Runokuvaelma Kymmenen pientä kynttilää ilmestyi Koitto-lehden joulunumerossa vuonna 1932 ilman tekijätietoja. Runo lienee alunperin tarkoitettu juhlaohjelmistoksi kouluihin, sillä kuvaelman oheen on liitetty esitysohjeet kymmenelle tytölle. Se on julkaistu (ohjeineen) myös Eero Salolan kokoamassa kirjassa Satunäyttämö : vanhoja ja uusia lastennäytelmiä (Valistus, 1936).
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan "lelu"-sanalla on vastineita joissakin lähisukukielissämme. Inkeroisen kielessä ovat sanat "lilla" tai "lillo", karjalan kielessä on sana "lilu" ja vatjan kielessä sana "lello". Näitä vastaavia lelua merkitseviä sanoja ("lelo", "lilu") tavataan suomen kielen murteissa.
"Lelu" kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin hoivakielenhemmottelemista merkitsevät sanat "lelliä" ja "lellitellä".
"Lelu"-sanaa on käyttänyt suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Abraham Poppius runossaan vuonna 1820.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Kysytty laulu on siis Petri Virtasen säveltämä ja sanoittama "Minun ystäväni".
Koulun musiikkikirjojen laulusisältö vaihtelee eri painoksissa, joten kaikissa Musiikin mestarit 3-4 painoksista tätä laulua ei välttämättä ole.
Tarkistetusti laulu löytyy ainakin näistä teoksista:
- Suuri toivelaulukirja, osa 22, sivu 242 (2013 painos) sekä
- Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, sivu 13 (2009 painos).
Sanakirjoista en uuveloa löytänyt, mutta tutkailtuani sanan esiintymistä verkkokeskusteluissa ja muissa vastaani tulleissa yhteyksissä, olisin taipuvainen ehdottamaan, että se merkitsee jokseenkin samaa kuin uuno tai uuvatti: tomppeli, ääliö, typerä, tyhmä, hölmö, narutettava, petettävä; ilkeä, ikävä, kelju ihminen (Jari Tammi, Suuri solvaussanakirja : haukkumasanat)
Laulun sanat löytyvät nuottikokoelmista 20 suosittua valssia (Hakunilan, Sellon ja Tikkurilan kirjastot ja Kirjasto Omena) ja Karjalaisia kansanlauluja Suojärven seudulta (toimittanut Ahti Sonninen, Sellon, Tapiolan ja Tikkurilan kirjastot).
Filharmoninen tarkoittaa musiikkia (tai ehkä paremmin harmoniaa) rakastavaa. Sanan taustalla ovat kreikan filo-prefiksi ja adjektiivi harmonikós. Alkujaan sitä käyttivät musiikkiyhdistykset, kuten esimerkiksi vuonna 1543 perustettu Veronan Accademia Filarmonica, mutta myöhemmin sanalla usein viitataan tietynlaiseen orkesteriin.
https://www.tfo.fi/fi/orkesteri-0
Suomen puolustusvoimien sivuilta löytyy sähköinen versio oppaasta Sotilasmerkistö ja lyhenteet (SLM) https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258496/PEVIESTOS-Sotilasm…
Suomenkieliset lyhenteet alkavat sivulta 92.
Setelin arvo on paljonkin kiinni mm siitä minkä kuntoinen. Näissä asoissa pitäisi kääntyä rahaliikkeen puolen arviointia varten.
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen 2005 ilmoitetaan että 1000 markan seteli vuodesta 1955 on ilmestynyt neljällä eri vesileimalla ja hintahaarukka on vesileimasta riippuen 5€-1000 €.
Vastaavaa on kysytty aikaisemmin myös Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-palvelussa: http://www.kysy.fi/kysymys/mista-loydan-vastauksen-taiteilijanimi-kysym…
Kannattaa siis ottaa yhteyttä suoraan Patentti- ja rekisterihallituksen asiakaspalveluun ja kysyä sieltä neuvoa ja tarkempia ohjeita: https://www.prh.fi/fi/index.html
Huppari on puhekieltä ja tarkoittaa hupullista (urheilu) puseroa. Se muodostuu sanasta huppu ja päätteestä -ari.
