Sarja on kuvattu Tampereen ympäristössä Karkussa, Jumesniemellä, Kutalassa ja Sarkolassa. Lehmän vuosi -sarjan kuvauspaikkoja koskevaan kysymykseen löytyi vastaus YLEn Kysykää Rouva Ruudulta -palvelusta, jonka sivusto ei ole enää verkossa.
Jos porkkanoita säilytetään lähellä eteeniä erittäviä kasviksia, kuten omenoita, niihin muodostuu etyleenin vaikutuksesta isokumariinia, ja niihin tulee kitkerä maku.
Etyleeni- eli eteenikaasua syntyy kasvien aineenvaihdunnassa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Runsaasti etyleeniä tuottavat esimerkiksi tomaatti, avokado, banaani ja omenat. Kolhiintuneet ja muuten vaurioituneet kohdat tuottavat etyleeniä erityisen paljon. Etyleenille herkkiä ovat etenkin sellaiset lajit, jotka eivät itse juurikaan tuota sitä, kuten kaalit, herneet, pavut, lehtivihannekset ja juurekset.
Porkkanat kannattaa siis säilyttää erillään etyleeniä tuottavista kasveista.
(Lähde: Iiris Kalliola, Ruokakasvit)
Osoitteesta https://finna.fi löytyvä Fennica-tietokanta sisältää tiedot periaatteessa kaikesta suomeksi ilmestyneestä kirjallisuudesta. Sieltä voi tutkia myös tietoja kirjan eri painoksista ja laitoksista etsimällä kirjan sen nimellä. Ensimmäisissä painoksissa tai laitoksissa ei ole välttämättä mitään mainintaa painoksesta tai laitoksesta, kun taas myöhemmistä usein joku merkintä löytyy.
Cusslerin romaanista ”Lohikäärme” on olemassa Fennican mukaan vain kaksi painosta. Ensimmäisen on julkaissut WSOY vuonna 1991, ja se on kovakantinen. WSOY:n julkaisema pokkaripainos taas on ilmestynyt 2011. Jos siis kirja on kovakantinen ja ilmestymisvuosi luonnollisesti tuo 1991, se on kirjan ensimmäinen painos.
Hoksottimet-sana tulee verbistä hoksata (huomata, äkätä, keksiä), joka on lainaa ruotsista. Se on mahdollisesti peräisin muinaisruotsin verbistä hoxa (hugsa, hågsa – esim. harkita, tarkkailla ) tai suomenruotsin murteellisesta verbistä håkksa. Hoksata-verbistä muodostetussa yleensä monikollisessa hoksottimet-substantiivissa on leikillinen sävy.
Hoksata-sanaa on suomen kirjakielessä käytetty käytetty jo 1700-luvun lopulla (Kristfrid Gananderin satukokoelma, 1784).
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
http://www.saob.se/artikel/?seek=HUGSA
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=main
Nykysuomen sanakirja 1 (1980)
Elo- ja joulukuuta lukuunottamatta suomenkieliset kuukausien nimet ovat olleet samat kuin nykyään aina Agricolan ajoista lähtien. Agricolan Rucouskirian alkuun v. 1544 painetussa jokavuotisessa kalenterissa käytetään vuoden kahdestatoista kuukaudesta nimiä tammikw, helmenkw, maliskw, hwchtikw, toukokw, kesäkw, heijnekw, mätekw eli kyluökw, syyskw, locakw, marraskw ja talvijkw. 1600-luvulla mätä- eli kylvökuu vaihtui elokuuksi ja talvikuusta tuli joulukuu.
Kuusta riippumaton kahdentoista kuukauden järjestelmä vakiintui maahamme kristinuskon mukana, ja lounaissuomalaiset kuukauden nimet yleistyivät painettujen kalenterien mukaisesti koko maahan. Vanhemman kuukausiperinteen mukaisesti nimet säilyivät kotoisina päinvastoin kuin useissa muissa...
Amalia on naisennimi, joka oli Suomen almanakassa jo 1740-luvulla 10.7., jolla päivällä romalaiskatolisessa kirkossa on kaksi pyhää Amaliaa. Vuonna 1777 nimi tuli uudelleen almanakkaan 20.4.-päivälle, missä se oli vuoteen 1928. Se palautettiin jälleen 1973, josta lähtien nimi on ollut almanakassa 19.5.
Amalia oli muotinimi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Nykyisin vanhojen nimien suosio on lisännyt Amalia-nimenkin suosiota.
Amalia on latinaistettu muoto goottilaisesta nimestä, jonka alkuosalla "amal" on merkitys 'työ, taistelutyö' Sama sana sisältyy mm. itägoottien ruhtinassuvun Amelungien nimeen. Pohjois-Saksassa ja Tanskassa nimi on ollut kuninkaallisten perheiden suosima. Ranskassa nimen muoto on Amélie, Englannissa Amely, Emily, Emmy...
