Hoitolaitosten tilaratkaisuista esteettiseltä kannalta, taideteoksista hoitolaitoksissa sekä taiteen ja kulttuurin merkityksestä hoidossa yleensä löytyy tietoa esim seuraavista teoksista: Hyyppä, Markku: Kulttuuri ja terveys, Edita 2005, Liikanen, Hanna-Liisa: Taide kohtaa elämän, Suomen mielenterveysseura 2003, Parantava taide, Toimihenkilöjärjestöjen sisistysliitto 2001, Dementiakoti, Suomen dementiahoitoyhdistys 2003, Simpanen, Marjo-Riitta: terveyttä taiteesta, Minerva 2007.
Värien vaikutusta tilaan ja ympäristöön käsitellään esim. suraavissa teoksissa: Rihlama, Seppo: Värit ja kuviot ympäristövaikuttajina, 1993, Rihlama, Seppo: Väri sisustuksessa, 1998 ja Huttunen, Matti: Värit pintaa syvemmältä, WSOY 2004
Tässä muutamia ehdotuksia:
Eoin Colfer: Siipimies
Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa
Markus Zusak: Kirjavaras
David Mitchell: Pilvikartasto
Myös mainitsemiltasi Le Guinilta ja Sinisalolta on ilmestynyt tänä syksynä uudet kovasti kehutut teokset:
Ursula Le Guin: Muistamisen taito
Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Netistä löydät lukuvinkkejä mm. seuraavista osoitteista:
https://www.kirjavinkit.net
http://www.kiiltomato.net
https://www.kirjasampo.fi/
https://www.goodreads.com
Google Booksista löytyvien viitteiden perusteella kyseessä on näyte kirjeestä, jonka Franz Kafka lähetti hyvälle ystävälleen Max Brodille heinäkuussa 1922.
Kafkan kirjeistä on suomennettu vain osa ja niitä on julkaistu teoksissa:
Kafka, Franz: "Kirjeitä perheelle 1922-1924" (Otava, 1990)
Kafka, Franz: "Kirjeitä Milenalle" (Otava, 1971)
Kafka, Franz: "Kirjeitä Felicelle" (Otava, 1976)
Suomeksi ei ole siis vielä ilmestynyt teosta, jossa olisi kirjeitä ystäville. Kyseinen siitatti löytyisi sen kaltaisesta teoksesta.
On mahdollista, että sitaatti saattaisi löytyä jostakin suomennetusta Kafkan elämäkerrasta. Google Booksin avulla voi hakea englanninkielisiä käännöksiä eri elämäkerroista ja yksikään osuma ei kohdistunut teokseen, jota olisi...
Kirjassa Eero Kiviniemi: Suomalaisten etunimet / 2006 kerrotaan kalenterinimien valintaperusteista sivulla 159 näin: "Jos jonkin nimen haltijoiden lukumäärä näyttää ylittävän tuhannen kastetun rajan ja tuo nimi on vielä useimmiten etunimenä, sille on alettu eräin varauksin etsiä paikkaa kalenterista".
Suomessa toimii ainakin kaksi antikvariaattien verkkokauppaa, Antikka.net (http://www.antikka.net/) ja Antikvariaatti.net (http://www.antikvariaatti.net/index.php). Kummassakin kirjojen haku ja tilaaminen tapahtuu verkkokaupan sivuilta, ja tämän jälkeen kyseistä kirjaa myyvä antikvariaatti ottaa sähköpostitse yhteyttä asiakkaaseen. Tilaus ja postikulut maksetaan liikkeen tilille, minkä jälkeen kirjat toimitetaan postitse. Antikka.netin sivuilla on maininta toimittamisesta ulkomaille (postikulut määräytyvät maakohtaisesti). Antikvariaatti.netin sivuilta en mainintaa löytänyt, joten ehkä asiaa kannattaa vielä tiedustella sieltä (info@xn.fi).
Kirjastojen välillä toimii myös kaukopalvelu, joten lainaaminenkin on mahdollista, joskin...
