Ihmiset suviyössä -romaanin arvostelut ilmestyivät lehdissä pääasiassa joulukuussa 1934, kirjan ilmestyttyä, arvosteluja julkaisivat tuolloin Hufvudstadsbladet, Kansan Lehti, Suomen Sosialidemokraatti, Karjala, Ilkka, Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus. Aikakauslehdissä Valvoja-Aika (1934, s. 496) ja Kirjallisuuslehti (1935, s. 52) oli arvostelut, ruotsinnoksesta Göteborgs Handelstidning julkaisi arvostelun 17.10.1935. Sanomalehtiarvostelut tavoittaa helpoimmin mikrofilmatuista lehdistä, joita voi pyytää kaukolainaksi Suomesta.
Kirjallisuudentutkijoista Panu Rajala on viimeksi julkaissut laajat Sillanpää-tutkimukset, teoksessa Korkea päivä ja ehtoo (1993) hän käy läpi Sillanpään vuodet 1931-1964. Teoksessa kuvataan mm. Ihmiset...
Kyseessä on kappale Sua kohti, Herrani; säv. Lowell Mason, suom. sanat tuntematon.
Laulu on nykyisessä virsikirjassa Niilo Rauhalan muokkaamana nimellä Käyn kohti sinua, oi Herrani (nro 396).
Sanaa hemura ei löydy laajoistakaan murresanakirjoista. Anneli Hänninen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta kuitenkin kiinnitti huomiota seuraaviin samanalkuisiin murresanoihin:
hemu = ilo, riemu; olla hemussa = rakkauden huumassa; pariskunnan elämästä puhuttaessa hemuinen = rakkauden täyttämä. Näitä merkityksiä esiintyy Etelä-Pohjanmaalla.
Kuhmossa naisen puvun koristeesta on käytetty nimitystä hemukka, ja Ristijärvellä hemuta on merkinnyt koreana touhuamista.
Esimerkit löytyvät teoksesta Suomen murteiden sanakirja III (Helsinki 1992). Niissä kaikissa sanan merkitys liittyy johonkin myönteiseen, tavanomaisesta positiivisesti poikkeavaan ilmiöön. Saattaa siis olla, että mummusi on tuntenut jonkun näistä sanoista ja luovana...
Eläketurvakeskuksen sivuilta (http://www.etk.fi/) löytyy tilastoja Suomen eläkkeensaajista vuodelta 2009 (http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=42845&Item=64965). Tilastosta keskieläkkeet eläkelajin mukaan.
Brita-kakun historiasta on kysytty palvelussamme aikaisemminkin. Valitettavasti aiheesta löytyy kovin vähän tietoa. Voit lukea vanhan vastauksen alla olevasta linkistä.
https://www.kirjastot.fi/kysy/minkalainen-historia-brita-kakulla-on
Tuo on looginen, muttei aivan oikea oletus. Veikkaus on tutkinut lottoarvontojaan ja huomannut, että jotkut numerot ovat "onnekkaampia" kuin toiset. Siksi samankaan rivin pelaamien ei välttämättä tuo varmaa lottovoittoa. https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/article/tiedotteet/2015/20150312-selma-potti-ja-pelatut-numerot Samaa tukee myös omakohtainen kokemus parinkymmenen vuoden ajalta.
Iltalehden sivuilta löytyy mielenkiintoinen ohjelma, joka kertoo nenneiden tilastojen perusteella, olisiko lempirivisi ikinä voittanut lotossa. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201805312200983246
Lisäksi veikkaus on laatinut myös rationalisen ihmisen pelistrategian: Pelaa kuin eläin. https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/article/...
Kysytyistä kuvauspaikoista ei valitettavasti oikein löydy julkista tietoa. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on kysytty aiheesta aiemminkin. https://www.kirjastot.fi/kysy/missa-tuija-lehtisen-kirjoihin-perustuva?… Vastauksen kommentista ja verkosta löytyy tieto, että yläasteen kuvauspaikka on Ilolan koulu Vantaalla.
