Lastenkirjoissa käsitellään monenlaisia pelkoja. Kuvakirjoista voisin suositella Anthony Brownen "Martti murehtijaa". Siinä poika tekee huolistaan pieniä nukkeja ja käsittelee pelkojaan niiden avulla. Anna-Mari Kaskisen "Kun pelottaa" voisi myös olla tutustumisen arvoinen. Aiheena siinäkin lasten erilaiset pelot.
Satukirjoista hyviä voisivat olla Timo Parvelan "Keinulauta", Antoine de Saint-Exupéryn "Pikku Prinssi" ja Astrid Lindgrenin "Ronja ryövärintytär". Kirjoissa puhutaan yksinäisyydestä ja ystävän etsimisestä, ihmissuhteiden mutkista ja rohkeuden oppimisesta. Ronjaa luetaan esimerkiksi jo esikouluissa. Erään 6-vuotiaan mielestä paras kohta oli se kun Ronja tapasi Birkin syvän rotkon - Helvetinkuilun - reunalla ja heidän ystävyytensä...
Kyllä on. "Jättiläisvalas Jonas" oli esillä Puutorilla syyskuussa 1973, ks. ilmoitus Turun Sanomissa 22.9.1973. Jonaksen lisäksi Puutorilla on ollut esillä myös toinen valas nimeltään Goliath, se oli näytteillä toukokuussa 1959 (TS 16.5.1959). Molempia valaita kierrätettiin eri maissa ja kaupungeissa ja eri ihmisillä on niistä vaihtelevan tarkkoja muistoja, ks. esim. blogikirjoitus https://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2020/08/valasmuistoja-pitkin-suomea.html
Kyseinen toiminta liittyy tasapainoon ja sen arvioimiseen. Kun kissa hyppää vaikka pöydälle tai saaliin kimppuun, se laskee koko painonsa takaraajoilleen ja niiden ojennusliike työntää loikan eteenpäin. Kissa on taitava hyppääjä mutta se tarvitsee kiinteän pinnan, jolta se ponnistaa. Ennen loikkaa, kissa käyttää aikaa hypyn arvioimiseen ja testaa takajaloillaan ponnistuspaikan tukevuuden. Kissan loikatessa "saaliin" kimppuun sen on arvioitava missä kohtaa sen on laskeuduttava loikasta.Lähde: Ymmärrä kissaasi : 100 vinkkiä | Helmet-kirjastot | helmet.fi
Kirjassa Iivar Kemppinen: Haudantakainen elämä(1967), kerrotaan karjalaisten mytologian käsityksistä, myös sielu-uskosta. "Ruumiista irtautunut sielu saattaa näyttäytyä valkoisena perhosena tai sielulintuna."
Kirjassa Juuret Karjalassa (2013) Laura Jetsu kirjoittaa suhtautumisesta kuolemaan ja hautajaisista ja siinä yhteydessä myös karjalaisten sielunlintumotiivista ja haudalle jätetystä leivästä: "...koska suvun vainajien arveltiin linnun hahmoisina tulevan elossa olevia tervehtimään, lintujen syömä leipä päätyi juuri sinne, mihin se oli tarkoitettukin, suvun omille vainajille. Jetsu kertoo myös, että sielunlintumotiivi eli käsitys linnunhahmoisista vainajien sieluista on tunnettu monien kansojen keskuudessa. Karjalaisissa kalmistoissa...
Etsimäsi runo "Kiitos" sisältyy Aaro Hellaakosken vuonna 1943 ilmestyneeseen kokoelmaan "Uusi runo" (WSOY). Runo alkaa näin:
Ei mistään löydy pidättäjää
maan päältä, ei taivaan alta,
kun sydäntä, kypsää ja viileää
on kutsunut kuoleman kaikkivalta.
Kuka valmis on, hän kiittää,
kun viikate nousee ja niittää.
