Etsimäsi kirjoittaja lienee Aapeli eli Simo Puupponen (1915-1967). Aapeli kirjoitti kaksi lastenkirjaa: Koko kaupungin Vinski (1954) sekä Vinski ja Vinsentti (1956).
Kirjojen pohjalta on tehty muun muassa kaksi tv-elokuvaa, joissa apteekkarin roolia näyttelee Tarmo Manni.
Lisätietoa Aapelista:
http://tuhannettunteet.kuopio.fi/main.asp?sid=3
Koko kaupungin Vinski -elokuva IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0363748/combined
Vinski ja Vinsentti IMDB:ssä:
http://www.imdb.com/title/tt0364103/
Itsekin käytän suurin piirtein ohjeissa kerrottua tapaa. ”Viikkaukset” eivät siksi sanoneet minulle mitään, mutta kävin konsultoimassa kirjastomme muovittamon työntekijöitä, ja he osasivat heti sanoa, mistä siinä on kyse. Sanallisesti tätä voi olla hiukan vaikea selittää.
”Viikkausten” tekemiseksi ei muovia saa laittaa aluksi kiinni kirjan takakannen ulkoreunaan vaan alkaa painaa suoraan muovia kanteen kiinni. Se voi tehdä kaltaiselleni kömpelösormiselle homman hiukan vaikeammaksi kuin muovin kiinnittäminen heti kirjan reunaan. Kun muovi on kiinnitetty kansiin, käännetään nurkissa oleva muovi kolmiomaisesti kannen sisäpintaan. Sitten vain taitellaan ala- ja yläreunat sekä sivureuna kiinni kannen sisäpuolelle ja saadaan ”viikkaukset” kannen...
Helsingissä suksia saa lainattua Herttoniemen kirjastosta ja Roihuvuoren kirjastosta. Ne ovat kuitenkin sen verran kysyttyjä, että tällä vastaushetkellä suksia on paikalla vain kaksi paria Herttoniemessä ja yksi pari Roihuvuoressa. Suksia ei voi varata, joten niitä saa lainaan vain käymällä paikan päällä kirjastossa. Suksien laina-aika on yksi viikko.
Suksien saatavuuden voi tarkistaa HelMet-hausta osoitteesta http://www.helmet.fi etsimällä yksinkertaisesti teoksen nimellä ”sukset”. Sukset on luetteloitu aivan kirjojen tapaan ja laitettu vieläpä HelMet-tietokannassa hiihdon luokkaan 791.5. Luokan kohdalta käy ilmi myös suksen mitta, joka suksiparin mukaan vaihdellen 110–210 cm.
Etymologisen sanakirjan mukaan vihma-sana on käytössä jo Agricolalla sekä etenkin Lounais-Suomessa (Varsinais-Suomi, Satakunta, Länsi-Uusimaa), (Suomen) Pohjois-Karjalassa, Inkerinmaalla ja paikoin Etelä-Suomessa. Vihma-sanan johdannainen vihmoa on käytössä laajalti etenkin itämurteissa ja ympäristössä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihmoa = sataa vihmaa; pirskottaa, sumuttaa nestettä pieninä pisaroina, vihmana.
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. 3, R-Ö (2000)
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=vihmoa&SearchWord=vihmoa&page=results
Höyryveturissa on mäntähöyrykone. Siinä höyryä ohjataan vuoron perään männän kummallekin puolelle, missä se työntää mäntää edellään. Kun mäntä on ääriasennossa, sen yläpuolella liikkuva luisti vaihtaa höyryn tulo- ja poistokanavat keskenään. Mäntä alkaa nyt liikkua toiseen suuntaan ja työntää samalla höyryn ulos. Tästä syystä purkautuva höyry tulee ulos rytmikkäinä pöllähdyksinä. Tempo vaihtelee sen mukaan, millä nopeudella konetta käytetään. Höyryveturin piipusta tulee siis ulos sekä savua että höyryä. Höyrylaivoissa voidaan käyttää erityyppisiä koneita ja monissa niistä on käytössä höyryturbiini.
Mäntähöyrykoneen toiminnasta löytyy tietoa ja havainnollinen animaatio esim. tältä sivulta: http://www.kolumbus.fi/hyvarinen.risto/hoyry.html.
Kirja on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Vastaus, joka saatiin härveliltä nimeltään Syvä Miete (Deep Thought) perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta oli 42.
Autojen korjausoppaita on kyllä kirjastoissa. Oppaita voitte etsiä aineistotietokannasta asiasanoilla korjausoppaat ja autot. Tietokantojen osoitteita löytyy Kirjastot.fi:sta osasta kirjastot. Pääkaupunkiseudun aineistotietokannan osoite on http://www.helmet.fi .
Kyseessä on Kirsi Kunnaksen aakkosloru kirjassa "Tiitiäisen tuluskukkaro" sivulla 100:
Tekijä: Kunnas, Kirsi
Tekijä: Louhi, Kristiina
Julkaisuvuosi: 2000
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Kategoria: Kaunokirjallisuus
Kustantaja: Porvoo ; Helsinki ; Juva : WSOY, 2000.
