Suomen Endokrinologiayhdistyksen sivuilla kerrotaan, että kilpirauhasen toiminnan tutkiminen perustui 1950-luvun alussa vielä perusaineenvaihdunnan (PAV) mittaamiseen sekä seerumin kolesterolin määritykseen. Myös Arno Forsiuksen kirjoittamassa artikkelissa käsitellään tätä aihetta.
Lääketieteen ja sairauksien hoidon historiasta on kirjoitettu useita teoksia. Löydät niitä hakemalla verkkokirjastosta esimerkiksi aihehaulla lääketiede ja historia.
Kotimaisten kielten keskus eli Kotus tarjosi tähän asiaan seuraavanlaista vastausta:
"[...] peräinen-loppuisten yhdyssanojen loppuosa peräinen (jota ei yleiskielessä enää itsenäisenä sanana tavata, Nykysuomen sanakirjassa sana on vielä) on ollut merkitykseltään hyvin konkreettisesti perässä tai jäljessä oloa tarkoittava, tämän pohjalta muodostetut yhdyssanat ovat jo monimerkityksisempiä. Esimerkiksi saviperäinen tarkoittaa savista tai savipitoista maata, kreikkalaisperäinen Kreikkaan tai kreikan kieleen palautuvaa asiaa tai sanaa jne.
Seikkaperäinen-sana merkitsee nykyisin yksityiskohtaista, perusteellista tai perinpohjaista:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/seikkaper%C3%A4inen?searchMode=all
Vasta 1800-luvulla karjalasta...
Linnunlauluäänitteitä löytää HelMetistä esim. yhdistämällä sanahaussa hakusanat ’linnut’ ja ’äänet’
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=linnut+%E4%E4net&m=&l=&Da=&Db=… . Haulla tulee melkoinen määrä äänitteitä ja esim. kirjoja, joissa on liitteenä cd-levy. Kaikkia äänitteitä ei ole tarkoitettu lajien tunnistamiseen, mutta tässä muutama esimerkki siihen tarkoitukseen sopivista:
Jännes: Linnunlaulun Suomi, kirja + cd-levy liitteenä (Otava, v. 2005)
Koskimies: Kotimaan linnut, kirja + cd-levy liitteenä (WSOY, v. 1996)
Suomen ja Euroopan lintuopas, kirja ja cd-levy erikseen (Valitut Palat, v. 2003)
Luonto soi –sarjan cd-levyt, osat 1-9 (äänittäjä Lauri Hallikainen).
Internetistä löytyy myös sivusto, josta löytyy...
Kyseessä on varmaankin Erkki Rekimiehen Tapporahat: tarina suden ajosta, Poikien Seikkailukirjaston osa 21. Alkuperäinen ilmestymisvuosi 1959 (Otava ); 2. korjattu painos ilmestynyt 1973 (Nuorten Toivekirjasto).
Tässä joitakin ehdotuksia. Listalla on melko erityyppisiä kirjoja, joten kannattaa hakea niistä tarkempia kuvauksia esim. Kirjasammosta (https://www.kirjasampo.fi/fi).
Bauer, Belinda: Hautanummi
Cameron, Peter: Andorra
Conrad, Joseph: Varjolinja
Guillou, Jan: Pahuus
Han, Kang: Vegetaristi
Jackson, Shirley: Linna on aina ollut kotimme
Kanehara, Hitomi: Käärmeitä & lävistyksiä
Krabbé, Tim: Jäljettömiin
Kuisma, Hanna-Riikka: Kerrostalo
Lasdun, James: Sarvipää
Meyrink, Gustav: Golem
Moshfegh, Ottessa: Vuosi horroksessa
Murata, Sayaka: Maan asukit
Rauma, Ida: Hävitys
Shriver, Lionel: Poikani Kevin
Strandberg, Mats: Risteily
Summers, Courtney: Sadie
Sund, Erik Axl: Varistyttö + muu tuotanto
Wähä, Nina: Perintö
Nimenomaan Mikkelin Kurki-sukuun liittyvää tietoa ei löytynyt, mutta Kurki-suvun historiasta löytyy kirjoitus ainakin Historiallisen arkiston numerosta 1 (1866) sekä Suomen sukututkimusseuran vuosikirjasta 44. Viimeksi mainitussa on Tapio Vähäkankaan kirjoitus "Jeppe Kurjen esivanhemmat ja jälkeläiset" ja lopussa runsas kirjallisuus- ja lähdeluettelo aiheesta. Näistä ehkä pääsisi alkuun, elleivät ne ole jo ennestään tuttuja. Mainitut kirjat löytyvät varmasti ainakin kaikista maakuntakirjastoista.
Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjassa (2005) Essin kerrotaan olevan lyhennys Ester -nimestä. Suomalaiseen almanakkaan Essi on otettu 1964. Esteristä kirjassa on oma artikkeli. Pentti Lempiäisen kirjassa Nimipäiväsanat (1994) nimistä Esteri, Essi, Ester on pitempi artikkeli. Niin ikään Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa (2001) on lisätietoa Esteri -nimestä. Kirjassa on myös Esterin esiintymisestä suomalaisissa , vanhoissa almanakoissa. Ortodoksisessa kalenterissa linkissä http://www.ortodoksi.net/tietopankki/nimet/ortodoksinen_kalenteri.htm on nimistä Essi, Ester, Esteri.
Ruotsissa näyttäisi olevan niin, että kirkko vastaa kaikesta hautaamisesta uskontokunnasta riippumatta, paitsi Tukholmassa ja Tranåsissa, joissa hautaamisesta vastaa kunta.
Alla linkki hautaustoiminnasta Ruotsissa
https://www.informationsverige.se/Svenska/Samhalle/Samhallsorientering/…
Jos tiedossa ei ole henkilön asuinpaikka, voi sitä etsiä linkistä
https://www.hitta.se
Jos täältä ei löydy tieto, seuraavaksi kannattaa ottaa yhteyttä Ruotsin väestörekisterikeskukseen tai veroviranomaisiin.
Kysyin tähän haastavaan tiedonhakuun neuvoja Turun yliopiston kirjastosta, ja sain heiltä perusteellisen vastauksen, joka alempana hieman referoituna. Näiden vinkkien lisäksi suosittelisin tutustumaan Melinda-tietokantaan, joka sisältää tiedot kaikkien Suomen tieteellisten kirjastojen ja useiden yleisten kirjastojen sekä erikoiskirjastojen aineistoista. Melindasta löytyy sekä kotimaista että ulkomaista aineistoa eri tieteenaloilta. Tutkimalla yksittäisiä viitetietoja saatat löytää kokeilunarvoisia asiasanoja, joilla pääset eteenpäin tiedonhaussa.
Ohjeet tiedonhakuun Melindassa:
https://melinda.kansalliskirjasto.fi/F/SH5P18LVDYJ1A4ND9KUCR734QTN6ULCBQE6G9F5QDT7SS2EMKM-00959?func=file&file_name=ohje.htm
Muutama Melinda-viite...
Kaiketikin 50-luvulla: "'Mehän emme täällä Karkkilassa pääse pakoon alati laajentuvaa pääkaupunkia', hahmotti kauppalansihteeri Veikko Vainikainen syksyllä 1954 uuden Porintien avaamia näkymiä. Ensimmäinen työläisvuoro ajoi jo silloin Karkkilan linja-autoasemalta Helsinkiin, -- ". (Seppo Aalto & Kimmo Rentola, Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven entisen Pahajärven ihmisten historia)
Suomessa merimiehillä on todella ollut oma erillinen merimiesten vuosilomalaki, ei vuosilomalaki.
Merimiesten lomalakia on vuosien aikana uudistettu monta kertaa. Vuonna 1974 eduskunta käsitteli hallituksen esitystä merimiesten vuosilomalaiksi (205/1974).
Tässä yhteydessä hallitus perusteli erityisen tarkasti, miksi merimiehet tarvitsevat oman vuosilomalain.
