Kyseessä on Michael Cunninghamin Villijoutsenet ja muista kertomuksia (A wild swan and other tales, kuv. Yuko Shimizu, suom. Kristiina Drews, Gummerus, 2016).
Voit tarkistaa teoksen saatavuuden Helmet-kirjastoissa alla olevasta linkistä Helmet-hakuun.
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789512403332&qtype=b
http://www.helmet.fi/fi-FI
En valitettavasti onnistunut löytämään kyselemääsi tilastoa. Suomen lain mukaan testamenttia ei tarvitse rekisteröidä eikä niistä siis ole yhtenäistä tietokantaa. Valtionkonttorin sivulta löysin tiedon siitä, että noin 60 % ilman perillisiä kuolleista on tehnyt testamentin. Tietoa siitä, kuinka moni kaikista suomalaisista on tehnyt testamentin tai kenelle, en onnistunut löytämään.
https://www.valtiokonttori.fi/palvelu/perillisitta-kuolleiden-jaamistot/
Yleishyödyllisten järjestönen edustajat arvioivat, että testamenttilahjoitusten määrä lisääntyy lähivuosina. https://yle.fi/uutiset/3-10176991
Jos asia kiinnostaa, kannattaa ehkä kysellä mahdollisia tilastotietoja Valtionkonttorista tai Veronmaksajien keskusliitosta....
Muutamassa Helsingin kirjastossa on lainattavissa pesäpallosetti. Voit etsiä nuo kirjastot ja tarkistaa ajantasaisen tilanteen Helmet-hausta kirjoittamalla hakulaatikkoon sanan pesäpallosetti.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Raymond Carverin novelli A Small , good thing löytyy nimellä Pieni hyvä asia Tammen 1986 julkaisemassa kirjasta Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta (suom. Raija Mattila). Sen sijaan Sammakon 2015 julkaisemassa samannimisessä Seppo Lahtisen suomentamassa Carverin kirjassa sitä ei ole.
Kyseessä lienee Rakel Liehun kokoelmaan Liian lähellä, liian äkkiä (WSOY, 1982) sisältyvä runo, joka alkaa säkeellä "Kevätsateessa saatan sinut sillan yli asemalle" ja päättyy säkeisiin "Sydämeni tahtoisin reväistä rinnastani, sanoa: / Ota tämä! Sen on parempi luonasi."
Varastotalous on yksi varastonhoitajan ammatin osaamisalueista. Esimerkiksi Simo Hokkasen ja Seppo Virtasen kirjasta Varastonhoitajan käsikirja löytyy siitä tietoa.
Termillä voidaan tarkoittaa myös varsinkin entisaikojen Suomessa tavallista tapaa syödä eri vuodenaikoina sopivaa varastoitua ruokaa, eikä niinkään tuoretta ruokaa. Tähän liittyi myös pyrkimys mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Tietoa termistä tässä mielessä vaikkapa alla olevien artikkelien kautta. Kovin paljon tietoa ei näiden artikkelien kautta löydy. Ehkäpä varastotalous-sanan sijaan on käytetty myös jotakin muuta termiä.
http://www.kirjastovirma.net/kuusamo/paanajarvi
http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/41-juhlinta-on-inhimillista
Tyttäresi voi lainata kirjat omalle kirjastokortilleen. Vaski-kirjastoissa toinen henkilö voi lainata varauksen omalle kortilleen, mikäli hänellä on näyttää varauksesta lähetetty noutoilmoitus. Jos välität sinulle saapuneen noutoilmoituksen edelleen tyttärellesi, pystyy hän sen kanssa lainaamaan aineiston omalle kortilleen kirjaston asiakaspalvelutiskissä.
Ainakin näistä löytyy:
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
Michael Cunningham: Lumikuningatar
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Antti Holma: Järjestäjä
Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Katja Kaukonen: Kohina
Iida Rauma : Seksistä ja matematiikasta.
Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Graeme Simsion: Vaimotesti
Anna Tommola: Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia
Eeva Turunen: Neiti U. muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Saara Turunen: Rakkauden hirviö
Kielitoimiston ohjepankin mukaan ko. lauseessa voidaan käyttää pilkkua, mutta se ei ole välttämätön. Kumpikin tapa kirjoittaa siis käy.
Linkki ohjeeseen: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/96
Näyttää siltä, että ehkä lukuunottamatta kirjaa Helsingin seudun rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, julk. Helsingin seutukaavaliitto 1986, Helsingistä ei nimenomaan huvilakirjaa ole tehty, kuten esim. Tampereelta, Turusta, Espoosta (Erkki Härö: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema) ja Kauniaisista (Asuminen ennen ja nyt: Kauniaisten huvilakulttuuria).
Helsingissä on asiaa lähestyttävä kaupunginosittain, esim. Marjaniemen huvilayhdyskunta, kirj. Väinö E. Leino 1952; Lauttasaaren rakennettu ympäristö (julk. Lauttasaari-Seura 1983); Kulosaari - unelma paremmasta tulevaisuudesta, kirj. Laura Kolbe; Retki Vihermeilahdessa, kirj. Eeva Anero 1993; Elämää Vuosaaren Kallahdessa, kirj. Torolf Lassenius; Itä-Jollas : osayleiskaavan...
