Internetistä löytyy kiinan kielen sanakirjoja. Kiinankielisiä merkkejä esittävät ainakin "Chinese character dictionary" http://www.mandarintools.com/chardict.html; "Chinese characters and culture" http://zhongwen.com/ sekä http://www.chinese-tools.com/. Hae englannin kielen sanoilla ”faith”, ”hope” ja ”love”. Nämä sivustot tosin antavat useampia merkkejä ja merkkiyhdistelmiä, joten kannattaisi kysyä asiaa kiinan kielen asiantuntijalta, esim. työväenopiston kiinan kielen opettajalta
Aiheesta on kysytty palvelussamme ennenkin.
Sukututkimuksessa pikkuserkkujen lapsista käytetään ilmaisua kolmannen polven serkku. Kansankielessä heistä on käytössä ilmaisuja sokeriserkku, sirpaleserkku ja kääpiöserkku.
Voit lukea vanhan vastauksen täältä:
https://www.kirjastot.fi/kysy/kuinka-jatkuu-serkku-pikkuserkku-jne
Tähän kysymykseen on vastattu jo aikaisemmin (20.7.2020) . Vastannut kollega toteaa, että sanoitus tosiaan vihjaa syrjähyppyyn alakerran Ramin kanssa. Laulussahan ei suoraan sanota kuka on apsen isä, mutta itsekin yhdyn siihen, että vihje on melko selvä.
Tämä on todella laaja kysymys, sillä nykykirjallisuudesta on hyvin vaikea sanoa mitään kokonaisuutena. Kirjallisuus on nykyään hyvin pirstoutunutta, eikä siitä ole kovin helppoa löytää mitään kokonaisuutta tai edes sen osia kuvaavia määritelmiä, toisin kuin vaikkapa 1800-luvun suomalaisesta kirjallisuudesta. Nykykirjallisuuteen kuuluvat niin arkirealistinen proosa kuin kuvitteellisissa sfääreissä liikkuvat fantasia- tai tieteiskirjat, niin kokeelliset runot kuin perinteiset arvoitusdekkaritkin.
Nykykirjallisuuden monia muotoja voi tutkia vaikkapa kaksiosaisesta teoksesta ”Suomen nykykirjallisuus 1–2” (SKS, 2013). Sitä voi pitää jonkinlaisena yleisesityksenä aiheesta, vaikka tuskin sekään pystyy täydellisesti tavoittamaan nykykirjallisuuden...
Elsa, joka tunnetaan meillä jo 1700-luvun lopulta, on alkuaan saksalainen lyhentymä Elisabetista. Suomessa Elsaa on lisäksi käytetty Elisan kutsumamuotona. Katolinen kirkko tuntee monta Elisabet nimistä autuutettua ja pyhimystä, joista meidän almanakkaamme nimen on tuonut 17.11. v.1231 nuorena kuollut ja myöhemmin pyhimykseksi julistettu Unkarin kuninkaan tytär Elisabet Thüringeniläinen. Tellervo on Kalevalan nimistöä, alkuaan ilmeisesti alkusoinnun synnyttämä naispuolinen vastine Pellervolle. Kalevalassa Tellervo oli "Tapion neiti", metsän haltija, kultahiuksinen neito, joka kaitsi Tapion karjaa. Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Nimipäiväsanat (1983) ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja (1999) sekä Vilkuna, Kustaa : Etunimet (1990).
Koirat hakevat mielellään fyysistä kontaktia ja käyttävät kosketusta kommunikointikeinona. Koirat pitävät siitä, että niitä kosketellaan tavalla, joka ei ole uhkaava ja joka kuuluu niiden sosiaalisiin käyttäytymistapoihin. Eniten ne nauttivat rinnan, kaulan ja vatsan silittelystä, kun taas päälaen, niskan ja selän takaosan silittämistä ne voivat pitää vähän uhkaavana. Ylipäätään koirat pitävät siitä, että niitä kosketellaan tavalla, joka ei ole uhkaava ja joka kuuluu niiden sosiaalisiin käyttäytymistapoihin.
