Hirvi (Alces alces) on hevosen kokoinen eläin, jolla on suuri ja pitkulainen pää, kyömy turpa ja liikkuva, pitkälle alas lerpattava ylähuuli. (Puschmann: Sorkkaeläimet 1990).
Hirvestä saat enemmän tietoa Porin kaupunginkirjaston Santsi-aineistorekisteristä osoitteessa http://kirjasto.pori.fi/riimi/zgate.dll
Valitse Pikahaku, sen jälkeen pudotusvalikosta kohta asiasana, jona voit käyttää sanaa hirvi. Tuloksena saat hirveä käsittelevää aineistoa, jota voit lainata.
1. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun: https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ mukaan järjestelmään on kirjattu 3807 Aapeli-nimistä henkilöä, 876 Abel-nimistä ja 141 Aabel-nimistä. Nämä ovat kaikki eri henkilöitä, joten ihmisten mahdolliset kutsumanimet eivät näistä selviä.
2. Abel-nimi tulee heprean kielen sanasta hebel, joka tarkoittaa hengitystä, tuulenhenkäystä, savua, katoavaisuutta, turhuutta. Henkilönnimi Abel on ilmeisesti kuitenkin peräisin akkadin kielen sanasta aplu, joka tarkoittaa poikaa. Aapeli on suomalainen muunnos nimestä. (Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, 1999)
3. Emme löytäneet yhtään lempinimeä Aapelille, vaikka niitä varmastikin on.
4. Tunnettuja suomalaisia Aapeleita ovat ainakin...
Karhu kesyyntyy jonkin verran ja voisi teoriassa olla ainakin ulkotarhan lemmikki.
Siitä on muutamia esimerkkejäkin esim. Kuusamon suurpetokeskuksen Sulo Karjalainen https://www.is.fi/matkat/art-2000001261566.html
ja Yhdysvaltalainen Kowalczikin perhe http://www.tuhoatylsyys.com/600-kiloinen-karhu-lemmikkina/
Suomen lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä ei kuitenkaan saa ottaa lemmiksi.
Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen kertoo, että villieläin ei halua päätyä lemmikiksi: https://www.korkeasaari.fi/villielain-ei-halua-paatya-lemmikiksi/
Ritva Ylösen kirjassa Kalle Päätalo: kirjailijan elämä (2017) kerrotaan, että Päätalon vanhemmat elivät ensimmäiset avioliittovuotensa enimmäkseen omilla tahoillaan töitä tehden (s. 22).
Kirjailijan veljen kuolemasta kirjassa kerrotaan vain, että veli kuoli vajaan kolmen kuukauden ikäisenä, ja että lapsikuolleisuus oli tuolloin syrjäseudulla tavallista. Kirjassa kerrotaan myös, että Kallelle jäi hämärän peittoon tämän hautapaikka, vaikka äiti olikin sen merkinnyt männyn kaarnaan tuikatulla hakaneulalla (s. 22).
Nykyisen Hautaustoimilain mukaan hautausmaan ylläpitäjän on pidettävä hautarekisteriä, josta ilmenee mm. vainajan haudan sijainti. Hautaoikeuden haltija voi päättää haudalle sijoitettavista hautakivistä...
Kotimaisten kielten keskuksen ja Karttakeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Kongonsaaren nimen sisältö on valitettavasti epäselvä. Nimen alkuosaa voi verrata sanoihin konka, konko ’koukku’ ja konkelo ’mutkainen, kaatuva tai kaatunut puu’
https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63b/SuomalainenPaikannim… (2019)
Kysymyksen Frost-suomennoksen alkuperä ei valitettavasti selvinnyt. Se voi olla pelkkä johonkin yhteyteen suomennettu katkelma runosta - ei välttämättä ote koko runon suomenkielisestä käännöksestä.
Robert Frostin lyriikkaa on suomennettu verrattain vähän, eikä yhdessäkään tutkimassani hänen runojaan sisältävässä antologiassa ollut The way not taken -runoa kokonaisuudessaan. Hannu ja Janne Tarmion kokoamassa Maailman runosydämessä on siitä mukana pelkkä loppu ("Tämä kerrottakoon huokaisten / jossain aikojen ja aikojen takana: / Tie haarautui metsässä, ja minä - / minä valitsin sen vähemmän kuljetun, / ja siksi on kaikki toisin.") Kokonaisuudessaan runo näyttäisi löytyvän suomeksi vain internetistä erilaisina harrastelijoiden...
