Haavikon ratsutalli -sarja ei ole jatkunut mainitsemasi
kirjan jälkeen. Voit lähettää kirjeen kirjailijalle hänen
kustantantajansa osoitteeseen: WSOY Bulevardi 12 00120 Helsinki. Ja kuoreen tietenkin nimi Merja Jalo. Kirjailija
vastaa sinulle, jos laitat mukaan postimerkin.
Karjulan etunimet ovat Uuno Eemeli. Viirilä kuuluu niihin Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoihin, joiden etunimiä ei mainita kirjassa. Karjula on sotilasarvoltaan everstiluutnantti ja Viirilä sotamies.
"Hura hura häitä"–leikkiä on leikitty eri puolilla Suomea peruspiirteiltään samalla tavalla. Laulun sanoista ja melodiasta on sen sijaan runsaasti variaatioita.
Yhdet toisinnot löytyvät teoksista:
Ulla Lipponen: Din din doora – laululeikkejä (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990).
Liisa Laaksonen: Lystiä leikkiä - perinnettä ja perinneleikkejä ([Hki] : Mannerheimin lastensuojeluliitto, 1983).
Sanojen muita toisintoja voi tiedustella Kansanrunousarkistosta (kansanrunousarkisto@finlit.fi, puhelin: 0201 131 240).
Lähetämme mielellämme tarvittaessa myös viitteitä teoksista, joissa käsitellään lastenleikkejä ja lasten suullista perinnettä.
Kameralainausjärjestelmässä kuvattiin samaan kuvaan lainaajakortti, tiedot kirjasta (jotka oli yleensä kirjoitettu kirjan takakannen toiselle puolelle liimattuun paperitaskuun) sekä numerojärjestyksessä eräpäivälipuke, joka asetettin paperitaskuun. Kun lainat palautettiin, eräpäivälipukkeet otettiin talteen ja järjestettiin numerojärjestykseen. Mikäli joku numero puuttui, katsottiin, että laina oli palauttamatta. Filmit luettiin puuttuvien numeroiden osalta, jolloin saatiin selville puuttuva kirja ja voitiin lukea vastaavat lainaajatiedot. Karhut kirjoitettiin käsin saatujen tietojen perusteella. Tärkeätä siis oli, että lainaajat palauttivat lainojensa mukana myös eräpäivälipukkeet. Joissakin kirjastoissa niiden hukkaamisesta saatettiin...
Junien aikataulut löytyvät kausijulkaisusta Suomen kulkuneuvot: Turisti.
Voit tutustua siihen Kansalliskirjastossa.
http:\\finna.fi
http:\\www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut.html
Alla on joitakin Helmet-kirjastoista löytyviä pienten lasten käytösoppaita. Nimen alla olevasta linkistä löytyy kirjan esittely.
- Eipäs juupas / Riitta Nisonen, Markku Töllinen:
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789510350157&q…
- Hups, ollaan ihmisiksi! : hauska käytöskirja lapsille / Ursel Scheffler, Jutta Timm:
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9516275095&qtyp…
- Ole hyvä! : pienten prinsessojen käytöskirja:
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789513230869&q…
- Pikku etiketti : käytöstapakirja lapsille / kirjoittanut Sue Lloyd ; kuvittanut Jaqueline East
- Atsiih! / [teksti:] Mij Kelly ; [kuvitus:] Mary McQuillan:
http://armas.btj.fi/request....
Kun kyseessä on keskiaikainen ritarilinna, sen nimi selittynee yksinkertaisesti sillä, että Norjan kuningasta Olavia pidettiin läntisen kirkon piirissä kaikkien ritarien suojelupyhimyksenä. Sen laajempaa tai syvällisempää selvitystä linnan nimestä en onnistunut löytämään sen enempää kirjoista kuin verkkolähteistäkään. Tässä otteita:
"Päälinnan rakennustyöt aloitettiin 1475. Tällöin linnanherrana toimi Eerik Akselinpoika Tott, joka oli perehtynyt Keski-Euroopassa linna-arkkitehtuuriin.--- Tott päätti nimetä linnan Pyhän Olavin mukaan. Norjan kuningas Pyhä Olavi on kaikkien ritareiden suojelupyhimys." ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Olavinlinna )
"Kaupungin perusta alkoi kehittyä, kun Eerik Akselinpoika Tott...