Lähde: Sarah Whitehead: Kaikki koirista (WSOY 2006)
Tästä kirjassa on ohjeita sekä terassien että ulkoportaiden rakentamiseen:
Qvist,Leif:
Pihanikkari--rakennusohjeita linnunpöntöstä
leikkimökkiin (Otava, 2002)
Ohjeita terassien rakentamiseen:
- Thorstensen, Dag: Viihtyisät terassit ja oleskelupaikat (WSOY, 2000)
Ohjeita ulkoportaiden rakentamiseen:
- Reija Johanna: Nikkaroi se itselle -- suuri piha- ja puutarharakenteiden tee itse -tietoteos. n. 100 toimivaa ja hienoa mallia. (RJS-tietokirjat, 2001)
- Reija Johanna: Tee itse rakenteet pihaan, puutarhaan (1994)
- Mårtensson, Hans: Kotinikkari - pihapiirin rakennelmat (WSOY, 1992)
Kirjojen saatavuustiedot löytyvät Plussa-aineistotietokannasta:
http://www.libplussa.fi
Miili on muunnos nimestä Emilia, joten nimipäivä on 19.5. Muinaisroomalaisen Aemilius-ylimyssuvun nimestä on saatu sekä miehennimi Eemil että sen sisarnimi Emilia. Emilia otettiin almanakkaan 1852. Nimen tavallisimmat puhuttelumuodot Milja, Emma ja Emmi ovat päässeet almanakkaan, mutta Miili ei (paitsi ruotsalaisessa almanakassa Mili). - Toisen tulkinnan mukaan Mili olisi muunnos nimestä Ludmila, ja Ludmilan muistopäivä on katolisessa kirkossa 15.9. ja ortodoksisessa 16.9. - Lähdeteoksia: Kustaa Vilkuna: Etunimet; Pentti Lempiäinen: Nimipäiväsanat; Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja; Pentti Lempiäinen: Nimipäivättömien nimipäiväkirja.
Adelina on peräisin saksalaisesta Adelheid -nimestä, jotka merkitsee jalosäätyistä tai jalomielistä kaunotarta. Tämä kerrotaan Pentti Lempiäisen Suuressa etunimkirjassa, joka on ilmestynyt vuonna 1999.
Sukunimen Hiirisalmi alkuperästä ei löytynyt tietoja. Ritva Korhosen kirjan Alastarolla ja Ylistarossa: Suomen asutusnimet ja niiden taivutus, jonka Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on julkaissut vuonna 1990, mukaan Hiirsalmi-niminen kylä ja salmi sijaitsevat Piikkiössä Varsinais-Suomessa.
Ruotsalaisesta Kielen ja kansanperinteen instituutista (Institutet för språk och folkminnen) kerrottiin, että nimi Hagert on saksalainen, mutta nimen omistajia on myös Amerikassa. Kirjan Dictionary of American Family Names (2003) mukaan Hagert on muunnos...
Nimenä Mea on sisar harvinaiselle miehennimelle Mio. Se kenties palautuu italian ja espanjan kielen sanaan 'mio', minun.
Mio voisi kuitenkin olla hyvin myös lyhentymä muista nimistä, sellaisista kuin Miro tai Milo. Näiden nimien merkityksiä voit jäljittää etunimioppaista, joista muutamia mainitsen tässä lähteinä. Mea taas saattaa olla pätkäisty jostain Me-alkuisesta nimestä.
Measta on muuten kysytty kirjastonhoitajalta aikaisemminkin. Katso vastausta arkistossa:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=2c678eec-f13…
Menalle on olemassa moniakin merkityksen vaihtoehtoja. Joissain tapauksissa se ehkä on Minan sisarnimi ja siten lyhennys Vilhelminasta. Saksan kielessä Mena on hellittelymuoto Mein-alkuisista nimistä, jolloin...
Kuten termin Wikipedia-sivulta voi lukea, "vittu" on ikivanha sana, joka on ainakin vielä 1800-luvulla ollut maaseudulla laajasti käytössä naispuolisen sukupuolielimen nimityksenä. Sitä on myös käytetty ties kuinka kauan tehokkaana naisellisena voimasanana, ja ilmeisesti siirtymä alatyyliseksi yleisilmaisuksi on tapahtunut vasta 1800-luvun lopulta, kun Suomen vähälukuinen sivistyneistö yritti pitää huolta siitä, ettei kirjakieleen pesiydy sanoja, jotka eivät vastanneet sivistyneistön käsitystä hyvästä mausta ja "säädyllisyydestä". Todennäköisesti sanaa on koko 1900-luvun käytetty alatyylisesti puhekielessä, eikä sitä suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta käsittääkseni paljonkaan löydy muuten kuin kuvaamassa alatyylistä puhetapaa, niin...