Tekijänoikeudellisista syistä runoa ei voi kirjoittaa vastaukseen kokonaisuudessaan, mutta se löytyy muun muassa seuraavista teoksista.
Hellaakoski, Aaro: Uusi runo (WSOY, 1943)
Suomen runotar / toimittanut Huugo Jalkanen...et al (W&G, 1965)
Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot / toimittaneet Satu Koskimies ja Juha Virkkunen (Otava, 1996)
Vuodet kuin kuiskauksia / toimittanut Aino Räty-Hämäläinen (WSOY, 1995)...
Laulun nimi on "Inhimillisyyden uhri". Se alkaa: "Valkea vaippa peittää laajan Laatokan". Laulussa kerrotaan pastori Eliaksesta, joka taistelukentällä ampuu haavoittuneen hevosen ja kaatuu ja pääsee "multiin Kiuruveden kirkkomaan".
Veikko Lavi on sekä säveltänyt että sanoittanut laulun, jonka esittää Jussi Raittinen äänitteellä "Syylliset ja syyttömät" (Discophon, 1987). Laulu sisältyy myös nuottin Lavi, Veikko: "Veikko Lavin lauluja" (Coda, 1988). Nuotissa on laulun sanat, melodia ja sointumerkit.
Lähde: Viola-tietokanta (https://viola.linneanet/fi)
Suomen kielessä erilaisia juhlia tarkoittavat sanat ovat yleensä monikollisia, vaikka ne tarkoittavat vain yhtä tilaisuutta. Esimerkkiksi häät, hautajaiset, bileet, kekkerit ja syntymäpäivät esiintyvät kaikki monikossa. Kotuksen artikkelissa "Kiitos juhlista!" vuodelta 2007 monikon käyttöä selitetään sillä, että juhlat yleensä kestävät pitkähkön ajan ja koostuvat useista erilaisista juhlavista osista: puheista, onnitteluista, ehkä musiikkiesityksistä. Osanottajiakin on yleensä useita. Juhlan luonteeseen siis tuntuu kaikkiaan kuuluvan jonkinlainen epämääräinen monikollisuus, kaikkea on monta tai ainakin paljon."Olin kaksilla syntymäpäivillä" on siis oikea muoto tässä tapauksessa.
Etsitty Riivaajien katkelma löytyy kolmannen kirjan seitsemännen luvun toisesta jaksosta.
Lea Pyykön suomennoksessa se kuuluu seuraavasti: "Kaikkein työläintä on elää elämä valehtelematta... -- " (Riivaajat. 2, Kolmas osa, Seitsemäs luku, II, s. 329 – Karisto, 1982)
Ida Pekari puolestaan on kääntänyt sen näin: "Ei mikään ole vaikeampaa kuin elää elämäänsä valehtelematta... -- " (Riivaajat. 3, Seitsemäs luku, II, s. 292 – Otava, 1928)
Otavan vuonna 1979 julkaisemasta Riivaajien kolmiosaisesta laitoksesta etsitty kohta näyttää puuttuvan lähes kokonaan painoteknisen kömmähdyksen vuoksi:
- Ystäväni, olen valehdellut koko elämäni ajan, silloinkin kun puhuin totta. En koskaan ole puhunut totta totuuden itsensä vuoksi, vaan aina omaa...
Vuorokeskustelu on Immi Hellenin kirjoittama. Googlen avulla (kirjoitin hakukenttään Hyvää huomenta Punahilkka)löysin sanat kokonaisuudessaan verkostakin mutta varmasti oikea versio löytyy esim kirjasta Tarujen kultamaat, joka on tällä hetkellä paikalla Leppävaaran kirjastossa luokassa 2.2 tekijänä Immi Hellen.
Mahtanetko tarkoittaa runoa Lähdettyäs, joka löytyy kokoelmasta Runoja (1906).
"Lähdettyäs, armahani oi,
kaikki on niin hiljaiseksi käynyt:
ilta varhemmin on hämärtäynyt,
myöhemmin on noussut aamun koi."
