Topeliuksen osoitteiden jäljittämistä hankaloittaa hieman se, että sekä hänen omissa Elämäkerrallisissa muistiinpanoissaan että Topeliuksen elämäkerturien teoksissa useasta Topeliuksen Helsingin-kodista mainitaan vain kadun tai talon nimi. Kahden kadun kulmauksessa sijainneisiin rakennuksiin saatetaan eri lähteissä viitata eri kadun nimellä, eivätkä kadun numerotkaan aina pidä yhtä eri lähteiden välillä. Myös asumisen ajankohdissa on jonkin verran heittoa lähteiden kesken.
Topelius vaikutti olevan muuttavaista sorttia, joten oheinen lista hänen Helsingin-osoitteistaan ei välttämättä ole lähestulkoonkaan täydellinen. Ajoitukset ovat viitteellisiä, lähteiden keskinäisestä erimielisyydestä johtuen.
1832-33 Maneesikatu 5 (...
Asetuksessa ajoneuvojen käytöstä tiellä 39 § 2. momentissa sanotaan, että kaksipyöräisellä mopolla (L1e-luokka) saa kuljettaa yhtä matkustajaa matkustajalle varatulla paikalla, jos ajoneuvo on rekisteröintitodistuksen mukaan tarkoitettu matkustajan kuljettamiseen, tai enintään kymmenvuotiasta lasta, jos lasta varten on tarkoituksenmukainen istuin ja tarpeelliset jalkojen suojukset. Tieto löytyy FINLEX -tietokannasta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921257 sekä Suomen laki 2008 2. osasta Vi 229 sekä Tieliikenteen käsikirjasta 2009 sivulta 172. Myös Liikenneturvan sivulla on vastattu vastaavanlaiseen kysymykseen http://www.liikenneturva.fi/www/fi/kysyttya/mopoilu.php?we_objectID=2145
Valovuosi on yleiskielellä ilmaistuna matka, jonka valo kulkee vuodessa eli 365 päivässä. Valovuodella ei siis viitata aikaan (vuosi) vaan matkaan. Valovuoden pituudeksi on laskettu noin 9,5 biljoonaa kilometriä.
Valovuosi ei ole tähtitieteellinen termi. Alan asiantuntijat käyttävät etäisyyksien mittaamisesta puhuttaessa termeja Parsek ja astronominen yksikkö.
Lähteet:
Ursa: https://www.ursa.fi/extra/kosmos/v/valovuosi.html
Turun yliopiston tähtitieteen dosentin sivut: http://www.astro.utu.fi/zubi/unit/ly.htm
Kysymys on askarruttanut ennenkin, ja siihen on vastattu seuraavasti:
https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-serkkuja-olemme-ensimmaisen-serkkuni?language_content_entity=fi
https://www.kirjastot.fi/kysy/kuka-on-serkku-pikkuserkku-ja?language_content_entity=fi
Sukunimi on samaa perua kuin Jouhki. Kirjassa Sukunimet (Pirjo Mikkonen ja Sinikka Kauppala, Otava 2000) kerrotaan, että ortodoksiset karjalaiset ovat käyttäneet muotoja Jouhki, Jouhko, Jouhkima ja Jouko venäläisestä nimestä Jefim, Jevko (kr. nimestä Euthymios). Sukunimeksi vakiintunut mm. Harlussa, Salmissa ja Suistamolla, nykysin mm. Imatralla.
Jouhkimoweja on ollut vain muutama kymmenen. Sukunimeä sivutaan lyhyesti Jouhkin yhteydessä myös Outi Patrosen väitöskirjassa
Patronen, Outi. Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen karjalankielisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818-1925. Helsingin yliopisto, 2017. Alla linkki väitöskirjaan:
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/f15ff162-9baf-4a82…...
