Maija Asunta-Johnston kirjoittaa teoksissaan elämästä Unkarin maaseudulla. Hänen Unkariin sijoittuvat teoksensa ovat julkaisujärjestyksessä Punapukuisen naisen talo (2000), Onnellisen naisen vuosi (2002), Naiset eivät syö retiisejä (2004), Punainen jääkaappi (2006) ja Verkkorakkautta vartuneille (2008). Maija Asunta on julkaissut myös nuortenkirjallisuutta.
Teosten saatavuuden kirjastoalueesi toimipisteistä voit tarkistaa vaikka täältä. https://keski.finna.fi/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175921229969
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
Tietoa 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan muuttaneista suomalaissiirtolaisista löytyy mm. seuraavista kirjoista:
Sariola, Sakari: Amerikan kultalaan: amerikansuomalaisten siirtolaisten sosiaalihistoriaa (Tammi, v. 1982)
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1496326
Kero, Reino: Suureen länteen: siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan (Siirtolaisuusinstituutti, v. 1996)
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1337080
Kero, Reino: Suomalaisina Pohjois-Amerikassa: siirtolaiselämää Yhdysvalloissa ja Kanadassa (Siirtolaisuusinstituutti, v. 1997)
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1337096
Pitkänen, Silja: Amerikansuomalaisten tarina (Tammi, v. 2014)
https://haku.helmet.fi...
Yrityshistoriikkeja ei liene kerätty minkään tietyn kirjaston kokoelmiin, mutta tieto niistä löytyy ehkä kätevimmin hakupalvelusta http://www.helmet.fi/ ja jos hakusanoiksi laittaa nämä kaksi: yritykset historiikit saa seuraavanlaisen tuloksen http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Syritykset%20historiikit__Or…
Tuloksesta näkee missä kukin kirja olisi paikalla ja soittamalla ko. kirjastoon sen voi noutaa maksutta. Kustakin kirjasta voi myös tehdä netissä maksuttoman varauksen. Varatut kirjat voi sitten noutaa haluamastaan pääkaupunkiseudun kirjastosta.
Useilla nettisivuilla sitaatti mainitaan Pablo Picasson kirjoittamaksi. Lähteitä ei kuitenkaan mainita, eikä käännöksestäkään valitettavasti löytynyt tietoa.
Nimellä "string cheese" tarkoitetaan Wikipedian englanninkielisen artikkelin mukaan juustoa, joka on erikoisella valmistustekniikalla saatu nauhamaiseksi. Esimerkiksi Slovakiassa tällaisen juuston nimi on korbáčik. Suomen markkinoilla en itse ainakaan ole tällaista nähnyt, mutta ehkä jollain erikoistuneella juustokaupalla tätäkin on. Prismoista ja Citymarketeista on turha etsiä.
Heikki Poroila
Kyseessä voisi olla Louis Sacharin klassikko Paahde. Siinä leirin pojat joutuvat kaivamaan päivästä toiseen suuria kuoppia kuumassa leirissä. Päähenkilön nimi on Stanley Yelnats, joka joutuu leirille syyttömänä, koska hänen luullaan varastaneen lenkkitossut. Kirjassa käsitellään myös Yelnatsin suvun historiaa. Leiriä tosin eivät ympäröi skorpionit, vaan keltatäpläliskot, jotka ovat myös hengenvaarallisia.
Asiaa on tutkittu, ja oravien ruokajemmoilla on paljon vaikutusta metsän uudistumiseen. Erityisesti tämä koskee harmaaoravaa (Sciurus carolinensis), joka esiintyy etelämpänä Euroopassa.
Lisätietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Orava
Interactive Centre for Scientific Research about Squirrels (ICSRS): https://i-csrs.com/squirrels-and-forest-regeneration
Tarja-nimen lähtökohtana kreikan Daria, mikä on Darius ”mahtava” -nimen sisarnimi. Darja-nimi (Darja) on hyvin suosittu nimi Venäjällä, Länsi-Euroopassa nimeä ei juuri käytetä.
Liistematto-sanaa ei tunne Nykysuomen sanakirja eikä Etymologinen sanakirja.
Liistekatto (pärekatto, tuohikatto) tehdään kapeista puukaistaleista, jotka on tehty kiskomalla puusta
Liistet ovat siis puusta kiskottuja kapeita puuliuskoja. Reen irtopohjan yhteydessä on myös puhuttu liisteistä.
