Valo kulkee 299 792 458 metriä sekunnissa, mikä kilometrinopeutena tarkoittaa 1 079 252 848,8 km/h. Valon vuodessa kulkemaa matkaa nimitetään valovuodeksi ja se on noin 9,46 biljoonaa kilometriä. Valon nopeudesta voidaan täten laskea, että alkuvuodesta 1980 Maasta heijastunut valo on ehtinyt matkata avaruudessa 38 valovuotta ja että silloista Maan näkymää voidaan siis tällä hetkellä ihastella noin 359,48 biljoonan kilometrin (~359 480 000 000 000 km) päässä Maasta.
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sana ”kiva” on peräisin murteista, ja sen merkitys on ollut ’ankara, raju, kova, luja, sitkeä, nopea, ripeä, jyrkkä, suurikokoinen, runsas’. Siitä merkitys on sitten muuttunut etenkin puhekielessä merkitsemään ’mukava, hauska’.
Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologisen sanakirjan” (WSOY, 2004) mukaan ”kiva” kuuluu etymologisesti yhteen sanojen ”kipakka”, ”kivakka” ja ”kiivas” kanssa. Niiden taustalla on Häkkisen mukaan vanha balttilainen laina, jota vastaa nykyliettuan sana ”gývas” (’eloisa’).
Mukavaa vuotta 2011 myös sinulle!
Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
Ring a ring o' roses on vanha englantilainen lastenloru, joka syntyi Lontoossa vuoden 1665 ruttoepidemian aikana.
Ring a-ring o' roses,
A pocketful of posies.
a-tishoo!, a-tishoo!.
We all fall down.
[Kysymyksessä siteerattu teksti on lorun amerikkalainen versio:
Ring around the rosey,
A pocketful of posies.
ashes, ashes.
We all fall down.]
Kranssi, kranssi ruusuja,
tasku täynnä rohtoja,
hatsii, hatsuu,
jokainen maahan kaatuu.
"Kranssi, kranssi ruusuja" tarkoitti ruttoa sairastavan pieniä punaisia täpliä. "Tasku täynnä rohtoja" viittasi jo antiikista periytyvään tapaan ja uskomukseen, että hyvänhajuiset kukat ja yrtit suojelevat paholaisten hengityksen löyhkältä. "Hatsii, hatsuu" kuvasi aivastusta, ruttoaikoina tyypillistä tartunnan oiretta...
Sukunimien Piipari ja Piiparinen taustalla on ruotsin sana 'pipare', merkinantaja sotaväessä (pillipiipari). Piiparisia on tällä vuosisadalla asunut lähinnä Karjalassa(Viipuri, Sortavala), Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja. Otava 1988.
Kysymäsi järjestys on seuraava( tiedot on tarkistettu Otavan kirjallisuustiedosta ja Suomen kansallisbibliografiasta):
Mustat kalat (1964)
Keisari seisoo palatsissaan (1971)
Nuku hyvin, Punahilkka (1973)
Kuolema savolaiseen tapaan (1976)
Hyvän tytön hautajaiset (1978)
Viimeinen pari (1980)
Rakas perhe : Kaksikymmentä kirjettä kommentteineen (1982)
Kuolema sukupuussa(1985)
Joka uniinsa uskoo(1987)
Kuulostaa aivan Carlos Sauran elokuvalta Korppi sylissä (Cria cuervos 1976). Tummatukkaista tyttöä esitti Ana Torrent. Ihan tarkkaan ei muistu mieleen, mikä levy siinä grammarilla soi, mutta se voisi olla Jose Luis Peralesin Por Que Te Vas joka on esitetty suomeksikin nimellä Veit sydämein.
Tietoa säveltäjästä:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll
Laulun sanat:
http://www.bide-et-musique.com/song/1051.html
Tietoa elokuvasta:
http://www.imdb.com/title/tt0074360/
Sekä myyrät että rotat ovat jyrsijöihin kuuluvia nisäkkäitä.