Yksi suomennos on seuraava:
Koulutus on ihailtava asia, mutta mitään tietämisen arvoista ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa "Sitaatit ja lentävät lauseet", toimittaneet Jarkko Laine ja Maunu Sinnemäki, julk. Otava 1992, sivulla 158. Suomentaja ei käy kirjasta ilmi, sillä yksittäisten sitaattien suomentajia ei ole merkitty näkyviin.
Toinen suomennos:
Koulutus on hieno juttu, mutta on hyvä aika ajoin muistaa, että mitään, mikä olisi tietämisen arvoista, ei voi opettaa.
Tämä suomennos on kirjassa Outi Lauhakangas: "Sitaattimestarin muistelmat", julk. WSOY 1998, sivulla 333. Tässäkään kirjassa ei mainita suomentajia.
Äänikirjan tekeminen on sangen kallista. Suomessa on kaksi isompaa äänikirjojen kaupallista kustantajaa: Suomen äänikirjat, joka tuottaa muutaman kymmenen kirjaa vuodessa ja ne ovat "varmoja nimiä" esim. Hietamiestä, Lehtolaista jne. Toki sinnekin voi tarjota omia tekstejään. Sanoma-WSOY:n Hyvät kirjat tuottaa äänikirjoiksi vain kustantamon omien kirjailijoiden teoksia. Ehkä hyvä vaihtoehto olisi lukea omakustanne itse nauhalle, sillä sekä lukija- että studiokustannukset ovat sangen korkeat ja tarjota sitten itse äänikirjaa kirjastoille. Keltaisilta sivuilta löytyy studioiden yhteystietoja, jos haluaa äänitteestä korkeatasoisen ja on valmis maksamaan siitä.
Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1994) antaa sanalle hunsvotti myös seuraavan merkityksen: reen tai kärryjen istuinlauta (Hattulan ja Porvoon murrealueilla).
Sanan hunsvotti eri merkitykset murresanakirjan mukaan:
1. kelvoton henkilö tai esine
2. piipunpesän puhdistuspuikko
3. erilaisia telineitä ja pidikkeitä (mm. tuo reen istuinlauta)
4. pikkusormi
Kuningatar Viktoriasta löytyy ainakin seuraavat suomenkieliset kirjat:
Strachey, G. Lytton: "Kuningatar Viktoria" (1927)
Tingsten, Herbert: "Viktoria ja viktoriaanit" (1966). Tämä teos käsittelee sekä kuningatarta että viktoriaanista aikaa.
Lisäksi löytyvät seuraavat englanninkieliset teokset:
Strachey, Lytton: "Queen Victoria" (1984)
Duff, David: "Albert & Victoria" (1972)
Bolitho, Hector: "The reign of Queen Victoria" (1949)
Kaikki edellä mainitut teokset löytyvät ainakin Pasilan kirjaston kirjavarastosta.
Maailman runosydän, WSOY, 1998, teoksessa on suomennettu neljä Dorothy Parkerin runoa: Partaterät tekevät kipeää/Razors pain you, Onneton yhteensattuma/Unfortunate coincidence
Sosiaalinen huomautus/Social Note, Yksi virheetön ruusu/One Perfect Rose.
Lisäksi teoksesta Runoni rakkaudesta, Otava, 1997, löytyy runo Intiaanikesä/Indian summer(mukana on myös runo Unfortunate coincidence nimellä Valitettava yhteensattuma)
utta "Ballade of a great weariness" runoa ei kokoelmista löytynyt.
Lähteet: Linkki maailman runouteen tietokanta:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/PoemList.aspx?Au…
Parker
Parkerin teoksien saatavuus eri kaupunginkirjastoissa:
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&a…...
Puistolan kirjaston aineisto on suurimmaksi osaksi varastossa remontin aikana, joten sitä ei mitä luultavimmin saa lainaan. Tikkurilan kirjastosta löytyvät kuitenkin ”Suuren käsityölehden” vanhatkin numerot, ja siellä on myös tuo kaipaamasi numero 1/2002. Järjestelmä on vain turhankin monimutkainen, sillä Vantaan lehdet ovat järjestelmässä erillään Helsingin lehdistä.
