Kiitos Facebookin Kehrääjät-ryhmän pääsin tutkimuksen jäljille. Sulo Haltsonen on tutkinut suomalaisia kehruulauluja. Hänen Suomalaisista kehruulauluista -artikkelinsa löytyy teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 15 (1932) s. 22-37. Valitettavasti en saanut itse teosta nyt käsiini, mutta voit tiedustella ko. teosta omasta kirjastostasi.
Kehrääjät-ryhmässä mm. niin kehräyksen opettajat kuin etnomusikologitkin pohtivat kysymystä. Työtä tehdessä on yleensä laulettu, joten luultavasti myös kehrätessä on jotakin rallateltu. Kommenteissa tuumailtiin, että jonkin (muutaman) tietyn kehruulaulun laulaminen olisi voinut käydä äkkiä aika tylsäksi. Luultavimmin kehrätessä siis yleensä laulettiin niitä lauluja, joita osattiin.
Kommenttien mukaan...
Säkeet ovat Johan Jacob Nervanderin. Kysymyksen sitaatin mukainen suomennos vaikuttaa olevan peräisin J. V. Snellmanin Kootuista teoksista löytyvästä johdannosta teokseen Skrifter af Johan Jakob Nervander:"Nervander olikin syvimmästä sielustaan laulanut: Henkeni sä löydät aina sieltä, / missä hehkuvimmin sytyttävät mieltä / valo, vapaus, isänmaa." (Kootut teokset. 10, Elämäkertoja, puheita, esitelmiä, runoja, s. 18. – WSOY, 1930 ; Kootut teokset. 12, Heinäkuu 1849–elokuu 1855, s. 231. – Opetusministeriö, 2003)Lainatun runon Till Miss L. kokonaisuudessaan suomentanut Toivo Lyy on tulkinnut saman katkelman näin: "Henkeän' ei vangiks saa / Maiset siteet: sieltä sen sa aina / Löydät, missä loistaa voitokkaina / Vapaus, Valo, Isänmaa!" (Miss L–...
Lahden kaupunginkirjastossa on teos
Tienhaara - Viipurin kaupunginosa kartanoalueen keskellä / kirjoittajat Eelis Ahtiainen, Heikki Fontell, Tapio Sormunen. Hki : E. Ahtiainen, H. Fontell, T. Sormunen, 1990
Koska ette ole lahtelainen, voitte pyytää kirjan kaukolainaksi oman kirjastonnne kautta.
Tietokannoista löytyivät lisäksi teokset:
Viipurin Tienhaara : siel myö asuttii / toim. Tapio Sormunen. Hki : Entiset tienhaaralaiset, 1998.
Viipurin Tienhaara kuvien kertomana / toim. Tapio Sormunen. Hki : Entiset tienhaaralaiset, 1996.
Westerlund, Göran
Tienhaara : Finlands lås. Hki : Söderström, 1995.
Näitä kolmea kirjaa ei ole Lahden kaupunginkirjastossa, mutta niiden kaukolainaaminen on mahdollista muualta.
Lisäksi Janakkalan kirjastossa on...
Simpukat eivät luo kuortaan eli kasvata kokonaan uutta vanhan kuoren tilalle. Kuori kasvaa koko simpukan eliniän ja muodostaa kasvaessaan renkaita, joita voidaan käyttää simpukan ikää määritettäessä.
Monet simpukkalajit ovat varsin pitkäikäisiä; Suomessakin elävä jokihelmisimpukka voi elää jopa yli 200-vuotiaaksi.
Koska simpukoiden suojaava kuori on kestävä, kuoret voivat säilyä paljon itse eläintä pidempään. Järvien ja merien rannoilta löytyvät simpukoiden ja kotiloiden kuoret voivat olla vaikkapa jonkin simpukoita ja kotiloita saalistavan petoeläimen aterian jäänteitä. Simpukat kuuluvat mm. saukkojen ruokavalioon.