”Hallituksen esitystä laadittaessa on ensiksi jouduttu ottamaan kantaa siihen, tulisiko suomalaisilla aluksilla työskentelevien henkilöiden vuosilomista edelleen säätää erillislaissa vai voitaisiinko tarpeelliset erityismääräykset ottaa yleiseen vuosilomalakiin. Lainsäädännön tasapuolisen kehittämisen tarve tukee viimeksi mainittua vaihtoehtoa, joka myös Ruotsin lainsäädännössä...
Ainakin paria Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä kannattaisi ehkä vilkaista:
Teemu Virtanen: Lihan luonnollinen mureuttaminen (2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122075/Virtanen_Teemu.pdf?sequence=1
Sanni Kuivanen: Rakenteeseen vaikuttavat tekijät porsaan ulkofileen luontaisessa mureuttamisessa (2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/113068/Opinnaytetyo_Sanni_Kuivanen.pdf;jsessionid=A2E77F2E9768577992451347785C89E7?sequence=1
Kyseessä on valkopäämerikotka (eng. ”bald eagle”, lat. ”Haliaeetus leucocephalus”), ja kuva on Yhdysvaltojen vaakuna. Vaakunasta löytyy lisätietoa Wikipediasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_vaakuna.
Jos syvällisempi perehtyminen Yhdysvaltojen vaakunan historiaan kiinnostaa, aiheesta löytyy englanniksi virallinen laaja selostus osoitteesta http://www.state.gov/documents/organization/27807.pdf. Englanninkielisen Wikipedian puolelta löytyvät artikkelit vaakunasta osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Great_Seal_of_the_United_States ja itse Yhdysvaltojen passista osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/United_States_passport.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana turku tarkoittaa tosiaankin toria tai markkinapaikkaa. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla puolestaan kerrotaan, että sana tulee muinaisvenäjän sanasta tŭrgŭ, joka sai suomen kielessä muodon turku. Edelleen kerrotaan, että "jo keskiajalla sana alkoi vähitellen tarkoittaa Suomen kenties merkittävintä kauppapaikkaa ja kehittyi paikannimeksi Turku." Mielestäni näistä tiedoista voi päätellä, että sanaa on alun perin käytetty kuvaamaan yleisesti kauppapaikkaa tai toria ennen kuin se vakiintui tarkoittamaan nimen omaan Turun kaupunkia.Turku Kielitoimiston sanakirjassa: turku - Kielitoimiston sanakirjaSanojen tori ja Turku alkuperästä: Tori ja Turku - Kotus
Laura Latvalan Pikku-Marjan eläinkirjasta runoa ei valitettavasti löytynyt. Kahdessa eri kirjoittajan runossa esiintyy Tauno ja toisen tekijän runossa varsa nimeltä Lento. Hilja Haahden runossa Niityllä kokoelmasta Tauno ja Tellervo kerrotaan niityllä laukkaavasta varsasta ja Taunosta. Martti Korpilahden runossa Pienen varsan laulu on varsa nimeltä Lento. Nämä runot löytyvät Tuula Korolaisen ja Riina Tuluston kokoamasta Pieni aarreaita 3;Runoaitta. Kyseistä runoa en valitettavasti löytänyt. Runon alkuperää voisi kysyä esim. Suomalaisen kirjallisuuden seuralta tai tuntisiko joku palstamme lukijoista runon.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1077689__Spieni%20runoaitt…
http://www.finlit.fi/
Hissien ohjausjärjestelmät olivat alkuun nykyistä monimutkaisempia, minkä vuoksi hissinkuljettajat olivat tarpeen. Vähitellen hissialalla tapahtunut huomattava tekninen kehitys muutti tilannetta, ja vuonna 1960 ilmestyneessä Kone-yhtiön historiikissa todetaankin: "Hissinkuljettajia käytetään nykyään tuskin muualla kuin tavarataloissa, joissa tarvitaan yleisön opastajia."
Lähde:
Kirsti Herlin, Kone Osakeyhtiö 1910–1960
Kyseessä on epäilemättä italialaisen Giovanni Guareschin "Isä Camillo"-kirjasarja.
Don Camillo ei ollut munkki, vaan roomalaiskatolinen kirkkoherra.
Kirjasarja sopii myös lapsille.