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja -teoksessa (WSOY 2004) mainitaan s. 187, että Roosa tulee latinan ruusua merkitsevästä sanasta. Ruusu on kasvisymboliikassa "kukkien kuningatar", joka on kristikunnassa yhdistetty Neitsyt Mariaan. Ruusulla on useita symbolimerkityksiä: sillä on kuvattu kevättä, elämän voittoa, marttyyriutta, Kristuksen kärsimystä, neitsyyttä, täydellisyyttä, hyveitä ja salaisuuksien varjelemista.
Eeva Riihonen kertoo kirjassaan Mikä lapselle nimeksi? (Tammi 1992) s. 208, että Roosa on Rosan suomalainen muunnos, Rosa puolestaan on voinut aikanaan tarkoittaa myös hevosta tai ratsua (hros), jolloin se olisi lyhennys muinaissaksan Rosamundista (hevosten suojelija) tai Rosalindista (hevoskäärme).
Ainakin nämä merkitykset...
Kirjailijoiden tekijänoikeuksien turvaaminen rajaa äänikirjojen lataamista. Kovin paljon ei suomenkielisiä, maksullisiakaan, äänikirjoja ole netistä ladattavissa. Ainakin yksi maksuttomien, myös suomenkielisten, äänikirjojen tarjoaja on: LibriVox-äänikirjagalleriaan vapaaehtoiset lukijat äänittävät kirjoja julkaistavaksi verkossa. Kuunneltavana on vain kirjoja, joiden tekijänoiksien suoja-aika on umpeutunut. Suomalainen vapaaehtoiseen lukutyöhön osallistuva Tuija Aalto kertoo työstään täällä:
http://tuhatsanaa.net/librivox-vapaaehtoishankelukeeaanikirjojaverkkoon
LibriVox löytyy täältä:
http://librivox.org/
Suomenkielisiä kirjoja näyttää tällä hetkellä olevan vain kuusi, ja yksi on tekeillä. Kaikki kirjat ovat aikuisten kirjoja:
http://...
Tutkimistani etymologisista sanakirjoista ei löytynyt selitystä tuon sanan alkuperällä. Heikki Paunisen slangisanakirja ”Tsennaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2001) merkitsee sanan merkitykseksi ’tupakka, savuke’ ja kertoo sen olevan peräisin 1990-luvulta. Tietoa alkuperästä ei kuitenkaan löytynyt.
Tutkin hiukan sanakirjoja, sillä 1990-luvulla sanoja on lainattu paljon englannista. En kuitenkaan löytänyt sanakirjoista mitään sopivaa tarjokasta, josta tuo slangisana olisi voitu lainata. Ruotsin kielen sanakirjatkaan eivät tuottaneet mitään sopivaa.
Mieleeni tulisi lähinnä, että tuo voisi kenties olla peräisin sanasta ”korsteeni”, jota käytetään tupakoinnista puhuttaessa vertauskuvallisena ja Paunosen mukaan slangissa myös merkitsemään ’...
Lainat voi uusia netissä osoitteessa http://www.kyyti.fi/, linkistä uusi lainasi. Laina uusitaan kirjautumalla omiin tietoihin kirjastokortin numeron ja tunnusluvun avulla. Tunnusluku on nelinumeroinen, ja voit valita sen itse kirjastossa. Jos sinulla ei ole tunnuslukua, saat sen kirjastosta esittämällä kirjastokorttisi ja henkilöllisyystodistuksen. Puhelimitse tunnuslukua ei voida antaa.
Kun olet kirjautunut omiin tietoihisi, klikkaa kohtaa lainat, ja ruudulle avautuvat lainatietosi. Voit valita näistä uusittavat kirjat ruksaamalla ne yksittäin ja klikkkaamalla sitten sivun alalaidassa "hyväksy" tai uusia kaikki lainat klikkaamalla kohtaa "valitse kaikki" ja sitten kohtaa "hyväksy".
Tällaista versiota sadusta Pakkanen ja jänis emme onnistuneet löytämään.
