytärtä.
Säde: suomalainen sana.
Lähde: Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi? 1992.
Kirjasto- ja tietopalvelualan keskeisimmät jäsenyydet liittynevät ammattiliittoon ja alan asiantuntijajärjestöihin. Jäsenyys on vapaaehtoista ja riippuvaista työpaikan sijoittumisesta Suomen kirjastokenttään (julkinen vai yksityinen, yleinen vai tieteellinen). Suomen kirjastoseura ry on kaikille avoin kirjastopalvelujen kehittämiseen pyrkivä järjestö. Tietoasiantuntijat ry on tietoalan asiantuntijajärjestö. Tieteellisillä kirjastoilla on oma järjestönsä Suomen tieteellinen kirjastoseura ry.
Ammattiliittojen jäsenyys julkisella sektorilla eli kaupungin- ja kunnankirjastoissa jakaantuu pääasiassa JHL:n (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto), JYTY:n (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto) tai KUMULA ry:n (Kuntien asiantuntijat)....
Epäluotettavaksi kertojaksi voidaan kutsua sellaista kertojaa, jonka selonteko tapahtumista on jollakin lailla vääristelty, virheellinen, ennakkoluuloinen tai puolueellinen. Kertojan epäluotettavuus voi johtua myös siitä, että hän on huonosti perillä kertomistaan asioista, naiivi tai helposti harhaanjohdettavissa. (Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja, 2003).
Epäluotettavan kertojan käsite on tietysti melko tulkinnanvarainen ja epäluotettavuudesta löytyykin aste-eroja. Selkeimpiä epäluotettavan kertojan tapauksia ovat sellaiset, joissa minäkertojana on lapsi, vähälahjainen, mielisairas tai jollakin tavoin vinksahtanut henkilöhahmo. Lähdekirjallisuuteni (Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja ja Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka) ja...
Teksti nykyisen virsikirjan virteen 563 Ilta on tullut, Luojani oli alun perin yksisäkeistöinen. Tämä englanninkielinen lasten iltarukous ilmestyi tuntemattoman suomentajan kääntämänä vuonna 1860 Rietrikki Polénin toimittamassa lastenlehdessä Varpunen, jossa se kuului näin:
Levolle laskeun, Luojani, / ole armias suojani, / sijaltani jos en nousisi, / ota taivaaseen tykösi.
Sofie Lithenius sävelsi rukouksen 1890-luvulla. Edelleen yksisäkeistöisenä se liitettiin Pyhäkoululauluja-valikoimaan vuonna 1912 ja Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelmaan 1920 tällaisena:
Levolle lasken, Luojani, / Armias ole suojani, / Jos sijaltan' en nousisi, / Taivaaseen ota tykösi!
Kolmisäkeistöiseksi laulun laajensi todennäköisesti Aune Krohn, joka samalla myös...
Selvitystä tälle sanonnalle, josta on myös ainakin versio "ei puolta sanaa", ei löytynyt. Sen merkitys kaiketi on, että jokin asia on niin selvä, tai että on itse niin samaa mieltä keskustelukumppanin kanssa, että aiheesta ei tarvitse puhua edes kahta tai puoltakaan sanaa.
Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan sana leino tarkoittaa surullista ja onnetonta. Sanasta esiintyvät myös muodot leina ja leinas, joiden merkityksiksi mainitaan lisäksi heikko, voimaton, suru ja murhe.
Nimen eri muodot Leina, Leinakka, Leinikka, Leiniä ja Leino kuuluvat maamme vanhimpaan nimistöön. Nimiryhmästä on paljon esimerkkejä keskiajalta lähtien. 1500-luvulla Leinonen oli Savon yleisimpiä sukunimiä. Vuosisatojen kuluessa Leinosten suhteellinen osuus Savossa on vähentynyt heidän muutettuaan mm. Keski-Suomeen, Kainuuseen, Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan.
Kaikkiin tämän nimiryhmän eri muotoihin sisältyy myös germaaninen nimiaines Lein ja Leineke.
Lähteet:
Mikkonen: Sukunimet, Otava
Suomen kielen etymologinen sanakirja 2
Vuoden 1866 markan yleisin hinta on 1,50-40 euroa. Hinta riippuu paitsi kolikon kunnosta myös siitä, millainen sen reuna on. Erittäin hyväkuntoinen raha, jonka pistereuna on harva (88 pistettä) ja tammenlehväryhmien reunat pyöreät, arvo on 500 euroa.