Suomen kielessä on pitkälti toistasataa sanajohdinta, joilla voidaan muodostaa uusia sanoja. Tästä esimerkkinä pääte –ari.
Se on laajakäyttöinen johdin, jolla johdetaan tekijännimiä verbistä (esimerkiksi maalata/maalari, uida/uimari) sekä välinenimiä kuten läppäri, verkkarit, huppari.
Sanajohtimet -is (korvis/korvakoru) ja -ari ovat tyypillisiä sanoja lyhentäviä päätteitä puhekielessä.
Lähteet:
https://fi.wiktionary.org/wiki/huppari
https://www.suomisanakirja.fi/huppari
https://docplayer.fi/12040914-Suomen-johtimet-is-ja-ari-ovat-puhekielessa.html
https://fl.finnlectura.fi/...
Suomen eläinlääkäreiden nimikirjan (2000) mukaan Mikael Ilves on syntynyt v. 1938 ja hänen isänsä on Väinö Armas Ilves ja äitinsä Margit Alexandra Fagerlund.
Katarina Ilves (1903-1984) on Jean Sibeliuksen tytär. Hän meni naimisiin 30.8.1924 varatuomari Eero Ilmari Ilveksen (v:een 1906 Nyman) kanssa. Vuoden 1954 Kuka kukin on mukaan Eero ja Katarina Ilveksen lapset ovat Merike (synt. 1925) ja Jan (synt.1927).
Näiden lähdeteosten perusteella ei voi sanoa mitään varmaa Mikael Ilveksen yhteydestä Sibelius-sukuun.
Oheisessa Sibelius-sivustossa on tietoa Katarinasta
http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/ainolan_asukkaat_katarina_ilves.html
Ohessa tietoa mm. Merike Ilveksestä
http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/muistoja_puolisoita_lastenlapsia.ht…...
Ohjeita perunkirjoitukseen löytyy monestakin paikasta.
Esimerkiksi:
Suomen lakioppaan malli (rtf)
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/
Makupalat.fi perunkirjoitustietoa ja perukirjamalleja, https://www.makupalat.fi/fi/search/node/perunkirjoitus
Aiheesta löytyy myös kirjallisuutta, kuten Pertti Purosen Näin teet perukirjan itse (2008) ja Tuomo Lindholmin Perintöverokirja (2012). Molempia voi lainata Kymenlaakson kirjastoista.
Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Ensinnäkin: Karjalan lääniä ei ole olemassa, on Pohjois-Karjalan maakunta ja Itä-Suomen lääni. Joensuun seudulla puhutaan Pohjois-Karjalan murretta.
Varsinaisesti murteella kirjoitettuja uusia romaaneja ei ole, mutta pohjoiskarjalaiselta Hannu Pitkäseltä on äskettäin ilmestynyt kaksi Iliaksen julkaisemaa puoliksi omakustannetta: Elekee ennee. 1999 ; Tulukee tänne. 2000. Näissä puheosuudet on kirjoitettu täkäläisellä murteella. Myös Simo Hämäläinen ja Heikki Turunen käyttävät Pohjois-Karjalaan sijoitettujen romaaniensa repliikeissä Pohjois-Karjalan murretta. Myös tänä vuonna esikoisensa Eurotarinoita julkaissut Leena Leskinen käyttää jonkin verran täkäläistä nykymurretta. Internetistä Pohjois-Karjalan nykykirjailijoiden matrikkelista...
Tähän kysymykseen on vastattu aiemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla. Voit hakea vanhat vastaukset arkistosta hakutermillä "kiinan kieli". Varsinaisia kiinalaisia aakkosia ei ole olemassakaan, sillä kiinan kieli perustuu kirjoitusmerkkeihin (hànzi). Jokainen kirjoitusmerkki edustaa puhutun kiinan yhtä tavua. Joka merkillä on myös oma merkityksensä. Näin ollen suuri osa kirjoitetun kiinan "sanoista" muodostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä.
Katso seuraavat linkit:
http://www.chinese-tools.com/names/search.html http://www.mandarintools.com/chinesename.html http://www.omniglot.com/writing/chinese.htm
Valitettavavasti suomennosta ei ole olemassa. Englannin ja saksan kieliset käännökset löytyvät Åbo Akademiin kirjastosta ja ne voidaan kyllä kaukolainata meidän kirjaston kautta.