Raul Roineen versiossa jänis sanoo: ”Mikäpäs tässä, niin tuli juostessa lämmin, että täytyy hieman selällään kelletellen vilvoitella." (vanhin versio kirjassa Tarinoita Metsolan väestä, 1943)
Roineen versiossa Pakkanen on kirjoitettu isolla alkukirjaimella ja jänikselle annetaan nimeksi Loikkakoipi.
Kirjoissa Lasten oma lukukirja (1958) ja Suomen kansan eläinsatuja 2 (1979) Jäniksen repliikki on "Voi, voi, kun on kuuma! Voi, voi, kun on kuuma!"
Isoa kirjainta voisi siis käyttää sadussa Pakkasta puhuteltaessa. Tällöin se olisi varmastikin kirjoitettu isolla kirjaimella koko tarinan ajan.
Tietoa sanojen merkityksistä ja taustoista löydät esim. Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta. Siinä todetaan esim. sanasta pudas: joen kapeampi haara, joka (saaren taitse) yhtyy takaisin pääjokeen tai matalan veden aikana muodostaa makkaranmuotoin pikkujärven.
Vieska tarkoittaa poron talvella kaivamaa jäkäläkuoppaa.
Padasjoen padas voi juontua murresanasta pade, jolloin se tarkoittaisi venevalkaman kivistä pengertä tai sitten polkua (tietä). Se voi olla kuitenkin myös pato sanan johdannainen.
Yleisradion Fono -tietokannasta löytyy seuraava tieto:
http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?kappale=rakkaus+on+lumivalkoinen&ID=…
Esittäjä: Kääriäinen, Jamppa (laulu, yhtye). (Jamppa Kääriäinen ja Taastaorkesteri).
Kappaleet: - Satasen laina
- Rakkaus on lumivalkoinen
Kokonaiskesto: 6 min 0 sec
Musiikkilaji: POP JA ROCK, VIIHDEMUSIIKKI
Äänitetyyppi: Äänitetiedosto
Julkaisija: AXR (Edel)
Julkaisuvuosi: 2010
Kaupallinen tunnus: AXR (Edel) EDELPR 520
Tätä Jamppa Kääriäisen äänitettä ei löydy kirjastosta.
Kappaleen ovat nauhoittaneet myös Aikamiehet ja toinen kuoro Canto Finlandia, ne löytyvät CD-levynä myös Kajaanista.
Tilastokeskuksen Ajankäyttötutkimuksessa (2009) on selvitetty, miten paljon aikaa on käytetty lukemiseen vapaa-aikana. Kirjojen lukeminen on 1990-luvun alusta vähentynyt, tosin viimeisen 10 vuoden aikana ei lukemisessa ole tapahtunut suuria muutoksia. Lukeminen on edelleen yksi suomalaisten yleisimmistä harrastuksista; 75 prosenttia 10 vuotta täyttäneestä väestöstä oli lukenut jonkin kirjan ajankäyttötutkimusta edeltäneen vuoden aikana. 1990-luvun alussa 82 prosenttia oli lukenut jonkin kirjan.
Alle puolet (46 %) 10 vuotta täyttäneestä väestöstä lukee kirjoja vähintään kerran viikossa. 10–14-vuotiaat lukevat kirjoja useimmin; 63 prosenttia luki kirjoja vähintään kerran viikossa, neljännes päivittäin. Ylemmät toimihenkilöt ja...
Poistokirjoja lukuun ottamatta kirjastosta ei voi juurikaan ostaa kirjoja. Joillakin – lähinnä tieteellisillä – kirjastoilla saattaa olla omaa julkaisutuotantoa, jota myydään kirjaston yhteydessä. Pääsääntöisesti muita kuin poistokirjoja ei kuitenkaan voi ostaa.
Kirjojen korvaaminen on asia erikseen. Jos hävittää tai turmelee kirjaston kirjan, sen joutuu korvaamaan maksamalla sen korvaushinnan tai mahdollisesti toimittamatta ehjän kappaleen samaa kirjaa. Turmeltuneen kirjan saa silloin omakseen. Harvinaisemmissa kirjoissa korvaushinnat pyritään määrittämään sen mukaan, paljonko kirja maksaisi antikvariaatista ostettuna, joten kirjan ”kadottaminen” ei ole mikään kätevä tapa ostaa harvinaisia kirjoja.
Helsingin kaupunginkirjastossa ei...