Vastuu tarkoittaa
1. velvollisuutta vastata jostakin asiasta, henkilöstä, toiminnasta tms
esim. moraalinen tai taloudellinen vastuu, vastuu lapsen kasvatuksesta, välttää vastuuta
2. se mistä joku vastaa tai on velvollinen vastaamaan
esim. urakoitsijan sopimuksessa yksilöidyt vastuut
Synonyymeja sanalle vastuu ovat edesvastuu ja vastuunalaisuus
Substantiivi vastuu on johdos yleisitämerensuomalaisesta vastata-verbistä. Johdostyyppi on ominainen suomen itämurteille, ja murresanana vastuu on vanhastaan merkinnyt mm. vastausta, vastustusta tai vastassa olemista. Tämäntapaisissa merkityksissä sanan on tuonut kirjakieleen Paavo Tikkanen vuonna 1845, mutta nykymerkityksessään sitä on varmasti voitu todeta käytetyn vasta...
Vuonna 1973 on ilmestynyt Nils Hövenmarkin teos Kuolema käy apteekissa (Döden på apotek 1972). Lisäksi Maria Langilla on salapoliisikirja Kolme pientä eukkoa (Tre små gummor 1963), joka sivuaa apteekkiaihetta. Gustafsson -nimiseltä kirjailijalta en aiheeseen sopivaa teosta löytänyt. Kirjojen saatavuutta kannattaa tiedustella lähimmästä kirjastostasi.
Sokeritehtaan talosta ja sen historiasta löytyy tietoja Harri Kalvan teoksesta Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään: 3 (1976). Myös sokerinvalmistuksen historiaa koskevissa teoksista Runar Urbans: "Sokeri Suomessa 1500-1917" (1968), Heikki Hongisto:"Kaksisataa vuotta toppasokeria:kekosokerin valmistus Suomessa 1758-1957" (1987) sekä "Finlands sockerindustri 1756-1956: 200 år sockerindustri" (1956) löytyy tietoja myös entisestä sokeritehtaan talosta.
Tästä aiheesta on Lahden kaupunginkirjastossa runsaasti kirjallisuutta. Esimerkiksi seuraavissa kirjoissa käsitellään aihetta jollakin tavalla:
Furman, Ben: Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään. Tammi, 2002.
Furman, Ben: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka se tehdään. Tammi, 2004.
Johnson, Barry: Miten selvitä ongelmista joihin ei ole ratkaisua? Resurssi, 2004.
Kärkkäinen, Merja: Menesty innolla!: työhyvinvoinnin johtamisen haasteet. Talentum, 2002.
Lassila, Ismo: Konfliktin ratkaisemisen taito. Kauppakaari, 2002.
Mäkisalo, Merja: Yhdessä onnistumme: opas työyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin. Tammi, 2003.
Rauramo, Päivi: Työhyvinvoinnin portaat. Edita, 2004.
Silvennoinen, Markku: Vuorovaikutuksen avaimet. Talentum, 2004.
Tiensuu,...
Kirjasto on yksityinen tai julkinen kokoelma julkaisuja taikka organisaatio, jonka tehtävänä on hankkia, järjestää ja saattaa käyttöön julkaisuja. Kirjastojen perinteistä aineistoa ovat olleet painetut julkaisut, käsikirjoitukset, sanoma- ja aikakauslehdet sekä ääni- ja kuvatallenteet. Tietotekniikan kehittyessä kirjastot ovat yhä enemmän alkaneet käyttää atk-tiedonhakujärjestelmiä ja tietokantoja tiedonvälitystehtävässään.
Organisaatioina kirjastot voidaan jakaa tarkoituksensa mukaan tieteellisiin, yleisiin ja koulukirjastoihin, jotka ovat oman koulun oppilaita ja opettajia palvelevia kirjastoja. Kaikissa kirjastoissa on hyviä tietosanakirjoja, joista voi tarkastaa esim., mikä kirjasto on.
Kuvataiteilija Tuuli Mukasta ei ole kirjoitettu kirjaa. Jonkin verran tietoa löytyy ainakin näiltä sivuilta:
http://www.lagaakympil.net/mukka/
http://www.galleriat.net/show.asp?cid=806
Lapin kansa -lehdessä on ollut hänen haastattelunsa 11.5.2003.
Love boat -televisiosarjan tunnusmusiikki löytyy monesta eri nuotista. Pirkanmaan yleisten kirjastojen yhteisestä kirjastojärjestelmästä eli PIKI-verkkokirjastosta (www.tampere.fi/kirjasto/piki) löydät useita vaihtoehtoja, kun kirjoitat nimeke-riville Love boat ja valitset aineistolajiksi nuotin.
Esim. seuraavista julkaisuista löydät sen:
The Musicians' gig library : music for all occasions. Movie & TV hits. Miami : Warner Bros. 1997.
tai
T.V. and movie classics. Secaucus (NJ) : Warner Bros. Publications, [198-?]. Sarja Great songs of the century series.
