Etsimäsi teos saattaisi olla Kirsti Tarjaksen omaelämäkerrallinen teos "Aalto vierii verkalleen uuden aallon tieltä". Löydettyä, kerrottua ja muisteltua 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.
Kirjailija kertoo syntymäkaupungistaan Bakusta, jossa hänen isänsä Aaro Härkönen työskenteli Nobelin öljyfirmassa rakennusosaston päällikkönä. Kirjassa kerrotaan myös Bakun jälkeisestä ajasta Muolaassa ja Kotkassa. Lopuksi kirjailija tekee vielä 70-vuotiaana matkan Bakuun.
Tässä siis vielä teoksen tiedot:
Tarjas, Kirsti: Aalto vierii verkalleen uuden aallon tieltä : löydettyä, kerrottua ja muisteltua 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Kirjayhtymä, 1996
Nimestä Huxley tulee ensimmäisenä mieleen brittikirjailija Aldous Huxley, Uljas uusi maailma -kirjan kirjoittaja. Islantilaiskirjailijoiden joukosta ei aivan tämännimistä löydy. Tavallaan lähimmäs mennee - tuon nimen keskellä olevan x-kirjaimen vuoksi - Halldór Kiljan Laxness, jonka tunnetuin suomennettu teos lienee Salka Valka. H-kirjaimella alkavista islantilaiskirjailijanimistä suomalaislukijakunnalle tutuksi on tullut ainakin Hallgrímur Helgason, elokuvaksikin tehdyn Reykjavik 101 -romaanin kirjoittaja.
HS 31.12. sivulla A 12 on kolme erillistä valokuvaa joissa kussakin yksi henkilö. Kuvien erillisyyttä havainnollistaa vielä kunkin omaa pistemäärää kuvaava numeropallukka kuvien oikeassa alalaidassa. Mielestäni kyseessä on selvästi virhe kuvien tekstityksessä, oikein olisi ollut "Markku Markkula (vas.)" Tuosta virheestä johtuen myös toisten henkilöiden henkilöllisyys tulee tulkituksi väärin, sillä toisiin kuviin ei yhdistetä kuvatekstissä henkilönimeä, vaan henkilöt päätellään ainoan mainitun (Markkulan) mukaan.
Yleensaä HeSassa kuvien henkilöt on nimetty lukijasta katsoen, näin väitän pelkästään monivuotisen lukijakokemuksen perusteella.
Voisikohan olla kyse "Marjatan kangas" -nimisestä sadusta, jonka on kirjoittanut Aura Jurva? Satu sisältyy Aura Jurvan satujen kokoelmaan "Tuulen tarinoita". Kuvat kirjaan ovat piirtäneet Rudolf Koivu ja Ester Hjelt-Cajanus. Kirja on alunperin julkaistu vuonna 1913 WSOY:n sarjassa Suomen lasten kirjoja XV. Kirjassa on 111 sivua.
"Marjatan kangas" -satu alkaa näin:
"Oli kerran ukko ja akka. Heilla oli paljon lapsia, joista vanhimman nimi oli Marjatta. Marjatan oma äiti oli kuollut, hänellä oli siis äitipuoli ja sisarpuolia."
Sadussa Marjatta päättää ruveta kutomaan kangasta, kun paha äitipuoli antaa tytön tuntea, ettei tämä muuhun kelpaa. Marjatta kutoo ullakolla satumaisen kaunista kangasta langoista, jotka hän on itse kiertänyt...
Suomessa varmaan tunnetuin on vuonna 2006 ilmi tullut tapaus, jossa paljastui, että toimittaja Ritva Sarkola oli kirjoittanut Tuula Sariolan nimissä julkaistut teokset. He olivat sopineet asian yhdessä, mutta oikeuteen tapaus meni, koska Tuula Sariola oli saanut apurahojen niiden kirjojen perusteella, joita hän ei ollutkaan todellisuudessa itse kirjoittanut. Tapauksesta löytyy selostusta ja linkkejä Wikipediasta osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuula_Sariola.
Kustannusalalla ei liene etenkään muistelmissa kovin tavatonta, että joku ammattikirjailija palkataan kirjoittamaan jonkun tunnetun henkilön nimissä elämäkerta, jonka kirjoittajaksi merkitään tuo julkkis eikä todellisen kirjoittajan nimeä välttämättä mainita missään. Yleistä...
Yleisradion tietopalvelusta vastattiin näin:
Yleisradion radioarkiston tietokannasta löytyy useita kuunnelmia, joissa Tauno Palon on näytellyt: sekä yksiosaisia noin tunnin mittaisia kuunnelmia, että pitkiä kuunnelmasarjoja, kuten Seitsemän veljestä, jossa hän näytteli Juhania. Ylen arkistossa olevat kuunnelmat on tehty pääasiassa 50-luvulla (varhaisimmat 1938) ja joitakin niistä on uusittu 70- ja 90-luvuilla.