---
Runo löytyy myös ainakin teoksesta Jääkukkia. V.A. Koskenniemen valitut runot.
Suomen laki (2001) puhuu aviottomasta tai avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta. Esim. Kodin lakitieto -teoksessa (1999) käytetään myös sanaa au-lapsi.
Sorjasen teoksen Suomen kieli, käyttäjän käsikirja (1998)lyhenneluettelosta löytyy au -lyhenne sekä aliupseerin että avioliiton ulkopuolella syntyneen lyhenteenä.
Kansanomaisempia sanojakin löytyy. Nykysuomen sanakirjassa (1978)lehtolapsi = avioton lapsi, äpärä, huorilapsi. Suomen kielen perussanakirja (1990-1994) mainitsee sanat avioton = joka ei ole avioliitossa; lehtolapsi (vanh.) = avioton lapsi; äpärä (halv.) = avioton lapsi. Suomen kielen etymologinen sanakirja (1978) löytää äpärä -sanalle mm. merkityksen avioton tai liian varhain syntynyt lapsi.
Suomen kieltä koskevia...
Mielessä kummitteleva muistikuva 'ruukkijamakasta' on aivan oikea. Rakennustyömailla jamakaksi – tai ruukkijamakaksi – kutsuttiin 'muurauslaastia kontilla kantavaa naista'.
Kaakkoismurteistamme peräisin oleva jamakka on alun perin tarkoittanut 'juossutta, piiminyttä maitoa, piimää' sekä 'paksua, sakeaa, vahvaa'. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta pidetään mahdollisena, että se juontuu sanasta jama ('liitos'), josta merkityksenkehitys 'liittyä yhteen, liitos' > 'saota, sakea'. Kumpikin näistä sanan merkitysulottuvuuksista on assosioitavissa laastiin, joten ehkä ruukkijamakka-nimityksen synty on mahdollista selittää tätä kautta.
Lähteet:
Heikki Paunonen, Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin...
Katinkulta, josta käytetään myös nimitystä kissankulta, on joko rikkikiisua tai kiilleryhmän mineraaleja. Se ei ole oikeaa kultaa. Geologi Elina Lehtonen kirjoittanut Vihreäkiven arvoitus -blogissaan 14.1.2022 hyvin perusteellisesti kissankullasta.
Lähteet ja lisätietoja
Kissankulta kimaltaa – mutta mitä kissankulta oikeastaan on? – Vihreäkiven arvoitus (wordpress.com)
Rikkikiisu – Wikipedia
Seuraavien seurojen sivuilla on linkkejä sukututkimuksen verkkosivuille:
- Suomen Sukututkimusseura: https://www.genealogia.fi/
- Sukuseurojen keskusliitto: https://www.suvut.fi/
- Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
- Evl.fi - kirkon tietoa sukututkimuksesta, https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkko-ja-yhteiskunta/sukututkimus
Erityisesti digitaalisia aineistoja esittelee Digitaalisen sukututkimuksen opas, https://www.genealogia.fi/digitaalisen-sukututkimuksen-opas/
Hyviä aloituspaikkoja löytyy erityisesti Sukututkimusseuran sivuilta
-Sukututkijan lähteet, https://www.genealogia.fi/sukututkijan-lahteet
-Sukuhaku, https://sukuhaku.genealogia.fi/
-Arkistolaitoksen sukututkimus, http://wiki.narc.fi/...