Mainitsemasi artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa ja sen kirjoittaja Ilkka Lehtinen on ollut tuolloin kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä.
Tilastokeskus tuottaa valtaosan Suomen virallisista tilastoista ja sen tuottamaa tietoa voi pitää luotettavana.
Lisätietoa:
Suomen tilastollinen vuosikirja 1960
Janne Salonen: Palkansaajien ansiot ja eläkkeet. Yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajan ansiokehitys 1964–2004 (2009)
Hei!Kuvailemasi kaltaisia kirjoja on olemassa, ja niitä löytyy myös kirjastojen kokoelmista. 'Selkokirja' on avainsana. Vaikka selkokirjoja ei varsinaisesti olisikaan kirjoitettu maahanmuuttajia silmälläpitäen, on niiden kieli sekä sanastoltaan että rakenteiltaan selkeää. Osa on mukautettu alkuperäisteoksesta, jotkin taas kirjoitettu alun perinkin selkosuomeksi. Selkokeskus pitää yllä listaa suomessa julkaistuista selkokirjoista (linkki alla). Kirjastostakin niitä löytää, joskin harmillisesti kustantajien tarjonta ei oikein riitä vastaamaan kysyntään.https://selkokeskus.fi/selkokirjallisuus/selkokirjatietokanta/
Kurkkulamput olivat teuraseläimen, yleensä naudan, talista valmistettuja kynttilöitä. Nimitys tulee siitä, että kurkkulamppujen valamiseen käytettiin teuraseläimen omaa kurkkutorvea. Pluseja eli kurkkulamppuja eli lehmänkurkkulamppuja on käytetty ainakin Hämeen, Kymen ja Keski-Suomen alueella. Mainintoja löytyy etenkin joulun viettoon liittyvistä teksteistä.
Kurkkulamppuja poltettiin luultavasti tavanomaisen kynttilän tapaan, mutta ne valmistettiin usein itse, ja sydämenä saattoi olla "puupuikon ympärille kääritty riepu", kerrotaan Ylen artikkelissa vuodelta 2010.
Lähteitä:
Suomen murteiden sanakirja
Yle (2010)
Kotka-Kymin seurakunnan lehti Osviitta
Ilkka (1938)
Välitin kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle, josta ehdotettiin Tsingiz Aitmatovin teosta Eikä päivä pääty. Kollegan mukaan teoksesta löytyy myös hautausmaan paikalle rakennettu kosmodromi.
Kyseistä teosta näyttäisi olevan myös Kokemäen kaupunginkirjastossa, saatavuustiedot voit tarkistaa Satakirjastojen yhteistä aineistotietokannasta: http://www.satakirjastot.fi/
Kysymyksen kuvailusta tulevat ensimmäisenä mieleen Else Holmelund Minarikin Pikku karhu -kirjat, joita ilmestyi kaikkiaan viisi vuosina 1978-79: Pikku Karhu, Isä Karhu tulee kotiin, Pikku Karhu saa ystävän, Pikku Karhu mummolassa ja Suukko Pikku Karhulle. Yhdenkään kannessa tosin ei kuvatun kaltaista kuvaa ole, mutta kirjassa Pikku Karhu on tarina Pikku Karhu lähtee kuuhun, jonka kuvissa karhulla on päässään neliskulmainen laatikosta askarreltu kypärä, josta sojottaa pari antennia.
Kysymyksen sitaatti on peräisin Koiviston muistosanoista presidentti Kekkoselle: "Meistä ei voi tulla kaikista samankaltaisia, ja jos voisi, sillä ei olisi arvoa. Arvokasta on, että me erilaisuudessammekin voimme elää yhdessä, yhdessä hoitaa yhteisiä asioita, Urho Kekkosen viitoittamalla tavalla." Koiviston muistosanat radioitiin ja televisioitiin sunnuntaina 31.8.1986 kello 11 sekä julkaistiin seuraavina päivinä sanomalehdissä. Juhani Suomen mukaan teksti oli valmisteltu Koivistolle hyvissä ajoin etukäteen.
Mauno Koivisto, Kaksi kautta. 1, Muistikuvia ja merkintöjä 1982-1994
Juhani Suomi, Umpeutuva latu : Urho Kekkonen 1976-1981
Koivisto: Rauhan ja yhtenäisyyden rakentaja. - HS 1.9.1986
Hiilidioksidia voidaan ottaa talteen suoraan tehtaan savupiipuista. Hiilidioksidi erotellaan muusta savukaasusta käyttämällä fyysisiä tai kemiallisia menetelmiä. Kemiallisissa menetelmissä käytetään liuotinta, joka absorboi hiilidioksidin itseensä. Tämän jälkeen seos haihdutetaan ja saatu hiilidioksidikaasu paineistetaan. Fyysisissä menetelmissä käytetään puoliläpäiseviä kalvoja, jotka päästävät läpi vain tietyt aineet. Hiilidioksidi voidaan myös erottaa muusta savukaasusta sitomalla se kalkkiin kuumuutta hyödyntävässä reaktorissa ja sitten erottamalla se kalkista vieläkin korkeammassa lämpötilassa toisessa reaktorissa.
Metaania ja hiilidioksidia kerätään myös mädättämällä jätettä biokaasuksi, josta kaasut sitten erotellaan. Samoin...
