"Suomen kielen perussanakirjan" (v. 1994) mukaan 'toimipaikka' on 1) toimintapaikka; virka-, työpaikka, esim. suurlähettilään toimipaikka 2)toimisto, toimitilat, esim. pankin toimipaikat, postitoimipaikat.
"Suuressa suomen kielen sanakirjassa" (v. 2004, toim. Timo Nurmi) 'toimipaikka' määritellään näin: 1) työpaikka, esim. Olen matkalla toimipaikkaani. 2) toimintapaikka, esim. Tarkastajan toimipaikkana on Jyväskylän talousalue. 3) laitoksen, liikkeen tms. toimisto, konttori, myymälä jne.; esim. Liikkeellä on toimipaikkoja ympäri maata.
Arvonimien yleisistä myöntämisperusteista nykyisin löytyi tietoa Valtioneuvoston kanslian sivuilta http://www.vnk.fi/toiminta/arvonimet/haku/ohje/fi.jsp#edellytykset . Siellä sanotaan mm. Ehdotetun arvonimen tulisi, mikäli mahdollista, kuvata henkilön elämäntyötä. Mikä arvonimi tulee kulloinkin kysymykseen, määräytyy monen eri perusteen mukaan. Tästä esimerkkinä ovat liike-elämään viittaavat arvonimet (mm. vuorineuvos, kauppaneuvos, teollisuusneuvos, talousneuvos, taloustirehtööri), joiden kohdalla ratkaiseva merkitys on usein henkilön johtaman tai omistaman yrityksen liiketoiminnan laajuudella.
KIRJALLISUUTTA aiheesta, vaikka myöntämisperusteita näissä ei mainita:
Arvonimet Suomessa 1917-1985 / Stig-Göran Segercrantz, Timo Martin, Jouni...
Eräs selitys asialle voisi olla se, että sanat ovat kovin eri-ikäisiä. "Laki" (käyttöyhteyksissä "sisäkatto", "kitalaki", "päälaki", "suulaki", "tunturin laki") on Lauri Hakulisen mukaan suomen kielen vanhimpia, omaperäisiä kulttuurisanoja (teoksessa Suomen kielen rakenne ja kehitys, Otava 1979, s. 331 - 332), eli se on jossain muodossaan kuulunut suomen kielen ja sen esimuotojen sanastoon jo kenties vuosisatojen ellei -tuhansien ajan. "Laki" (lainopillisessa merkityksessä) on taas suomen kielen sanana huomattavasti nuorempi ruotsalais- tai skandinaavisperäinen lainasana (Hakulisen teos, s. 369 - 370). Saattaa siis olla, että kun lainopillinen sana "laki" on lainautunut suomen kieleen ruotsista, on sitä alettu taivuttaa "mäen laesta"...
Jouluaiheisia suomalaisia novelleja löytyy runsaasti Matti Pajuniemen toimittamasta teoksesta ”Novelliopas 1. Kotimaista lyhytproosaa” sekä Anja Sepän teoksesta ”Novellihakemisto: uutelosta katkotahtiseen proosaan”. Tässä joitakin poimintoja niistä. Monet suomalaiset kirjailijat (esim. Sillanpää, Haanpää ja Jarkko Laine) ovat kirjoittaneet useitakin novelleja joulusta. Suluissa on mainittu teos, josta kyseinen novelli löytyy.
LARIN-KYÖSTI: Jouluyön tarina (Jouluyön tarina, 1918)
AHO, JUHANI: Joulu (Kootut lastut 1)
LEHTONEN, JOEL: Jouluksi kanakoppiin (Ruiskukka, ilm. 1986!)
PEKKANEN, TOIVO: Joulukuuset (Levottomuus, 1938)
TALVIO, MAILA: Jouluksi kotiin (Lokakuun morsian, 1948)
SILLANPÄÄ, F.E.: Unelma joulusta (Rippi, 1928)
PEKKANEN,...