Vuonna 1938 esitetyssä kuunnelmassa "Kaksintaistelu ateljeessa" Tauno Palo näyttelee yhdessä Ansa Ikosen kanssa: Palo on taidemaalari Vilho Arjala ja Ikonen hänen vaimonsa, kirjailija Laila Arjala.
Suomisen perhe -kuunnelmassa (v. 1938) Tauno Palo esittää Lassea. Jääkärit-kuunnelmassa (1938) hän on esiintynyt Jussin roolissa....
Laulu on nimeltään Tiedätkö, ja sen on säveltänyt ja sanoittanut Toni Edelmann. Se alkaa: "Tiedätkö, näin viime yönä unta, tulit viereeni...oli siinä kuningatar, oli siinä kuningas ja puoli valtakuntaa." Toisessa kohdassa kuningatar ottaa pojan antaman kiven ja painaa sen rintaansa vasten ja poika muuttuu linnuksi.
Laulun ovat levyttäneet Samuli Edelmann ja Anne Nielsen. Nuotti ja sanat löytyvät nuotista Edelmann, Toni: Teatterilauluja (Edita, 1996).
Turun kaupunginkirjastosta löytyy yksi ruotsinkielinen panssarikenraali Pattonia käsittelevä elämäkerta, Charles Whiting: "Patton" (1975). Lisäksi Raimo Raevuoren teoksessa "Monty & kumpp.: suursodan voittaneita sotapäälliköitä" (1946) on artikkeli Pattonista. Franklin J. Schaffner on myös ohjannut häntä käsittelevän elokuvan nimeltä "Panssarikenraali Patton" (1996).
Englanninkielisiä elämäkertoja on ilmestynyt runsaasti, esim. Herbe Essame: "Patton" (1998), Carlo D'Este: "Patton: A Genius of War" (1996) ja Martin Blumenson: "Patton: The Man Behind the Legend, 1885-1945" (1994), mutta näitä teoksia ei ole Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa.
En löytänut yleisesitystä Internetistä ko. maiden kirjastoista. Paloittain tietoja löytyy
ainakin osoitteesta http://www.kb.nl/index-en.html . Belgian kansalliskirjaston sivut ovat hollannin ja ranskan kieliset, http://www.kbr.be/ .
Runon nimi on Der Schneider von Ulm, ja se alkaa "Bischof, ich kann fliegen". Säe "das sind lauter so lügen" on myöhemmin runon ensimmäisessä säkeistössä. Runo sisältyy teokseen Bertolt Brecht: Gedichte. Band IV. 1934-1941, kust. Aufbau-Verlag 1978. Tämä kirja on Espoon pääkirjaston varastossa, josta sitä kyllä saa lainaksi.
Kirjastoilla on eritasoisia varastointivelvotteita. Vaikka jotain lehteä olisikin jossain kirjastossa sidottuina vuosikertoina ei niitä siellä välttämättä säilytetä loputtomiin. Mutta sitten on erikseen kirjastot joiden tehtävänä ja velvotteena on myös varastointi.
Esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston varastossa Rakennustaito löytyy vuodesta 1906 alkaen. Samoin Kuopion varastokirjastossa on jo kyseisen lehden vuosikerrat. Sen sijaan Helkan (Helsingin Yliopiston aineistotietokanta) mukaan näyttää siltä että Helsingin Yliopiston kirjastossa osa Rakennustaito-lehden vuosikerroista puuttuu. Kehotan ottamaan yhteyttä kirjaston tietopalveluun HYK-tietopalvelu@helsinki.fi, saatte tarkempia tietoja miten edetä asiassa.
Pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta löytyy cdlevy Tube Tunes | Volume Two--The '70s & '80s,
joka levyn luettelotietojen mukaan sisältää amerikkalaisten televisio-ohjelmien musiikkia muun muassa
Lemmenlaivan tunnusmusiikin Love boat themen. Levyn voi tilata kaukolainaksi itselleen Lappeenrannan
maakuntakirjaston kautta. Levy löytyy ainakin Vantaan pääkirjaston musiikkiosaston kokoelmasta.
Maanmittauslaitos on julkaissut cd-rom-muotoisen peruskartan PerusCD Itä-Lapin alueelta vuonna 1996. Sitä ei yleisten ja yliopistokirjastojen yhteistietokantojen mukaan ole saatavilla kirjastoista. Maanmittauslaitokselta sitä voi tiedustella. http://www.nls.fi/kartta/muut/yhttied.html -sivulla on Maanmittaustoimistojen yhteystiedot ja http://www.nls.fi/kartta/tuotteet/peruscd.html -sivulla voit tutustua PerusCD:hen.