Monikkomuotoista sanaa tarjat on käytetty tarkoittamaan ”työreen irtopohjaa”.
Unescon englanninkielisellä sivulla http://whc.unesco.org on paljon tietoa maailmanperintökohteista. Aakkosellinen listaus niistä maittain on osoitteessa http://whc.unesco.org/en/list. Listalla näyttäisi olevan sekä luonto- että kulttuurikohteita. Unescon maailmanperintökohteista löytyy internetistä varsin kattavan näköinen listaus myös suomeksi, Wikipediasta (lista löytyy esim. google-haulla kirjoittamalla Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Amerikassa). Aiheesta on myös kirjallisuutta. Helmet-tietokannasta (www.helmet.fi) löytyy mm. englanninkielinen The world’s heritage: the bestselling guide to the most extraordinary places, HarperCollins 2012 ja suomenkielinen Maailmanperintöä bongareille, Suomen Unesco-toimikunta 2012. Teos...
Kaivattu kirja saattaisi olla norjalaisen Erlend Loen Supernaiivi.
"Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi ajatellut palloja. Olen iloinen, että se ajatus juolahti nyt mieleeni. Juuri sellaisia asioita minun pitäisikin ajatella. Niin sitä pitää. Nyt minun vain täytyy löytää pallo. Miten pallo valitaan?"
"Maailma on täynnä palloja. Niitä käytetään jatkuvasti. Leikeissä ja peleissä ja varmaan muissakin jutuissa. On vain löydettävä se oikea."
Jørn Rielin trilogian nimi on ”Kertomuksia isien talosta”. Kirjassa kerrotaan Agojaraq pojan kasvutarinaa. Lapsen nuori eskimoäiti on aikoinaan lähtenyt tiehensä. Poika varttui omalaatuisten miesomaistensa huostassa hyvin etenkin sen jälkeen kun äitiä korvaamaan löydettiin eskimoperinteen mukaisesti omaehtoista kuolemaa harkitseva vanha nainen Aviaja, joka suostuteltiin pojan hoitajaksi: ”Hupaisa juttu koristaa kasvot”.
Sarjaan kuuluvat myös: ”Meidän herramme ketunloukku” ja ”Ensitapauksen juhla”.
Meiltä on aiemminkin kysytty samaa asiaa. Kannattaa käydä tutustumassa vastauksiin. Toisessa vastauksessa kirjojen puhdistamiseen suositellaan ruokasoodaa ja toisessa HEPA-suodattimella varustettua imuria.
https://www.kirjastot.fi/kysy/miten-voisi-kirjat-kasitella-jotta?langua…
https://www.kirjastot.fi/kysy/hankkimassani-kirjassa-on-pistava-tunkkai…
Aihetta on käsitelty myös Seura-lehdessä:
https://seura.fi/terveys/mita-tehda-irtaimistolle-homeongelman-jalkeen-…
Tässä vielä hyvä artikkeli Hämeen Sanomista:
https://www.hameensanomat.fi/kaupunkiuutiset/onko-koko-hometalon-irtaim…
Kokemuksia homeesta ja kirjoista Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi -sivustolla:
http://www.kysy.fi/kysymys/kosteudesta-ja-homeesta-karsineet-kirjat...
Ensiksi mieleen tulee Suomen merimuseo Kotkassa. Esittelytekstinsä mukaan: "Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta." Sinällään 1970-1980 -luvuilta peräisin oleva aineisto ei ole kovin vanhaa, mutta sillä voisi museon näkökulmasta ehkä olla alan kulttuurihistoriallista arvoa.
https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/merimuseon-historiaa
Yhteystiedot Suomen merimuseoon löytyvät täältä https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/yhteystiedot
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tallentaa monenlaista suomalaiseen arkielämään liittyvää aineistoa, kuten elämäkertoja ja muistitietoja.
https://www.finlit.fi/fi/arkisto/perinteen-ja-nykykulttuurin-...
Tietoa nimestä Vinter löytyy Tuomas Salsteen Sukunimi-infosta, https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/vinter.html. Vinter-nimisten lukumäärä on laskenut vuodesta 1970, mutta sivuston mukaan se ei ole silti poikkeuksellisen harvinainen. En löytänyt tutkittua tietoa muutoksen syystä.Myöskään muita merkityksiä nimelle ei löytynyt. Palvelussamme on vastattu aiemmin kysymykseen nimestä Winter, https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-on-peraisin-suomessa-kaytossa?
