Sota-ajan viihdytysjoukoista kertovia kirjoja on ainakin seuraavasti:
Suomi sodan jälkeen : pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-1949 / Antero Holmila, Simo Mikkonen, 2015
Elämää juoksuhaudoissa : sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla / Helena Pilke ja Olli Kleemola
"Jees, teatteria!" - sanoi vääpeli Ryhmy : sotateatterit 1941-1944 / Heikki Eteläpää, 2002
Kokonaismaanpuolustus : sisua ja sivistystä / Tapani Sarvanti, Timo Soininen (toim.), 2013
Niin se on poijaat : viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945 / Viljo Korpela, 1991
On elon retki näin, eli, Miten viihteestä tuli sodan voittaja : viihdytyskiertueita, kotirintaman kulttuuria ja Saksan suhteita vuosina 1939-45 / Maarit Niiniluoto, 1995
Niiniluoto, Maarit
Ilta-...
Tässä tilanteessa kehotan kääntymään suoraan kysymään tietyltä uimahallilta, mitkä heidän säännöt ovat eri musiikin soittoa kohden. Jos vesijumppaan on omat tilat voi olla enemmän vapautta soittaa minkä tahansa musiikkia, mutta jos tilat ovat avoinna myös muille asiakkaille, voi olla että tietyt musiikkigenret nähdään häiritsevinä.
On myös syytä kysyä niiltä vanhuksilta jotka ottavat osaa vesijumppatilanteeseen jos heille sopii että rockia tai metallia soitetaan.
DVD-levyjä tullaan varmaankin hankkimaan ainakin jonkin verran lähitulevaisuudessa myös kirjastoihin. Toistaiseksi "käytännön ongelmia" ovat aiheuttaneet tekijänoikeusasiat ja korkeat hinnat.
Hei!
Ainakin yksi ehdokas kirjaksi voisi olla Ellen Niitin kirja Ihmeellinen maalari. Tästä löytyy lisätietoa Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta, jossa on mahdollisesti samaa kirjaa kyselty:
http://www.kysy.fi/kysymys/hyva-kirsti-1970-luvulla-meilla-oli-kirja-ni…
Toisena ehdokkaana voisi olla Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo : värikäs päivä (1986), joka näyttää tältä:
http://maurikunnas.net/teokset/kuvakirjat/riku-roope-ja-ringo-varikas-p…
Jospa näistä tärppäisi!
Voisikohan kyseessä olla ehkä tarina Ehostusmestari (Beauty business), joka julkaistiin ensimmäisen kerran Aku Ankka -lehdessä 34/1969 ja uudelleen numerossa 17/2012. Tämän lisäksi se sisältyy mm. albumeihin Höyhensarjan mestari ja muita Aku Ankan parhaita (Aku Ankan parhaat ; 48) ja Mahtiankka Roope. Tarinassa Aku on avannut Salon Hurma -nimisen kauneudenhoitolan. Taiturimaisesti naisia kaunistavan monsieur Akun maine leviää nopeasti ja pian hän on tehnyt kaupungin kaikista naisista niin kauniita, että Iines alkaa tuntea olevansa "ruma ankanpoikanen joutsenten joukossa". Leenu, Liinu ja Tiinu vievät tätinsä väkisin Akun käsittelyyn ja päättävät auttaa tätä vaihtamalla salaa Akun kosmeettisia aineita vahvempiin, mikä on johtaa...
Sir Philip Sidneyn tuotannosta on suomennettu varsin vähän. Valitettavasti tästä runostakaan ei ole suomennosta.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
https://finna.fi/
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/palvelut-organisaatioasiak…
Olen katsonut Diktoniuksen suomennetuista kokoelmista:
- Runoja, 1963 / suomentanut Viljo Kajava
- Kirjaimia ja kirjavia, 1956 / toimittanut Jörn Donner
- Runoni, 1972 / suomentanut Arvo Turtiainen
Antologiat:
- Runon portilla : ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja, 1985 / valikoinut ja suomentanut Leena Krohn
- Aika laulaa lauluaan : valikoima suomalaista ja suomenruotsalaista lyriikkaa 1800-1900 luvulta, 1990 / toimittanut Eino Karhu
- Suomenruotsalaisen lyriikan antologia : Edith Södergranista Bo Carpelaniin, 1968 / toimittanut Nils Börje Storbom
Valitettavasti mistään näistä teoksista ei löytynyt runoa, jossa unta näkevä kantaa väsynyttä lintua.
