Kysymys on varmaankin seuraavasta Syyslaulu nimisestä runosta, joka löytyy "Kansanopiston laulukirjasta" vuodelta 1947 (Otava). Tekijästä siinä ei kuitenkaan ole mainintaa, mutta sama laulu löytyy myös ruotsinkielisestä laulukirjasta Gröna visboken (saatavana monista Helsingin kaupunginkirjastoista), ja tekijäksi on merkitty Carl Fredric Dahlgren ja laulun nimi on Hösten är kommen. Kansanopiston laulukirjaa on saatavana Helsingin yliopiston (Unioninkatu 36, puh. (09) 191 23196) Fennica kokoelmasta. Tässä kuitenkin kyseisen runon sanat:
Syksy on tullut ja myrskyelee,
joutsen ja pääsky jo pois pakenee,
kukka on vaipunut sammalehen,
aalto se kuohuvi loiskuttaen.
Ahti se kantelons' kaikua suo,
luonnotar vihreän vaippansa luo.
Päivä on...
Kappale on nimeltään "Castle on a cloud" (ranskaksi "Château dans les nuages"), ja se on peräisin Claude-Michel Schönbergin säveltämästä musikaalista "Les misérables", joka perustuu Victor Hugon romaaniin "Kurjat".
Nimen Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ilmeisesti ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä Varsinais-Suomea koskeva nimitys ja laajentunut vasta myöhemmin tarkoittamaan koko maata. Sanaa on käytetty jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 nimen Somewesi osana, jolloin se on kuitenkin merkinnyt Viipurinlahden pohjukkaa, jonka suomenkielisenä nimenä vieläkin on Suomenvedenpohja. Varhaisimmissa selityksissä sana on selitetty suon tai suomun johdokseksi, mutta uudempien tulkintojen mukaan se on lainasana. Lainan yhdeksi mahdolliseksi lähteeksi on esitetty kantabaltin maata (merkityksessä ’seutu’, ’alue’, ’valtapiiri’) tarkoittavaa sanaa žemē, josta myös nimet Häme ja saame olisivat peräisin. Toisen...
Sanontaa "olla näreissään" ei ole johdettu (nuorta) kuusta merkitsevästä sanasta näre, vaan sen taustalla ovat sellaiset keskenään samaa kantaa olevat sanat kuin näreä ('äreä, nyrpeä'), näristä ('marista, kiukutella') ja närä ('kauna, viha; äkäinen, kiukkuinen'). "Olla näreissään" on siis yksinkertaisesti 'olla närkästynyt, kiukkuinen'.
Lähde:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2, L-P
Kirjan Sukunimet, jonka ovat toimittaneet Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala ja joka on ilmestynyt v. 2000 mukaan sukunimi Nuutinen on kansankielinen muoto Knuutinen -sukunimestä. Se on lähtöisin pohjoismaisesta miehennimestä Knut. Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet kerrotaan, että tämä etunimi merkitsee ylpeää tai reipasta, muinaissaksassa sana knuz merkitsee urheaa. Eniten Nuutisia asuu Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Yksinäistalon, kantatilan ja maakirjatalon määritelmät löytyvät sukututkimussanastoista ja sanakirjoista.
Yksi ja sama tila voisi ilmeisesti periaatteessa olla sekä yksinäistalo, kantatila että maakirjatalo, kontekstista riippuen.
Yksinäistalo on tila, joka muodostaa oman kylänsä. Ruotsiksi yksinäistalo on enstaka tai enstaka hemman (hemman utan underlydande torp), ks. Sointula "Sanasto sukututkijoille" ja Andersson: "Ordbok för släktforskare".
Termi kantatila on maanmittaussanastoa ja se liittyy ositukseen. Kantatila on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "tila joka lohkomisessa on jäänyt emätilasta jäljelle, päätila". Nykysuomen sanakirjan mukaan kantatilalla tarkoitetaan toisinaan myös "Viipurin läänin lahjoitusmailla isossajaossa...
Elias Lönnrot määräsi testamentissaan 27.4.1882, että hänen kuolinpesänsä kirjoista saisi Ida-tytär valita ensiksi ne, jotka tarvitsi, ja sen jälkeen saisi Helsingin yliopiston kirjasto ottaa osan. Loput kirjat määrättiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran haltuun. Seura sai pitää itsellään, mitä halusi, mutta sen kuului myös jakaa yleishyödyllisiksi arvioimiaan teoksia kirjastoille ja kouluille.
