Juuri lukemaan oppineille löytyy paljon mukavaa luettavaa helppolukuisten kirjojen hyllystä!
Kirjatiikeri-nimisessä sarjassa on suuraakkosin kirjoitettuja ja tavutettuja tarinoita. Pikku lukuavain -sarjan kirjoissa on tavutettu lyhyt teksti ja Lukuavain-sarja sopii jo sujuvasti lukevalle.
Lukupalat on helppolukuinen sarja, jossa julkaistaan kotimaisten tunnettujen kirjailijoiden ja kuvittajien kirjasarjoja, esimerkiksi Tuutikki Tolosen Auttamistoimisto Luna, Magdalena Hain Painajaispuoti, Miina Supisen Kokkiklubi ja Roope Lipastin Lätkä-Lauri. Myös Kirjakärpänen-sarjassa julkaistaan kotimaisten kirjailijoiden tarinoita.
Helsingissä on periaatteessa 39 kirjastoa. Lukuun sisältyvät erikoisemmat kirjastoauto, Kaupunkiverstas ja Myllypuron mediakirjasto sekä pienet lastenkirjastot. Töölön kirjasto on tosin tällä hetkellä suljettuna. Sen lisäksi Helsingin kaupunginkirjastoon kuuluu 10 laitoskirjastoa sekä kotikirjasto, joka kuljettaa kirjoja asiakkaiden kotiin. Viimeksi mainitut eivät tosin liene oleellisia ilmoitusten levittämisen kannalta, ja ehkä kirjastoautonkin voi jättää pois laskuista. Siten ilmoitusten levittämiseen käyttökelpoisia kirjastoja lienee 37.
Kaikkien kirjastojen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.helmet.fi oikealla puolella olevasta valintalaatikosta. Ilmoituksia saa myös jakoon Pasilan kirjaston alakerrassa toimivan lähettämön...
Monet yhdysvaltalaiset henkilöt ovat oikealta nimeltään tosiaan William-nimisiä, esimerkiksi Bill Clinton, Bill Cosby tai Bill Gates. Heilläkin etunimen käyttö on kyllä niin vakiintunut, että harva tulee ajatelleeksi, että se juontuu Williamista. Yhdysvalloista löytyy ainakin valokuvaaja nimellä Bill Owens, josta ei ikävä kyllä löytynyt tietoa, onko Bill lyhennelmä Williamista. Bill on kyllä virallinen etunimi esimerkiksi Saksassa tai Ruotsissa. Esimerkkeinä tästä on ruotsalainen näyttelijä Bill Skarsgård tai saksalainen laulaja Bill Kaulitz.
Laulun nimi on Vanhan jermun purnaus. Sävellys on Lauri Jauhiaisen, sanat siihen on kirjoittanut Toivo Kärki. Tapio Rautavaaran alkuperäinen levytys on vuodelta 1966.
Nykyisen Leipäläntie 2:n paikalla sijaitsi Maarian pitäjän Raunistulan torppa n:o 68 Kastu, jossa asui ja vaikutti kauppias Yrjö Valtter/Valter Vallin/Wallin. Turun osoitekirjan 1947 - 1948 mukaan hänen liikkeensä oli siirtomaatavaraliike. Vallin oli naimisissa Aleksandra Matilda Aron kanssa. Vallinin isä lienee ollut Simon Vallin (k. 1926) ja tämän isä Simon Vallin (k. 1875?). Muuta tietoa kaupasta ei löytynyt. Asian tutkimista vaikeuttaa, että alueeseen viitataan monella eri nimellä, esimerkiksi Raunistula, Kastu, Maaria ja jopa Laihasmäki.
Nämä kaksi löytämääni linkkiä osoittaisivat vahvasti, että ensisijainen taudinlevittäjä olisi verta imevä hietakärpänen.
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Parasiitti-infektiot#Vis…
http://www.petvetkamu.com/kirjoituksia_files/Leishman.htm
Olisiko mahdollista, että katsomasi ohjelma olisi Prisma 26.11. Jakso kertoi hengenvaarallisesta heisimadosta, joka lähestyy Suomea.
Löysin myös Helsingin Sanomien arkistosta artikkelin kyseisestä heisimadosta. Artikkeli on suora kopio Hesarin arkistosta.