Jos googlaat "unta näkevä kantaa väsynyttä lintua", löytyy...
Humalniementie - Humleuddsvägen tulee vanhasta paikannimestä Hummeludden. Nimi on ollut käytössä jo ennen vuotta 1946.
Lähde: Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupunki 1992.
Lähteemme eivät kerro mistä sitten tuo Hummeludd on saanut nimensä. Humle = humala ja udd = kärki; ehkäpä tuossa niemessä on kasvatettu humalaa. Ruotsin kielen sanalla humle ei ole juopumista ilmaisevaa merkitystä niinkuin suomen humalalla.
1700-luvulla eläneen kirjailija Samuel Johnsonin mukaan Lontoossa on kaikkea mitä elämä on suonut. Jopa siinä määrin, että jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään.
Tätä ajatusta vaalitan yhä mm. matkailumarkkinoinnissa. Pelkästään Lontoon taide-, kulttuuri- ja tapahtumatarjonta on kieltämättä niin laajaa, että vaihtelua riittää moneen makuun vuoden joka päiväksi. Samoin sen elinkeinorakenne on monipuolinen, työmarkkinat ja palvelut laajat. Mutta samaa sanotaan myös New Yorkista: siellä on kaikkea ja sinne haluavat "kaikki".
Tällaiset väittämät ovat yleistyksiä, niistä voi perustellusti olla toista mieltä ja ehdottaa muita paikkoja tilalle. Jotkut taas eivät pidä suurkaupungeista, "ihmisten eläintarhoista". Todella suurissa...
Välitimme kysymyksesi edelleen, kirjastoammattilaisten valtakunnalliselle sähköpostilistalle. Sieltä eräs kollega vinkkasikin Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen teoksia: Unienvaihtaja (Tammi, 2005) ja Kuunsulka (Tammi, 2006). Unienvaihtaja on siis ensimmäinen osa ja Kuunsulka toinen osa. Kirjasammosta löytyy tarkemmat esittelyt ja kansikuvat kirjoista: Unienvaihtaja: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au0e081dd9-05e8-467b-94a6-9db236c05297Kuunsulka: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au234f4f23-105f-4656-9105-c673e0f19dfa
Hei!
Kysymääsi kirjaa on Pirkanmaan kirjastoissa vain yksi kappale, joka löytyy Valkeakosken kirjastosta. Olen ottanut sinne yhteyttä, ja he lupasivat lähettää sinulle vastauksen sähköpostissa mahdollisimman pian, viimeistään ensi viikon alussa. Jos haluat, voit myös tilata kirjan seutulainaksi (2 €).
Etsiskelin kirjasarjaa eskimoista Kirjasammosta ja muista palveluista enkä löytänyt muita kuin Jörn Rielin sarjan, Hupaisa juttu koristaa kasvot (1971), Meidän herramme ketunloukku (1974) ja Ensitapauksen juhla (1975), https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/kertomuksia%20isieni%20talosta. En saanut sitä käsiini enkä löytänyt kuvauksista tuollaista sisältöä kuin mainitsemassasi. Muita romaaneja eskimo- ja inuittiympäristöstä, https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/obj%3Akoko%253Ap72302
Saimme lukijaltamme ehdotuksen, että kyse on Sue Harrisonin romaanisarjasta Ensimmäiset ihmiset. Sarjaan kuuluvat teokset: 1.Äiti maa, isä taivas 2.Sisar Kuu 3.Veli Tuuli.
Mikkosen ja Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Selkee on sekä asutus- että sukunimi. Kylännimenä se on esiintynyt Mouhijärvellä jo 1500-luvulla. Mouhijärvellä sijaitsee myös Selkeen kartano. Ruovedellä on syntynyt vuonna 1852 August Selkee. Siellä nimi on myös kantatilan nimi. Ehkä sukunimi on yleistynyt 1800-luvulta lähtien.