Selasin läpi kaikki meillä Helsingin pääkirjastossa paikalla olleet leivontakirjat ja koko joukon nettilinkkejä, mutta niissä kaikissa kerrotaan vain, että Brita-kakku on "perinteikäs", "klassinen", "monien rakastama" jne. Mistään en kuitenkaan onnistunut löytämään mitään tietoa kakun alkuperästä tai siitä, mikä siitä tekee niin perinteikkään.
Lähetin kysymyksen vielä valtakunnalliselle kirjastoväen keskustelupalstalle. Jos sitä kautta jotakin tietoa löytyy, palaan asiaan.
Lisäys: Seuraava tieto löytyi "Hellan ja viinilasin välissä" -nimisestä blogista:
Kysyit Brita nimen alkuperää. Siihen en ihan voi vastata mutta kakku on saanut alkunsa kilpailun kautta (voitti kisan) ja on jo aika "vanha". Ohje oli minulla leikattuna tallessa ja epäilen...
Nykysuomen sanakirjan mukaan kimmel on runomuoto sanoista kimmelle, kimmellys. Esimerkkeinä Nykysuomen sanakirja esittää "Tähtien kimmel" ja "Silmissä väikkyy kostea kimmel". Kimmelle on synonyymi sanoille kimalle, välke, hohde, loiste.
Sopivaa runoa ei todellakaan ole helppo löytää. Tällaisista kirjoista voisi kuitenkin olla apua:
Ahokainen, Ester: Saderatsut, s. 32 (Sateenkaarikeiju)
Kantola, Kaisa: Kokkaviisas laiva, s. 62, 48
Keijut. Antologia runoa ja proosaa.
Hjelt, Marjut & Aalto, Jaana: Keijukaiset.
Viimemainitussa on esim. Elsa Beskowin runo (s. 128):
Suuren harmaan kiven luona keijut karkeloi/
pitkin kultasiltaa, jonka Kuuhut loi./
Ei ole mitään ihanampaa kuin nuo hiljaiset/
sädehtien tanhuavat usvan tyttäret./
Lasten kiikkulaudalle he eilen saapuivat/
ja keiju on kuin henkäys, vaan lapset tomerat./
Vain kaksi oli lasta ja monta keijua,/
mutta maahan lapset jäi, sai keijut leijua./
Hammaskeijusta löytyy kirja, jonka on kirjoittanut Bärbel Spathelf: Harjaa...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Pakkalan toimittaman Sukunimet-teoksen mukaan sukunimi Malkki on yksi Malakias-nimen muodoista. Sukunimeksi Malkki on päätynyt isän- tai talonnimen välityksellä. Malkkeja asuu eniten Kangaslammella, Heinävedellä, Varkaudessa ja Savonlinnassa. Kerimäellä talonnimi Malkkila esiintyy jo vuonna 1660. Nykysuomen sanakirja ei tunnista sanaa malkki. Malkio sen sijaan tarkoittaa kansanrunoudessa poloista. Malko tai malka taas on katon harjalta räystäälle kulkeva riuku, joka estää kateaineen irtoamisen.
Lähteet: Mikkonen, Pirjo-Paikkala, Sirkka: Sukunimet, Otava, 2000
Nykysuomen sanakirja 2: WSOY, 1985
Tsydeemi (joskus myös sydeemi tai zydeemi) on mitä ilmeisimmin stadin slangia. Se on ilmaantunut kielenkäyttöön 1990–luvulla ja tarkoittaa asiaa, juttua, puuhaa, hanketta, järjestelmää, systeemiä. Ilmaisun kantasanahan on systeemi.
Lähde : Paunonen, Heikki : Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. WSOY, 2005.
https://www.urbaanisanakirja.com/word/tsydeemi/
Kirjasto- ja informaatioalalla on hyvin erilaisia työpaikkoja. Koulutusvaatimukset vaihtelevat haettavan viran tai toimen mukaan. Kannattaa seurata työnhakuilmoituksia ja niissä esitettyjä tutkintovaatimuksia ja palkkausta esim. Työ- ja elinkeinotoimiston sivuilta mol.fi -> Avoimet työpaikat ja palkkavahti 08 Kirjasto- ja informaatioala. Yliopistojen kirjastoihin vaaditaan kirjastonhoitajan paikkaan yleensä ylempi korkeakoulututkinto. Kunnallisen kirjastoalan pätevyysvaatimuksista löytyy Opetusministeriön sivulta http://www.minedu.fi/OPM/Kirjastot/kirjastoalan_koulutus/?lang=fi . Kirjastoalan oppilaitoksista on sivulla http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoala/opiskelu/ . Kunnallisen kirjastoalan minimipalkat on määritelty KVTES:...
Solja nimeä on esiintynyt Suomessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ilmeisesti nimi juontaa juurensa vanhasta Sääksmäen Rapolassa tunnetusta hämäläisestä paikannimestä Soljala. Soljaa on pidetty vanhana suomalaisena henkilönimenä. Oletetaan, että Solja on hämäläinen asu muinaissuomalaisesta miehennimestä Sotia. Paikannimenä Soljaa esiintyy asiakirjoissa monilla paikkakunnilla 1500-luvulta lähtien.
Lähde: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava.
