Ben Zyskowicz esiintyi omana itsenään eli cameoroolissa elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies. The Internet Movie Databasen mukaan hän on esiintynyt myös elokuvassa Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti. Hänellä oli elokuvassa puheenjohtajan rooli. Linkki IMDb-elokuvatietokantaan:
Ben Zyskowicz - Biography - IMDb
Finnan kautta löytyy yksityiskohtaista tietoa em. elokuvista:
Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi
Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi
Kartanoiden omistajien tietoja voisi löytyä 1930-luvulla julkaistusta Suomen maatilat -kirjasarjasta, jota löytyy pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmista, useista kirjastoista käsikirjastokappaleena. Voit tarkistaa saatavuustiedot Helmet -verkkokirjastosta: https://helmet.finna.fi/ Kirjasarjan teokset on myös skannattu Suomen maatalousmuseo Sarkan Sukutilat Webissä -verkkosivuille, josta voit hakea esimerkiksi kunnan tai tilan nimellä. Digitointia on täydennetty 1960 -luvulla julkaistulla Suuri maatilakirja -teossarjan tiedoilla. Myös Suuri maatilakirja -sarjan osat löytyvät useista pääkaupunkiseudun käsikirjastokokoelmista, kannattaa tarkistaa saatavuustiedot yllämainitusta Helmet-linkistä!Lisäksi tunnetuista kartanoista on...
Tässä joitakin mielenterveyden ongelmiin liittyviä lasten- ja nuortenkirjoja:
Hietala, Mirjami: Avaimet kaikkiin oviin (1983)
Hietala, Mirjami: Minä, Vincent ja mustat linnut (1978)
Huovi, Hannele: Madonna (1986)
Kallioniemi, Tuula: Toivoton tapaus? (1978)
Salminen, Hellevi: Sivari (1984)
Salminen, Hellevi: Viidestoista yö (1981)
Blume, Judy: Tiikerisilmä (1981, suomeksi 1985)
Levoy, Myron: Keltainen lintu (1977, suomeksi 1985)
Voigt, Cynthia: Matkalla kotiin (Tillermanin sisarukset -sarjan 1. osa) (1984, suomeksi 1984)
Muita sairauksiin ja sairastamiseen liittyviä kirjoja:
Aaltonen, Ulla-Maija: Kani Andersson sairastaa (1981)
Haakana, Anna-Liisa: Ykä yksinäinen (1980)
Kallioniemi, Tuula: Viimeinen juna (1989)...
Jatkosodan aikana oli paljon marssilauluja, joissa muisteltiin jotain kotiheilaa. Tuottelias viisunikkari Palle esimerkiksi kynäili tällaisia koko joukon. Laulut saattoivat kuitenkin olla varsin muuntuvaisia ja usein niihin väsättiin tilanteen mukaan lisää sanoja, etenkin puolituhmia, niin kuin Palle itse Pallen parhaat -tekstikokoelmassaan vihjaa. Jälkipolvia varten on kirjoihin ja kansiin taltioitu etupäässä "painokelpoista" tavaraa, eikä kysymyksessä kuvaillun laulun tapaista tutkimistani lähteistä löytynyt. Kuitenkin, niin kuin tutkija Sari Näre kirjansa Sota ja seksi alkusanoissa huomauttaa, SKS:n kansanrunousarkiston korsuperinneaineistoon sisältyy runsaasti "seksuaalissävytteistä kerrontaa". Suorasukaista runo- ja lauluperinnettämme...
Taru Mäkisen Tinka ja Taika -kirjoja on ilmestynyt kolme: Tinka ja unelmien aika (1985), Tinka ja Tiikeri (1986) ja Tinka ja tummat vuoret (1988).
Teokset kuuluvat useiden Suomen kirjastojen kokoelmiin. Mikäli niitä ei löydy omasta lähikirjastostasi tai kirjastoalueeltasi, voit tilata teokset kaukolainaan lähikirjastosi kautta sitten, kun kirjastot taas avaavat ovensa asiakkaille sulkuajan jälkeen.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au7babae2a-2480-48c0-a803-dfe2e4f45525
https://finna.fi/
PressReader-palvelussa oli viime viikolla teknisiä ongelmia. Palvelu saatiin nopeasti toimintakuntoon, mutta sisältö ei ollut heti kaikilta osin ajan tasalla. PressReader päivittää uusinta sisältöä mahdollisimman nopeasti, painottaen ensin eurooppalaisia, afrikkalaisia ja Lähi-idän alueen lehtiä ja sen jälkeen amerikkalaisia ja aasialaisia julkaisuja.
Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi -palvelussa on aikoinaan vastattu Missä mennään -visailun juontajia koskevaan kysymykseen seuraavasti:
"Ylen arkistosta kerrottiin, että Missä mennään -visailusarjan ensimmäistä kautta isännöi aluksi Ossi Wallius ja melko pian mukaan tuli toimittaja Eija Sarinko. Ensimmäinen kausi alkoi 2.1.1993. Sarjan toisen kauden juonsivat Eija Sarinko ja Esa Pakarinen jr. Toinen kausi esitettiin televisiossa 3.3.1994 - 12.2.1995."
http://www.kysy.fi/kysymys/kuka-juonsi-tv2n-visailua-missa-mennaan-josk…
Aleksi-tietokannan viitteet siirrettiin Artoon vuonna 2018. Arton viitteet löytyvät nykyään Finnasta, ks. https://finna.fi/ - Helinä Viitasesta tosin ei Finnan kautta löytynyt kuin yksi juttu: https://finna.fi/Record/arto.014061696?sid=2913037675. Etsimällä lehtien omilta verkkosivuilta löytää hieman enemmän lyhyitä juttuja Viitasesta, esimerkkinä haku Iltalehdestä: https://www.iltalehti.fi/henkilot/Helin%C3%A4%20Viitanen . Kannattaa kokeilla myös Suomen Kuvalehden näköislehteä https://suomenkuvalehti.fi/haku/ tekemällä haku "Helinä Viitanen".
Valitettavasti tarkkaa selitystä värille Portofinon sininen tai vihreä ei ole löytynyt. Portofino on tunnettu lomakaupunki Italiassa Ligurian maakunnassa. Voisi olettaa, että Portofinion vihreä, joka on haalea turkoosi, tulee nimenomaan tuosta merensävystä. Ainakin Italian tunnettu ja perinteikäs moottoripyörävalmistaja Vespa on käyttänyt mallistossaan väriä Portofino green.
Helmet-kirjastoissa on yhdeksän erilaista suomenkielistä huuliharpun soitonopasta. Lisäksi on yksi suomenkielinen opetus-DVD. Myös Rockway-verkkokursseilla voi opiskella huuliharpun soittoa. Rockway-kokoelmaan kirjaudutaan Helmet-kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla.
Alla linkit tietoihin Helmetissä:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Shuuliharp*%20soitonoppaat_…
https://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Verkkokurssit/Opiskele_soittoa_ja…
https://kirjastot.rockway.fi/helmet/content/search
Halutessasi voit myös lähettää hankintaehdotuksen kirjastoille sopivasta soitto-oppaasta:
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Hankintaehdotus
Veden paineellapa hyvinkin. Vesivarasto voi olla esimerkiksi järvi tai vaikkapa keinotekoinen vesisäiliö. Kun se sijaitsee jonkin verran ylempänä kuin piste, josta veden on tarkoitus suihkuta, pelkkä paine riittää suihkun synnyttämiseen. Muinaisessa Roomassa vesi johdettiin akvedukteja pitkin kaupungin alavammisa kohdissa sijaitseviin suihkulähteisiin ja niistä edelleen yhä alemmas. Sama vesi saattoi siis kiertää useassakin lähteessä ennen katuojaan päätymistään.
Veden kierto on mahdollista synnyttää myös vettä lämmittämällä - vaikkapa yksinkertaisesti auringonpaisteessa - ja yhdellä alla olevista sivuista viitataankin siihen, että tällä tavoin olisi aikoinaan järjestetty pieniä suihkulähteentapaisia myös sisätiloihin.
Hyviä...
Mikäli kahden kilpailijan tulosten välillä ei pystytä löytämään eroa, jää IAAF:n sääntöjen mukaan voimaan tasapeli. Sääntö löytyy the International Association of Athletics Federations: Yleisurheilun kansainväliset säännöt –dokumentista. Dokumentti on suomennos kauden 2014–2015 säännöistä, mutta sama sääntö on voimassa myös kauden 2016–2017 englanninkielisessä dokumentissa.
Suomenkielinen dokumentti: http://www.yleisurheilu.fi/sites/default/files/iaafn_saannot_2014-2015…
Uusin englanninkielinen dokumentti ladattavissa sivustolta: https://www.iaaf.org/about-iaaf/documents/rules-regulations
Mikäli kaksi juoksijaa siis saisi saman ajan kilpailussa, jaettaisiin molemmille kultamitali. Wikipediaan kerätyn jaettujen mitalisijoitusten listasta...
Ainakin joitakin myös verkon kautta luettavia artikeleita ja tutkimuksia löytyy.
