Varmaan suositut Soturikissat ja Potterit on luettu?
Helmet kirjavinkeissä löytyy ensiapua:
Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari
Saarella on ihan omat suunnitelmansa Fionnin osalle.
Kim Forester: Pegasosten viha
Vauhdikasta eläinfantasiaa Soturikissojen hengessä.
Sarja: Cavallonin kronikat
Elina Rouhiainen & Kaisa Ranta: Valkeantuoja
Lasten pitää yhdistää voimansa, jotta aikuiset eivät ajaudu sotaan.
Sarja: Nelimaan tarinat Helmet
Samantapaisia kysymyksiä on tällä palstalla kysytty jo ennen esim.
https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-kirjoja-suosittelet-12-vuotiaalle
https://www.kirjastot.fi...
Niillä verkkosivuilla, joilla voi tarkastella eri maiden tai kaupunkien välisiä etäisyyksiä, Suomen ja Kanadan välimatkaksi ilmoitetaan tavallisimmin jonkin verran yli 6 200 kilometriä. Lyhin löytämäni linnuntietä mitattu suora linja maiden välillä oli kuitenkin pituudeltaan vain 5 388 kilometriä.
https://www.travelmath.com/flying-time/from/Canada/to/Finland
https://distancecalculator.globefeed.com/Distance_Between_Countries_Result.asp?fromplace=Finland&toplace=Canada
https://www.distancefromto.net/distance-from-canada-to-finland
http://distancebetween2.com/canada/finland
Tosiasiallinen lyhin etäisyys maiden välillä on kuitenkin löydettävissä, jos etsitään päätepisteet mahdollisimman pohjoisesta, toisin kuin ylläolevissa...
Rajavyöhyke tarkoittaa aluetta, jolla oleskelu on luvanvaraista. Rajavyöhykkeen leveys on maalla enintään kolme ja merellä enintään neljä kilometriä. Vyöhyke helpottaa rajan valvomista ja auttaa ylläpitämään rajaturvallisuutta. https://raja.fi/rajavyohykelupa
Varsinaisesti avoimena rajalla pidetään aluetta, joka on on 4 – 5 metrin levyinen molemmin puolin valtakunnan rajaa. Rajavartiolaissa siitä käytetään nimitystä raja-aukko. Rajavartiolain mukaan maa- tai vesialueen omistaja ja haltija ovat velvollisia sallimaan valtion kustannuksella Suomen rajalle muodostetulta raja-aukolta näkyvyyttä haittaavien puiden ja muun kasvillisuuden poistamisen.
Suomi ja Neuvostoliitto sopivat aikoinaan valtakunnan rajalla noudatettavasta...
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on vuodesta 1899 alkaen annettu Tunne- nimeä etunimeksi alle 52 kertaa. Miehiä näistä on alle 20 ja naisia alle 32. Palvelussa on kaikki väestötietojärjestelmään tallennetut voimassa olevat etunimet, sekä kuolleiden henkilöiden osalta kuolinhetkellä voimassaolleet nimet. Yksityisyyssuojan turvaamiseksi palvelussa ei näytetä etunimien tarkkaa lukumäärää eriteltynä, jos nimiä on vähän, kuten esimerkiksi Tunne-nimen kohdalla, joka on varsin harvinainen nimi. Väestötietojärjestelmässä ei ole yhtään Tunnea sukunimenä.
Viimeiset Tunne- nimet on annettu 2000-2009, jolloin alle 5 naista ja alle 5 miestä nimettiin Tunneksi. Vuosina 1940-1979 nimen sai alle 20 miestä ja naista, 1980-1999 ei...
Lainaustilastoja ja lainatuimpia kirjoja on kyselty tämän palvelun kautta aiemminkin. Erilaisia aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia löytyy Kysy kirjastonhoitajalta -arkistosta parhaiten sanalla lainaustoiminta.
Vastausten perusteella tiivistäen: erilaisia lainaustoimintaan liittyviä tilastoja on jos jonkinlaisia, mutta näitä lainatuimmat -tilastoja vain satunnaisesti ja kirjastokohtaisesti. Miksi? Tällaisia listoja voi tehdä vain näppituntumalla, koska hankitut kappalemäärät ja uutuuksien pikalaina-ajat vääristävät tulosta.
