Kirjoissa on ollut omistuskirjoituksia tärkeiksi koetuille henkilöille ja tahoille jo antiikin ajoista alkaen eli käytännössä niin kauan kuin on ollut kirjojakin. Vanhimmissa kirjoissa omistuskirjoituksille ei ollut vielä välttämättä erillistä omistuskirjoitussivua tai -kappalettakaan. Omistuskirjoitukset ovat voineet olla kirjan lopussa, mutta tavallisin paikka nykyään on kirjan alussa, omalla sivullaan.
Historiassa kirjoja voitiin kirjoittaa palkkatyönä eikä kirjoittajan nimeä aina edes mainittu. Kunnioittamalla omistuskirjoituksessa työnantajaansa, kustantajia ja muita arvovaltaisia tahoja kirjoittajat saattoivat toivoa saavansa lisätienestejä tai muita etuja. Kirjapainotaidon kehityttyä myös kirjojen painajat...
Vastakkainistuttavan pihakeinun ja sen katon piirustukset löytyvät esim. kirjasta Jani Johannes: Snickra till dig själv eller som gåva = Tee itselle tai lahjaksi (1995). Kirjassa on suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet. Kirja löytyy Kokkolan kirjastosta, https://finna.fi/Record/anders.82346?sid=4744735366
Veikko Samulin säveltämästä ja Aappo Piipon sanoittamasta kappaleesta "On lupa toisesta huolta kantaa" ei löydy nuottia Suomen kirjastojen kokoelmista. Ilmeisesti sellaista ei ole edelleenkään julkaistu.
Kyseistä kirjaa ei valitettavasti löydy HelMet-kirjastoista, mutta sitä olisi saatavilla Opiskelijakirjastosta. Opiskelijakirjaston käyttämiseen tarvitaan erillinen Helka-kortti, jonka saa ilmaiseksi esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Opiskelijakirjasto sijaitsee Helsingin keskustassa, ja tarkemmat yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/keskusta/tutustu/opiskelijakirjasto.html.
Tilastokeskuksen sivulta http://www.tilastokeskus.fi/tk/he/vaesto_vaki1749.xls. löytyy tietoja väestömuutoksista (mm. syntyneet / kuolleet / solmitut avioliitot) vuodesta 1749. Tiedot ovat exceltaulukkona. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy myös muita väestöön ja perheeseen liittyviä tilastoja http://www.tilastokeskus.fi/tk/aiheet_vaesto.html.
Ehdottaisin 22.9, jolloin Mauritz viettää nimipäivää ruotsinkielisen almanakan mukaan. Suomeksi se on Maurinpäivä. Tämä päivä on tunnettu Mauritspäivän koko Euroopassa pyhimyksen Mauritiuksen mukaan. Tämä nimi esiintyy eri muodoissa eri kielissa, mm englanninkielinen versio on Morris. Etunimistä löytyy tietoa vaikkapa teoksesta Lempiäinen, Pentti, Suuri etunimikirja.
Helsingin Sanomien vanhojen näköislehtien perusteella Rauta-Rieska oli rautatieasemalla sijainnut leipomotuotekioski. Se oli toiminnassa ainakin vuosina 1974-1976, jolloin palvelukseen halutaan -ilmoituksissa etsittiin myyjiä kioskiin. Rauta-Rieska kuului Rautuki Oy -yhtymään.
Rautuki Oy on elintarvike- kemikalio- ja kukkamyyntiin erikoistunut kioskiketju Suur-Helsingin ja Tampereen alueella. Lisäksi sillä on Jyväskylässä hampurilaisketju ja lomakeskukset Vuokatissa ja Pyhätunturilla (HS 2.2.1986)
Rautuki Oy kuului ilmeisesti VR:n työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi vuonna 1953 perustetulle Rautuki-Säätiölle. Tarkempia tietoja Rauta-Rieska -kioskin toiminnasta voisi tiedustella säätiöstä. https://www....
Viitearvot ovat nimensä mukaisesti viitteellisiä, sillä on hyvin yksilöllistä, kenelle mikäkin hemoglobiini on "sopiva". Professori Pertti Mustajoki kertoo Hyvä terveys -lehden artikkelissa, että viitearvo tarkoittaa käytännössä sitä, että 95 prosentilla perusterveistä ihmisistä hemoglobiinilukema osuu määrätylle välille.
Hemoglobiiniarvot määritellään verenpunasolujen koon, värin ja määrän mukaan.
Lähde 1, Hyvä terveys: https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/korkean_hemoglobiiniarvon_vaarat
Lähde 2, Mehiläinen: https://www.mehilainen.fi/anemia
Finto.fi:n Kauno- ja YSO-ontologioissa annetaan termille problem plays vastine aatedraamat, https://finto.fi/kauno/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fys…. Ontologioiden termejä käytetään kirjastojen aineistotietokantojen sisällönkuvailussa, myös taidekirjastoissa.
Lähtökohtana on, että kalastajien tarinat ovat tekijänoikeuden suojaamia hengentuotteita, ellei pystytä osoittamaan, että joku kalastaja on esimerkiksi vain kertonut kaikkien tunteman perinteisen tarinan sanasta sanaan. Kalastajalla on tekijänoikeus kertomaansa tekstiin, minkä lisäksi hänen esitystään ei ilman hänen lupaansa saa levittää yleisön keskuuteen.
Olen sitä mieltä, että jokaiselta tarinoita kertoneelta on syytä tällaiseen internet-levitykseen pyytää lupa. Kuolleen henkilön kohdalla lupa tulee pyytää perikunnalta.