Tästä Chris Bradfordin sarjasta on tosiaan suomennettu kolme kirjaa vuosina 2009, 2010, ja 2011. Meillä kirjastossa ei ole tietoa mahdollisista uusista suomennossuunnitelmista. Suomennokset on julkaissut WSOY. Jos haluat, voit kysyä heiltä lisätietoa. Yhteystiedot löytyvät alta:
https://www.wsoy.fi/yhteystiedot/toimitus
Kirjassa Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä (Itä-Helsingin kulttuuriseura, 2000) mainitaan Villingin saaren eteläpuolella meressä oleva Viipurinkivenä tunnettu jääkauden aikainen siirtolohkare. Kirjassa kerrotaan, että sen lähistöllä Venäjän alukset odottelivat taistelukäskyä isovihan alkaessa vuonna 1713 (siv. 29). Kyseisen luvun lopussa on lähdeluettelo, josta voi löytyä lisää tietoa tästä merimerkistä. Kirjan saatavuuden näkee aineistotietokannasta, http://www.helmet.fi
Viipurinkivestä kannattaa kysyä myös Suomen merimuseosta,
http://www.nba.fi/ ,kohdasta museot ja linnat löytyy merimuseo. Myös Helsingin kaupunginarkistosta voi saada lisätietoja, http://www.hel2.fi/tietokeskus/kaupunginarkisto/.
Eero Kiviniemen kirjassa Suomalaisten etunimet vuodelta 2006 on kerrottu Suomessa annettujen nimien määrät. Emilia-nimeä on 1900-luvulla annettu 40310 kpl, niistä 11 % on ollut ensimmäisenä nimenä.
Lapin kunta Simo sijaitsee Simojoen suulla ja kunnassa on monia muitakin Simo-alkuisia nimiä. Nimen alkuperää ei varmasti tiedetä. Se voi olla saamelaista alkuperää. Se voi myös perustua pohjoisvenäläiseen sanaan sima, joka tarkoittaa mm. kärkeä. Tähän sanaan perustuvaa lainasanaa järvellä liikkuneet karjalaiset ovat voineet käyttää paikan nimeämiseen. (Lähde: Suomalainen paikannimikirja, 2007)
Kutituksen ja naurun yhteydestä on kirjoittanut mm. tutkija Helena Telkänranta Helsingin Sanomien artikkelissa Itseään ei voi kutittaa (julkaistu 6.1.2004). Sen voi lukea Helsingin Sanomien Arkiston kautta. Omasta kirjastosta kannatta kysyä, onko HS Arkisto luettavissa siellä.
Telkänrannan kirjoittamassa artikkelissa tuodaan esiin teoria, että kutituksen ja naurun yhteydellä olisi evolutiivinen tausta. Nauru viestisi muille lauman jäsenille, ettei kyse on hyökkäyksestä.
Lukuvinkkejä löytyy kirjastojen lastensivuilta sekä koulujen lukudiplomilistoista. Voisit käydä katsomassa näistä: Helmet-lukudiplomit (luokka-asteittain), http://kirjasto.one/lukudiplomi/ Jyväkylän kaupunginkirjaston sivulta, http://www3.jkl.fi/kirjasto/lukudiplomi/kirjalistat.htm, Oulun kaupunginkirjaston vinkkejä, https://www.ouka.fi/oulu/kirjastoreitti/kirjallisuusdiplomi, Seinäjoen kaupunginkirjaston vinkit, http://www.seinajoki.fi/kirjasto/lukuseikkailu/. Lasten ja nuorten kirjallisuutta kannattaa tutkia Sivupiiristä, joka löytyy Kirjasampo-palvelusta, https://www.kirjasampo.fi/fi/sivupiiri
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n sivuilla on tietoa mm. kääntäjän työstä, apurahoista ja miten alalle voi hakeutua. Lisätietoja kannattaa kysyä suoraan liitosta.
http://www.sktl.net/kotisivu/index.htm
Etsitty runo on Lauri Pohjanpään Sininen metsä. Alun perin se julkaistiin Pohjanpään vuonna 1956 julkaistussa kokoelmassa Jänis ja kilpikonna : runotarinoita lapsille. Tämän lisäksi sen voi löytää esimerkiksi sellaisista runoantologioista kuin Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta ja Eläinrunojen kirja sekä Urho Somerkiven ja kumppanien laatimasta Otavan Neljännestä lukukirjasta.