Myyriä on Suomessa useita eri lajeja. Yleisimpiä myyrälajeja ovat metsämyyrä ja peltomyyrä. Ne ovat hyvin pieniä nisäkkäitä, jotka painavat noin 15-80 grammaa. Myyrälajeista suurin on vesimyyrä, joka voi painaa jopa 300 grammaa. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran rottaa. Vesimyyrän häntä on kuitenkin aina selvästi ruumista lyhyempi, sillä on huomaamattomat pienet korvat, hyvin tylppä kuono, pienet silmät ja tummanruskea, lähes musta turkki. Sekä rotta että vesimyyrä pitävät vedestä ja osaavat uida. Myyrät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä.
Suomessa elävä rottalaji on isorotta. Se on vesimyyrän kokoinen, mutta sillä on vaaleampi turkki ja pitempi...
Tolkien, J. R. R.
Taru sormusten herrasta : Sormuksen ritarit. 572 sivua
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia. 480 sivua
Taru sormusten herrasta : Kuninkaan paluu. 539 sivua
Nämä ovat varhaisimpien painosten sivumäärät. Ne näkyvät myös kirjaston rekisterissä kirjojen korttinäytöllä, ks. Jokunen: http://jokunen.jns.fi/?formid=form2 .
Pasilan kirjaston eli Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjaston osoite on Rautatieläisenkatu 8, sisäänkäynti on kuitenkin osoitteesta Kellosilta 9. Vanhoja lehtiä on mikrofilmeinä, joista voi halutessaan ottaa kopioita.
Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät täältä:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/
Kyllä saa. Kirjaston asiakkailla on mahdollisuus ottaa kopioita esim. kirjoista yksityiseen käyttöön Tekijänoikeuslain 12 §:n nojalla. "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Tek.oikL 12§ 1mom)
Komitean työskentelyn aikaan ei tunnettu kovin vanhoja VANHAN TESTAMENTIN käsikirjoituksia. Kääntäjät toimivat sen näkemyksen pohjalta, että juutalainen seurakunta oli säilyttänyt tunnollisesti pyhän tekstin alkuperäisessä muodossa. Koska hepreaa kirjoitettiin alkuaan pelkästään konsonanttikirjaimin, olivat juutalaisoppineet ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana täydentäneet tekstiä vokaali- ja painomerkein jotta oikea ääntämys olisi varmistettu. Tämä oli tarpeen sen vuoksi, että heprean suullinen taito oli juutalaistenkin keskuudessa käynyt harvinaiseksi.
Raamatunkäännöskomitean käyttämänä alkutekstinä oli Jakob ben Chaijimin venetsialaisen Daniel Bombergin kirjapainossa vuosina 1524-1525 julkaisema hepreankielinen Raamattu. Tämä...
Robert Ludlum ehti elämänsä aikana kirjoittaa vain kolme osaa Bourne-sarjaa. Hänen kuoltuaan kirjailija Eric Van Lustbader jatkoi sarjaa, ja niinpä tuo mainitsemasi ”Meduusan perintö” eli ”Robert Ludlumin medusan perintö” (alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Legacy”) onkin Van Lustbaderin käsialaa. Suomeksi on ilmestynyt myös Van Lustbaderin laatima ”Robert Ludlumin medusan ansa” (Otava, 2009; alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Betrayal”). Sitä on saatavilla HelMet-kirjastoista, ja tarkemman saatavuuden voi katsoa osoitteesta http://www.helmet.fi etsimällä teoksen nimellä.
Suomentamatta ovat vielä Van Lustbaderin kirjoittamista jatko-osista ”The Bourne Sanction” (2008), ”The Bourne Deception” (2009) ja ”The Bourne Objective” (2010)....
Kallion alueen Eläintarhan huviloita oli yhteensä 15. Niistä löytyy tietoa Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin kirjasta Helsingin vanhoja kortteleita 2: Herrasväen ja työläisten kaupunki. 1983. Kysy kirjastonhoitaja -palvelun arkistosta löytyy myös tietoa, kun haet hakusanoilla "huvilat ja helsinki".