Esa Helasvuon säveltämä Brontosauruksen yö oli Vesa-Matti Loirin kilpailukappale vuoden 1972 Syksyn sävelessä. Kunnianhimoinen kappale sijoittui vasta seitsemänneksi, mutta siitä tuli kuitenkin kulttihitti, joka vetoaa lapsiin ja aikuisiin. Uudestaan se tuli ajankohtaiseksi 2014 Vain elämää -ohjelmassa Toni Wirtasen tulkitsemana.
Brontosauruksen yön tekstin kirjoitti dramaturgi ja suomentaja Marja Rankkala (1918 - 2002). Brontosaurus oli jurakauden suurimpia maaeläimiä. Se oli kasvissyöjä, "hirmulisko" vain kokonsa puolesta. Loirin tulkitsema brontosaurus sen sijaan on liioitellun valtava hirviö, joka murskaa pyrstöllään Ruhrin tehtaat ja juo janoonsa Euroopan suurimman järven.
Nykyinen populaarikulttuuri on pullollaan superhirviöitä,...
Kaivattu aapinen lienee Paavo Kuosmasen, Liisa Merenkylän ja Pentti Merenkylän Opin lukemaan : lasten aapinen (Valistus, 1962), josta kaikki kysymyksessä mainitut lorut löytyvät.
Kirjassa on sininen kansi, jossa on suurta kirjaa sylissään kannatteleva poika, kissa sekä räsynukkea pitelevä tyttö, joka osoittaa sormellaan pojan kirjaa. Muistikuva kansikuvan isosta kirjaimesta voisi olla peräisin aapisen tekstiosan alusta: sivulla 3 on kuvattuna "Aapiskukon leikkimökki", jonka kattorakennelma muodostaa suuren A-kirjaimen.
Opin lukemaan : lasten aapinen on edelleen saatavissa useista kirjastoista eri puolilta Suomea. Voitte saada sen kaukolainaksi oman kirjastonne kaukopalvelun kautta.
Aapisia ja muita vanhoja koulukirjoja voi toki yrittää...
Taika
Suomen sanaan "taika" pohjautuva etunimi, jolloin lähinnä tulevat kysymykseen tämän sanan merkitykset kiehtova, salaperäinen voima, lumous.
Tinka
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä. Äänneasultaan viittaisi Inka-nimeen.
Sinna
Sisällöltään epäselvä nimi, mahdollisesti lähtökohtana on 'Sini(kka)' tai 'Sina', 'Siina'. Toisena mahdollisuutena on Signen kansanomaisiin muuntumiin kuuluva 'Sinne'.
Sinja
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä.
Suomalainen Senja-nimi on alkuaan kreikkalaisen Ksenia-nimen muunnos. Venäjällä nimestä on useita muunnoksia, kuten Kseneja, Aksinja, Ksenja... Voisi siis olla muunnos Senjasta.
Piitu
Naisen nimi, luultavasti 'Beatan' muunnos. Beata on johdettu latinan sanasta beatus 'onnellinen, autuas', ja siitä on...
Aini on Ainan ja Ainon pohjalta syntynyt naisennimi, joka otettiin almanakkaan vuonna 1950. Nimeä on tavattu jo 1800-luvun puolella, ja yleisimmillään se oli 1900-luvun alkupuolella. 2000-luvun alun nimitilastojen perusteella voisi päätellä, että Ainin suosio nimenä kasvaa lähivuosina. Virossa Ainin on katsottu olevan muunnos Annasta. Latviassa sana aina merkitsee kuvaa ja kuvaelmaa ja äänneasultaan samantapainen ainava maisemaa, liettuassa taas ainis jälkeläistä. Aina-nimen teki tunnetuksi 1840-luvulla Topeliuksen runo Ljungblommor. Aino-nimi on vanhassa suomenkielessä ainoa-sanan lyhyempi muoto ja naisen/neidon nimeksi se muodostui Lönnrothin toimesta Kalevalassa.
Ilona on alun perin unkarilainen naisennimi, joka pohjautuu...