Lähteet ja lisätietoa sukunimestä:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet (2000)
Sukunimi-info : Selkee
Lisätietoa Selkeen kartanosta (Kartano mainitaan kirjojen asiasanoissa):
Kauko Ruotsalainen: Sukujemme elämänvaiheita ja perinnetietoa (2006)
Vammalan seudun sukututkijat : vuosikirja. 2014
Risto Vasara: Mouhijärven emäpitäjän ja Selkeen virkatalon vaiheita (1975)
Tietoja Googlesta löytyy sivuilta Kaikki Googlesta http://www.google.fi/intl/fi/about.html
Siellä kerrotaan, että Googlen hakemisto käsittää yli miljardi url:ia,
http://www.google.fi/intl/fi/why_use.html
Googlelle voi esittää myös lisäkysymyksiä, yhteystiedot http://www.google.fi/intl/fi/contact/index.html .
Sitä, miten paljon maailman informaatiosta löytyy Internetistä on mahdoton arvioida. Googlen indeksoimien sivujen määrä on todella suuri, mutta en usko, että kukaan pystyy laskemaan, kuinka paljon maailmassa on yhteensä informaatiota yleensä painetussa, suullisessa taikka muussa muodossa.
Intiassa isolla osalla väestöstä ei ole ollut käytössä lainkaan saniteettitiloja, vaan tarpeet on tehty ulos. Viime vuosina mm. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden myötä on kuitenkin myös Intiaan alettu rakentaa enenevässä määrin vessoja, koska niiden puute aiheuttaa muun muassa tauteja. Myös Intian pääministeri Narendra Modi johtaa hanketta, jonka tavoitteena on vähentää tai jopa lopettaa vessojen puutteesta johtuva tarpeiden tekeminen ulos.
Vessa intiassa on kuitenkin perinteisesti ollut erilainen kuin meillä: siellä on yleensä ns. kyykkyvessa eli wc-allas on lattiassa ja tarpeilla käydään kyykyssä. Wc-paperia ei intialaisissa vessoissa yleensä ole, vaan puhdistaminen suoritetaan vedellä.
Matkasto-lehden artikkeli intialaisista...
Näyttää olevan minkki, joka on jo vaihtanut talvikarvaan. Perhosen kotelo on haastavampi tunnistaa. Kannattaa tutustua kirjaston perhoskirjoihin tai verkossa oleviin sivustoihin. Suomen Lajitietokeskus ylläpitää sivustoa Laji.fi, jonka foorumille voi lähettää kysymyksiä. Kysyminen vaatii rekisteröitymisen. Ötökkätieto-sivustolle on koottu tiedot yli 1000 lajista.
Minkistä lisää teoksessa Lahtinen, Jukka: Turkisriista ja sen metsästys
Suomen Lajitietokeskus https://laji.fi/
Ötökkätieto https://www.otokkatieto.fi/about
Kari Hotakaisesta löytyy tietoa mm. Kotimaisia nykykertojia -teoksesta s. 39,
sekä WSOY:n kotisivulta ositteesta http://www.wsoy.fi.
Myös lehtiartikkelitietokanta ALEKSISTA löytyy artikkeleita Kari Hotakaisesta.
Ylen suomalaisia vaikuttajanaisia esitelleen Lasikaton särkijät -ohjelmasarjan Lönniä käsitelleessä jaksossa hänen kutsumanimensä Wivi lausuttiin lyhyenä, mistä voinee päätellä, että tämä on korrektina pidetty tapa. Lönnin oikea nimi oli Olivia Mathilda.
https://areena.yle.fi/1-4140689
Ohessa muutama kirjailija, joilta löytyy ruotsiksi käännettyjä teoksia. Linkistä pääset katsomaan teoksen tietoja ja tekemään varauksen.
Sayaka Murata: Hur mår fröken Furukura (Japani, 162 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3991499
Oyinkan Braithwaite: Min syster, seriemördaren (Nigeria, 223 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.4003719
Mohsin Hamid: Exit väst (Pakistan/Iso-Britannia, 218 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3636063
Ananda Devi: Eva ur spillrorna (Mauritius, 182 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.4034071
Cesár Aira: Fri flykt framåt (Argentiina, 329 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3158974
Chimamanda Ngozi Adichie: Lila hibiskus (Nigeria, 277 s.)
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.677376
Yaa...