Kirjan mahdollisesta julkaisusta suomeksi ei tällä hetkellä ole tietoa. Maasin kirjoja julkaisee suomeksi Gummerus. Kustantamot julkaisevat tulevat kirjansa yleensä puolivuosittain, ainakaan syksyn julkaisuohjelmasta tätä teosta ei löydy. Joulun ja kevään tulevat julkaisut kerrotaan yleensä loka-marraskuussa. Asiasta voi myös kysyä kustantamolta suoraan: https://www.gummerus.fi/fi/ota-yhteytta/
Yleisradion toimittaja Aune Haarla on sanoittanut Metsäkukkia-valssin (silloin tosin Aune Ala-Tuuhonen -nimisenä). Valssi (ei siis tango) on alunperin kansansävelmä, ja sen ovat esittäneet ja levyttäneet useat laulajat, tunnetuimpana varmaankin Olavi Virta. Olavi Virran esityksen voi kuunnella vaikkapa Youtube-versiona:
http://www.youtube.com/watch?v=OwagHwI0jJo
Aune Haarlan sanoituksia ei ole painettu kirjaksi, mutta nuottikokoelmasta "Suomipopin helmiä 10: Rakkauslauluja romanssista kolmeen pieneen sanaan" löytyvät mm. Metsäkukkia-kappaleen sanat. Kokoelma löytyy Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2083698__Ssuomipopin%20hel…
Tietoa Aune Haarlasta löytyy esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin...
Espoon ruotsinkielisen nimen Esbo viimeinen äänne on /o/. Tämä eroaa samoin (kirjoitusasultaan) loppuvasta Turun ruotsinkielisestä nimestä Åbo, jonka viimeinen vokaali äännetään /u/. Espoon tapauksessa ääntämystä voi selittää etymologia: Äspeå, eli "haapajoki", on mahdollisesti muuttunut suomen vaikutuksesta Espooksi ja Esboksi.Lähde: Kylä-Espoo: Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema, Kaija Mallat (toim.), 2008
Nimi Mikael pohjautuu heprealaiseen Miikael-nimeen, joka merkitsee 'kuka on niin kuin Jumala'. Ja todellakin, Raamatun Mikael on arkkienkeli ja ylin seitsemästä pääenkelistä. Mikaelin nimi on suosituimpia nimiä kristillisessä maailmassa (esimerkiksi Englannissa muodossa Michael ja Espanjassa Miguel) ja sen nimisiä pyhimyksiäkin löytyy pitkälti yli parikymmentä.
Juhana-nimelläkin on perin kristilliset juuret, se on suomalainen muunnos Johannes-nimen (Raamatun Johannes Kastaja) ruotsalaisesta lyhentymästä Johan.
Lähteitä:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (Wsoy, 1999)
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava, 2005)
Professori Jukka Korpela on kirjoittanut teoksen Idän orjakauppa keskiajalla: ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014). Kirja kertoo pohjoisen ihmisryöstöistä osana koko Venäjän orjakauppaa. Suomesta ryöstettiin keskiajalla ihmisiä myytäväksi etelän keskusten orjamarkkinoilla. Suomalaiset myytiin ensin orjamarkkinoilla Novgorodin alueella, mistä he saattoivat päätyä Mustanmeren ja Kaspianmeren orjamarkkinoille.
Korpelan teos on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta ja varmaankin hyvä lähde. Suomalaisorjien määrästä ja heidän kohtaloistaan ei ole tarkkaa tietoa. Korpela arvioi, että pitkällä aikavälillä myytiin tuhansia suomalaisia.
https://journal.fi/tt/article/view/55955/...
HelMet-kirjastoissa eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastoissa on kirjoja peräti 112 kielellä eli suomen lisäksi 111 kielellä. Tieto on vuodelta tilastosta 2010, joten määrä on saattanut hiukan muuttua suuntaan tai toiseen. Kielet suomen lisäksi ovat ruotsi, englanti, venäjä, saksa, ranska, espanja, kiina, viro, italia, arabia, somali, monikielinen, persia, tanska, norja, japani, vietnam, turkki, albania, kurdi, thai, kroatia, bosnia, latina, puola, unkari, portugali, uuskreikka, serbia, tsekki, hollanti, tamili, saame, heprea, latvia, burma, swahili, bulgaria, pandzabi, urdu, romania, klassinen kreikka, hindi, islanti, tagalog, ukraina, karjala, liettua, slovakki, korea, pasto, tigrinja, katalaani, gudzarati,...