Varuskunnista on ollut yleisesti ottaen mahdollisuus saada tanssipareja vanhojentansseihin - varuskuntien käytännöt kuitenkin vaihtelevat suuresti: toisaalla varusmiesten osallistuminen on jokavuotinen perinne, toisaalla osallistumista tansseihin ei syystä tai toisesta ole. Joissakin tapauksissa asia on saatettu sopia suoraan lukion ja varuskunnan kesken, mikäli on ollut kyse suuremmasta ryhmästä. Kannattaa myös ottaa huomioon, etteivät varusmiehet pääse välttämättä aina halutessaan esim. harjoittelemaan tiettyinä ajankohtina - poissaoloille palveluksesta pitää aina anoa erikseen luvat.
Tässä tapauksessa lähimmät kyseeseen tulevat puolustusvoimien joukko-osastot olisivat Helsingissä sijaitsevat Kaartin Jääkärirykmentti Santahaminassa sekä...
Loru on tuttu ainakin nykyisille keski-ikäisille. Sitä muistetaan rallatetun ainakin jo 1950-luvulla. Lähdettä tai tekijää ei kuitenkaan saatu selville. Siitä on myös useampia, vähän toisistaan poikkeavia versioita. Tässä yksi muistista kaivettu:
Älä tallaa nurmikoita
älä puita vahingoita
älä parjaa, älä pauhaa
älä riko luonnon rauhaa
älä tärvää mikk’ on somaa
vaali, suojaa toisen omaa.
Pari muuta löytyy näiltä sivuilta:
http://blogit.yle.fi/loru_ihmelehtion_katkoista
http://suoppi.karelia.ru/tekst/Luonnonsuojelu.doc
Kyseessä lienee Martti Helan säveltämä ja sanoittama "Vanhan mummon joulu". Laulu löytyy ainakin nuottijulkaisusta "Sikermä joululauluja: koululle ja kodille säestyksineen" (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1921). Nuotti kuuluu Lahden kaupunginkirjaston ja Lammin kunnankirjaston kokoelmiin (http://monihaku.kirjastot.fi/). Voit pyytää sen kaukolainaksi lähikirjastosi kautta.
Kielitoimiston sanakirjan (2013) mukaan "raina" on tarkoittanut aikaisemmin opetusvälineenä käytettyä ja filminauhalle kopioitua kuultokuvasarjaa. Nykyisin elokuvaa saatetaan puhekielessä nimittää leikillisesti rainaksi.
Rainoja esitettiin rainakoneella, joka oli yleinen opetusväline Suomen kouluissa 1960-luvulla. Rainat ovat 35 mm:n diafilmille kopioituja kuultokuvasarjoja. Niitä valmistettiin paljon juuri opetuskäyttöön, ja ne olivat yleensä mustavalkoisia. Lyhyt kuvaus rainakoneesta löytyy esimerkiksi Helsingin yhteislyseon www-sivuilta: http://hyl.edu.hel.fi/hyl100/taikalyhty/index.html
Kielitoimiston sanakirja esittää myös kolmannen merkityksen sanalle "raina". Paperi- ja selluteollisuudessa se tarkoittaa paperikoneessa tai sellun...
Merkkien # (hashtag) ja @ (at) käyttö on yleistynyt sosiaalisen median myötä.
Risuaita eli hashtag eli #-merkki viittaa aihetunnisteeseen, jonka avulla voi useissa sosiaalisissa medioissa kuten Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa löytää muiden julkaisujen pariin, joilla on sama aihetunniste. Esimerkiksi jos julkaisee kesäisen kuvan ja haluaa antaa sille aihetunnisteen #kesä2020, syntyy medioissa linkki, jota linkkaamalla pääsee näkemään muita kuvia ja julkaisuja, joilla on sama aihetunniste.
@-merkki eli entinen miukumauku tunnetaan yleisimmin nimellä at. Se tarkoittaa, että jokin on jossakin. Somessa julkaisuun voi vaikkapa merkitä, että @Vesilahti, mikä viittaa siihen, että julkaisun tapahtumat ovat Vesilahdessa...
Helvi Kyngäksen ja Liisa Vanhasen artikkeli nimeltään Sisällön analyysi on julkaistu Hoitotiede-lehdessä nro 1:1999 (Vol 11), sivut 3-12. Kyseinen lehti löytyy myös Vaasan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Tove Marika Jansson syntyi 9.8.1914 Helsingissä ja kuoli 27.6.2001 samoin Helsingissä. Hänen isänsä oli helsinkiläinen kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äiti tukholmalainen piirtäjä Signe Hammarsten-Jansson. Myöhemmin Tovelle syntyi vielä kaksi veljeä, Per Olov ja Lars. Perhe asui Toven lapsuuden ja nuoruuden ajan Helsingin Katajanokalla. Tove vietti lapsena paljon aikaa myös Ruotsissa äidinpuoleisten sukulaistensa luona.
Lisää tietoa mm. seuraavista läheteistä:
- Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tove_Jansson
- Suomalaisia kirjailijoita (toim. Juhani Kohonen ja Risto Rantala) 2004
- Jansson, Tove: Kuvanveistäjän tytär, 2002