Kirjastomme koirakirjoissa on muutamia kestosuosikkeja. Ylivoimaisesti suosituimpia ovat
Anders Hallgrenin kirjat, kuten "Koiraongelmia ja ongelmakoiria" tai "Ihmisen paras ystävä".
Uudempaa kirjallisuutta edustaa esim. Rugaas, Turid: "Rauhoittavat signaalit" (2000).
Suomenkielisiä rotukohtaisia oppaita ei ilmesty kovin paljon, mutta suosituimmista roduista
(Suomen kennelliiton mukaan) löytyy useimmiten kirjallisuutta. Näistä voisi mainita
Neville, Peter: "Saksanpaimenkoira", "Labradorinnoutaja: omistajan opas", Alvasto, Anja:
"Collie" tai Scott-Ordish, Lesley:" Cockerspanieli: omistajan opas".
Maarit Laaksosen teos "Suomen suosituimmat koirarodut" (2001) on myös jatkuvasti
lainassa Turun kaupunginkirjastosta.
Kirjastojen kotisivuilta löytyy tietoa näyttelytiloista. Kannattaa ottaa yhteyttä siihen kirjastoon, johon toivoo saavansa näyttelynsä esille. Kirjastojen kotisivut löytyvät listattuna Kirjastot.fi-sivustosta, Kirjastot-kanavalta. Helsingin kaupunginkirjaston näyttelytiloista löytyy tietoa osoitteesta http://www.lib.hel.fi/Page/9cf164d0-164c-4912-841b-45ceeb89ae71.aspx .
Olen löytänyt kaksi teosta, joista mahdollisesti voisi olla apua tämäntyyppisen kirjaston perustamisessa:
Guidelines for libraries serving hospital patients and the elderly and disabled in long-term care facilities / compiled by a working group chaired by Nancy Mary Panella under the auspices of the Section of Libraries Serving Disadvantaged Persons
Julktiedot The Hague: International Federation of Library Associations and Institutions, cop. 2000
(IFLA professional reports, ISSN 0168-1931 ; 61)
Kovaa vääntöä laidassa vai yhteistoimintaa? : raportti vanhusten ja muiden erityisapua tarvitsevien kirjastopalveluista Helsingin kaupunginkirjastossa / työryhmä: Leena Haapkylä .. et al.
Julktiedot Helsinki : Helsingin kaupunginkirjasto, 1996...
Suomalaisen kirjakaupan verkkosivun kuvauksen kirjan juonesta löydät täältä:
http://www.suomalainen.com/sk/
Jos haluat tietää juonesta enemmän, sinun kannattaa lukea kirja.
Seuraavissa kirjoissa on tutkittu kioskikirjallisuutta:
Kallioniemi, Kari
Porvariskodista maailmankylään : populaarikulttuurin historiaa
2. uud. p. 1995
ISBN 951-29-0522-1
- sivuilla 169-174 on kioskikirjallisuuden historiasta.
Niemi, Juhani
Populaarikirjallisuus Suomessa : huokean viihdekirjallisuuden osakulttuurin erittelyä. 1975, 2. P 1984.
Törrönen, Jukka
Aito rakkaus maskuliinisessa maailmassa : Harlekin-romanssi ja sen vastaanotto lukiolaisten keskuudessa 1996, ISBN 951-34-0710-1.
LINDA-yhteisluettelosta löytyi Kaisa Simolan kaksi opinnäytettä:
Simola, Kaisa
Kioskikirjallisuuden struktuureja : näkökulmia kioskiromaanien maailmaan
Helsinki : Helsingin yliopisto, 1981
Pro gradu -työ, Yleinen kirjallisuustiede
Simola, Kaisa...
HelMet-verkkokirjastosta http://www.helmet.fi saa luettelon ruotsalaisista ja ranskalaisista elokuvista kirjoittamalla sanahaun hakulaatikkoon sanat elokuvat ruotsi ja haun tarkennuksessa valitsemalla aineistoksi DVD-levyn (tai videokasetin) ja kieleksi ruotsin. Jos haluaa sulkea pois listasta lastenfilmit on ensimmäinen hakulauseke muotoa (elokuvat ruotsi) and not lastenelokuvat. Ranskalaisten elokuvien haun kohdalla vaihdetaan vain ruotsin tilalle ranska.
