Risto Vatajan Lobotomia : taustatietoa ja selvitys leikatuista potilaista Suomessa 1946-1969 (Stakes, 1997) esittää, että Suomessa tehtiin "suurimmissa mielisairaaloissa ja Töölön sairaalassa lobotomia arviolta yhteensä 1500 potilaalle". Vataja listaa yli 20 sairaalaa, joissa lobotomialeikkauksia tehtiin (1435 potilasta), minkä lisäksi hän mainitsee, että Niuvanniemen sairaalan tietoja ei ole kyetty saamaan. Eniten leikkauksia tehtiin Seinäjoella Törnävän sairaalassa (391); muut yli sadan leikkauksen sairaalat ovat Kellokosken sairaala (176), Oulun keskusmielisairaala (150) ja Hattelmalan sairaala (127).
Ensimmäiset lobotomiat tehtiin vuonna 1946 Töölön sairaalassa. Aluksi leikkauksia tehtiin vain Töölössä, mutta 50-luvulla niitä alettiin...
Termi depolarisoiva (de- latinaksi pois + polus latinaksi kiertopiste, napa) tarkoittaa polarisaatiota poistava, esim. impulssin kulkuun liittyvä, hermo- tai lihassolun solukalvolle ominainen lepopotentiaalieron hävittävä lyhyeksi ajaksi. Lähde: Lääketieteen termit : Duodecimin selittävä suursanakirja. 3. uud. p. Helsinki, 1999.
Termistä nondepolarisoiva (non- latinaksi ei) on runsaasti tietoa teoksessa Anestesiologia /toim. Per Rosenber et al.) 2. uud. p. Helsinki, Duodecim, 2006, ss. 140-149.
Teoksessaan Sukunimet Pirjo Mikkonen kirjoittaa, että nimiryhmä Kemppainen, Kemppinen ja Kemppi voivat juontua ruotsalaisesta henkilönnimestä Kämpe (soturi, sankari). Toinen mahdollinen selitys on pienen hyönteisen nimitys kempas, kemppainen, kemppi.
Meidän kirjastotyöyhteisössämme on ainakin hyviä kokemuksia sekä Google-kalenterin käytöstä, että Doodlesta.
Google-kalenteri:
https://accounts.google.com/ServiceLogin?service=cl&passive=1209600&con…
Doodle:
http://doodle.com/?locale=fi
Maailmassa on hieman enemmän miehiä kuin naisia. Miehiä noin. 50,5 % ja naisia 49,5%
Löysin maailman parikin väestöä livenä laskevan sivuston. https://countrymeters.info/en/World ja https://www.worldometers.info/fi/
Sen mukaan miehiä on 4 023 028 333 ja naisia 3 950 387 501, mutta luvut muuttuvat jatkuvasti.
Suomalaiset etunimet -teoksen mukaan (tekijät Saarikalle-Suomalainen) Iisa on ollut alkujaan Alinan ja Idan lempinimi. Vastaava nimi ruotsinkielisessä almanakassa on Isa, joka yhdistetään Isabellaan, joka on italialainen muunnos nimestä Elisabeth. Elisabetin sanotaan Kustaa Vilkunan kirjassa " Etunimet" merkitsevän Eliseba Jumala on valani.
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? kertoo, että Iisa voi olla lyhenne nimistä Aliisa, Raisa, Isabella. Jotkut pitävät nimeä lyhennyksenä Eufrosynestä (kr. iloinen, kirkas). Se voi myös olla lyhennys Isidorasta (Isiksen lahja). Lempiäisen Etunimet kirjassa mainitaan, että Iisa on kutsumamuoto Aliisasta ja Idasta. Saksan kielessä Isa on kutsumamuoto myös nimestä Louise.
Ring a ring o' roses on vanha englantilainen lastenloru, joka syntyi Lontoossa vuoden 1665 ruttoepidemian aikana.
Ring a-ring o' roses,
A pocketful of posies.
a-tishoo!, a-tishoo!.
We all fall down.
[Kysymyksessä siteerattu teksti on lorun amerikkalainen versio:
Ring around the rosey,
A pocketful of posies.
ashes, ashes.
We all fall down.]
Kranssi, kranssi ruusuja,
tasku täynnä rohtoja,
hatsii, hatsuu,
jokainen maahan kaatuu.
"Kranssi, kranssi ruusuja" tarkoitti ruttoa sairastavan pieniä punaisia täpliä. "Tasku täynnä rohtoja" viittasi jo antiikista periytyvään tapaan ja uskomukseen, että hyvänhajuiset kukat ja yrtit suojelevat paholaisten hengityksen löyhkältä. "Hatsii, hatsuu" kuvasi aivastusta, ruttoaikoina tyypillistä tartunnan oiretta...
