Kutakuinkin kysymyksessä siteeratulla tavalla alkaa Uuno Kailaan viimeisestä runokokoelmasta Uni ja kuolema (1931) löytyvä 23-säkeistöinen balladi Mestari Amedé (SKS:n vuonna 2002 julkaisemassa kirjassa Runot 1922-1931 nimi on muodossa Mestari Amedée, ja Maunu Niinistön Uuno Kailas : hänen elämänsä ja runoutensa -teoksen mukaan se on jossakin Kailas-valikoimassa ilmestynyt myös Amedé-nimisenä).
"Kenen syntien mitta on täyttynyt, ei nuku eikä syö.
Hänen valvovat aaveet sielussaan, jota Jumalan ruoska lyö.
Jos maass' ei kostoa kohtaa hän, hänet taivaissa tuomitaan,
sillä Herra on mahtava vihamies, joka kostaa aikanaan."
Oletan, että haluat lainata teoksen suomenkielisenä ja että haluat lainata sen HelMet-kirjastosta. Tästä linkistä näet suomenkieliset erilaiset painokset, jotka HelMet-kirjastoista ovat saatavissa:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=anna+karenina&searchscope=9&m=…
Jos avaat eri painosten luettelointitietoja napsauttamalla, näet, että teos löytyy Eino Kaliman, Lea Pyykön ja Ulla-Liisa Heinon suomentamana. Jos valitset jonkin sellaisen painoksen, jossa nimen perässä ei ole osan numeroa, saat koko teoksen yhtenä niteenä. Jos taas tahdot sen mieluummin jaettuna useampaan niteeseen, kannattaa katsoa, että kaikki valitsemasi osat ovat saman kääntäjän. Suomennokset saattavat nimittäin poiketa toisistaan paitsi tyylillisesti, myös...
Tiina-sarjan ensimmäinen kirja "Tiina" on käännetty japaniksi vuonna 1979. Japaninkielisen käänöksen Ganbare Tiina on tehnut Midori Watanabe.
Suomalaisten kirjojen käännökset löytyvät SKS:n käännöstietokannasta: http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php
Tiina-sarjan lisäksi Polva tunnetaan kevyistä naisten viihderomaaneista. Tyypillisessä tarinassa köyhä sankaritar löytää kommellusten jälkeen rikkaan miehen. Nimet kuvastavat hyvin aiheita ja humoristista tyylilajia: Etsin miestä itselleni, Vihaan hameväkeä, Otan sinut äkäpussi, Älähän änkee, Anna suukko kultaseni, Minäkö muka mustasukkainen jne.
Väinönputken tieteellinen nimi, Angelica archangelica, on lähtöisin keskiaikaisesta legendasta, jonka mukaan kasvi tuli Keski-Euroopan luostaripuutarhoihin munkkien mukana, joille arkkienkeli Gabriel,(toisen version mukaan Rafael), oli osoittanut sen ruton lääkkeeksi.
Legendan mukaan enkeli toi itse ko. kasvin eräälle munkille. Legendasta on siis eri versioita. Toisen version mukaan kyseessä oli arkkienkeli Gabriel ja toisessa Rafael. Siksi ei voi sanoa kumpi nimi on oikea. Legendoista yleensäkin on usein eri versioita, koska ne perustuvat myytteihin eikä tosiasioihin.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Sano se kukkasin: kasvit vertauskuvina (1992), s. 134.
Peltola, Aili: Suuri yrtti- ja maustekirja (1983) s.237.
Alkuteoksessa lainaus kuuluu seuraavasti: "Min lust är kanske inte så märkvärdig men den är i alla fall min." Se löytyy novellista "Åttiårsdag" sivulta 28.
Kyseessä lienee tämä Yle Areenasta löytyvä kappale Joulurauha. Kysyin asiaa suoraan Tuomo Rannankarilta. Kappale on hänen itse säveltämänsä ja sanoittamansa. Lisäksi Rannankari kertoi näin: "Siitä ei löydy vielä levytettyä versiota. Ensi vuonna siitä tehdään Jyväskylä sinfonian kanssa levytys. Nimi varmaan vaihtuu Rauhanlauluksi, kun kappale joulun lisäksi kertoo sodan keskellä olevista lapsista."
Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin teos "Herrasväen ja työläisten kaupunki : Helsingin vanhoja kortteleita 2" (1983) käsittelee Tukholman päiväkotina Kolmannella linjalla toimineen rakennuksen historiaa. Alun perin vuodesta 1899 eteenpäin rakennus toimi lasten työkoti "Firulana". Teos mainitsee Firulan vuosikertomuksen vuodelta 1905, joten ainakin vielä kyseisenä vuonna rakennuksessa on toiminut Tukholman päiväkodin sijasta lasten työkoti.