Aini Pekkarisesta emme tietja löytäneet, mutta voisiko kyseessä olla Aino Pekkarinen? Aino Pekkarinen oli toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti (yhdessä miehensä Tatu Pekkarisen kanssa sekä yksinään) näytelmiä 1930-40-luvulla. Tyylilajina olivat mm. kepeät huvinäytelmät helsinkiläisten konttorineitosten elämästä.
Näytelmiä:
Polkkatukka - Yksinäyt. huvinäytelmä. Helsinkiläisten konttorineitosten elämästä
Helsingittäriä maalla - 1-näyt. huvinäytelmä.
Piikana ja perijättärenä - 3-näytöksinen farssi.
Saako Annikki tupakoida - 1-näyt. iloittelu nykyhetken aiheesta.
Romaaneja mm.: Perämies Kalle Aaltonen ja hänen morsiamensa, josta he sovittivat yhdessä miehensä kanssa elokuvasovituksen Kalle Aaltosen morsian. Ossi Elstelä ohjasi elokuvan...
Opetushallituksesta kerrottin, että asiaa ei ole säädelty tai ohjeistettu valtakunnallisesti opetushallinnon puolelta, vaan kyse on kuntien arkistointimääräyksistä ja -ohjeista. Kyseeseen tulee lähinnä todistukset.
Arkistointia yleisesti säätelee arkistolaki ja -asetus
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940831
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19821012
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 todetaan todistuksista:
"Oppilaan todistukset ovat julkisia asiakirjoja. Jos niissä on oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja, todistus on näiltä osin salassa pidettävä,
ja se voidaan antaa vain oppilaalle ja hänen huoltajalleen."
http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,17627,1558...
Kysymäsi Greensleeves-versio löytyi kuin löytyikin. Suomenkieliset sanat ovat peräisin nimimerkin "Timjami" kynästä - oikealta nimeltään Sauvo Puhtila. Kappale löytyy mm. tenori Mauno Kuusiston CD-levyltä "Joulun tähtihetkiä" (Finlandia Records 2001, Warner Music Finland).
Fiona tulee gaelin kielen sanasta fionn, joka tarkoittaa kaunista tai vaaleaa (hiuksista ja ihosta). Nimen maskuliinimuoto on Fionn.
Fionn mac Cumhail oli Irlannin mytologiassa soturi, joka sai kaiken tiedon maailmassa pyydystämällä ja syömällä lumotun "tiedon lohen".
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
http://www.behindthename.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/Fionn_mac_Cumhail
Suomen kuntien ja maakuntien vaakunat on esitelty Suomen kuntaliiton julkaisemassa kirjassa Suomen kuntavaakunat, maakuntavaakunat ja -tunnukset (2005). Vaakunat löytyvät myös netissä osoitteessa http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;341;85377;85008 (maakuntien vaakunat) sekä http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;341;85377;84531 (kuntien vaakunat).
Käyttöjärjestelmä on ohjelmakokonaisuus, joka huolehtii siitä, että tietokoneen laitteet kuten levyasemat, muisti, näyttö ja ohjelmat toimivat keskenään halutulla tavalla. Käyttöjärjestelmä muodostaa toimintaympäristön eri ohjelmille ja huolehtii tietokoneen perustoiminnoista.(Hannu Jaakonhuhta : IT-ensyklopedia. 2003.) Yleisimmät käyttöjärjestelmät ovat Windows, Unix, Linux, joka pohjautuu Unixiin, MS-DOS, OS/2 ja Mac OS (Applen Macintosh-tietokoneen käyttöjärjestelmä.)
Tietokoneen ohjelmistohan voidaan jakaa kahteen osaan eli järjestelmäohjelmiin (esim. käyttöjärjestelmä) ja sovellusohjelmiin eli tiettyyn tarkoitukseen tehtyihin tai yleiskäyttöisiin ohjelmiin. Näin lähes kaikki tietokoneessa käytettävät ohjelmat ovat sovellusohjelmia,...