ISBN: 951-0-24980-7 978-951-0-24980-2
Lisätietoja:
Lisäpainokset: 7. p. 2009.
Lisätietoja: 105 s. : kuv.
Turun kaupunginkirjaston (www.vaskirjastot.fi)haulla voi etsiä vastaavia runoja kirjoittamalla niiden alun hakukentään.
Syntymäpaikkakunta määräytyy sen mukaan, missä lapsen äidin kotikunta sillä hetkellä on.
Lähde: Tiesitkö tämän: Syntymäpaikka on aina äidin kotikunta | Yle Uutiset
Tässä teoksen tiedot: Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta = Courrier de Finlande. Suom. Jouni Kuurne. Tammi 1999. Ranskan kielen opettaja Guicheteau kirjoittaa kirjeitä Suomesta ystävälleen Samuel Nanteuilille Ranskaan. Tässä vielä kirjailijan haastattelu: http://www.ranska.org/ranskalaisia/philippe_guicheteau.php.
Ainakin vielä 1980-luvulla yläkoulun historiankirjoissa Neuvostoliitosta puhuttiin myönteiseen sävyyn. Arno Kotron blogikirjoituksessa Uskomaton oppikirja https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arnokotro/218761-uskomaton-oppikirja/ käydään läpi Historia ja me -sarjan kahdeksannen luokan kirjaa. Kotron mukaan esimerkiksi talvisodan syy jää kirjassa kertomatta.
Jos aihe kiinnostaa laajemmalti, historian oppikirjojen Neuvostoliitto-kuvasta on tehty myös gradu nimeltä Oppikirjat todellisuutta rakentamassa - Neuvostoliitto-kuva peruskoulun historian oppikirjoissa 1973-2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406121743
Hei,
Pirjo Mikkosen & Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjan (Otava, 2000) mukaan
"Nimiaines Iko- on rinnastettu Ikä-nimiin, mutta se on yhdistettävissä myös germaaniseen henkilönnimeen, josta on muinaissaksalaisia muotoja Iko, Ico, Icha, Ichilo ym., muinaistanskalaisia Ico, Igghe, Iggi. Suomessa Ikola ja Ikonen esiintyvät 1500-luvulla paisi Ala-Satakunnassa myös Karjalassa Viipurin ja Käkisalmen lääneissä sekä kaikissa Savon hallintapitäjissä. Savon lähteissä vaihtelevat muodot Ikahainen, Ikajainen, Ikainen, Ikanen, Ikoinen ja Ikonen."
Ikosten sukuseuran sivuilla (ikosensuku.com) kerrotaan:
"Sukunimenä Ikonen on vuosisatoja vanha. Joissakin tutkimuslähteissä (mm. Vilkuna) nimen on tulkittu merkitsevän pitkäikäisyyttä. Myös...
Tällainen mietelmä sisältyy V. A. Koskenniemen aforistiseen kokoelmaan Matkasauva : katkelmia ja säkeitä päiväkirjasta: "Puhehalunsa tyhmä jos vaientaa, hän voi hiljaista viisasta muistuttaa."
Runo on kokoelmasta Oodeja kahdelle iholle. Se on ilmestynyt vuonna 2000. Sama kokoelma on ilmestynyt myös yhteisniteenä vuonna 2003 nimellä Passionata / Oodeja kahdelle iholle.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsinkielisiltä sivuilta löytyy IT-terminologian suomi-ruotsi-englanti -sanalista, tästä osoitteesta:
http://kaino.kotus.fi/www/ordlistor/dataordlista.html
Apu-lehdessä on ollut 18.3.2008 artikkeli Sirkka ja Karoly Garamista. Kirjoituksen mukaan muusikkona elämäntyönsä tehneen Karoly Garamin sellonsoitto on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan hän harrastaa nyt työpajassaan nahkatöitä http://www.apu.fi/ihmiset/article149502.html.
Garamin töitä löytyi seuraavalla sivulla http://www.paperihuone.net/Karoly.htm
Persenellit voisi olla ainakin yksi ensimmäisistä ellei ensimmäinen vain naisista koostuva punkbändi. Bändistä on artikkeli Joukkouhauta-zinen numerossa 2 vuodelta 1979. Artikkelissa kirjoitetaan, että kyseessä on all girl band. Persenellit ei valitettavasti ehtinyt levyttää mitään:
http://oranssi.net/pienlehdet/joukkohauta_1979_2.html
Kannattaa muuten tutustua Oranssin pienlehtiarkistoon. Sivuilta löytyy digitoituna yli kahdeksansataa suomalaista pienlehteä 1960-1980-luvuilta:
http://oranssi.net/pienlehdet/index.html
Tommy ja Tuppence -kirjoja on viisi:
Salainen vastustaja (The secret adversary)
Rikos yhdistää: 15 rikoskertomusta (Partners in crime)
Salomonin tuomio (N or M?)
Eipä aikaakan niin voi kauhistus (By the pricking of my thumbs)
Kohtalon portti (Postern of fate)
Baresford -sarjasta kertova hauska Internetsivusto on osoitteessa:
http://uk.agathachristie.com/site/the_detectives/tommy_and_tuppence.php