Edellä mainittu teos ei kuitenkaan mainitse tarkkaa vuotta 1905 jälkeen, jolloin Tukholman päiväkoti aloitti toimintansa rakennuksessa. Toisena lähteenä voimme käyttää Helsingin kaupungin arkistotietojärjestelmä "Sinetistä" löytyviä Tukholman päiväkodin asiakirjoja. Sinetistä löytyy...
Osoitteesta https://finna.fi löytyvän Fennica-tietokannan mukaan Lauri Pohjanpään kokoelma ”Metsän satuja ja muita runoja” ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana vuonna 1924. Toisen painoksen julkaisi sama kustantaja vuonna 1930. WSOY julkaisi kirjasta Annikki Arola-Anttilan kuvittaman uuden laitoksen nimellä ”Metsän satuja” vuonna 1953 ja siitä toisen painoksen 1967.
Risto Isomäki kuuluu niihin suomalaisiin kirjailijoihin, joista löytyy hyvin vähän tietoa. Jotain tietoja löydät Kirjasammosta ja Kirjasammon mainitsemista teoksista ja linkeistä.
Risto Isomäki Kirjasammossa https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175947712112
https://www.kirjasampo.fi/fi/node/272
Risto Isomäen teosten käännöksiä voit etsiä Suomalaisen kirjallisuuden seuran käännöstietokannasta tai suomalaisen kirjallisuuden bibliografiasta Fennicasta.
Käännöstietokanta http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
Fennica https://finna.fi
Emme onnistuneet löytämään kirjailija Kirsi Kunnakselta yhtään joulurunoa. Hänen tuotantonsa - niin lapsille kuin aikuisillekin kirjoittama - on tosin niin laaja, että varmuutta asiaan ei saatu. Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasammon sivuilta löytyy luettelo koko tuotannosta:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175976056120#.VI7…
Kirsi Kunnaksen suomentamista runoista löytyy ainakin tämä jouluaiheinen lasten runo:
- Harmaan aasin jouluaatto / Krüss, James (kirjassa Lapsuuden joulu: rakkaimmat joulurunot)
Vladivostok sijaitsee entisellä Itä-Mantšurian alueella, joka kuului aikaisemmin Kiinalle mutta joka liitettiin Venäjän alueisiin vuonna 1860.
Wikipedia. Vladivostok.
Tässä neljä nykyvenäläistä kirjailijaa, joiden tuotantoa on käännetty myös suomeksi:
Boris Akunin, jonka sarjasta "Erast Fandorinin tutkimuksia" on suomennettu osat: "Asaselin salaliitto", "Turkkilainen gambiitti" ja "Leviatanin purjehdus". Akuninin kirjat ovat historiallisia dekkareita, joissa on myös parodisia piirteitä.
Aleksandra Marininan "Anastasija Kamensakaja" - kirjoista on suomennettu vasta yksi eli "Irina tietää liikaa". Kyseessä on nyky-Moskovaan sijoittuva dekkarisarja, joiden tunnelma on nähdäkseni hyvin aito.
Ljudmila Ulitskajalta on niinikään suomennettu vasta yksi teos, pienoisromaani "Iloiset hautajaiset". Tämä kuvaa lämpimällä tavalla New Yorkiin 1970-luvulla emigroituneita Venäjän juutalaisia taiteilijoita,...
Kyllä liittyvät.
Alkua tarkoittavat ruotsin begynnelse ja englannin beginning ovat johdettu verbeistä begynna ja begin (aloittaa). Molemmat ovat samaa germaanista alkuperää.
Ruotsi kuuluu pohjoisgermaanisiin kieliin ja englanti puolestaan länsigermaanisiin. Koska molemmat ovat germaanisia sukulaiskieliä, on niillä paljon sanastollisia yhtäläisyyksiä. Monilla kielten sanoilla on sama muinainen alkuperä.
Begynna-verbi esiintyi samassa muodossa jo keskiaikaisessa muinaisruotsissa. Ruotsiin se on tullut keskialasaksan sanasta beginnen, josta vielä vanhempi muinaisalasaksalainen muoto on biginnan.
Kyseinen muinaissaksalainen biginnan näyttäisi olevan myös englannin begin-verbin alkuperä. Varhaiskeskiaikaiseen muinaisenglantiin sana tuli...
Kirjastokortilla ja tunnusluvulla eli pin-koodilla pääsee katsomaan Helmet-verkkokirjastosta (http://www.helmet.fi/) mm. kortin omistajan henkilötietoja (esimerkiksi osoitteen ja sähköpostiosoitteen), lainaus-ja varaustietoja ja mahdollisia maksuja. Pelkän kortin avulla toisen tietoihin ei siis pääse, vaan tarvitaan aina myös oma henkilökohtainen tunnusluku. Tunnuslukua ei näe kortista, ja se kannattaakin pitää erillään kortista, mieluiten vain omassa muistissa. Kirjastokortilta näkee vain kirjastoon liittyviä asioita, sen avulla ei pääse muihin yksityisiin tietoihin.