Varausten tekeminen ja niiden hallinnointi onnistuu kätevimmin verkkokirjastossa (https://vaski.finna.fi/). Tee ensin tiedonhaku. Voit tehdä varauksen joko suoraan hakutuloksista tai klikkaamalla teoksen nimeä ja siirtymällä teostiedot -sivulle. Klikkaa Varaa -painiketta ja valitse, mistä kirjastosta haluat noutaa teoksen. Voit määritellä Omat tiedot -välilehdellä myös ensisijaisen noutopaikan, jolloin palvelu valitsee tämän kirjaston oletuksena. Ensisijaisen noutopaikan voi kuitenkin aina ohittaa ja valita noutopaikan itse.
Jos et vielä ollut kirjautunut sisään, pyytää järjestelmä sinua kirjautumaan tässä vaiheessa.
Varaus on maksuton. Noutamattomasta varauksesta peritään maksu. Varattu teos voi tulla mistä tahansa Vaski-kirjastosta....
Rooman viimeinen keisari oli vuonna 476 vallasta syösty Romulus Augustulus. Triumfi oli Rooman senaatin voittoisalle sotapäällikölle myöntämä voittojuhla, riemujuhla. Joskus tapausta juhlistettiin rakentamalla erityinen riemukaari eli triumfikaari menestyksekkään päällikön kunniaksi.
Hyvä johdatus Rooman historiaan suomeksi löytyy osoitteesta:
http://www.wsoy.fi/koulu/reaali/historia/aika/rooma/ .
Hava Nagila löytyy suomennettuna Suuresta toivelaulukirjasta 10. Laulu nimeksi on annettu Tulkaa nyt kaikki, mutta nimeä näkee myös käännettynä Iloitkaa ja riemuitkaa.
Hevenu Shalom (Kaikki laulamaan) on suomeksi Suuressa toivelaulukirjassa 12. Sanat ovat Saukin.
Messiaanisella keskustelufoorumilla on Adon Hakavod -laulun sanoja ainakin osittain:
http://p3.foorumi.info/shalom/viewtopic.php?t=91
Jismechu hashamajim (Iloitkoot taivahat) -laulun suomenkielisiä sanoja ei onnistuttu (ainakaan toistaiseksi) löytämään.
Elisabet tulee heprealaisesta nimestä Elisheba, joka tarkoittaa ”Jumala on valani”. Uudessa testamentissa Elisabet on Johannes Kastajan äidin nimi. Nimi on ollut yleinen kuninkaallisten keskuudessa. Suomessa vanhimmat tiedot ovat vuodelta 1439.Nimestä on lukuisia muunnelmia, esim. Liisa, Lisbet, Elsa, Elise, Bettina ja Isabel. Nimestä esiintyy myös runsaasti erilaisia kirjoitusasuja esim, Elisabeth, Eliisabet, Eliisabeth ja Elizabeth.
Lähde:Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007
Pentti Lempiäisen kirjassa Suuri etunimikirja (WSOY, 1999) sanotaan:
Elisabet, Vanhassa testamentissa 2. Moos. 6:23 muodossa Eliseba (hepr. Jumala on valani tai Jumala antaa avun). Elisabeth on Marian jälkeen kristikunnan tavallisin...
Kysyin tätä tuntemaltani alan asiantuntijalta ja sain seuraavanlaisen vastauksen.
On vähintään kolme aakkosia käyttävää kreikkaa ennen nykykreikkaa:
1) Arkaainen ja klassinen kreikka (n. 700-330 eKr.)
2) Jälkiklassinen kreikka (n. 330 eKr.- 330 jKr., aluksi koiné, esim. UT)
3) Bysanttilainen kreikka (n. 330 - 1453 jKr.)
Arkaaisella ajalla kreikan kielen eri murteet poikkesivat paljon toisistaan. Attikalainen murre kehittyi klassillisesta kreikasta hellenistiseksi yleiskieleksi ja uuden testamentin kreikaksi.
Nykykreikka syntyi puhutusta kielestä, joten äänteellinen eriytyminen on ollut käynnissä periaatteessa reilut 2300 vuotta. Kielioppi puhutussa kielessä alkoi yksinkertaistua jo jälkiklassisella kaudella.
Bysanttilaisella...