Tiedustelin leirikeskuksen, järven ja lukion kuvauspaikkoja sarjan tuotantoyhtiöstä sekä silloiselta vastaavalta tuottajalta, mutta heillä ei ollut tietoa tai muistikuvaa niistä. Kuten aiemmassa vastauksessa ehdotettiin, kuvauspaikkoja voisi kysyä myös Yleltä. https://asiakaspalvelu.yle.fi/csp
Ehkäpä myös sarjan tekijöitä tai näyttelijöitä voisi lähestyä. Tiedot löytyvät Radio- ja televisioarkiston RITVA-tietokannasta....
Turun kaupunginkirjaston valikoimissa on suomenkielinen teos Hieroglyfikirja (2003), jonka sivulla 69 neuvotaan oman nimen kirjoittaminen egyptiläisin hieroglyfein. Suosittelen myös englanninkielistä teosta Handbook of scripts and alphabets (1997), joka sisältää tietoa 39 eri kielen merkkijärjestelmistä, mm. kiinan ja japanin.
Otavan Suuri Ensyklopedia kertoo, että pelikorttien nykyisten tunnusten arvellaan edustavan neljää säätyä: Kirkonmiehiä sydän (hertta), sotilasaatelia keihäänkärki (pata), porvaristoa talon pohjakaava (ruutu) ja maanviljelijöitä apilanlehti (risti).
Suomen kielen maiden nimitykset hertta, ruutu ja pata ovat väännöksiä ruotsin kielestä, risti taas on saanut nimensä kuvion ulkonäöstä.
Sanat löytyvät kirjasesta Toivelauluja : iskelmien aarreaitta, osasta 64, sivuilta 14-15 (Musiikki Fazer, 1966). Kirjassa on pelkkiä laulujen sanoja. Kirja löytyy Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosastolta. Sitä ei lainata, mutta voit tilata oman kirjastosi kautta kaukopalveluna kopion laulun sanoista.
Ainakin muutamien suomalaisten teatterisukujen lapset ovat kirjoittaneet lapsuudesta teatterin maailmassa, osa kirjoista on muistelmia, osa kaunokirjallisuutta. Tällaisia ovat ainakin Annina Holmbergin Kaiku (2009), Elina Halttusen Saaressa kaikki hyvin (2009), Jotaarkka Pennasen Elämää pienempi näytelmä (2010) ja Tiina Rinteen Tanssivan tähden alla (2003).
Tarkoittanet Reijo Lumisalmin säveltämää ja sanoittamaa kappaletta Ystävälle, joka on kuultavissa Jamppa Tuomisen esittämänä lukuisilta äänitteiltä.
Valitettavasti valssin nuottia ei ole julkaistu missään nuottikokoelmassa eikä myöskään erillisenä nuottina.
https://finna.fi
Tässä kirjavinkkejä eri tyylilajeja ja kulttuureita edustavista kirjoista, jotka kuvaavat ja käsittelevät nyky-yhteiskuntaa.
Kotimaista kirjallisuutta
Heikkinen, Mikko-Pekka: Betoniporsas
* satiirinen romaani ääriajattelusta ja suvaitsemattomuudesta
Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu
* terrorismi, ilmastonmuutos ja maailman hätä kuvattuna perheen kautta
Karra, Petri: Pakenevat unet
* kuvaus nuorten syrjäytymisestä ja liian aikaisesta aikuisuudesta
Koskiniemi, Sisko: Kääntöpuolella lapsuus
* järkyttävä ja riipaiseva kuvaus poliisiaseman sosiaalityöntekijän kohtaamista lapsista
Lahti, Katja: Lasitehdas
* seurusteleva nuoripari saattaa yhteen eri sosiaaliluokkiin kuuluvat perheensä
Snellman, Anja: Parvekejumalat
* romaani...
Evreka-haun kautta löysin Tampereen ammattikorkeakoulun oppilaiden käpykakkureseptin. Reseptin osoite on : http://www.cs.tpu.fi/students/hzenjuga/kapykakku.html . Ohjetta on kysytty ennenkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Arkistosta löytyi tämmöinen ohje:
"Valmistetaan 4 munan sokerikakku. Kakku leikataan kävynmuotoiseksi ja halkaistaan. Ylimääräiset palat voi käyttää "tukevoittamaan" kakkua. Seuraavaksi kakku kostutetaan sitruunamehulla ja täytetään.
