Etsitty ralli on Matti Jurvan säveltämä ja Tatu Pekkarisen sanoittama Ihminen älä hermostu, jonka Jurva itse lauloi levylle vuonna 1942.
http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=ihminen+%c3%a4l%c3%a4+hermostu&ID=cf7a6749-61f1-49f7-86e2-ed7a29c69134
http://pomus.net/001457
Eipä ole kirjastoissa tätä elokuvaa. Usein syynä elokuvan puuttumiseen kirjastoista on se, ettei sille ole annettu lainaus- ja esitysoikeuksia. Ilman niitä kirjasto ei voi elokuvia kokoelmiinsa ostaa. Elokuva on Yleisradion TV 2:n teatteritoimituksen tuotantoa, ja se on esitetty televisiossa vuonna 1977. Ehkäpä Yleisradiolta kannattaisi pyytää sen esittämistä uudelleen.
Elonet-tietokannan esittely elokuvasta löytyy täältä:
http://www.elonet.fi/title/ek2xkv/
Myös Ylen Elävä arkisto esittelee elokuvan, ja siitä voi myös katsella katkelmia:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=105&t=&a=6035
Vastakkainistuttavan pihakeinun ja sen katon piirustukset löytyvät esim. kirjasta Jani Johannes: Snickra till dig själv eller som gåva = Tee itselle tai lahjaksi (1995). Kirjassa on suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet. Kirja on lainattavissa mm. Seinäjoen pääkirjastosta. Kysyessä kannattaa mainita kirjan ISBN-tunnus 952-90-6122-6, sillä samannimisiä kirjoja on useita.
Vanhoja Apu-lehden vuosikertoja säilytetään mm. Turun yliopiston kirjastossa, jossa niitä voi lukea. Lehtiä selaamalla voisi kaivattu artikkeli löytyä, tietokannoista ei löyty näin vanhoja artikkeleita.
Teoksista: Heikkilä, Taina, Saippuasta nykyaikaisiin pesuaineisiin (useassa pääkaupunkiseudun yleisen kirjaston kokoelmassa) sekä Coss, Melinda, The handmade soap book (ainakin Kauniaisten kirjaston kokoelmassa) löytyy tietoa saippuan kotivalmistuksesta. Suomenkielinen teos on meillä Kannelmäen kirjastossa Helsingissä paikalla, mutta lipeä näyttäisi olevan yksi tarveaine.
Lisäksi joissakin aikakauslehdissä on asiaa käsitelty, esim. "Suomen luonto"
vuodelta 1997,numerossa 8, sivulla 52. (Artikkelin nimi: "Kotitekoista saippuaa")
Lisäksi aikakauslehti "Koti" vuodelta 1992 numerossa 10, sivuilla 44-45, "Tehdään saippuaa kotikonstein". Tässä artikkelissa on saippuan teko-ohje.
Ottakaa yhteyttä omaan kirjastoonne jos esim. kaukolainaus on...
Japanin kielessä on käytössä kolme kirjoitusjärjestelmää, Hiragana, Katakana ja Kanji. Jos kirjoittaa länsimaisia nimiä Hiragana -merkein, joutuu melkein aina tekemään kompromisseja ja korjaamaan joitain kirjaimia toisilla, esim. L- kirjain olisi korvattava toisella. Marko on mahdollista kirjoittaa muodossa MA-RO-KO, Minna muodossa MI-N-NA, Joni muodossa I-O-NI ja Jesse muodossa I-E-SE. Katso itse lisää esim. nettisivulta http://www.geocities.com/Tokyo/Shrine/7047/hwritutor.htm
Siellä voi opiskella myös eri kirjoitusjärjestelmiä.
Kirjallisia lähteitä kirjoitusmerkkien itseopiskeluun HelMet- kirjastossa: Karppinen Takako: Japanin kielen alkeet.
Anni Polva (oik. Polviander) syntyi Pietarissa 6.1.1915.
Anni Polva on itse kirjoittanut neljä teosta elämästään: Kun olin pieni, Hyvästi lapsuus, Antaa soittaa sekä Elettiin kotirintamalla - lehtiä päiväkirjastani.
Voisit lisäksi vilkaista teoksia Sain roolin, johon en mahdu ja Suomen kirjailijat 1945-1980 sekä Kotimaisia naistenviihteen taitajia.