Jos alkuperäisen kertojan henkilöllisyyttä tai olinpaikkaa on ylivoimaisen vaikea selvittää, voi julkaisija ottaa riskin ja ilmoittaa julkaisun yhteydessä, että luvat on pyritty hankkimaan, mutta että kaikkia...
Olisikohan kyseessä kenties Katariina Vuoren kirja Lottovoittajien pöydässä : tarinoita köyhyysrajan takaa (Like, 2017)? Omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä sisältää myös Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (Avain, 2007), mutta haastattelujen asemesta se perustuu kirjoituskilpailulla kerättyyn aineistoon.
Mainitsemanne lyhenteet tarkoittavat kuten arvelittekin s.l.=sine loco 'ei painopaikkaa' ja s.a.=sine anno 'ei paino-vuotta (tai kustannusvuotta)'. Lyhenteitä löytyy esim. seuraavista kirjoista: ///Risto Rantala: Uusi lyhennesanakirja, 2003///,///Veli Valpola: Suuri sivistyssanakirja, 2000///, ///Arto Kivimäki: Summa summarum, 1998///.
Taloyhtiöillä on oikeus järjestää tiloissaan kameravalvontaa, mutta koska Suomessa ei ole erikseen lakia taloyhtiöiden kameravalvonnasta, asianajotoimistot ja asiantuntijat kehottavat ottamaan huomioon tiettyjä yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyviä seikkoja.
Salakatselun ja kotirauhan rikkomisen välttämiseksi kameravalvonnasta tulee ilmoittaa asianmukaisesti, esimerkiksi näkyvällä kyltillä ”alueella nauhoittava kameravalvonta”. On myös määriteltävä tarkkaan, onko kameravalvottu alue ns. kotirauhan piirissä. Henkilötietolain kannalta on myös erityisen tärkeää, että tallentavaa kameravalvontaa varten on nimetty henkilö, joka vastaa henkilötietoja sisältävän materiaalin asianmukaisesta käsittelystä....
Walter Scottin (1771-1832) romaanista Ivanhoe (1920) on useita suomennoksia. Ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1870, suomentaja oli Julius Krohn ja teoksen kustansi G. W. Edlund.
Uusintapainos teoksesta ilmestyi vuonna 1885.
https://www.gutenberg.org/cache/epub/43215/pg43215-images.html
Alpo Kupiaisen suomennos on vuodelta 1929. Vuonna 1930 teos ilmestyi uudelleen, tällöin kääntäjäksi mainittiin salanimi Suonio, jonka takana oli Julius Krohn. Olli Nuorto teki uuden lyhennetyn ja kielellisesti korjatun suomennoksen Suonion käännöksen pohjalta ja se ilmestyi vuonna 1954.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3913747
Löydät viitetiedot kaikista Ivanhoen suomennoksista Suomen kansallisbibliografia Fennicasta:
https://...
Jännityskirjailijoita on molemmissa maissa, mutta suomennoksia kirjoista on tullut melko vähän. Englanniksi löytyy kuitenkin jo enemmän luettavaa. Alla listattuna joitakin tekijöitä.
Korealaisia:
Kim Un-Su
You-jeong Jeong
Byeong-Mo Gu
Jung-Myung Lee
Mi-Ae Seo
Hye-Young Pyun
Japanilaisia:
Seichō Matsumoto
Shūsaku Endō
Akimitsu Takagi
Hideo Yokoyama
Seishi Yokomizo
Soji Shimada
Masako Togawa
Yukito Ayatsuji
Fuminori Nakamura
Natsuo Kirino
Keigo Higashino
Koji Suzuki
Kyproksen kulttuurin kaksijakoisuus - toisaalta kreikkalaiseen, toisaalta turkkilaiseen - saa aikaan sen, että varsinaista kyproslaista kirjallisuutta on vaikea hahmottaa. Tapahtumapaikkana Kypros on ainakin M.M.Kayen romanttisessa murhamysteerissä Kuolema Kyproksella ja George Savan romaanissa Kirurgi Kyproksessa. Melkein kuin romaania voi lukea myös Lawrence Durrellin matkakertomuksiin sijoitettua kuuluisaa kirjaa Katkerat sitruunat, jossa hän kertoo saaren ihanuudesta vaikeinakin aikoina vuosina 1953-1956. Teosten saatavuuden näkee HelMet-aineistohausta http://www.helmet.fi/ .
Suomessa on paljonkin miehiä, jotka ovat juosseet maratonin ja useita, jotka ovat juosseet sen ammattilaisena. Ensimmäisiä suomalaisia martaroonarimiehiä oli Kaarlo Nieminen, joka juoksi epävirallisen Suomen-ennätyksen vuonna 1906. Ensimmäisenä ammattijuoksiajana Suomen-ennätyksen juoksi yhdysvaltalais-suomalainen Viljam (Viljami) Kolehmainen vuonna 1912. Muita kuuluisia suomalaismaratoonareita ovat mm. Lasse Virén, Paavo Nurmi, Pekka Päivärinta ja Janne Homén.
Lähteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Malline:Miesten_maratonin_Suomen_enn%C3%A4tyksen_kehitys
https://en.wikipedia.org/wiki/Category:Finnish_male_marathon_runners
https://yle.fi/urheilu/3-9922159
https://paavonurmi.fi/
Latinalaisin kirjaimin tuo on ilmeisesti Elenchos dabateerioon? (vähän epäselvä, omega eli pitkä o?). Tosin tällä haulla ei löydy paikkakuntaa eikä lentokenttää, mutta sisään on tultu ja pois on lähdetty ja ilmeisesti ilmateitse on tultu. Elenkhos -sanalla on myös merkitys tarkastus.