Jos haluat löytää tv-sarjojen musiikkia nuotteina, kirjoita asiasana-riville televisio-ohjelmat ja valitse aineistolajiksi nuotti. Klikkaamalla julkaisun nimeä näet, millainen nuotti...
Sukunimeä Toppinen esiintyy erityisesti Oulun seudulla, Pohjois-Savossa, Kainuussa sekä Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen raja-alueilla. Nimi voi mahdollisesti olla peräisin etunimestä Topias, josta on ollut käytössä muotoja Topi, Toppi ja Toppe. Nimen taustasta on Kyyjärvellä esitetty selitys, jonka mukaan Toppinen olisi muotoutunut nimestä Stop tai Stoppi, joka olisi mahdollisesti ollut käytössä sotilasnimenä.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet. (2000)
Se on suruni -runo löytyy kirjastosta Hessen runokokoelmasta Huilunsoittaja. Suomennos on Anna-Maija Raittilan, alkusanat Kärsin siitä, että minulla on taito käyttää naamioita.
Alhola on MTV Teatteritoimituksen tuottama neliosainen minisarja, joka esitettiin TV 2-kanavalla kevättalvella 1991. Sitä ei valitettavasti löydy YLEn Tallennemyynnin eikä YLE Shopin valikoimista. Myöskään kirjastoista ei sarjaa löydy. YouTubessa näyttäisi pyörivän sarjan valittuja paloja videoklippeinä, löydät niitä vaikkapa Googlen kautta hakemalla.
Keijo Tahkokallio puuttuu useassakin kirjoituksessaan televisioon ja sen vaikutuksiin lapsen kehityksen kannalta, mutta yhtä kaikenkattavaa tutkimusta tästä tematiikasta en onnistunut hänen tuotannostaan löytämään. Tahkokallion ajattelu pohjautuu vahvasti Neil Postmanin teokseen The disappearance of childhood (1982), jossa Postman pyrkii kuvaamaan television vaikutusta lapsiin; Tahkokallio viittaa toistuvasti tähän tutkimukseen. Esimerkiksi kirjassa Mitä tehdä levottomille lapsille (WSOY 2003) Tahkokallio pohdiskelee televisiokysymystä Postmanin innoittamana otsikon "Kuvaruudun ihmeet" alla. Television vaikutusta tarkastellaan myös Tahkokallion kirjassa Kotipesän lämpöä etsimässä : kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista (WSOY 2001...
Hei!
Perustiedot tästä litografiasta löytyvät Doria-haulla, siellä on luettelot eri korkeakoulujen digitaalisista kokoelmista.
Osoitteessa https://oa.doria.fi/handle/10024/33203?show=full ovat tuon Magnus von Wrightin litografian perustiedot.
Kysymäsi katkelma löytyy tosiaan ”Faustin” ensimmäisestä osasta. Se on suomennettu useampaan kertaan. Kaarlo Forsmanin suomennos vuodelta 1884 löytyy digitoituna Gutenberg-projektista osoitteesta http://www.gutenberg.org/files/18348/18348-8.txt. Forsman suomentaa kysymäsi kohdan seuraavasti: ”Sanoppa, kuinka uskos laita on?”
Valter Juva ja Otto Manninen edustavat hiukan uudempaa suomentajasukupolvea. Juvan suomennos on julkaistu esimerkiksi ”Goethen valituissa teoksissa” osana 5 (Otava, 1932), jossa sama kohta menee näin: ”Sanohan, kuinka uskos laita on?” Ilmeisesti Manninen on pitänyt sitä hyvänä käännöksenä, koska on ottanut Juvan version täysin samanlaisena myös omaan suomennokseensa, joka on ilmestynyt esimerkiksi ”Valittujen teosten”...
Liisa Tammiosta (oik. Pirjo-Liisa Pakonen, s.28.3.1966) löytyy tietoa Btj Kirjastopalvelun Oy:n 1999 julkaisemasta kirjasta "Kotimaisia naistenviihteen taitajia" (toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa). Kirja löytyy useimpien kirjastojen käsikirjastoista. Kirjan saatavuuden pääkaupunkiseudulla voi tarkistaa osoitteesta http://www.libplussa.fi.
Kirjailijaa käsittelevä artikkeli: Hämäläinen, Helena: Viihteentekijän hullunkuriset perheet, "Kodin kuvalehti" nro 16, 1994 s. 16-19. Artikkelin saatavuutta voi tiedustella lähikirjastostasi. Internetistä ei kirjailijasta löytynyt kuin joitakin suppeita kirjaesittelyjä, esim. osoitteessa 194.100.4.226/arkisto/kotker esittely "Maan ilot"-kirjasta.