En löytänyt tarkempaa tietoa siitä, milloin sanat ovat saaneet arkisia lisämerkityksiä. Kummatkin sanat kuitenkin löytyvät sekä positiivisina että negatiivisinä suomalaisten kielten keskuksen sanakirjasta. Kielitoimiston sanakirja (sana:järjetön) (sana: mieletön)
Sanojen historiaa voisi kysyä tarkemmin Kotimaisten kielten keskuksen kysymyslomakkeella. Kotus
Mikäli kyseessä on "Itsenäinen Suomi 50 vuotta" -juhlaraha, joka on 10 mk:n hopeakolikko, sen arvo liikkuu kolikon kunnon mukaan 3-5 €.
Lisätietoja sivuilla:
http://www.palmu.st/rahat/juhlarahat-bu.htm
ja
http://www.geocities.com/apyykkon/Rahaluettelo.html
Hei, valitettavasti Anna-Leena Härkösen sähköpostiosoitetta ei löydy. Ehkä palaute menee perille hänen kustantajansa Otavan kotisivujen kautta: www.otava.fi, siellä kohdassa Ota yhteyttä on alempana Anna palautetta -otsikko.
Anna-Leena Härkösellä ei ilmeisesti ole ihailijakerhoa, jonka kautta posti saattaisi mennä perille.
Nancy Mitford on kirjoittanut kirjan: Aurinkokuningas. Ludvig XIV ja Versailles.
Lisäksi Ludvig XIV:sta löytyy tietoja seuraavista historian kirjoista: Grimberg, Carl: Kansojen historia osa 14. WS 1982,
Otavan suuri maailmanhistoria osa 11.O 1985 ja Suuri maailmanhistoria osa 8.KKK 1986.
Kyseessä on Marjatta Pokelan KARAMELLIOOPPERAAN (1994) sisältyvä laulu PIPARKAKKUTALOSSA. Samana vuonna julkaistiin oopperan musiikista "lauluvihko" (Fazer Musiikki, ISBN 951-757-322-7) ja "pianosovitukset" (Fazer Musiikki, ISBN 951-757-311-1). Etsitty laulu löytyy molemmista ja molemmat vihkot löytyvät ainakin HelMet-alueen kirjastoista.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Jos haluat kirjautua omiin tietoihisi Ratamo-verkkokirjastossa, tarvitset kirjastokortissa näkyvän käyttäjätunnuksen ja nelinumeroisen pin-koodin. Mikäli pin-koodi on unohtunut, saat uuden kirjastosta. Tietoturvasyistä salalukua ei anneta sähköpostitse tai puhelimitse. Verkkokirjastoon kirjautuessa ei kysytä sähköpostiosoitetta. Otapa yhteyttä kotikirjastoosi asian selvittämiseksi.
Kansallinen mediatutkimus eli KMT, joka selvittää sanoma- ja aikakauslehtien lukijamääriä kertoo, että vuonna 2019 painetun Aku Ankan keskimääräisen numeron lukijoita oli 336 000 ja digitaalisen lehden keskimääräisiä lukijoita 4 000.
Sivustolla kerrotaan, että KMT uudistui kokonaan vuonna 2019. Vuoden 2019 tutkimuksen tuottamat luvut eivät siksi ole vertailukelpoisia edellisten vuosien lukujen kanssa. Alla linkki tilastoihin:
https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2020/03/Lukijamaarat2019.pdf
Aku Ankan pitkäaikainen päätoimittaja Aki Hyyppä taas kertoo Kouvolan Sanomien haastattelussa (17.3.2020), että Aku Ankan lukijamäärä vuonna 2019 oli 680 000. Se saadaan, kun lasketaan...
Mitään yhtä paikkaa säveltäjä- ja sanoittajatietojen etsimiseen ei ole. Näitä tietoja voi löytää esimerkiksi Yleisradion Fono-tietokannasta, joka sisältää tietoja Yleisradion äänilevystön äänitteistä, ja Kansalliskirjaston hakupalvelusta, jonka kautta voi etsiä tietoja mm. Viola-tietokannasta, joka on Suomen kansallisdiskografia ja nuottiaineiston kansallisbibliografia. Valitettavan usein sekä julkaisuissa että tietokannoissa on puutteita ja virheitä ja ristiriitaisuuksia, mikä voi olla seurausta esimerkiksi siitä, että kaikkea ei tiedetä eikä ole tutkittu tai on myöhemmin havaittu, että aiemmat tiedot eivät pidäkään paikkaansa. Kaikkea aineistoa ei myöskään ole kuvailtu tarkasti esimerkiksi Violassa. Verkkosivujen luotettavuutta...