Maanmittauslaitoksen karttapalveluja on myös internetin kautta saatavilla, esim. Kansalaisen karttapaikka osoitteessa http://www.kartta.nls.fi/karttapaikka/info/kansalaisen.html
Palvelu vaatii rekisteröitymisen, ja tarkemmat kartat ovat maksullisia.
Valitettavasti en löytänyt Nicholas Evansista mitään tietoa suomen kielellä. Kirjaston Gale Contemporary Authors Online–tietokannasta löytyivät seuraavat henkilötiedot: Nicholas Evans on syntynyt vuonna 1950, vaimon nimi on Jennifer, lapsia on kolme, asuu Lontoossa. Paitsi romaanikirjailija, Evans on myös toimittaja ja elokuvakäsikirjoittaja.
Evansin kirjoittamat kolme romaania on kaikki käännetty suomeksi: Hevoskuiskaaja (alkuteos The horse whisperer, 1995), Suden läheisyys (alkuteos The loop, 1998) ja Tulisielut (alkuteos The smoke jumper, 2001). Nämä löytyvät varmasti oman kirjastosi kokoelmatietokannasta. Hevoskuiskaajasta tuli suuri myyntimenestys, ja siitä on tehty myös elokuva, jonka on ohjannut Robert Redford.
Turun kaupunginkirjaston pääkirjaston käsikirjastosta löytyy Turun Sanomat mikrofilminä kyseiseltä päivältä (v. 1905 alkaen). Voitte pyytää kyseisen filmin varastosta ja varata ajan mikrofilminlukulaitteelle (puh. 2620 629). Laitteesta saa myös maksullisia kopioita.
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista ei löydy.
Helsingin Sanomat 29.7.2004 on kirjoittanut otsikolla Maanmittauslaitos teki ilmakuvan Helsingistä 1943 seuraavasti:
"Maanmittauslaitos on tehnyt digitaalisen ilmakuvan Helsingistä toukokuulta 1943. Kuva kattaa noin sadan neliökilometrin alueen Lauttasaaresta Vuosaareen ja Suomenlinnasta Haagaan. Ilmakuva on jaettu 15 osaan ja siitä näkee, millainen pääkaupunki oli ennen vuoden 1944 pommituksia.
Kuvasta erottuvat muun muassa 88 mm:n ilmatorjuntatykkipatterit Lauttasaaressa, Santahaminassa ja Käpylässä. Kuville on myös tallentunut panssarilaiva Väinämöinen sekä sukellusveneet Suomenlinnan laiturissa. Käyttöoikeus kuviin maksaa 480 euroa, yhden karttalehden hinta on 50 euroa. Aineisto...
Tanskalaisen nettisanakirjan (Den Danske Netordbog) http://netdob.asb.dk/netdob/index.html mukaan sana "sallingbo" tarkoittaa "person fra Salling" eli henkilöä joka on kotoisin Salling-nimiseltä paikkakunnalta. "Sallingboens" tarkoittaa siis sanaa "sallingilaisen" samaan tyyliin kuin esim. sana "vaasalaisen". "Sallingbo" on myös tanskalainen sukunimi.
Kovin laajoja kuvauksia anglikaanisen kirkon alkuajoista ei suomen kielellä tunnu löytyvän. Jonkin verran aihetta käsittelevät esim. GASCOIGNE, Bamber: Kristikunnan historia (ss.168-173; Weilin+Göös 1978) sekä ALNAES, Karsten: Euroopan historia. Herääminen: 1300-1600 (Otava 2004). Myös suuret yleishistorian kirjasarjat tietenkin käsittelevät aikakautta, mutta yleensä melko pinnalliseen sävyyn. Nämä teokset ovat saatavilla Helmet-kirjastoissa. Perusteellisempaa ja syvempää tietoa aiheesta löytyy Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmista, sekä pääkirjastosta että opiskelijakirjastosta. Tämä aineisto on kuitenkin lähes tulkoon yksinomaan englanninkielistä, esim. ELTON, G.R.: Reformation Europe 1517-1559 (1990); FENWICK, John: The Free Church...
Suuren toivelaulukirja –sarjan 1. osan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1976. Osasta 1 on tähän mennessä ilmestynyt 24 painosta (24. p. vuonna 1993). Tähän mennessä sarjassa on ilmestynyt 18 osaa (numero 18 vuonna 2005), ja niiden lisäksi tietynaiheisia lauluja, mm. lasten- ja joululauluja. Tiedot ovat peräisin Violasta, Suomen kansallisdiskografiasta:
https://finna.fi
Nappi ja neppari -kirjan on kirjoittanut Oili Tanninen, ja se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960. Kirjaa löytyy useista yleisistä kirjastoista. Kannattaa siis kääntyä oman kirjastonne kaukopalvelun puoleen.
