Tiina itte ja Tiina itte yllättää -teoksista ei ole valitettavasti tehty uusia painoksia 1950- ja 60-luvun vaihteen jälkeen. Näin ollen sitä ei ole enää myynnissä tavallisissa kirjakaupoissa. Kannattaa etsiä antikvariaateista, kirpputoreilta ja verkon osto- ja myyntikauppapaikoilta.
Tiina itte on myös lainattavissa Helmet-kirjaston kokoelmissa.
Tiina itte yllättää on puolestaan muutamien muiden Suomen kirjastojen kokoelmissa ja sen voi halutessaan kaukolainata lähikirjastoon. Lisätietoa Helmet-kirjaston kaukolainapalvelusta löytyy täältä.
Nykyisissä merivoimien ohjesäännöissä ja normeissa kaksilippujärjestelmä ei tosiaan näytä enää esiintyvän. Varhaisempia suomalaisia lippuviittoilun käytänteitä on kuvattu ainakin seuraavissa teoksissa:Laivaston signaaliohjesääntö: (L.S.O.). Helsinki, 1921.Gröndahl, H. Lippu-, morse- ja semaforimerkinanto merellä, maalla ja ilmassa: lyhyitä ohjeita taulukkoineen ja esimerkkeineen: uuden kansainvälisen merkinantokirjan mukaan. Otava, 1934.Suojeluskuntalaivaston matruusin oppikirja. Suojeluskuntain yliesikunta, 1932.Erityisesti Gröndahlin teos vanhemmista voisi olla hyödyllinen. Kaksilippujärjestelmää kutsutaan teoksessa semaforijärjestelmäksi, ja siinä on kuvattu erikseen kansainvälinen (=englantilainen) ja suomalainen (=saksalainen)...
Kirjasarjojen nimiä olisi hyvä tiedustella esim. sähköpostitse Piteå Museumista, osoite on http://www.piteamuseum.nu/index.htm. Roland Selin on Föreningen Piteå Museumin puheenjohtaja.
Ikävä kyllä Inkeri Hynysestä ei ole löytynyt henkilötietoja tai muutakaan tietoa. Hän ei ole julkaissut runokokoelmaa tai muutakaan kokonaista teosta. Yksittäisiä runoja voi olla julkaistuna muitakin, esimerkiksi lehdissä, mutta niiden löytämiseen ei ole kirjastoissa välineitä.
Kyseessä on Pirjo Tuomisen kirjoittama dokumenttiromaani Jälkeemme kukkiva maa vuodelta 1986. Pääkaupunkiseudulla kirja on saatavilla useassa kirjastossa. Voit katsoa saatavuustietoja Plussa-aineistohausta osoitteessa http://www.libplussa.fi/
Kyllä, Marie Thérèse Louise of Savoy (englanti) / Maria Teresa Luisa di Savoia-Carignano (italia) / Marie Thérèse Louise de Savoie-Carignan (ranska) (8. 9. 1749 – 3.9.1792) oli avioliittonsa myötä arvonimeltään Princesse de Lamballe eli Lamballen ruhtinatar/prinsessa. Hänen isänsä oli Prince Louis-Victor de Savoie-Carignan, miehensä Louis Alexandre de Bourbon, prince de Lamballe.
Lähde: Encyclopaedia Britannica https://www.britannica.com/biography/Marie-Therese-Louise-de-Savoie-Car…
Kielitoimiston sanakirjan mukaan prinsessa on:
hallitsijahuoneen naispuolinen ei-hallitseva jäsen.
Ruhtinatar taas:
eräistä naispuolisista hallitsijoista; ruhtinassuvun naispuolinen jäsen, vars. ruhtinaan puoliso.
Marie Thérèse Louise de Savoie-...
Lähetitkö hankintaehdotuksen Helmet-kirjastojen Hankintaehdotuslomakkeen kautta: https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Hankintaehdotus Jos lähetit ja jos laitoit lomakkeeseen myös sähköpostiosoitteesi, sinuun on voitu olla yhteydessä sähköpostitse. Eli spostistasi voisit löytää tiedon toiveestasi, mutta muussa tapauksessa sitä ei pysty jäljittämään.
Jamppa tuomisen esittämä Kaunis maa on vuodelta 1982. Tätä Matti Sihvosen säveltämää ja Esa Kujalan sanoittamaa laulua ei ikävä kyllä ole julkaistu nuottina.
Voit pyytää tietojasi Helsingin terveydenhuollon keskusarkistosta. Asiakastietojen pyytäminen: https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/asiakkaan-tiedot-ja-oikeudet/asiakastietojen-pyytaminen
Leppienjärven ohella tutkimani lähteet tarjoavat Lieroisen kotikyläksi myös Leppienniemeä. Kumpaakaan nimeä ei kuitenkaan löydy Pekka Lappalaisen äärimmäisen perusteellisesta kaksiosaisesta Pieksämäen seudun historiasta. Lähes 2000-sivuisen teoksen paikannimihakemistossa on yli 20 sivua tiheästi painettua tekstiä kolmella palstalla. Lähimmäs Leppienjärveä/–niemeä tässä osuvat Lapinjärvi ja Lapinniemi. Osiossa Pieksämäen pitäjän alue ja asutus v. 1561 maaluettelon perusteella Lappalainen tekee käytöstä pois jääneiden paikannimien yhteydessä selkoa niiden sijainnista ja nykyisistä nimistä. Kirjan ensimmäisen osan sivuilla 220–221 luetellaan kaikki 78 1640-luvun pieksämäkeläiskylää. Joukkoon ei mahdu yhtään leppä-sanasta johdettua nimeä; –...
Elokuvateatterissa levitettyjä kotimaisia elokuvia on kaikkiaan 1602.