Kirjastokorttia ei pidä lainata kenellekään, jokainen voi hankkia itselleen oman. Kortin omistaja on vastuussa kortin lainoista. Eli jos kirjastosta lähetetään viestejä, ne...
Ainakaan toistaiseksi suomennoksesta ei löydy tietoa. Sarjan ensimmäinen osa, Kirjojen tytär, ilmestyi Kariston kustantamana vuonna 2020. Jatko-osan käännössuunnitelmista voisi kysyä suoraan kustantajalta esim. sähköpostitse: kustannusliike@karisto.fi.
Päijännettä pohjoiseen –vesireittiä pitkin pääsee lähes neljänsadan kilometrin matkan Pielavedeltä Jyväskylän kautta Lahteen. Tietoa tästä reitistä:
http://www.paijannettapohjoiseen.com/dynamic/1/2.html
Lahdesta Helsinkiin pääsee ainakin Porvoon kautta. Porvoonjoen melontareitti kulkee Lahdesta Porvoon vanhaan kaupunkiin. Porvoosta pääsee Helsinkiin meritse. Tässä tietoa reitistä:
http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/porvoonjoki/
Uusimmissa kartoissa maakaistaletta ei ole nimetty. Joensuun kartassa vuodelta 1949 pitkulainen kaistale on nimeltään Kuhakivi ja kaupungin puoleinen vastaranta on Vallinporras. Siihen väliin on Joensuun kanavaa rakennettu. Kanavoinnin jälkeen Kuhakiven kärkeä on nimitetty Kanavaniemeksi, jonne on pystytetty Pielisjoen kanavoinnin muistomerkki.
Lähteet:
Joensuun kaupunki 1848-1948 : satavuotis-muistojulkaisu. Joensuu 1949.
Joensuun kaupungin historia 1 : 1848-1920. Joensuu 1985.
Pielisjoen rakentamisen ja kaupunkikosken alueen historiaa. Moniste. 1968.
En löytänyt varmaa selitystä sanonnan alkuperälle, mutta Facebookin Aristoteleen kantapää -ryhmässä se liitetään juurikin tuohon elokuvassa esiintyvään teemaan eli mielisairaalasta vapautumiseen. Englannissa cuckoo's nest on slangisana mielisairaalalle. Kirjassa Yksi lensi yli käenpesän (Ken Kesey, 1961) ja siitä myöhemmin tehdyssä elokuvassa (Milos Forman, 1975) päähenkilö muistelee shokkiterapiassa lastenlorua, jossa mainitaan käenpesän yli lentäminen. Käännettynä sanonta ei ehkä ole niin toimiva kuin englanninkielisenä. Se voi hämmentää myös siksi, että Suomessa yleisin käkilaji (cuculus canorus) ei tee omaa pesää, vaan loisii muiden lintulajien pesissä.
Kirjastoille voi kyllä lahjoittaa kirjoja. Kirjastot pidättävät itsellään oikeuden päättää, mitkä lahjoituskirjat liitetään kokoelmiin. Lähinnä kyseeseen tulevat paljon kysytyt, uudehkot teokset, joita kokoelmissa ei ehkä ole riittävästi. Sen sijaan kirjastot eivät osta yksityishenkilöiltä aineistoa. Jos tahdot nimenomaan myydä kirjasi, kannattaa kokeilla antikvariaatteja tai yksityistä myyntiä vaikkapa huuto.netissä.
Esimerkiksi Yleisradio luonnehtii kirjeenvaihtajiensa roolia some-kanavissaan näin: "Olemme livenä ja läsnä siellä missä tapahtuu toimien suomalaisten silminä ja korvina maailmalla. Välitämme uutisia, tapahtumia ja tunnelmia mahdollisimman aidosti suoraan paikan päältä aina Berliinistä Nairobiin."
Sofia Antonin ja Aino Tunkelon pro gradu -tutkielmassa "Vakituinen kirjeenvaihtaja – arvokas asiantuntija vai korvattavissa oleva kustannus?" todetaan, että vaikka nykyteknologia antaa sinänsä mahdollisuuksia tehdä juttuja jopa kokonaan kohteessa käymättäkin, toimittajan läsnäolo on olennaista tunteiden ja tunnelmien välittämisessä sekä myös uskottavuuden kannalta: "Kirjeenvaihtajat ovat joukkoviestimelle tärkeitä silminnäkijöitä, jotka tekevät...
