Kirsi Kunnaksen ja työryhmän vuonna 1968 toimittama Aikamme aapinen (WSOY) sisältää Kunnaksen runon Kissa ja koira, joka alkaa riveillä "Kyllä kissa haistaa, missä päivä paistaa...". Runon toinen säkeistö kuuluu kuten kysymyksessäsi kirjoitit. Aikamme aapinen sisältyy Helmet-kirjastojen kokoelmiin ja on tilattavissa Pasilan kirjavarastosta omaan lähikirjastoon. Googlen kuvahaulla teoksesta löytyy myös kuvia.
http://lastenkirjainstituutti.fi/
”Uinu, poijut/poiut kaunokainen, tuuti, tuuti tuu!” alkaa ”Kasakan kehtolaulu”. Se perustuu venäläiseen kansanlauluun ”Spi mladenets moi prekrasnyi”. Nuotissa Sonninen, Ahti: ”Laulan ja soitan : koulun musiikkikirja oppikouluja varten” (Otava, 1962, 4. painos, s. 261) tämän suomenkielisen sanoituksen tekijäksi on merkitty R. R. Ryynänen. Kaikissa lähteissä sanoittajaa ei ole mainittu. Laulun sanat löytyvät myös seuraavista nuoteista: ”Perinnemaisemia lauluin” (Kalevi Heikkinen, 2006) ja ”Laulajan kirja” (toimittanut Aapeli Vuoristo, Otava).
”Karjalan kunnailla” -laulun karjalankielinen nimi on ”Karjalan kumbuzil” (tai joskus myös ”Karjalan kumbusil”). Laulu alkaa: ”Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah”. Alkuperäinen sanoitus on Valter Juvan...
Näppituntumalta ja kokemuksesta (15 vuotta) Helmet-kirjastoissa työskennelleenä voisin sanoa, että yhdestä kirjastosta saattaa "kadota" lähes joka päivä joitakin niteitä, niin uusia kuin vanhempiakin. Kun teos ei ole omalla hyllypaikallaan eikä sitä löydy muista ns. loogisista paikoista, se joudutaan merkitsemään kadonneeksi. Nide kuitenkin saattaa löytyä myöhemmin esimerkiksi inventoinnin yhteydessä. Kysyin Helmet-kirjaston järjestelmänvalvojaltamme arviota kadonneiden niteiden määrästä vuosittaisessa tietueiden poisto-operaatiossa. Hänen mukaansa poistotilastoja tehdään, mutta niistä ei selviä poiston syy tai teoksen ikä.
Runo on suomeksi Sinipunervia hämäriä (Violetta skymningar) ja se ilmestyi kokoelmassa Runoja (Dikter) vuonna 1916.
Runo on myös kirjassa Elämäni, kuolemani ja kohtaloni: kootut runot. Runo on käännetty englanniksi nimellä Violet twilights ja Violet dusks.
Tarkoitat ehkä Antti Heikkilää. Hän on kirjoittanut kaksikin ravintoa käsittelevää kirjaa:
"Elämän paras aika", Rasalas,2002,ISBN 952-5421-03-1. Kirja näyttää käsittelevän mm. elämäntaitoa, stressiä, ravintoa ja glykeemistä indeksiä.
"Hyvän olon keittokirja : opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon", Rasalas, 2003, ISBN 952-5421-07-4. Kirja sisältää alaotsikkonsa mukaisesti ohjeita ruokavalioksi ja ruokaohjeita.
Sukututkimusseuran sivuilta ei löytynyt varsinaista tutkimusta. Jos kyse on siitä, että haluat ottaa itsellesi Oksa -sukunimen, se on mahdollista, jos pystyt todistamaan, että sukunimi on ollut käytössäsi aiemmin tai se esiintyy suvussasi viiden sukupolven sisällä. Tai jos nimi on käytössä lähipiirilläsi (lapsesi, sisaruksesi, puolisosi, adoptiovanhempasi). Viraston tilastojen mukaan Suomessa elää nyt 1107 Oksa-nimistä henkilöä. Oksa-nimi on useimmiten otettu nimi, luontoaiheisena nimenä se oli usein suosittu 1800-luvun länsi-Suomessa. Joissakin tapauksessa nimi perustui talonnimeen. Tietoja Oksa-nimisistä henkilöistä on 1840-luvulta alkaen.
Sukunimen muutoksen hoitaa Digi- ja väestövirasto. Käytännön tietoa...
"Mie tahon miun mössykkäin!" julistaa Eemeli kirjan alkusivuilla. Vähän myöhemmin äiti toruu Eemeliä keiton hörppimisestä. "Eihän se muuten keitolta maistu, sanoi Eemeli. Tai oikeastaan hän sanoi näin: — Silleen se vasta makosalt maistuu. Mutta mitäpä murteesta, ei välitetä siitä nyt."
Vain tarinan alussa kääntäjä Aila Meriluoto siis vihjaa parilla lauseella, että Kissankulmalla puhutaan paikallisella murteella. Muuten käännös noudattaa jatkossa muutamaa murteellista ilmaisua lukuun ottamatta yleiskieltä.