Kaipaamasi lehden voi varata Tikkurilasta mihin tahansa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteeseen. Varauksen voi tehdä osoitteessa http://www.helmet.fi/record=b1096967~S9*fin. Varauksen tekemisen yhteydessä tulevalla listalla lehti on nimellä ”SKÄSIT 2002:1”. Varauksesta menee 50 sentin varausmaksu, joka maksetaan teoksen noutamisen yhteydessä.
1. Runo on kiinalaisen Xiu Ouyang (voidaan kirjoittaa myös Hsiu Ou-yang) -nimisen, vuosina 1007-1072 eläneen runoilijan runo, jonka Pertti Nieminen on suomentanut. Runo löytyy ainakin teoksesta Syksyn ääni - Kiinan runoutta III. Se on myös sävelletty. Säveltäjä on Olle Söderholm. Laulu on nimeltään Kukat niinkuin sinä, ja sen esittää Neilikka-yhtye levyllä Arkinen laulu rakkaudesta. Sekä kirja että levy löytyvät Helmet-kirjastoista:
http://www.helmet.fi/fi-FI
2. Helmet-kirjastoissa on paljon haikurunokokoelmia. Alla olevasta linkistä pääset luetteloon:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sd%3A%28haikut%29%20l%3Afin_…
Tätä voisi etsiä myös Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksista Malja ja mennyt maine sekä Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja sekä Toivo KLyyn suomennoksista Teltantekijä ja Viisaan viini.
Helsinkiläisestä säveltäjästä Veli-Pekka Bäckmanista ei löydy kokoelmistamme todellakaan muuta kuin mainitsemanne CD-levy. Se on omakustanne (Marras-Workshop) ja niin ollen sen kautta ei löydy edes levy-yhtiötä.
"Kirkko ja kaupunki" -lehden kotisivuilla http://www.kotimaa.fi/ on arkistossa vain vuoden numerot. Toimitukseen soittamalla saattaa selvitä missä numerossa ja minä vuonna mainitsemanne artikkeli on ollut. Yliopiston kirjasto säilyttää kotimaisia lehtiä, osaa mikrofilmeinä ja niitä voi tilata lukusalikäyttöön. -
Säveltäjän muu levytetty tuotanto on mitä todennäköisimmin omakustanteina julkaistua. TEOSTOsta http://www.teosto.fi/ voi kysyä säveltäjän yhteystietoja puhelitmitse, mikäli niitä ei ole ilmoitettu salaisiksi. Suomalaisen...
Kyseessä lienee didgerido (kirjoitetaan myös didgeridoo, didjerido, didgeridu). Soittimen teko-ohjeita löytyy suoraan Internetistä, esim. osoitteesta: Aboriginal bushcrafts -sivustosta http://www.bushcrafts.com.au/, kohdasta how to make a didgeridoo http://www.bushcrafts.com.au/Info_pages/Didgeridoo_making.html
ja
http://www.bushcrafts.com.au/Info_pages/Didgeridoo_making-Fitted_edge_c…
ja Wikipediassa
http://en.wikipedia.org/wiki/Didgeridoo
Suomen yleisistä kirjastoista Espoon ja Helsingin kirjastojen kokoelmista löytyy seuraava kirja:
Schellberg, Dirk: Didgeridoo - Ritual Origins and Playing Techniques, mutta kirjaa näkemättä en pysty sanomaan, olisiko siitä hyötyä soittimen rakentamisessa. Jos haluat lainata em. teoksen, lähikirjastosi...
Aiheesta on kysytty Helsingin kaupunginkirjasto kysy.fi-palvelussa. Kysymykseen on vastattu näin:
"Lyhenteen historiasta ei ole varmaa tietoa, enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia sitäkin enemmän. Alkuperää on jäljitetty niin länsiafrikkalaisiin orjiin kuin vuoden 1840 yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkaaseen Martin Van Bureniin, josta käytettiin lempinimeä Old Kinderhook, ja erikielisiin OK:ta äänteellisesti muistuttaviin ilmauksiin. Amerikkalainen kielitieteilijä Allen Walker Read on esittänyt OK:n esiintyneen ensimmäisen kerran painettuna Boston Morning Postissa 1839, jossa sitä käytettiin väännöksenä all correct -fraasista."
Lähteitä ja lisätietoja:
Nevalainen, Terttu (Tiede 3/2001) Mistä tulee...