Täyte: 150 g voita, 1 dl kermaa, 2tl perunajauhoja, 1dl sokeria. Muut aineet paitsi voi kuumennetaan ja vatkataan, kunnes sakenee. Jäähtyneenä lisätään vatkattu voi.
Nykyisin käpykakussa käytetään marsipaanikuorrutusta, johon saksilla voi muotoilla suomut. Samoin leipomokakuissa...
Aiheesta on ilmestynyt erittäin hyvä 2-osainen teos: Suomen kirkot ja kirkkotaide. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleisesti Suomen kirkkojen arkkitehtuurin, taiteen, esineistön ja tekstiilien historiaa. Mukana ovat sekä evankelisluterilaiset että ortodoksiset kirkot. Toisessa osassa taas ovat kaikki maamme seurakunnat aakkosjärjestyksessä, kunkin kirkon kohdalla kuvaillaan rakennusta yleensä, on myös valokuva, ja mainitaan arkkitehti ja alttaritaulun nimi sekä taiteilija. Haminassa ja Kotkassa on myös ortodoksisia kirkkoja, ne ovat evankelisluterilaisten kirkkojen jälkeen toisessa osassa myös aakkosjärjestyksessä. Kirkkotaiteen historiasta on tietoja myös teossarjan Ars: Suomen taide 1. ja 2. osissa.
Kappaleenvalmistusoikeus on lailla tiukasti rajattu siten, että oikeudenhaltijan lisäksi vain yksityisellä ihmisellä yksityistä käyttöä varten on yleinen kopiointioikeus.
Laissa on säädetty tiettyjä poikkeusoikeuksia eräille asetuksella määritellyille kirjastoille, mutta ne ovat kaikki ns. julkisia kirjastoja. Ainoastaan Kansalliskirjastolla on oikeus tehdä omaan kokoelmaan kopio teoksesta, jota ei ostamalla voi hankkia.
Eli kuvattu toiminta on selkeästi luvatonta. Koska kyseessä kuitenkin on ns. asianomistajarikos, siitä voi nousta prosessi vain jos joku oikeudenomistaja puuttuu siihen. Jos yksityinen yritys valmistaa tällaisia kopioita omaan käyttöönsä, on kyse suunnilleen samasta kuin että yritys käyttää toiminnassaan laittomia...
Helsingin Sanomien digiarkisto ei ylety enää 80-luvulle, joten emme voi sieltä etsiä. Tässä kuitenkin muutamia ehdotuksia pakinoitsijoista: Esa Kero tai Juha Tanttu. Myös Origo, Pii (Pirkko Kolbe) ja Sinikka Nopola saivat mainintoja. Yleisotsikosta ei ole tietoa. Jos mikään näistä nimistä ei kuulosta tutulta, voit kääntyä Helsingin Sanomien tietopalvelun puoleen.
Tämä puhuisi vahvasti Kolben puolesta. Hän toimi Hesarin pakinoitsijana 1967-1994 ja julkaisi pakinoitaan yleisotsikolla ”Piin pakinat”.
Hänen kesämökkinsä sijaitsi Sysmässä.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Toimittaja+Pirkko+Kolbe+on+kuollut…
Aiheesta ei kovin paljon kirjallista materiaalia löytynyt. Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeli Phoebus-kartellista. Jutun yhteydessä mainitaan myös muutamia netistä luettavia lähteitä ja kirja Antitrust and the formation of the postwar world By Wyatt C. Wells. Kyseistä kirjaa näyttää olevan Helsingin yliopiston kirjastossa yksi kappale.
http://en.wikipedia.org/wiki/Phoebus_cartel
Yle on myös esittänyt dokumentin Hekulamppuhuijaus, joka näkyy löytyvän YouTubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=9y_YT_DfOkg
Lisää sivustoja netistä löytyy mm. termeillä hehkulamppuhuijaus ja light bulb conspiracy.