Dmitri Merezkovski (Pietari 1865-Pariisi 1941) oli venäläinen kirjailija ja filosofi, symbolisti. Hän matkusteli kulttuuriopintojensa vuoksi Euroopassa, erityisesti Italiassa. Muutti 1905 Pariisiin, mutta palasi 1912 Venäjälle, josta muutti vallankumouksen vastustajana takaisin Pariisiin 1919. M. tuli tunnetuksi romaanikirjailijana. Historiallisissa romaaneissaan hän yhdistää laajan oppineisuutensa mystiseen maailmankatsomukseen. Häntä kiinnosti Kristuksen ja antikristuksen taistelu venäläisen ihmisen sielusta. Samoja ongelmia käsittelevät hänen kriittiset ja filosofiset kirjoitelmansa.
Hänen pääteoksiaan on romaanitrilogia Kristus ja Antikristus, jonka osia ovat Jumalten kuolena (1894) Ylösnousseet jumalat (1901) ja Antikristus (1902)....
Tiedossamme ei ole kuinka suuren painoksen kirjan kustantaja Into kustannus on alkuun teoksesta ottanut. Nykyään kustantajat siirtyvät enenevästi tarvepainatukseen eli varastoja ei välttämättä täytetä heti suurella painosmäärällä. Painoksen suuruutta voi tiedustella kustantajalta.
Ylen verkkoartikkelin mukaan 100.000 kappaleen painokseen on kaadettava yli 400 vankkaa puuta. Paperia kuluu 45 tonnia eli 100 rullaa. Paperipuuksi kaadetaan yleensä harvennushakkuista saatavaa kuitupuuta. Järeistä tukkipuista sahatavaraksi kelpaamaton osa päätyy myös sellukattilaan. Esimerkin 100 000 niteen painos on huomattavan suuri, tavallinen tietokirjan painos on alkuun ehkä muutamissa tuhansissa.
https://www.ts.fi/kulttuuri/427776/Kustantamot+...
Yrjänä sukunimi on käytössä läntisessä Suomessa, etenkin Siika- ja Oulunjokilaaksossa. Nykyään Yrjänöitä on eniten Himangalla ja Lohtajalla. Nimi tunnetaan jo 1500-luvun puolivälistä lähtien. Esim. Jurvassa on asunut Henr. Yrjänä 1799. Sukunimi Yrjänäinen on ehkä muotoutunut miehen etunimestä Georgius (samoin mm. nimet Yrjäkkä ja Yrjönen ja muutama muu). Nimi tunnetaan 1500-luvun puolivälistä lähtien mm. Rantasalmelta, Tavinsalmelta ja Kainuusta. Etelä-Pohjanmaalla nimeä tavataan 1700-luvun alkukymmenistä eteenpäin. Nykyisin nimeä on eniten käytössä Ilmajoella ja Teuvalla.
Yrjänäinen on nykyisenä sukunimenä 106 miehellä ja 103 naisella, joista 198 asuu Suomessa ja 11 ulkomailla.
Kysymykseen...
Pihla on alun perin lyhentymä sanasta pihlaja. Tiettävästi ensimmäiset Pihla-nimelliset ovat syntyneet 1940-luvulla. Nimen käyttö lisääntyi voimakkaasti 1900-luvun loppupuolella ja se lisättiin nimipäiväkalenteriin vuonna 2005.Pihla on Väestörekisterin mukaan annettu nimeksi 4621 tytölle, joista yli puolet on syntynyt 2010-luvulla.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja. WSOY, 2004.
Kustaa Vilkuna (toim. Pirjo Mikkonen): Etunimet. Otava, 2005.
Väestörekisterikeskuksen etunimipalvelu.
Myrkytystietokeskuksen sivuilta voi hakea tietoa mm. eri kasvien myrkyllisyydestä. Sivustolla sanotaan Krookus on myrkytön. Linkki sivulle.Olettaisin, että ihmiselle myrkytön kasvi on myös oravalle sopiva.