Laulua on kysytty aikaisemminkin palvelussamme, ja se on Ilja Shatrovin säveltämä ja Reino Helismaan (Rainer Kiskon salanimellä) sanoittama ja sovittama laulu Kun kesä on mennyt. Laulettuna sen ovat esittäneet ainakin Metro-tytöt, Viljo Vesterinen ja Veikko Ahvenainen taas haitariversioina. Tässä linkki aiempaan kysymykseen: https://www.kirjastot.fi/kysy/laulun-sanoja-tavaillaan-mutta-loput?language_content_entity=fi Kappale näyttäisi löytyvän muutamasta nuottijulkaisusta ja äänilevyiltä Suomen kirjastoissa (mukaan lukien Kansalliskirjasto): https://finna.fi/Search/Results?lookfor=%22kun+kes%C3%A4+on+mennyt%22&type=AllFields&limit=20&sort=relevance Valitettavasti näyttää siltä, että kirjastojen nuottijulkaisuissa ei ole...
Kyseistä runonkatkelmaa on kysytty palvelustamme aikaisemminkin. Kyseessä on loppuosa Viljo Kajavan runosta Satakielelle. Runo julkaistiin ensimmäisen kerran Viljo Kajavan runokokoelmassa Luomiskuut vuodelta 1939. Se sisältyy myös Kajavan koottujen runojen kokoelmaan Tuuli, valo, meri (1984) sekä teokseen Viljo Kajavan kauneimmat runot (2009).
Kyseinen katkelma alkaa näin:
Väsynyt jo olen, lähden, tiedän sen...
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=798fd862-9b…
Viljo Kajavan kauneimmat runot (Otava, 2009)
Tarkkaa ja kattavaa listausta Konsta Hietasen tekemistä jälkiäänityksistä eli dubbauksista ei valitettavasti löydy verkosta. Hänen elokuvatuotantoaan pystyy tarkastelemaan esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet-palvelussa. Elonet-palvelusta pystyy etsimään tietoa Suomen kansallisfilmografiasta, johon sisällytetään kaikki kotimaiset pitkät elokuvat. Näet Hietasen tekijätiedot Elonet-palvelussa täältä.
Konsta Hietasen radio- ja televisioesiintymisistä voi etsiä tietoa esimerkiksi Radio- ja tv-arkiston Ritva-tietokannasta, johon tallennetaan keskeisten radio- ja tv-kanavien ohjelmia ja niiden tekijätietoja. Konsta Hietasen tekijätiedot Ritva-tietokannassa näet täältä.
Näiden lisäksi voit etsiä tietoa Hietasen...
Kysymyksessä voisi olla Satusetä kertoo lapsuudestaan -tarina joka on Zacharias Topeliuksen käsialaa. Kertomus löytyy Inkeri Laurisen ja Antero Valtasaaren toimittamasta Kolmas lukukirjani -teoksesta (WSOY). Lukukirjan kuvitus on Pirkko Varjon käsialaa.
Tarinassa tarinan kertojalla on Moppe-niminen kelkka, ja naapurin pojalla on Virkku-niminen kelkka. Pojilla tulee riitaa siitä, kumman kelkka on nopeampi, joten he päättävät panna toimeen ratkaisevan kelkkakisan. Kelkat törmäävät, ja Joosua ajautuu kuiluun. Tuupertuneelta Joosualta "oli taittunut oikea käsivarsi ja oikea jalka niukahtanut".
Kolmas lukukirjani -kirjasta on otettu ainakin 7 painosta vuosina 1953-1965.
Lähde: Laurinen, I., Valtasaari, A. & Varjo, P. (1962). Kolmas...
Hei
Valitettavasti en onnistunut löytämään Ebbasta muuta tietoa, kuin maininnan äitinä ja vaimona: https://akatemiasampo.fi/fi/relatives/page/p13614_2/table
Ehkäpä hänen pääasiallinen "ammattinsa" on ollutkin "vain" äiti ja vaimo, kuten varmaankin valtaosan tuon ajan naisilla. Näin ollen hänestä ei liiemmin ole enää tietoa saatavissakaan.
Väitöskirjan suomennos Suomalaisten maagisista parannuskeinoista (suomentaneet Irma ja Tuomas Sorvali]) sisältyy teokseen:Lönnrotin aika. Toimittanut Pekka Laaksonen. SKS, 1984Kirjan voi varata ja tilata mihin tahansa Helmet-kirjastoon