Suomen tilastollisessa vuosikirjassa 2007 (s. 621) on graafinen taulukko Maailman väestön kehitys 1750-2050.
Tästä voi silmämääräisesti päätellä, että maailman väkiluku ylitti 1 mrd n.1800, 2 mrd n.1930, 3 mrd n.1960, 4 mrd n. 1970, 5 mrd n. 1985 ja 6 mrd n. 2000.
Tilaston lähde on United Nations Population Division (http://www.un.org/esa/population/unpop.htm)
Lisätietoja mm. seuraavien linkkien takana: http://en.wikipedia.org/wiki/World_population#Number_of_humans_that_hav… ja http://www.ibiblio.org/lunarbin/worldpop sekä http://www.census.gov/ipc/www/idb/
Our World in Data -palvelusta löytyy taulukko, jossa on kuolinsyyt jaoteltu. Maailmassa on vuonna 2016 kuollut tapaturmaisesti (onnettomuuksissa, henkirikoksissa, luonnonkatastrofeissa, konflikteissa sekä itsemurhien seurauksina) 4,61 miljoonaa ihmistä, https://ourworldindata.org/causes-of-death
Tuo summa jaettuna 365 päivällä antaisi tulokseksi, kuinka monta ihmistä keskimäärin kuoli päivässä vuonna 2016.
Etsimäsi laulu on nimeltään ”Ero”. Sen on säveltänyt Jori Sivonen ja sanoittanut Raul Reiman. Se löytyy Kake Randelinin cd-levyiltä ”30 suosikkia” ja ”Kake Randelin” sekä kokoelmalevyltä ”Tupla Finnhits 13 & 14”. Myös parista nuottikokoelmasta se löytyy: Randelin: ”Huoleton” ja Jori Sivonen: ”Lauluja”. Levyt ja nuotit kuuluvat HelMet-kirjastojen kokoelmiin ja niiden saatavuuden voit tarkistaa täältä http://www.helmet.fi/ . Kirjoita hakukenttään ”ero randelin” (ilman lainausmerkkejä).
P. S. Kake Randelinilla on myös ”En unta saa” –niminen kappale (”en unta saa, tartun kitaraan… ” jne.).
Kunkin alueen ev.lut. seurakunnalla on oma keskusrekisterinsä. Esim. Helsingin alueen seurakuntien keskusrekisteristä voi tilata sukuselvityksiä myös Internetin kautta, linkki sinne: http://www.helsinginseurakunnat.net/keskusrekisteri/
Liikkeelle kannattaa lähteä sieltä seurakunnasta mistä tutkittava suku on lähtöisin, jos haluat tietoja Jyväskylän alueelta, tässä sinulle linkki Jyväskylän alueen seurakuntien sukututkimus-sivuille http://www.kirkkojyvaskyla.net/
Sieltä voit kysyä asiaa tarkemmin.
Lähetin kysymyksesi Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen museoon, josko heidän sienituntijansa voisi valaista asiaa, mutta en ole vielä saanut vastausta. Itse en ole kuullut sienien myrkyn tarttuvan kuvaamillasi tavoilla, mutta ainakin ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa mahdolliselta. Sienioppaissa yleensä kehotetaan vain välttämään epäilyttävien tai tunnistamattomien sienien poimimista ja varsinkin syömistä, mutta ei kerrota voiko myrkky "tarttua" pinnoilta. Merkitystä on varmaankin sillä, mistä ja kuinka vaarallisesta myrkkysienestä on kysymys tai miten pitkään ne ovat kosketuksissa muihin sieniin.
Tea von Bonsdorff (2020) kertoo kirjassa Ruokasienet Suomen luonnossa, että Suomessa tunnetaan yli 50...