Kahden markan kolikon yleisin hinta on 7 euroa. Erittäin hyväkuntoisen rahan hinta voi kuitenkin olla jopa 600 euroa.
Tiedot löytyvät kirjasta Suomen rahahinnasto 2005.
Hei!
Tässä muutammia kirjavinkkejä:
Järvenpää, Leena : Surun portilla (1987)
Raski, Maija : Värssykirja (tästä on olemassa useita painoksia)
Uusi värssykirja (useita painoksia)
Internetistä esim. näiltä sivuilta löytyy runoja ja aforismeja:
http://www.positiivarit.fi/aarteisto/varssypankki/
http://www.sirolansaatio.fi/riimit.htm
Rahan arvosta on usein kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempia kysymyksiä ja vastauksia voi selailla palvelun arkistossa os. http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp . Kirjoita hakusanaksi: rahanarvo.
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta:
Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas, 9. p., Suomen numismaattinen yhdistys 2004.
Sen mukaan vuoden 1963 paperimarkan arvo on 0,50 - 12 euroa kuntoluokasta ja numerosarjasta riippuen.
Valitettavasti emme ole onnistuneet löytämään tekijää kaipaamaasi tekstiin. Teksti tuntuu tutulta, mutta olisiko siinä kuitenkin useammasta värssystä otettuja lauseita.
Muistovärssyjä on koottuna esimerkiksi Kirkollisen hautaustoimiston nettisivuilla
http://www.hautaustoimisto.info/index.php?p=Muistolauseet . Näissäkään ei kaikissa ole tekijää mainittu. Muistovärssysivuja löytyy Googlesta sanalla muistolauseet tai muistolauseita.
Ravintolakoulu Perhon kirjasto (http://www.ravintolakouluperho.fi/opiskelupalvelut/kirjasto) selvitti asian. Kokkiprokkis-kirjasta (tekijät Arja Kaikkonen, Timo Mäkynen, Minna Tiusanen, Eija Viinikka, 2013) löytyivät vastaukset:
2x2x45mm, tulitikkua muistuttava suikale on nimeltään Julienne,
3x3x3 mm kuutio on Brunoise ja 12x12x12mm kuutio Paysanne.
Näkyy riippuvan kirjasta, kuinka Sveitsin ilmastoa kuvataan; niinpä Sveitsissä vallitsee "keskieurooppalainen mannerilmasto, johon kuuluvat kylmät talvet ja lämpimät kesät..."(GEO,osa 8, kysy tätä kirjaa omasta kirjastostasi) tai "manner- ja vuori-ilmasto, vaihtelee paljon pinnanmuodosta ja korkeudesta riippuen..." (Maailma nyt, osa Länsi- ja Keski-Eurooppa. Kysy omasta kirjastostasi tätäkin kirjaa). Lyhyttä englanninkielistä tietoa Sveitsin ilmastosta löydät netistä esim. valitsemalla http://www.lib.hel.fi/mcl ja sitten valitsemalla sveitsin ja world facta bookin. Siellä on myös muuta maantietoon liittyvää tietoutta.
Yksi litra vettä painaa kilon, joten 50 kilogrammaa vettä on 50 litraa.
Koska kilogramma on painomitta ja litra tilavuusmitta, niiden keskinäinen suhde riippuu mitattavan aineen tiheydestä. Litra tiheampää aihetta - vaikkapa lyijyä - painaa huomattavasti enemmän kuin litra esimerkiksi höyheniä.
Ks. esim. https://koppa.jyu.fi/avoimet/kemia/ako/folder.2006-09-07.6395239497.
Sananlaskututkija, tietokirjailija Outi Lauhakangas on kommentoinut Ylen haastattelussa Jokisen eväiden alkuperää seuraavasti:
"Kuten Ellusta [Ellun kanoista] on Jokisestakin tarina poikineen. Lauhakangas sanoo, että on mahdotonta tietää, mikä tarinoista on juuri se, joka on sanonnan synnyttänyt. Erään version mukaan Jokinen oli töissä konepajalla ja työkaveri teki jäynät puristamalla Jokisen eväslaukun prässillä littanaksi levyksi.
– Yhden tarinan mukaan tukkikämpällä Jokinen otti ainoan eväänsä, kuivan leivänkannikan, esiin pöydälle. Toinen siirsi leipää ja piruili, että nuo Jokisen evväät ovat aina niin levvällään…"
Lähtökohtaisesti en suosittelisi Murha.infoa ensisijaiseksi tiedonhaun lähteeksi, mutta manittakoon tässä yksi siellä...