Ida-tyttären ja Helsingin yliopiston kirjaston osuus Lönnrotin kirjakokoelmista jäi vajaaseen sataan niteeseen. Suurin osa, 2 524 kirjaa, 17 karttaa ja 26 nippua pienpainatteita, siirtyi SKS:lle. SKS piti itsellään kuutisensataa kirjaa ja lahjoitti muut 1 900 parillekymenelle oppilaitokselle ja koulukirjastolle, lähinnä niille paikkakunnille,...
Eri lähteiden perusteella Yasmiinin tuoksu -yhteen versio on alkuperäinen. Ihanuuteni-kappale julkaistiin v. 1988 yhtyeen albumilla Äetsästä päivää (TELA 104). Kappaleen ovat säveltäneet Esa Kinnunen ja Harri Koivunen sekä sanoittanut Markku Mäkelä.
Ässät-yhtye julkaisi oman versionsa laulusta vuonna 1996 albumillaan Kuumaa huumaa. Myös Tanssiorkesteri Syke on leyvttänyt laulun albumilleen Villit bootsit (2003).
http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=ihanuuteni
https://finna.fi
Ortodoksisessa kirkossa vietetään profeetta Elian päivää 20.7. Sama päivä on Iljan nimipäivä. Ilja on venäläinen/karjalainen muunnos Eliasta. Ilomantsissa vietetään 20.7. Iljan praasniekkaa, joka on kirkollinen juhla.
Nimen Elia merkityksestä on olemassa useita variaatioita, kuten 'Herra on Jumala', 'Jumalan voima' ja 'Jumalan linna'.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Nimipäivättömien nimipäiväkirja
Ortodoksi.net http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/vanhan_testamentin_…
http://www.ortodoksi.net/index.php/Iljan_praasniekka
Yleensä ampiainen ei kuole ihmistä pistettyään, mehiläinen sen sijaan kyllä. Mehiläisen pistimessä on väkäsiä, jotka saavat piikin takertumaan ihoon. Kun mehiläinen yrittää irrottaa pistintä ihosta, sitä käyttävät lihakset ja myrkkyrakko repeytyvät irti mehiläisestä, joka kuolee pian tämän jälkeen. Ampiaisen pistimessä väkäsiä ei ole, ja siksi se ei tartu ihoon samalla tavoin kuin mehiläisen pistin. Joskus kuitenkin voi niinkin käydä, ja siinä tapauksessa myös ampiainen kuolee.
Voisi siis sanoa, että pistettyään ihmistä mehiläinen kuolee, koska sen elimistö repeytyy rikki.
Lisää tietoa aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ampiaiset
http://www.oi.phkk.fi/beeman/sivuja/pistin.htm
Kallion alueen Eläintarhan huviloita oli yhteensä 15. Niistä löytyy tietoa Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin kirjasta Helsingin vanhoja kortteleita 2: Herrasväen ja työläisten kaupunki. 1983. Kysy kirjastonhoitaja -palvelun arkistosta löytyy myös tietoa, kun haet hakusanoilla "huvilat ja helsinki".
Tähtitorninvuoren rinteellä on sijainnut häpeäpaalu ja mestauspaikka. Paikka tunnetaan nykyisin nimellä Tähtitornin mäki. Siellä on Engelin suunnittelema observatorio. Lähde: Nokea ja pilvenhattaroita: helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Julk. Helsingin kaupunginmuseo.1999.
Molemmat mainitut kirjat löytyvät Piki-kirjastoista.
Töölön surbrunn oli terveyskylpylä. Löydät tietoa esim. hakemalla Googlesta "surbrunn töölö".
Robert Ludlum ehti elämänsä aikana kirjoittaa vain kolme osaa Bourne-sarjaa. Hänen kuoltuaan kirjailija Eric Van Lustbader jatkoi sarjaa, ja niinpä tuo mainitsemasi ”Meduusan perintö” eli ”Robert Ludlumin medusan perintö” (alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Legacy”) onkin Van Lustbaderin käsialaa. Suomeksi on ilmestynyt myös Van Lustbaderin laatima ”Robert Ludlumin medusan ansa” (Otava, 2009; alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Betrayal”). Sitä on saatavilla HelMet-kirjastoista, ja tarkemman saatavuuden voi katsoa osoitteesta http://www.helmet.fi etsimällä teoksen nimellä.
Suomentamatta ovat vielä Van Lustbaderin kirjoittamista jatko-osista ”The Bourne Sanction” (2008), ”The Bourne Deception” (2009) ja ”The Bourne Objective” (2010)....
