Mikäli kirja on fiktiivinen romaani, on sen luokka 84.2. Jos se on fiktiivinen lasten kuvakirja, luokka on 85.22. Jos kirja on historiallinen tietokirja, tulee se luokkaan 98.61.
Yleisten kirjastojen luokitusopas löytyy osoitteesta finto.fi/ykl/fi/
"Liisa Mäen" kirjoittama "vanhan hyvän ajan rakkauskertomus" Hän tuli junalla Urjalasta ilmestyi Apu-lehden numerossa 29/1966. Sisällysluettelo lisää nimeen roomalaisen ykkösen ikään kuin kyseessä olisi jatkokertomus, ja teksti päättyykin sanoihin "jatkuu tilaisuuden tullen".
Nimi "Hän tuli junalla Urjalasta" vilahtaa Suomen musiikintekijöiden verkkosivuston Seppo Rannikkoa käsittelevässä osuudessa, jossa hän muistelee kvartettinsa "surrelistisia herjoja" Yleisradion silloisen vahtimestarin Martti Innasen kanssa: "Sekoiltiin pokkana, humoristisesti. Night In Tunisia vääntyi 'Tunisian Tukkipojaksi'. Uusia keikkabiisien nimiä ja muita aihioita syntyi lukemattomia määriä, kuten muun muassa 'Hän Tuli Junalla Urjalasta' tai 'Käymme...
Peter Sandström, Olli Jalonen ja Leena Parkkinen voisivat olla sopivia kirjailijoita. Tommi Kinnusen sukuromaanit Neljäntienristeys ja Lopotti, Laura Lähteenmäen Korkea, ulkomaisista Alice Munro ja John Williams, erityisesti Stoner. Lisäksi löysin tällaisen listan suosituksia aiemmasta vastauksesta, niissä on metsä keskeisessä osassa:
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Robert Holdstock: Alkumetsä
Essi Kummu: Karhun kuolema
Peter Handke: Intohimoisesta sienestäjästä
Siri Kolu: Metsänpimeä
Katja Törmänen: Karhun morsian
Helena Waris: Uniin piirretty polku
Veikko Huovinen: Puukansan tarina
Eowyn Ivey: Lumilapsi
PIKI-kirjastoluettelosta löytyy kaksi pyykinpesukoneiden huoltoa ja hoitoa käsittelevää teosta:
Marjomaa, Tarja, Kotitalouskoneiden käyttö ja hoito, Työtehoseura 1996.
Juvonen, Hannu, Pesukoneet ja pyykinkäsittelylaitteet, VAPK-kustannus 1990.
Pääkaupuniseudun HelMet-kirjastoista löytyy yksi englanninkielinen pesukoneen korjausopas Dixon, Graham, The washing machine manual - DIY plumbing, maintenance, repair, 1992. Tämän voi kaukolainana tilata myös Vesilahdelle.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisistä ammattiryhmistä löytyy luettelo Valtioneuvoston sivuilta: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/yhteiskunnan-toiminnan-kannalta-kriittisten-alojen-henkilosto.
Listaan tähän sinulle mahdollisia vaihtoehtoja fantasiakirjoista. Lista on pitkähkö, kun en tiedä mitä olet lukenut jo ennemmin.
Cressida Cowell (Näin koulutat lohikäärmeesi -sarjan luoja): Noitakuningas herää, Pako Karminkarista, Torakidan kirous.
Christopher Paolinin Perillinen -kirjasarja (Eragon, Esikoinen, Brisingr ja Perillinen). Häneltä löytyy myös Kulkuri, noita ja lohikäärme -kirja, joka on itsenäinen osa, mutta sijoittuu samaan maailmaan.
R.A. Salvatoren kirjat, esim. Ikikesä-sarjassa on haltijoita, Keihäänkantajan taru -sarjassa taikaesineitä ja Murroskaudet-sarjassa kääpiöitä, haltijoita ja lohikäärmeitä.
Diana Wynne Jones: esim. Chrestomancin maailmat -sarja (noitia, magiaa, tietäjiä)
Anne McCaffrey: Pernin...
Kaarina Helakisan toimittama runovalikoima Pikku Pegasos saattaisi olla avuksi. Kirjaan on koottu "400 kauneinta lastenrunoa" ja sieltä löytyy myös 50-luvun lapsille runoilleiden runoilijoiden kuten Immi Hellenin. Martti Haavion, Arvid Lydeckenin, Lauri Pohjanpään, Sakari Topeliuksen ym. tunnetuimmat runot.