Naxosin esitykset ovat kuunneltavissa (mutta eivät ladattavissa) HelMetin etusivun http://www.helmet.fi/ linkin Naxos Music library kautta. Linkin kautta löytyvät myös ohjeet.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/musiikkisivut/digimusa/ kertoo kuinka kirjastossa digitoitua musiikkia löytää HelMetistä, näitä kappaleita voi myös ladata omalle koneelle.
Georgie Porgien on suomentanut ainakin Kaarina Helakisa. Hänen käännöksensä Jussi pussi löytyy esimerkiksi Henriette Willebeek le Mairin kuvittamasta Hanhiemon runoja -kirjasta (Otava, 2000).
Internetistä ei löytynyt suoraan sanoja etsimääsi kappaleeseen. Kappaleen sanat löytyvät kirjasta FEMHUNDRA SCHLAGER-VISOR : 50 ÅRS POPULÄRA VISTEXTER (1979) ISBN 91-49-23485-4. Svenskt visarkiv -palvelusta (http://katalog.visarkiv.se/lib/ShowRecord.aspx?id=986799) voi tilata kappaleen sanat kaukolainakopiona oman kirjastosi kautta.
Palauta lainassa oleva levy kirjastoon, jotta voit lainata toisen kappaleen. Huomauta kirjaston henkilökunnalle viallisesta levystä ja pyydä maksuton varaus.
Maanantaina 7.5. Studio55 -ohjelmassa haastateltiin rovaniemeläistä nelosten äitiä, Orvokki Niemistä. Ohjelma on katsottavissa MTV3:n Katsomo-palvelussa. http://www.katsomo.fi/?progId=120415 (vaatii toimiakseen Silverlight-ohjelmiston, jonka voi ladata sivulta).
Studio55:n kotisivuilta löytyy kaksi artikkelia aiheesta:
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1539272/nelosten-aiti-ke…
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1539271
Artikkeleista ilmenee, että Orvokki Nieminen on kirjoittanut kokemuksistaan teoksen "Näen juhannusruusujen kukkivan kauniimmin". Kirja on tilattu Lahden kaupunginkirjastoon. Tällä hetkellä siihen on kolme varausta.
Pirjo Hämäläinen-Forslund kiteyttää Maammon marjat -kirjansa kuolemaa käsittelevässä jaksossa oivallisesti sen, miksi lapsen kuolema ei ennen ollut yhtä vakava kriisi kuin nykymaailmassa: "Tietysti kuoleman kulkuun tottui, kun se tarpeeksi usein vieraili kotona ja naapurissa, suvussa ja kylässä."
Varhainen kuolema oli monelle lapselle yhtä todennäköinen kohtalo kuin aikuiseksi varttuminen. Kymmentä imeväistä kohti kuoli yleensä kaksi, vaikeina aikoina viisikin. 1750-luvulla alle vuoden ikäisten lasten kuolleisuus oli runsaat 22% ja vielä 1870-luvullakin lähes 14%. Ensimmäisestä elinvuodesta selviytyminen ei toki sekään merkinnyt lapsen pelastumista: alle 15-vuotiaista menehtyi 1750-luvulla suunnilleen 40% ja 1800-luvun lopullakin lähes...
Kirjassa Iivar Kemppinen: Haudantakainen elämä(1967), kerrotaan karjalaisten mytologian käsityksistä, myös sielu-uskosta. "Ruumiista irtautunut sielu saattaa näyttäytyä valkoisena perhosena tai sielulintuna."
Kirjassa Juuret Karjalassa (2013) Laura Jetsu kirjoittaa suhtautumisesta kuolemaan ja hautajaisista ja siinä yhteydessä myös karjalaisten sielunlintumotiivista ja haudalle jätetystä leivästä: "...koska suvun vainajien arveltiin linnun hahmoisina tulevan elossa olevia tervehtimään, lintujen syömä leipä päätyi juuri sinne, mihin se oli tarkoitettukin, suvun omille vainajille. Jetsu kertoo myös, että sielunlintumotiivi eli käsitys linnunhahmoisista vainajien sieluista on tunnettu monien kansojen keskuudessa. Karjalaisissa kalmistoissa...
