Unto Eskelinen kertoo Tavvoo savvoo –kirjassa, että ”toe’ eite” tarkoittaa tosissaan, toden totta, varmasti. Jos haluat kysyä merkitystä kirjailijalta, ehkä se onnistuu Kehvelin kustantaneen WSOY:n kautta, puh. 010 5060 200. "Eiti"-sanasta voit kysyä Kotimaisten kielten keskuksesta https://www.kotus.fi/
Kyseinen katkelma löytyy suomennoksesta ”Kadotettu paratiisi” sivulta 14. Yrjö Jylhän suomentamana koko kohta menee seuraavasti:
”Käy eellä julma Moolok tahrattuna
verellä ihmisen ja kyynelillä,
joit’ itki vanhemmat, kun tulipätsiin
laps uhrattiiin ja rummun pärinään
sen huuto hukkui.”
Sana ”Moolok” on suomennoksessa kursivoituna.
Englantilaiselta Gerard Manley Hopkinsilta (1844 – 1889) on suomennettu muutama runo. Runot Kevät, Lyiijyinen kaiku ja kultainen kaiku, Tähtikirkas yö ja Täplikäs kauneus voi lukea Kirsi Kunnaksen ja Aale Tynnin suomentamina esimerkiksi teoksen Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa. Runot Kevät ja Täplikäs kauneus sisältyvät vain teoksen vuonna 1957 ilmestyneeseen painokseen, muut teoksen uudempiin painoksiin vuosilta 1974 ja 2004. Runo Kevät ja syksy nuorelle tytölle sisältyy Risto Ahdin suomentamana antologiaan Maailman runosydän (toim. Hannu ja Janne Tarmio. WSOY, 1988), jossa on myös edellä mainittujen muiden runojen suomennokset.
Suomen kirjailijaliiton Kirjailija-lehdessä 2010 : 3 on Riina Katajavuoren...
Suomen pankilla on tilastoja käteisen ja korttien käytöstä:
https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/maksuliiketilastot/taulukot/
Korona on vähentänyt käteisen käyttömahdollisuuksia Suomessa, mutta Euroopan laajuisesti käteistä käytetään edelleen paljon.
https://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2020/tuoreen-space-tutkimuksen-mu…
Käteisen rahan katoamisesta on tehty arvioita. Helsingin Sanomissa uutisoitiin lokakuussa 2020 että Kiinassa saatettaisiin luopua rahasta ja siirtyä kännykkä- ja digimaksamiseen jo tänä tai ensi vuonna ja OP-median mukaan vuonna 2017 arveltiin Ruotsin luopuvan käteisestä rahasta vuonna 2023.
Korttien ja puhelimien lisäksi maksutavoiksi on visioitu sormenjälkeä tai muita biometrisiä tunnisteita....
Kirjoissa on ollut omistuskirjoituksia tärkeiksi koetuille henkilöille ja tahoille jo antiikin ajoista alkaen eli käytännössä niin kauan kuin on ollut kirjojakin. Vanhimmissa kirjoissa omistuskirjoituksille ei ollut vielä välttämättä erillistä omistuskirjoitussivua tai -kappalettakaan. Omistuskirjoitukset ovat voineet olla kirjan lopussa, mutta tavallisin paikka nykyään on kirjan alussa, omalla sivullaan.
Historiassa kirjoja voitiin kirjoittaa palkkatyönä eikä kirjoittajan nimeä aina edes mainittu. Kunnioittamalla omistuskirjoituksessa työnantajaansa, kustantajia ja muita arvovaltaisia tahoja kirjoittajat saattoivat toivoa saavansa lisätienestejä tai muita etuja. Kirjapainotaidon kehityttyä myös kirjojen painajat...