Sijaintitietoja voit etsiä Helmet -aineistotietokannasta
www.helmet.fi
Olisikohan kuvaamanne hiirenloukku mallia, jossa mekanismi perustuu lankoihin, jotka hiiren on jyrsittävä poikki ruokahoukuttimen luo päästäkseen? Lankojen katketessa ansa laukeaa.
Kaksi edellä kuvattuun mekaniikkaan perustuvaa hiirenloukkumallia on kuvattu Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogin sivulla osoitteessa: http://kulperi.blogspot.fi/2015/02/karmiva-kuukauden-esine.html Samalla sivulla on esitelty myös useampi muukin loukkumalli mukaan lukien tunnetuin ja käytetyin metallijouseen perustuva malli.
Useille blogissa kuvatuille hiirenloukkumalleille on myönnetty aikoinaan patenttejakin, jotka ovat kuitenkin jo useita vuosikymmeniä sitten vanhentuneet. Tarkempia tietoja loukkumalleista saa jutussa olevista linkeistä ja patenttien...
Valitettavasti ei voi ostaa, kirjastoon hankituista filmeistä on maksettu tekijänoikeusmaksut. Ssuoraan kaupasta ostetuilla tallenteilla ei voi korvata rikki menneitä, koska kirjasto ei voi lainata niitä. Ainoa keino korvata kirjastoon aineiston hinta.
(Näin toimimme ainakin Helsingissä.)
Tekijänoikeuslaki ei suojele ideoita, vaan ideoitten toteutuksia. Jotunin näytelmät ovat olleet tekstinsä osalta suojattuja vuoteen 2014, nykyään ne ovat tekijänoikeudellisesti vapaata aineistoa. Tästä riippumatta on näytelmätaiteessa aina ollut varsin laaja oikeus tehdä oma tulkinta. Tekijänoikeuden ollessa voimassa on silti itse tekstiin veto-oikeus eli oikeus kieltää sen esittäminen muutetussa muodossa. Jotunia tämä ei enää siis koske.
Myös teoksen nimi voi saada tekijänoikeuden suojaa, mutta se ei ole automaattista, koska monet nimet eivät ole riittävän omaperäisiä. Tässäkin asiassa Maria Jotunin teosten nimet ovat joka tapauksessa vapaasti hyödynnettävissä, mutta jonkin suojatun näytelmän nimen kohdalla voisi herätä kiistaa siitä,...
Vladimir Nabokov kirjoitti Lolita-romaaninsa englanniksi (1955). Teos tosin julkaistiin tuolloin Ranskassa.
Lolitan ensimmäinen italiankielinen käännös ilmestyi vuonna 1959. Italiankielistä Lolitaa ei valitettavasti ole Suomen kirjastoissa. Kansainvälisen kirjastotietokannan mukaan lähimmät kirjastot, jossa teos on, sijaitsevat Saksassa.
https://www.britannica.com/biography/Vladimir-Nabokov
https://www.britannica.com/topic/Lolita-novel
https://www.worldcat.org/
https://thenabokovian.org/Works/Bibliography_Of_VN
Netistä löytyy sivusto http://lyriikat.org/, jonka kautta löytää laulunsanoja yhdellä haulla eri sivustoilta. Kirjastot.fi:n Makupalat-linkkisivustolta löytyy Musiikin alta alaotsikko Laulut.Sanoitukset, johon on listattu monta lyriikkasivustoam https://www.makupalat.fi/fi/k/807%2B114734/hae?category=114696&sort=tit…
Ilmeisesti on kysymys tanskalaisen Adam Oehlenschlägerin (1779-1850) virrestä, joka on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ruotsinkielisessä virsikirjassa no 499. Virsi alkaa "Lär mig, du skog, att vissna glad en gång som höstens gula blad". Suomenkielisessä virsikirjassa sitä ei ole. Yksi suomennos löytyy Suomen Lähetysseuran julkaisemassa "Hengellisiä lauluja ja virsiä". Suomennos alkaa: "Kuin lehtes, metsä, syksyisin mä kerran kuolla tahtoisin". Suomentajaa ei mainita.
Valitettavasti en ole löytänyt lauluun nuotteja. Etsin useammasta kirjastotietokannasta, mutta tuloksetta.