Ihmiselle vaarallinen myyräekinokokki tulossa Suomeen
Aamulehti, 01 joulu 2008, s.5:- Eviran yksikönjohtaja Antti Oksanen Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksiköstä arvioi, että ihmiselle vaarallinen myyräekinokokki saattaa tulla Suomeen jo...
Morsiuskruunun käyttö on vanha pohjoismainen tapa, josta on tietoja jo 1500-luvulta alkaen. Kruunun käyttö viittasi Neitsyt Mariaan, taivaan kuningattareen, joka esitettiin usein vanhoissa patsaissa kruunupäisenä. Kruunu korosti morsiamen siveyttä, ja sen perusteettomasta käytöstä seurasi jopa rangaistus: jos pari sai lapsen kovin pian häiden jälkeen, he joutuivat maksamaan sakkoa. Morsiuskruunut olivat kirkon omaisuutta ja morsian sai sen lainaksi seurakunnalta.
Kruunun käytöstä luopuivat ensimmäisinä säätyläismorsiamet 1700-luvulla. Talonpoikaismorsiamilla tapa säilyi kauemmin, mutta kruunut vaihtuivat kalliista arvometalliesineistä halvemmiksi "helykruunuiksi". Länsi-Suomessa perinne säilyi pisimpään, ja siellä kruunuhäitä vietettiin...
Tiettyä ihmismaksimia on vaikea antaa. 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö Fingon sivuilla toimittaja Elina Venesmäki kirjoittaa väestön kasvusta ja maapallon kestokyvystä. Hänen kokoamansa tiedon mukaan kulutus on väestönkasvua suurempi ongelma. Myös ihmisten kasvava elinikä vaikuttaa asiaan, samoin kuin se, kuinka kulutettavat asia tuotetaan. Elintason kohotessa myös kuluttamisen tapa muuttuu.
https://www.fingo.fi/ajankohtaista/uutiset/vaesto-kasvaa-miten-kestaa-maailm
Tieoa ylikulutuksesta myös esim. WWF:n sivuilta:
https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/
Sarja on Patricia Wreden Lumotun metsän kronikat-sarjaa.
1) Lohikäärmeen prinsessa 2001
2) Lohikäärmeen etsintä 2001
3) Lohikäärmeen retkikunta 2002
4) Lohikäärmeen kummilapsi 2002
sisältää nämä 4 kirjaa ja ne on luokiteltu Fantasia-kirjallisuudeksi, meillä Rikhardinkadun kirjastossa ne löytyvät Satufantasia-hyllystä.
Talouselämä-lehden vanhat vuosikerrat ovat luettavissa Pasilan kirjastossa.
https://www.helmet.fi/fi-FI
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto
Sinun kannattaisi varmaan tiedustella Suomen Ranskan instituutista tätä asiaa, http://www.institut-finlandais.asso.fr/index.html . Heidän sivuiltaan löytyy lista kirjastoista ja kirjakaupoista, joissa on suomalaista kirjallisuutta, Librairie et bibliothèques, http://www.institut-finlandais.asso.fr/index.html?menuid=154&aid=390 :
Librairie Compagnie
58 rue des Ecoles, 75005 Paris
www.librairie-compagnie.fr/finlande/presentation.htm
Un grand choix de littérature finlandaise et nordique en français
Librairie nordique - Le Livre Ouvert (littérature, dictionnaire, langues)
48 rue des Francs-Bourgeois, 75003 Paris, tél. 01 48 87 97 33
Les Guetteurs de vent (littérature)
108 avenue Parmentier, 75011 Paris, tél. 01 43 57 52 15
Nordisk...
Kyseessä on Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton (TPSL) lippu. Kuvia lipusta löytyy Arjenhistoria.fi-sivustolta:
http://arjenhistoria.fi/actions/search.php?s_start=0&s_class=2&s_adv[0]=Ty%C3%B6v%C3%A4en_ja_Pienviljelij%C3%A4in_Sosialidemokraattinen_Liitto&s_advfrom[0]=1
Suomen kirjakieli ei kultapoju tai kultapoika -sanoja tunne, mutta murteellisesti sitä käytetään usein juuri hiukan ironisessa merkityksessä. Sillä voidaan tarkoittaa lellikkiä, lellipoikaa, eli vaikkapa opettajan suosikkia koulussa. Ilmaus "elää kuin kultapoika" taas tarkoittaa huolettomana elämistä. Kultapojalla on tarkoitettu myös hamekangasmallia, jossa on käytetty punaisia, keltaisia ja vihreitä lankoja.