Vastakkainistuttavan pihakeinun ja sen katon piirustukset löytyvät esim. kirjasta Jani Johannes: Snickra till dig själv eller som gåva = Tee itselle tai lahjaksi (1995). Kirjassa on suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet. Kirja löytyy Kokkolan kirjastosta, https://finna.fi/Record/anders.82346?sid=4744735366
Veikko Samulin säveltämästä ja Aappo Piipon sanoittamasta kappaleesta "On lupa toisesta huolta kantaa" ei löydy nuottia Suomen kirjastojen kokoelmista. Ilmeisesti sellaista ei ole edelleenkään julkaistu.
Kyseistä kirjaa ei valitettavasti löydy HelMet-kirjastoista, mutta sitä olisi saatavilla Opiskelijakirjastosta. Opiskelijakirjaston käyttämiseen tarvitaan erillinen Helka-kortti, jonka saa ilmaiseksi esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Opiskelijakirjasto sijaitsee Helsingin keskustassa, ja tarkemmat yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/keskusta/tutustu/opiskelijakirjasto.html.
Helsingin Sanomien vanhojen näköislehtien perusteella Rauta-Rieska oli rautatieasemalla sijainnut leipomotuotekioski. Se oli toiminnassa ainakin vuosina 1974-1976, jolloin palvelukseen halutaan -ilmoituksissa etsittiin myyjiä kioskiin. Rauta-Rieska kuului Rautuki Oy -yhtymään.
Rautuki Oy on elintarvike- kemikalio- ja kukkamyyntiin erikoistunut kioskiketju Suur-Helsingin ja Tampereen alueella. Lisäksi sillä on Jyväskylässä hampurilaisketju ja lomakeskukset Vuokatissa ja Pyhätunturilla (HS 2.2.1986)
Rautuki Oy kuului ilmeisesti VR:n työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi vuonna 1953 perustetulle Rautuki-Säätiölle. Tarkempia tietoja Rauta-Rieska -kioskin toiminnasta voisi tiedustella säätiöstä. https://www....
Viitearvot ovat nimensä mukaisesti viitteellisiä, sillä on hyvin yksilöllistä, kenelle mikäkin hemoglobiini on "sopiva". Professori Pertti Mustajoki kertoo Hyvä terveys -lehden artikkelissa, että viitearvo tarkoittaa käytännössä sitä, että 95 prosentilla perusterveistä ihmisistä hemoglobiinilukema osuu määrätylle välille.
Hemoglobiiniarvot määritellään verenpunasolujen koon, värin ja määrän mukaan.
Lähde 1, Hyvä terveys: https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/korkean_hemoglobiiniarvon_vaarat
Lähde 2, Mehiläinen: https://www.mehilainen.fi/anemia
Finto.fi:n Kauno- ja YSO-ontologioissa annetaan termille problem plays vastine aatedraamat, https://finto.fi/kauno/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fys…. Ontologioiden termejä käytetään kirjastojen aineistotietokantojen sisällönkuvailussa, myös taidekirjastoissa.
Lähtökohtana on, että kalastajien tarinat ovat tekijänoikeuden suojaamia hengentuotteita, ellei pystytä osoittamaan, että joku kalastaja on esimerkiksi vain kertonut kaikkien tunteman perinteisen tarinan sanasta sanaan. Kalastajalla on tekijänoikeus kertomaansa tekstiin, minkä lisäksi hänen esitystään ei ilman hänen lupaansa saa levittää yleisön keskuuteen.
Olen sitä mieltä, että jokaiselta tarinoita kertoneelta on syytä tällaiseen internet-levitykseen pyytää lupa. Kuolleen henkilön kohdalla lupa tulee pyytää perikunnalta.
Jos alkuperäisen kertojan henkilöllisyyttä tai olinpaikkaa on ylivoimaisen vaikea selvittää, voi julkaisija ottaa riskin ja ilmoittaa julkaisun yhteydessä, että luvat on pyritty hankkimaan, mutta että kaikkia...
Olisikohan kyseessä kenties Katariina Vuoren kirja Lottovoittajien pöydässä : tarinoita köyhyysrajan takaa (Like, 2017)? Omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä sisältää myös Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (Avain, 2007), mutta haastattelujen asemesta se perustuu kirjoituskilpailulla kerättyyn aineistoon.