Pekka Sammallahden pohjoissaamen sanakirjan
Sámi-suoma sátnegirji = Saamelais-suomalainen sanakirja. – Utsjoki, 1989.
mukaan (s. 524) nimi Áilu on Aslak-nimen muunnelma. Pohjoissaamen oikeinkirjoitus ei tässä anna yksiselitteistä ääntämistä: lännessä á-kirjaimella merkitään pitkää a-äännettä, idässä enemmänkin pitkää ä-äännettä, siis aailu tai ääilu.
Aslak on alkuaan skandinaavinen nimi, jonka alkuperäisiä osia ovat 'aasa-jumalaa' ja 'taistelua' merkitsevät sanat.
Tietoja nimien yleisyydestä https://192.49.222.187/nimipalvelu/defaul.asp
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. p. - Otava, 2005.
Kuntien- ja kaupunginkirjastojen lainatuimmista kirjoista ei ole koostettu yhtä yhteistä tilastoa. Myöskään tilastoa kaikkien aikojen lainatuimmista kirjoista Suomessa ei ole saatavilla. Jotkut kirjastot saattavat julkaista listoja lainatuimmista ja/tai varatuimmista teoksista. Kaikki kirjastot eivät näin kuitenkaan tee. Kirjastojen varatuimmat teokset ovat pitkälti samoja kuin myydyimmät teokset, jotka löytyvät Kirjakauppaliitto ry:n Mitä Suomi lukee -listauksesta: https://kirjakauppaliitto.fi/kirja-ala-suomessa/mita-suomi-lukee/
Tässä listassa on tutkittu myydyimpiä ja uudelleen painetuimpia teoksia vähän pidemmältä ajalta: Myydyimmät teokset (2000-luvun alku):http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030307/113620426400…...
Perunapuuroon (potaattihuttu, pottupuuro) käytettiin vanhaan aikaan karkeita ohraisia puurojauhoja, mutta myöhemmin on ruvettu käyttämään ruisjauhoja tai ohra- ja ruisjauhojen sekoitusta. Tästä eri puolilla Suomea tunnetusta ruokalajista löytyy useita ohjeita, jotka pikku vivahde-eroja lukuunottamatta ovat pääpiirteissään melko samantapaisia keskenään. Alla pari esimerkkiä, ensimmäinen Kainuusta, toinen Savosta:
POTTUPUURO
"Kuoritut perunat keitettiin kypsiksi. Keitinvesi otettiin talteen ja perunat survottiin. Survokseen lisättiin keitinliemi ja suola. Seos sai kiehua, ja siihen lisättiin jauhot voimakkaasti vatkaten."
(Götha Rannikko, Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä)
POTAATTIHUTTU
5 suurta perunaa
1 l vettä
1,5-2 dl...
Ranja on alkuperältään epäselvä naisennimi. Kyseessä voi olla muunnelma intialaisesta naisennimestä Ranjana ('tyttö, joka tuo ilon'), mutta lähtökohtana ovat voineet toimia myös samankaltaiset nimet, kuten Anja, Ronja ja Tanja. Nimi tunnetaan harvinaisena myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Suomen ensimmäiset Ranjat nimettiin tiettävästi 1930-luvulla.
(Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007)
Verna on latinasta johdettu nimi (verna, vernus = keväinen), joka on saanut alkunsa Sakari Topeliuksen tuotannosta - rouva Verna Snellmanin (o.s. Donner, s.1888) äiti oli Topeliuksen ihailija. Runokertomukset Pikku Vernasta ja Verna Roosasta löytyvät Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjasta.
Lähde:
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Henna on kutsumamuoto Johannasta ja myös Helenasta. Myös Henriikka ja Henrietta ovat Hennan kantamuotoja. Nimien alkuperistä kertovat mm. teokset Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1999) ja Kustaa Vilkuna, Etunimet (1996). Lisää löydät esim. Riihimäen kirjaston verkkokirjastosta asiasanalla etunimet.
http://194.137.230.34:8005/Intro?formid=find2
Sana henna puolestaan tarkoittaa Afrikassa ja Aasiassa kasvavaa hennapensasta, jonka versoista saadaan hiustenkin värjäykseen sopivaa väriainetta. Suomalaisen etunimen merkitykseen tällä ei kuitenkaan ole yhteyttä.
Venäläinen säveltäjä Jevgeni Rodygin sävelsi Mihail Pilipenkon runon "Уральская рябинушка" eli "Uralskaja rjabinuška" vuonna 1953. Siitä tuli nopeasti hyvin suosittu, joten todennäköisesti se myös julkaistiin Neuvostoliitossa sekä nuottina että äänitteenä jo 1950-luvulla.