Professori Aila Mielikäinen on artikkelissaan Murteiden käyttö ja asema suomenkielisessä kirjallisuudessa todennut Eemelin olevan kirjan alusta päätellen suomennoksessa karjalaispoika. Mie ja sie -pronominit katsotaan yleensä...
Kyseessä on Anton Tšehovin novelli Seireeni (Сирена, 1887).
Juhani Konkan suomennos novellista sisältyy kokoelmiin Valitut novellit 1 (1959) ja Hevosenkaltainen sukunimi ja muita novelleja (1985).
Novelli on suomennettu aiemmin nimellä Oikeudenistunnon jälkeen Keskisuomalainen-lehteen (25.9.1926), mutta tässä yhteydessä kääntäjästä tiedetään vain nimimerkki P. L.
https://finna.fi/Record/arto.017519720
https://www.unz.com/print/AmMercury-1947mar-00354/
https://www.tommisal.fi/tsehovteos.php?id=126
https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%A1%D0%B8%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B0_(%D…
Kotimaisen kielten keskuksen Vanhan suomen sanakirjasta löytyy sanalle Lasku myös astiamerkitys. Linkki sanakirjaan
Artikkelin mukaan sana Lasku viittaa sanaan Flasku, joka tarkoittaa leiliä tai pottua eli pulloa. Linkki sanakirjaan.
Väinö Linnalta on ilmestynyt esseitä näissä kokoelmissa: Oheisia: esseitä ja puheenvuoroja; Esseitä; Murroksia: esseitä, puheita ja kirjoituksia ja Kootut teokset 6: esseitä. Valitettavasti esseitä ei löytynyt e-kirjana tai verkossa julkaistuna.
Tekijänoikeudellinen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta. Se siis rajoittaa huomattavasti käytettäviä runoja.
Eino Leinon lisäksi sopivia runoja löytyisi varmaankin myös esimerkiksi Saima Harmajalta, Edt Södergranilta, Kaarlo Sarkialta, Katri Valalta, Uuno Kailaalta, Joel Lehtoselta, J. H. Erkolta ja tietenkin Aleksis Kiveltä.
Runoja voisi etsiä esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen klassikkokorpuksesta, jossa on aineistoa esimerkiksi Edit Södergranilta, Uuno Kailaalta, Kaarlo Kramsulta ja Juhani Siljolta.
http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/klassikot_coll_rdf.xml
Runoston sivuilta löytyy mukavasti mm. Runoston sivuilta.
http://runosto.net/
Aleksis Kiven, Kaarlo Kramsun ja Eino Leinon runoja löytyy Internitixin...
Kyseessä on varmaankin Irja Askolan runo, joka alkaa rivillä Vaikeimpia ovat perjantait. Runo sisältyy Irja Askolan ja Anja Porion yhteisteokseen Mikä nainen (1985, useita painoksia, Kirjapaja, s. 104 -105).
https://finna.fi/
Lause kuuluu Jalmari Finnen suomentamana näin: "Helmikuun 27. päivänä 1815 Notre-Dame de la Garden tähystäjä antoi merkin, että satamaan oli tulossa kolmimasto Pharaon paluumatkallaan Smyrnasta, Triestistä ja Napolista."
Kirja on luettavissa ilmaiseksi Project Gutenbergin sivuilla: https://www.gutenberg.org/ebooks/45448.
Kyseessä on varmaankin Saffi Crawfordin Syntymä, tähdet ja numerot : henkilökohtainen luonneanalyysi vuoden 366 päivälle (Karisto, 1999).Kirjaa on saatavilla monissa PIKI-alueen kirjastoissa, ja voit tehdä siitä varauksen omaan kirjastoosi. Seutuvaraus toisesta kunnasta on maksullinen (2 e).
Tiedustelimme asiaa Gummerukselta. Kustantajan mukaan kirjasarja ei herättänyt riittävästi kiinnostusta ostajissa, joten sitä ei ollut kannattavaa jatkaa.
Olisikohan kyseessä ehkä ruotsalaisen Niklas Rådströmin Varjojen enkeli (WSOY, 1997)?Tässä pari näytettä siitä, miten kirjassa kuvataan viittomakieltä ja sen käyttämistä:"Hän yhdisteli viittomia niin että loppujen lopuksi hänen käsissään syntyi kokonaisia uusia maailmoja ja mantereita. Yhdellä eleellä ja yhdellä kädenliikkeellä hän kykeni valamaan elämää aivan uusiin eläinlajeihin, panemaan pilvet tanssimaan ja omenat laulamaan." (s. 119)"Kaikki lapset puhuivat keskenään merkein ja elein. Heidän kätensä leikkivät ilmassa kuin hilpeät siivet kyyhkyslakassa. Joku istui ja luki, muut yrittivät keskeyttää toisensa uusilla mielijohteilla ja huudahduksilla, joku poika nauroi hurjasti ja äänettömästi vitsille, jonka hänen kaverinsa oli juuri...
Aikamme aapisessa (Kirsi Kunnas ja työryhmä, 1968) on Å-kirjaimen kohdalla runo Å eli Ångström. Runo on Kirsi Kunnaksen kirjoittama. https://finna.fi/Record/vaski.110870?sid=5188932434