Helsingin kaupunginkirjasto ei säilytä Aamulehteä noin pitkältä ajalta. Sen sijaan Kansalliskirjasto taltioi kaikki suomalaiset painotuotteet, myös Aamulehden. Sen vanhempia numeroita voi käydä mikrokuvattuna lukemassa heidän lehtisalissaan, osoite on Unioninkatu 36, Senaatintorin kulmassa. Ennen kuin menee itse paikan päälle on kuitenkin syytä ottaa heihin yhteyttä sähköpostitse, että he hakevat suljetuista kokoelmistaan tarvittavan aineiston esille. Heillä on omat toimitusaikansa. Sähköpostiosoite, johon asiasta tulee kirjoittaa, on
kk-palvelu@helsinki.fi . Kirjaston kotisivut ovat osoitteessa www.kansalliskirjasto.fi.
Hyvä asiakas,
emme ole löytäneet kokoelmastamme aineistoa, joka vahvistaisi sen, mitä kysytte.
Kuitenkin 50-luvulla suuri osa Suomen asukkaista on asunut maaseudulla tai pienissä taajamissa, joten ihmiset ovat nykyistä suuremmassa määrin tunteneet toisensa. Tällöin vallitsevista säännöistä poikkeamista on saattanut tapahtua ”tuttavan kauppaa” – tuttuihin ja naapureihin on luotettu ja siksi ehkä joustettu määräyksistä.
Emme voi myöskään vahvistaa, että kuvaamaanne asiaa ei olisi voinut tapahtua.
Varsinkaan, kun Aamulehden uutistenjälkeisessä keskustelussa eräs kirjoittaja mainitsee 1.6.2010, että hänenkin isänsä kävi asevelvollisuuttaan suorittaessaan sotilaskiväärin kanssa kotona. Kirjoittaja ei mainitse tapahtumavuotta, ajankohtaa eikä...
Göran Schildt kertoo muistelmateoksessaan Epäilyn lahja (Otava, 2000), että adoptiolapsia oli hänen vaimonsa Christinen veljillä. Schildtillä itsellään ei ollut adoptio- eikä biologisia lapsia.
Pudasjärven kirjastosta löytyy mm. Johanna Kurkelan lauluja alla olevista nuottikokoelmista:
- Pianohitit: komppaa itse!
- Suomi-iskelmä 2007
- Suomi-iskelmä 2008
- Suomipopin helmiä: 5: Lauluja Paratiisista Satukirjan sankariin
- Suomipopin helmiä: 7: Naisenergiaa ja hittejä Annikki Tähdestä Anna Puuhun
Saatavuustiedot voit tarkistaa Karpalo-kirjastojen aineistotietokannasta:
http://pudasjarvi.kirjas.to/
Palén-nimestä löytyy melko vähän tietoa. Käytettävissämme olevista sukunimikirjoista ei löytynyt ko. sukunimeä. Väestörekisterikeskuksen sukunimitilasto kertoo, että Palén-nimi on nykyisenä nimeä Suomessa 122 henkilöllä, joista 51 on miehiä ja 71 naisia. Kyseessä on siis melko harvinainen sukunimi. genforum.genealogy.com -sivustolta löytyi tieto, että Palén olisi ruotsalainen sotilasnimi. Sotilasnimi on sotilaalle annettu lisänimi. Suomessa sotilasnimet olivat alkujaan vierasperäisiä ja muistuttivat säätyläisten nimiä. Voit hakea Palén-nimellä Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokannasta: http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi
Lähteet:
http://genforum.genealogy.com/finland/messages/2804.html
http://genforum.genealogy.com/surnames/
http://fi....
Maukola on samaa alkuperää kuin Maukonen, joka on yleisempi nimi näistä kahdesta. Maukoset tulevat Keski-Suomesta ja Pohjois-Savon länsiosista. Maukoloita löytyy Asikkalasta, Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Mikkosen ja Paikkalan sukunimikirjassa mainitaan, että Janakkalassa on kirjattu Maukolan talo 1539. Molempiin nimiin (Maukola ja Maukonen) sisältyva Mauko viittaisi siihen, että ne ovat kehittyneet etunimestä Magnus ja ehkä myös Markuksesta.
Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala: Sukunimet, Otava 2000
Kuulostaisi ihan Arthur Millerin näytelmän The Crucible pohjalta tehdyltä Nicholas Hytnerin ohjaamalta elokuvalta, nimeltä Noitavaino (1996)
Lisätietoa täällä:
http://www.imdb.com/title/tt0115988/
Kaitafilmien digitointi on teknisesti sen verran vaativaa puuhaa, ettei palvelua taida olla vielä missään kirjastossa tarjolla (tämä tieto on toivottavasti piankin väärä). Kuluttajatasoiset kompaktilaitteet maksavat vähintään muutaman tuhannen euron verran, joten mahdotonta tällaisen hankkiminen ei isompaan kirjastoon välttämättä ole.