Kyse lienee Tiernapojat-joulukuvaelmasta. Sopivaa kirjaa 4-6 vuotiaille "luettavaksi" ja näytelmän esittämiseen valmistautumiseksi ei löytynyt, mutta aikuiselle ohjaajalle voisi kokeilla seuraavia:
Näitä löytyy HelMet-kirjastoissa:
1.Joulu joutui :juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia /toimittaneet Juha Nirkko ja Urpo Vento, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1994
2.Joulu on taas : 120 kaikkien aikojen joululaulua:Laulujen sanat. Fazer Musiikki, 1992
3. Myllylä, Rauno Tähti se kulukeepi : tiernapoikien tarina WSOY, 1991 ULKOASU 79 s. : kuv., nuott. Etenkin tämä voisi olla käyttökelpoinen, koska siinä on historiaa, kuvia, nuotit, esittämisohjeet sekä itse näytelmäteksti lauluineen ja vuoropuhekuineen. Kirjaa saa tällä hetkellä hyvin yleisissä...
http://www.lib.hel.fi/suomi/kirjasto-info/laitteet/skannerit/index.html osoitteesta löytyy lista Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteistä, joissa on mahdollisuus skannerin käyttöön.
Skannerin käyttö on ilmaista, mutta ainakin Töölön kirjastossa skannerikoneelle on etukäteen varattava aika (aikuisten osasto, neuvonta ja tietopalvelu p. 31085025).
Taloyhtiöillä on oikeus järjestää tiloissaan kameravalvontaa, mutta koska Suomessa ei ole erikseen lakia taloyhtiöiden kameravalvonnasta, asianajotoimistot ja asiantuntijat kehottavat ottamaan huomioon tiettyjä yksityisyyden suojaan, kotirauhaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyviä seikkoja.
Salakatselun ja kotirauhan rikkomisen välttämiseksi kameravalvonnasta tulee ilmoittaa asianmukaisesti, esimerkiksi näkyvällä kyltillä ”alueella nauhoittava kameravalvonta”. On myös määriteltävä tarkkaan, onko kameravalvottu alue ns. kotirauhan piirissä. Henkilötietolain kannalta on myös erityisen tärkeää, että tallentavaa kameravalvontaa varten on nimetty henkilö, joka vastaa henkilötietoja sisältävän materiaalin asianmukaisesta käsittelystä....
Walter Scottin (1771-1832) romaanista Ivanhoe (1920) on useita suomennoksia. Ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1870, suomentaja oli Julius Krohn ja teoksen kustansi G. W. Edlund.
Uusintapainos teoksesta ilmestyi vuonna 1885.
https://www.gutenberg.org/cache/epub/43215/pg43215-images.html
Alpo Kupiaisen suomennos on vuodelta 1929. Vuonna 1930 teos ilmestyi uudelleen, tällöin kääntäjäksi mainittiin salanimi Suonio, jonka takana oli Julius Krohn. Olli Nuorto teki uuden lyhennetyn ja kielellisesti korjatun suomennoksen Suonion käännöksen pohjalta ja se ilmestyi vuonna 1954.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3913747
Löydät viitetiedot kaikista Ivanhoen suomennoksista Suomen kansallisbibliografia Fennicasta:
https://...
Jännityskirjailijoita on molemmissa maissa, mutta suomennoksia kirjoista on tullut melko vähän. Englanniksi löytyy kuitenkin jo enemmän luettavaa. Alla listattuna joitakin tekijöitä.
Korealaisia:
Kim Un-Su
You-jeong Jeong
Byeong-Mo Gu
Jung-Myung Lee
Mi-Ae Seo
Hye-Young Pyun
Japanilaisia:
Seichō Matsumoto
Shūsaku Endō
Akimitsu Takagi
Hideo Yokoyama
Seishi Yokomizo
Soji Shimada
Masako Togawa
Yukito Ayatsuji
Fuminori Nakamura
Natsuo Kirino
Keigo Higashino
Koji Suzuki