- ”Oon hiphop-lohikäärme, syljen tulta”: Suomiräpin poeettiset ja rytmiset piirteet suhteessa musiikin biittiin sekä niiden kehitys 2000-luvun alusta 2010-luvulle / Mira Willman. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2015:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155202/oonhipho.pdf?se…
- Suomirockin matkailutarinoiden rakentuminen 1985-1999 / Susanna Laamanen. Väitöskirja. University of Eastern Finland 2021:
https://erepo.uef.fi/handle/123456789/24342
- "Tuhansien laulujen maa": maisema ja identiteetti 1980- ja 1990-lukujen suomenkielisessä rocklyriikassa / Susanna Laamanen. Artikkeli. Jyväskylän yliopisto,...
Asiaa kannattaa tiedustella Helsingin Yliopistomuseos Arppeanumista.
Snellmaninkatu 3, 00170 HELSINKI
Vallila, Uudenmaan maakunta
Puhelin: 09 19124071
https://www.allbiz.fi/helsingin-yliopisto-helsingin-09-19124071
Muuttolinnun on sanoittanut ja säveltänyt Mirkka Paajanen.Lähde:Suomen kansallisdiskografia Viola https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.5332646#componentparts
Tammi on julkaissut 2017 uuden laitoksen teoksesta Anne Frank: Päiväkirja: 12. kesäkuuta 1942-1. elokuuta 1944. Kirjan ovat toimittaneet Otto H. Frank ja Mirjam Pressler. Sen on suomentanut Anita Odè.Tämä Anne Frank -säätiön hyväksymä edellisiä päiväkirjoja laajempi versio sisältää uutta tietoa ja kuvamateriaalia. Siinä on noin neljänneksen enemmän Annen tekstiä ja myös 1990-luvun lopulla esiin tullutta, aiemmin julkaisematonta aineistoa.Kirja on lainattavissa kirjastoista.
Tampereen kaupunginkirjastossa Helsingin Sanomien aiemmat vuosikerrat säilytetään mikrofilmeinä. Mikrofilmatut sanomalehtien vuosikerrat ovat pääkirjasto Metson pohjakerroksen mikrofilmihuoneessa. Asiakkaiden käytössä on kaksi mikrofilmiskanneria ja mikrokortinlukija. Koneet ovat varattavissa (max 3 tuntia) asiakaskoneiden ajanvarausohjelmassa (https://netloan.tampere.fi/login.aspx?ReturnUrl=%2fdefault.aspx). Mikäli sinulla ei ole varauksen tekoon tarvittavia tunnuksia, saat ne kirjastosta. Tarvittaessa henkilökunta opastaa mikrofilmien ja lukulaitteiden käytössä.
Kirjastolla on myös sanoma- ja aikakauslehtien arkistotietokantoja, mutta tässä tapauksessa niistä ei valitettavasti ole apua. ePress-tietokannassa lehdet ovat luettavissa...
Nimeä Jarona ei löytynyt tutkimistani nimikirjoista, mutta se lienee feminiininen muoto nimestä Jaron tai Yaron. Se taas merkitsee osoitteesta https://www.behindthename.com/name/yaron löytyvän Behind the Name -sivuston artikkelin mukaan hepreaksi ’laulaa, huutaa’ (’to sing, to shout’).
Kyselin asiaa Suomen rautatiemuseosta. Heidän mukaansa lähtövihellyksen käyttäminen ei lakannut kaikkialla samaan aikaan. Junat ovat viheltäneet asemilla vielä 1990-luvulla, ja joissakin paikoin jopa 2000-luvun alussa. Vihellyksiä ei tehty huvikseen, vaan ne olivat eräänlaista merkkikieltä, jolla junat kommunikoivat asemahenkilökunnan kanssa. Vihellykset jäivät pois, koska tekniikka parantui ja toiminnot automatisoituivat. Niitä ei enää tarvittu.
Pyysimme apua vastaamiseen kotiseutututkija Torsti Saloselta, joka on koonnut tietoa Lohjan kadunnimistä ja pitänyt näistä useita esitelmiä. Hän antoi luvan kertoa nimensä lähdetietona.
Tässä hänen vastauksensa:
"Vellamonkatu kuuluu Lohjan keskustan siihen kadunnimistöön, johon on
saatu aihe kalevalaisesta mytologiasta. Vellamo on muinaissuomalainen
veden emäntä, Ahdin puoliso. Samaa nimiryhmää ovat esimerkiksi
Pellervonkatu, Nyyrikinkatu ja Tapionkatu. Nimet annettiin
1920-1930-luvun vaihteessa suomalaiskansallisromanttisessa hengessä.
Multapäänkatu kuuluu kadunnimiin, joihin on otettu aihe Lohjanjärven
maantieteestä. Multapää on saari Liessaaren ja Ojamon välissä. Samaa
nimiryhmää ovat esimerkiksi Liessaarenkatu, Immonkatu ja jo...