Kaitafilmejä digitoidaan kahdella päätekniikalla. Se parempi perustuu jokaisen filmin ruudun kuvaamiseen, jolloin lopputuloksena on mahdollisimman hyvälaatuinen digitaalinen versio. Työ on kuitenkin erittäin hidasta ja kaupallisesti ostettuna myös kallista.
Toinen tekniikka perustuu siihen, että filmi heijastetaan valkokankaalle ja kuvataan siitä digitaalisella videokameralla. Nämä kuluttajalaitteet...
Kyllä, runo on suomennettu. Se löytyy teoksesta Ahmatova Anna / Valitut runot / toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola, 2008.
Runo on osa Requiem 1935-1940 -runoelmasta, ja osa sen runosta Johdanto.
Muutamien Pohjoismaiden kirjastojen välillä on voimassa ns. Norfi -sopimus kaukolainoista http://inet.dpb.dpu.dk/nvbf/norfri_delt.htm . Nämä kirjastot lähettävät kaukolainat ilmaiseksi. Asiakkaalle jää maksettavaksi tilaavan kirjaston toimitusmaksu. Norfri kirjastoissa on sekä yleisiä että tieteellisiä kirjastoja.
Muualta ulkomailta tilattavan aineiston hoitaa yleisten kirjastojen puolesta Helsingin kaupunginkirjasto. Tässä tiedote pääkaupunkiseudun kirjastojen verkkokirjaston/Helmetin sivuilta: "Keskuskirjasto myös välittää lainoja ja kopioita ulkomaisista kirjastoista. Lainan välitys Pohjoismaista maksaa 10 €, muualta Euroopasta 15–30 € / laina. Kopioiden hinnat määräytyvät lähettäjäkirjaston hinnaston mukaan."
Kirja löytyy meiltä Lappeenrannan Maakuntakirjastosta, voit pyytää sen oman kirjastosi kaukopalvelun kautta lainaksi itsellesi. Kirjan tiedot: Rauta, Hanna: Mummu kertoo, painovuosi 1952, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Vantaan ja Espoon kaupunginkirjastojen käyttämä yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta :
http://ykl.kirjastot.fi/ykl.py
Helsingin kaupunginkirjasto käyttää omaa luokitussovellustaan, jota ei täydellisenä verkosta löydy. Pääluokat löytyvät osoitteesta :
http://pandora.lib.hel.fi:6080/hs/solution/h38/q13.htm
Koko luokitusjärjestelmä pitäisi löytyä painetussa muodossa lähimmästä Helsingin kaupunginkirjastosta.
Englanniksi löytyy kaksi sinulle sopivaa teosta:
Marron, Aileen: The henna body art book ISBN: 1-885203-64-0
Fabius, Carine: Mehndi : the art of henna body painting ISBN: 0-609-80319-0
Näitä teoksia ei valitettavasti ole saatavilla pääkaupunkiseudulla,
joten sinun täytyy jättää kaukopalvelupyyntö joko lähimpään
kirjastoosi tai internetissä osoitteessa
http://www.lib.hel.fi/syke/kaukopal/kaukop.html
Turun kaupunginkirjaston kotisivulta (http://www.turku.fi/kirja/ pääsee
aineistorekisteriin katsomaan kirjaston kokoelmiin kuuluvaa aineistoa. Kirjaston lehtiluettelo löytyy kotisivulta linkistä 'kokoelmat'. Sekä Turun että muidenkin tieteellisten kirjastojen aineistorekistereihin pääsee esim. Suomen yleisten kirjastojen etusivun kautta (http://www.kirjastot.fi).
Turun yliopiston kirjaston (http://www.utu.fi/kirjasto/volter/) ja Åbo
Akademin kirjaston (http://www.abo.fi/library/dbs/alma/wwls) kokoelmatietokannoista voi hakea sekä kirjoja että lehtiä. Lisäksi Turussa on
Kansaneläkelaitoksen tietopalvelu, jonka puhelinneuvonnasta voi kysyä
mahdollisuutta tutustua kirjaston kokoelmiin (puh. 264 6279).