Kirjasto ei tarkista asiakkaiden luottotietoja mistään luottorekistereistä, mutta jos asiakkaalla on aiempia maksuja kirjastolle hoitamatta tai palauttamatonta aineistoa kirjaston omassa perinnässä, hän saa lainausoikeuden vasta hoidettuaan nämä asiat kuntoon.
Kysymäsi järjestys on seuraava( tiedot on tarkistettu Otavan kirjallisuustiedosta ja Suomen kansallisbibliografiasta):
Mustat kalat (1964)
Keisari seisoo palatsissaan (1971)
Nuku hyvin, Punahilkka (1973)
Kuolema savolaiseen tapaan (1976)
Hyvän tytön hautajaiset (1978)
Viimeinen pari (1980)
Rakas perhe : Kaksikymmentä kirjettä kommentteineen (1982)
Kuolema sukupuussa(1985)
Joka uniinsa uskoo(1987)
Sekä myyrät että rotat ovat jyrsijöihin kuuluvia nisäkkäitä.
Myyriä on Suomessa useita eri lajeja. Yleisimpiä myyrälajeja ovat metsämyyrä ja peltomyyrä. Ne ovat hyvin pieniä nisäkkäitä, jotka painavat noin 15-80 grammaa. Myyrälajeista suurin on vesimyyrä, joka voi painaa jopa 300 grammaa. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran rottaa. Vesimyyrän häntä on kuitenkin aina selvästi ruumista lyhyempi, sillä on huomaamattomat pienet korvat, hyvin tylppä kuono, pienet silmät ja tummanruskea, lähes musta turkki. Sekä rotta että vesimyyrä pitävät vedestä ja osaavat uida. Myyrät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä.
Suomessa elävä rottalaji on isorotta. Se on vesimyyrän kokoinen, mutta sillä on vaaleampi turkki ja pitempi...
Joensuussa Hukanhaudalla oleva kadunnimi Lonikintie on saanut nimensä siellä 1920-luvulta lähtien olleesta Lonikin tilasta. Tilalla oli peltoja, jota sanottiin Lonikin pelloiksi, tilalla harjoitettiin myös karjataloutta.
Mutta siihen, mitä itse sana lonikki tarkoittaa, ei löytynyt suomen kielen sanakirjoista aivan varmaa vastausta. Suomen etymologisesta sanakirjasta, osa 2, 1958, löytyy sana lonnikko 'hyvin alava paikka' ja lonne 'laakso, alanko'. Olisikohan sana tullut näistä.
Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö -kirjassa mainitaan sana lonneikko 'vesiperäinen, veden syömä maasto'. Hukanhaudan alueella on maan kallistuman paljastamaa järvenpohjaa alettu käyttää kasvumaana.
Lähde: Kylästä kaupungiksi : Hukanhauta Penttilä, Utra,...
Komitean työskentelyn aikaan ei tunnettu kovin vanhoja VANHAN TESTAMENTIN käsikirjoituksia. Kääntäjät toimivat sen näkemyksen pohjalta, että juutalainen seurakunta oli säilyttänyt tunnollisesti pyhän tekstin alkuperäisessä muodossa. Koska hepreaa kirjoitettiin alkuaan pelkästään konsonanttikirjaimin, olivat juutalaisoppineet ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana täydentäneet tekstiä vokaali- ja painomerkein jotta oikea ääntämys olisi varmistettu. Tämä oli tarpeen sen vuoksi, että heprean suullinen taito oli juutalaistenkin keskuudessa käynyt harvinaiseksi.
Raamatunkäännöskomitean käyttämänä alkutekstinä oli Jakob ben Chaijimin venetsialaisen Daniel Bombergin kirjapainossa vuosina 1524-1525 julkaisema hepreankielinen Raamattu. Tämä...
Sitaatti on Sinuhe egyptiläisen yhdennentoista kirjan (Merit) kuudennesta osasta. Se on osa Sinuhen repliikistä keskustelussa prinsessa Baketatonin kanssa.
"' -- Elämä on kuuma päivä, Baketaton, kenties kuolema on viileä yö. Elämä on matala poukama, Baketaton, kenties kuolema on kirkas, syvä vesi.'" (s. 492-493)
Ole Torvaldsin ruotsintamana tämä kohta kuuluu seuraavasti:
"' -- Livet är en het dag, måhändä är döden en sval natt. Livet är en grund vik, Baketa[t]on, måhända är döden ett klart djupt vatten.'"