Alla linkki Suomen murteiden sanakirjan sivuille, jossa sanan käyttöä on selvitetty:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=kultapoika&sms_id=SMS_4ee8fedaa122b4acf93485e6de6062af
Voisiko kyseessä olla Tammen 1980-luvulla julkaisema Susy-kirjat -sarja? Daniel Jacob Eilif Mortensen kirjoitti teokset nimellä Gretha Stevns. Tanskassa asunut kirjailija oli kotoisin Färsaarilta.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au454a4737-922b-4ce9-83de-8…
Lumiomena-kirjablogissa kerrotaan tarkemmin sarjan Susy ja Solveig -kirjasta. Ainakin Susylla on islanninhevonen nimeltä Pelle.
https://luminenomena.blogspot.com/2010/10/gretha-stevns-susy-ja-solveig…
Uusi suomalainen nimikirja (Otava 1988) kertoo seuraavaa: "Pohjoismainen miehennimi Knut on levinnyt maassamme laajalti keskiajan katolisen kirkon pyhimyksennimenä. [...] Osa nimistä on siirtynyt sukunimiksi isännimen, osa talonnimen välityksellä." Toisin sanoen Knuutila/Knuuttila-nimisillä ei välttämättä ole mitään sukulaisuussuhdetta Tanskaan, vaan nimi on omaksuttu ensin etunimeksi ja myöhemmin sukunimeksi.
Anna Perälän kaksiosainen teos "Suomen typografinen atlas 1642-1827" vuodelta 2000 (Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja) auttaa varmasti ainakin 1700-luvun ja 1800-luvun alun tekstien suhteen. Vanhojen kirjojen luetteloinnissa ylipäätään on avuksi "Suomalaisten luettelointisääntöjen" osa "Vanhojen monografiajulkaisujen kuvailu" (Helsinki, Kirjastopalvelu 1993).
Yeatsin teoksessa ”Runoja” (WSOY, 1966) Aale Tynni on suomentanut katkelman seuraavasti: ”keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus” (s. 99). Anna-Maija Raittila on päätynyt hiukan erilaiseen suomennokseen kokoelmassa ”Kutsut minua nimeltä” (Kirjapaja, 1981), jossa vastaava kohta menee näin: ”asioita tippuu pois; keskus ei enää pidätä” (s. 137). Katkelmista näkyy, miten eri tavalla lyhytkin runonpätkä saatetaan suomentaa.
H. C. Andersenin Kootut sadut ja tarinat 1-3 (1951, suom. Maila Talvio) on täydellisin suomeksi saatavana oleva Andersenin satujen kokoelma. Ruotsiksi on H. C. Andersen: Sagor och berättelser 1-4 (1955). Molemmat kokoelmat ovat lainattavissa Kuopion kaupunginkirjastosta.
Laitoinkin jo toiseen kysymykseesi listaa kirjoitusoppaista.
13-vuotiaan mahdollisuuksista kirjan julkaisuun on vaikea sanoa mitään tilastollisesti tarkkaa, mutta kyllä nuoretkin ovat saaneet kirjojaan julki ihan kaupallisilta kustantajiltakin. Esimerkiksi suosittu dekkarikirjailija Leena Lehtolainen oli 12-vuotias, kun Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi hänen esikoisteoksensa ”Ja äkkiä onkin toukokuu”.
Mahdollisuudet saada kirja julkaistua paranevat, jos kirja on annettu luettavaksi useille esilukijoille – esimerkiksi vanhemmille tai kavereille – ja muokattu käsikirjoitusta saadun palautteen mukaan. Kieliasu kannattaa tarkistuttaa jollakulla, joka osaa tarvittaessa laittaa pilkut paikalleen ja havaita mahdolliset kirjoitusvirheet tai muut...