Suomessa laulu julkaistiin nuottina ja äänitteenä (Seija Järvinen solistina) vuonna 1961. Suomalaiset sanat kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki salanimellä Veikko Vallas. Tuohon aikaa tämä ja monet muut venäläisten säveltäjien teokset esiintyivät meillä usein "kansanlauluina", koska Neuvostoliitto ei ollut liittynyt kaikkiin kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin. Nykyään laulun säveltäjä on sentään saanut jo ansaintsemansa kunnian.
Heikki Poroila
Elle-nimeä on annettu Suomessa reilu tuhat. Usein tuhannella nimellä pääsee jo almanakkaan, joten voi olla että Ellekin sinne vielä tiensä löytää. Luonteva päivä olisi mainitsemasi Ellenin nimipäivä 10.2., koska Elle on lyhentymä Ellenistä. Nythän 10.2. nimipäiviään viettävät Elina, Ellen, Elna, Ella, ruotsinkielisessä myös Elin ja saamenkielisessä Elle, Ello ja Ellá. Kaikki muodot ovat muunnoksia Helena-nimestä, tosin Elle-nimen voi ajatella viittavaan myös ranskan kielen pronominiin elle ('hän' naisesta).
Lähde mm. Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY 1999)
Artturi Kanniston kilpailumielessä vuonna 1921 sepittämä 103-kirjaiminen sanahirviö on todellisessa kielenkäytössä mahdoton, vaikka se onkin johdettu suomen derivaatiosääntöjen mukaan, niin kuin Kaisa Häkkinen on todennut. Aarni Penttilä on avannut Kanniston luomusta näin: "Sen ensimmäisenä kantasanana on kumartaa, josta on johdettu malliin nauraa – naureksia sana kumarreksia, siitä edelleen (malliin toimii – toimituttelee) kumarreksituttelee, siitä (malliin elelee – eleskentelee) kumarreksitutteleskentelee jne."
Uusi Suomi -lehden julistaman kilpailun satoa esittelevä Agapetuksen kirjoituskaan ei varsinaisesti valaise Kanniston sanan merkityksellisiä ulottuvuuksia; se tyytyy vain toivomaan,...
Tällaista tiedostoa ei tiettävästi ole olemassa. Arkistolaitoksen sivuilta löytyy Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto:
(http://kronos.narc.fi/menehtyneet/)
Tietoja Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneistä suomalaisista. Tietokannasta löytyy yli 95 000 henkilöä, joita voitte etsiä sukunimen, etunimen, syntymä- tai kuolinajan mukaan tai vaikkapa kunnittain. Palvelu mahdollistaa tietojen hakemisen myös joukko-osaston tai menehtymispaikan mukaan.
Lisätietoja sotiamme koskevasta verkkoaineistosta saa mm. Makupalat -Talvisota - jatkosota 1939-1945.
(http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=3755aa43-82e8-4adb-bf34…)
Painettuna löytyy melko laaja kirjasarja: Suomen rintamamiehet 1939-45. Pääosin divisioonittain jaotellusta...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyi Pauliina Peltokorven Helsingin Sanomissa 20.5.2007 julkaistu artikkeli. Artikkelissa kerrotaan mm., että sana "haava ilmauksessa ´tällä haavaa´ on samaa alkuperää kuin ihon pinnan vioittumasta käytettävä haava." Haava sana on alunperin tarkoittanut iskua, joten sanaa "on alettu käyttää paitsi merkityksessä ’iskun jälki’ myös merkityksessä ’kerta, tietty hetki, jolloin jotakin tapahtuu’". Lue koko artikkeli osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2270
2000-luvun runouden kenttä on varsin moniääninen ja kiinnostava: on niin sanottua language-runoutta ja googlerunoutta kuin keskeislyriikkaakin, sekä roolirunoihin keskittyviä teoskokonaisuuksia. On ilmestynyt uusia pikkukustantamoja, kuten ntamo, jotka julkaisevat kokeellisempaa runoutta, suurempien kustantajien keskittyessä ehkä vähän ”kansantajuisempaan”, mutta ehdottomasti hyvin laadukkaaseen runouteen. Se millaisesta runoudesta kukakin sitten pitää, on tietysti hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta mikäli Risto Ahti on liian korkealentoista ja Risto Rasa taas liian pelkistettyä, niin kokeilepa esimerkiksi alla olevaa listausta!
Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen (Wsoy, 2000)
- ihmisyyden eri puolia koskettavasti ja humoristisesti...