Tähtitorninvuoren rinteellä on sijainnut häpeäpaalu ja mestauspaikka. Paikka tunnetaan nykyisin nimellä Tähtitornin mäki. Siellä on Engelin suunnittelema observatorio. Lähde: Nokea ja pilvenhattaroita: helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Julk. Helsingin kaupunginmuseo.1999.
Molemmat mainitut kirjat löytyvät Piki-kirjastoista.
Töölön surbrunn oli terveyskylpylä. Löydät tietoa esim. hakemalla Googlesta "surbrunn töölö".
Sitaatti on Sinuhe egyptiläisen yhdennentoista kirjan (Merit) kuudennesta osasta. Se on osa Sinuhen repliikistä keskustelussa prinsessa Baketatonin kanssa.
"' -- Elämä on kuuma päivä, Baketaton, kenties kuolema on viileä yö. Elämä on matala poukama, Baketaton, kenties kuolema on kirkas, syvä vesi.'" (s. 492-493)
Ole Torvaldsin ruotsintamana tämä kohta kuuluu seuraavasti:
"' -- Livet är en het dag, måhändä är döden en sval natt. Livet är en grund vik, Baketa[t]on, måhända är döden ett klart djupt vatten.'"
Ihmiselläkin hedelmöittyminen on mahdollista vain naisen kuukautiskierron ovulaatiovaiheessa eli munasolun irtoamisen aikaan. Toisin kuin monilla muilla nisäkäslajeilla, ihmisellä tähän ei liity mitään selviä ulkoisia merkkejä. Tosin viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että myös ihmisellä hajuaistilla on asiassa selvä, vaikkakin tiedostamaton rooli: ovulaatiovaiheessa nainen tuoksuu miesten mielestä paremmalta.
Ihmisen sukupuolinen aktiivisuus ei kuitenkaan vaihtele kovin selkeästi kuukautiskierron mukaan. Tämän arvellaan liittyvän vaiheeseen, jossa ihminen lajina kehittyi, aivojen koko kasvoi ja niiden energiantarve lisääntyi. Isompien aivojen ylläpito vaatii ravitsevampaa ruokaa, ja niiden vuoksi ihmislapsi syntyy paljon...
Kirjasto ei tarkista asiakkaiden luottotietoja mistään luottorekistereistä, mutta jos asiakkaalla on aiempia maksuja kirjastolle hoitamatta tai palauttamatonta aineistoa kirjaston omassa perinnässä, hän saa lainausoikeuden vasta hoidettuaan nämä asiat kuntoon.
Siinä vaiheessa, kun varaus on tärpännyt eli on noudettavissa, sitä ei voi enää peruuttaa. Varausmaksu menee velkasaldoon.
Jatkossa kannattaa olla suoraan yhteydessä Turun pääkirjaston vastaanottoon puh. 02 2620624 tai
vastaanotto.kaupunginkirjasto@turku.fi
Varattua materiaalia voidaan sopimuksella pitää vähän kauemmin kuin noutoilmoituksessa on mainittu.
Helsingin kaupunginkirjaston alkuaikojen historiikissa (Sven Hirn, Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi; Helsingin kaupunginkirjasto 1860-1940) kerrotaan, että ensimmäisenä toimintavuotena, vuonna 1860 "lainausmerkintöinä listattiin yksilöidyt tiedot sekä lainatusta kirjasta että lainaajasta - numerotunnisteet otettiin käyttöön paljon myöhemmin." (s. 24). Tampereelta on tallella varhaisin tamperelainen lainausrekisteri 1860-luvulta, vihko, johon merkittiin lainaaja, lainattu kirja ja palautuspäivämäärä (s. 28). Tällöin kirjastokortti ei siis vielä ollut käytössä.
Kirjastokortti on otettu käyttöön eri puolilla Suomea ja erikokoisissa kirjastoissa eri aikaan. Tampereen kaupunginkirjaston historiikista (Matti Wacklin, Kaikkien sielujen...