Niistä fiktioelokuvia on 1333.
Kotimaisia elokuvia, joita ei ole esitetty televisiossa on noin 240.
Syitä tähän on kolmenlaisia: Varhaiset elokuvat ovat kadonneet. Tuoreet elokuvat ovat vielä elokuvateatterilevityksessä. Joihinkin elokuviin ei ole saatu televisioesitysoikeuksia.
Lähteet: https://elonet.finna.fi/
- selaa Kansallisfilmografian elokuvia - vasemmalla lukumääriä.
Tiedonhaku KAVIn sisäisestä Tenho-tietokannasta.
Kansallisfilmografian toimittajan selvitystyö, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, 27.4.2020.
Videoteoksen, kuten minkä tahansa taiteellisen teoksen olemusta itsenäisenä taideteoksena määrittää teoskynnyksen ylittyminen. Teoskynnys ylittyy, jos teos on tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnyksen ylittymisen jälkeen teos nautti tekijänoikeudellista suojaa. Teoskynnyksen vaatimukset vaihtelevat kuitenkin eri taiteenaloilla.
Tekijänoikeuksista yleisesti esimerkiksi tekijanoikeus.fi-sivustolla.
Kuvaoikeuksista tarkemmin esimerkiksi Kuvaston sekä av-teoksista esimerkiksi Kopiraittilan sivuilla.
Virvoitusjuomateollisuus hankkii tarvitsemansa hiilidioksidin teollisuuskaasuja valmistavilta yrityksiltä, kuten esimerkiksi AGA: https://linde-stories.com/fi/sa-far-aga-coca-cola-att-bubbla/
Suomessa kaasuja eri käyttöön tuottaa ainakin Woikoski: https://www.woikoski.fi/woikoski/asiakaskokemukset/woikoski-toimittaa-l…
Nykyään yhä useammin virvoitusjuomien hiilihapotuksessa ja kasvihuoneviljelyssä käytettävä hiilidioksidi saadaan muun teollisuuden sivutuotteena. https://yle.fi/a/3-10404460
Juomateollisuus pyrkii myös kierrättämään omassa tuotannossa syntyvää hiilidioksidia juomien kupliin.
https://sinebrychoff-asiakas.fi/oluen-kaymisesta-syntyva-hiilidioksidi-…
https://www.olvi.fi/2022/09/28/yhdessa-kohti-kestavampaa-energiataloutt...
Helsingissä Arvopaperi-lehteä löytyy Munkkiniemen ja Rikhardinkadun kirjastoista. Munkkiniemen kirjastossa säilytetään kuluvan vuoden numerot (eli kaikki vuonna 2024 ilmestyneet Arvopaperin numerot), kun taas Rikhardinkadun kirjastosta löytyy myös kahden edellisen vuoden numerot. Voit myös varata haluamasi numeron lähikirjastoosi. Tiedot eri numeroiden saatavuudesta ja varausmahdollisuuden löydät tästä linkistä.
Pahta tarkoittaa jo sinänsä 'jyrkännettä, jyrkkää kallioseinämää; kallion-, vuorenseinämää', mutta on tavallista, että sitä tehostetaan – tai selvennetään – lisäämällä 'kallio-' sanan alkuun."Suuren rannikkolaivan kylki kohosi viistosti Fortunan keulan edessä kuin rannikon kalliopahta." (Pekka Jaatinen, Vain tänne asti yltää maailma) "Itse Pirunkirkko on näyttävä kalliopahta." (Jouni Laaksonen, Pohjois-Suomen vaellusreitit) "Ronkoteus lähetti renkinsä viemään sanaa Pieliselle, että sieltä tulisi joukko miehiä auttamaan peura-aidan rakentamisessa. Sellainen pystytettiin Kuhmon Jonkerin ja Riihivaaran väliseen maastoon, jossa kohoaa jyrkkä kalliopahta." (Arto Paasilinna, Lentävä kirvesmies) "Mutta Näkkäläjärven...
Kirja on alaotsikkonsa "maalattavia kuvia" mukaan lasten värityskirja. Se on 16-sivuinen, pitkänomainen kirja, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1905, ja myöhemmät vuosina 1922 ja 1934. Lähde: Suomen kansallisbibliografia Fennica:
https://finna.fi
Varastokirjastosta kerrottiin, että kirja on samalla myös kuvitettu matkakertomus, jossa esiintyvistä ihmisistä käytetään ilmeisesti heidän oikeita nimiään. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on hänen oma perheensä.
Kirja on Kansalliskirjaston ja Turun yliopiston kirjaston kokoelmissa ei-lainattavana kappaleena ja lainattavissa Varastokirjastosta Kuopiosta. Kysy lähikirjastostasi kaukolainamahdollisuutta.
http://finna.fi
Martti Haavion runon Aapiskukko toinen säkeistö alkaa: "Ja joskus yöllä, luulen niin, se lentää lasten huoneisiin...". Runossa on yhteensä viisi säkeistöä. Ensimmäinen säkeistö alkaa: "Nyt, lapset, nähkää, kuulkaa tää". Runo on ilmestynyt Martti Haavion, Aili Konttisen ja Ohto Oksalan Iloisessa aapisessa (1937). Tästä aapisesta on julkaistu näköispainos vuonna 2004. Siinä Aapiskukko-runo on tikkukirjaimin ja tavutettuna sivulla 27. Runo on julkaistu myös kirjassa Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta (WSOY, 1993, s. 282).
Tämä runo on myös sävelletty. Olavi Ingmanin sävellys löytyy nuotista Ingman, Olavi: Iloisia lauluja lapsille (WSOY, 1946, s. 4). Lauri Parviaisen sävellys löytyy nuotista Pienten lauluja (WSOY, 1958, s. 17). Tästä nuotista on...