Laulu tosin löytyy äänitteenä cd:ltä Merja Laaksonen: "Hetken juhla" ja sitä on saatavana pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista, ks. linkki http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=laaksonen+and+h%E4%E4laulu&Sub… .
Nuottia vaan ei tahdo löytyä mistään, ei edes kansallisdiskografia Violastakaan.
Näyttäisi, että sitä ei ole saatavana kirjastoista. Musiikkiliikkeistä kannattaisi vielä tiedustella.
Olen usein pohtinut samaa. Herman Melville totesi Moby Dick -teoksessaan: "Sillä kuten tunnettua, mietiskelyn ja veden välillä vallitsee ikuinen yhteys" (suom. Seppo Virtanen). Helsingin Sanomissa julkaistiin muutama vuosi sitten aihetta käsittelevä artikkeli: https://www.hs.fi/elama/art-2000002900709.html.
Teoksen tekijänoikeus on voimassa 70 tai 50 vuotta, https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/syntyminen/. Teosten, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueelta (EU:n jäsenmaat sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein), suoja-aika on voimassa tekijän koko eliniän sekä 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Yhteisteosten eli teosten, joita on ollut tekemässä usea ihminen, suoja-ajat lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
Eli teos, jonka tekijä on kuollut 1980-luvulla on edelleen tekijänoikeuden suojaama eikä sen sisältöä voi julkaista ilman lupaa.
Oikeudenhaltijan kuoltua oikeudet siirtyvät perintönä hänen perillisilleen. Tekijä voi myös normaalisti testamentata oikeutensa.
Lupaa voi tiedustella...
Ihmiskäsitystä käsittelevää aineistoa löytyy kirjastoissa käytettävissä olevista tietokannoista asiasanalla 'ihmiskuva'. Holistisesta ihmiskäsityksestä kerrotaan esim. teoksessa Rauhala, Lauri: Ihmiskäsitys ihmistyössä, sekä artikkeleissa Pihlanto, Pekka: Tutkimustyö holistisen ihmiskäsityksen valossa (Tiedepolitiikka 1994; 4) ja Rauhala, Lauri: Holistinen ihmiskäsitys (Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1988; 3).
Muista ihmiskäsityksistä löytyy tietoa mm. teoksista Hirsjärvi, Sirkka: Ihmiskäsitys kasvatusajattelussa ja Airaksinen, Timo: Minuuden rakentajat. Myös useissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan oppikirjoissa on ihmiskäsitystä käsitelty lyhyesti, esim. kirjassa Johdatus sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Ylimielisyys lienee niitä yleisinhimillisiä piirteitä, joihin meillä kaikilla on jonkinlainen taipumus, mutta joka valtaa jotkut meistä perin nopeasti ja helposti. Todennäköisesti ylimielisyyden esiintyminen muita ihmisiä häiritsevässä määrin on melkein aina kasvatuksen tulosta. Jos koti- tai koulukasvatukseen sisältyy elementtejä, joissa jotkut ihmiset määritellään toista arvokkaammiksi tai vähemmän arvokkaammiksi, voi ihmisen persoona vääristyä kuvittelemaan, että näin todella on. Jos oma itsetunto on syystä tai toisesta heikko, lienee tavallista omien pelkojen kompensointi muihin kohdistetulla ylimielisyydellä.
Itse uskon siihen, että ylimielisyydestä voi muitten ihmisten esimerkin ja tuen voimalla kasvaa pois eli oppia ymmärtämään,...
Aiheesta on kirjoittanut professori Juhani U.E. Lehtonen Vapaussoturi-lehdessä 1996. Hänen artikkelinsa mukaan valkoinen väri juontaa jo Ranskan vallankumouksesta, jolloin valkoinen hahmottui punaisen ideologiseksi vastaväriksi, olihan kyseessä Bourbonien hallitsijasuvun vaakunaliljan väri. Venäjällä kumouksen tekemiseen ja vastustamiseen liittyvä värisymboliikka tunnettiin, ja ajatus valkoisesta punaisen vastavoimana levisikin Suomeen Venäjältä.
Jo suurlakon ajalta tuttu punainen tuli Suomessa käyttöön varhemmin, vastavoiman nimen ollessa ensin hakusessa, mutta Suomessa olleet venäläisjoukot ottivat käyttöön kotimaastaan tutun valkokaartien käsitteen, ja nimitys levisi nopeasti molempien osapuolien käyttöön.
Suomalaista värisymboliikkaa...