Lisätietoja:
Laine: Suomen eläimet (Otava, 2021)
Simpukka paljastaa järviveden kunnon...
Kirjaimellisesti nurkkanovellilla tarkoitettiin sanoma- tai aikakauslehdissä jatkokertomuksena julkaistua kaunokirjallista teosta (romaani, pienoisromaani tai novelli), joka oli ladottu kirjan tapaan lehden sivun molemmin puolin ja asemoitu keskeltä taitettaviksi "painoarkeiksi" sivun ala- tai ylänurkkaan siten, että se oli mahdollista leikata talteen. Talletetuista arkeista saattoi sitten halutessaan koota itselleen pikku kirjan. "Monessakin lehdessä on irtileikattava 'nurkkanovelli', joka joskus myöhemmin ilmestyy kirjana, mutta useimmiten ei. Sen vuoksi on syytä leikata romaani joka numerosta ja tallettaa se. Tunnen erään entisen kansakoulupojan, joka suoritti tämän työn hyvin huolellisesti ja siten keräsi itselleen huomattavan...
Sanoilla armo ja armollinen on suomen kielessä useita merkityksiä. Sanaa armo on käytetty mm. entisajan aatelisten ja ylhäissäätyisten puhuttelusanana. Näin esimerkiksi ilmauksessa "teidän armonne". Armollinen tarkoittaa vanhoissa puhuttelusanoissa ja titteleissä myös ylhäissäätyistä, korkea-arvoista ja kunnioitettavaa, esim. "armollinen kuningas". Sanojen eri merkitykset löytyvät Kielitoimiston sanakirjasta:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/armo?searchMode=all
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/armollinen?searchMode=all
On hyvin mahdollista, että fraasiutunut -ine-komitatiivin sisältävä ilmaus "niine hyvineen" on kielemme alkuperäistä ainesta. Komitatiivi on sijana harvinainen, systemaattisesti sitä tavataan oikeastaan vain itämerensuomalaisissa kielissä. "Niine hyvineen" tulee esimerkkinä tuon tuostakin vastaan suomen ja suomensukuisten kielten komitatiivia tarkastelevissa tutkimuksissa. Käännöstutkimuksissa on käsitelty komitatiivisuutta ilmaisevia adpositioita esimerkiksi englannin ja venäjän kielissä, mutta näistäkään ei löydy selvää esikuvaa "niine hyvineen" -fraasille.
Erkki Karin Naulan kantaan : nykysuomen idiomisanakirja antaa sanonnalle merkityksen "tyhjin toimin", mutta niin kuin kysymyksessä mainitut esimerkit osoittavat, se...
Ennakkoluulot ja syrjintä, jota "hibakushat" Japanissa kohtaavat, kytkeytyy etenkin radioaktiiviselle säteilylle alttiiksi joutumisen aiheuttamiin mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Tästä syystä heillä on ollut vaikeuksia niin työ-, asunto- kuin avioliittomarkkinoillakin.Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettuihin atomipommeihin liittyvien säteilysairauksien stigma vaikuttaa myös pommituksen kokeneiden jälkipolviin: näistä kaupungeista kotoisin olevien naisten on voinut olla vaikea löytää puolisoa, koska pelätään, että "hibakushien" jälkeläisten lapsilla voi olla synnynnäisiä säteilyvaurioita. Ei ole ollenkaan tavatonta, että avioliittoa suunnittelevan nuoren miehen perhe palkkaa yksityisetsivän selvittämään, onko vaimoehdokkaalla...
Vaikka useimmat roska-sanan merkitykset viittaavat tarpeettomaan, pois heitettävään jätteeseen, on sitä monikkomuodossa (roskat) käytetty tarkoittamaan myös kapineita ja (työ- tai huone)kaluja yleensä, ilman minkäänlaista arvoväritystä. Näin lienee myös Päätalon höpöroskien tapauksessa - se on yksinkertaisesti leikkikaluja tarkoittava sana, ilman roska-sanaan yleensä liittyviä kielteisiä mielleyhtymiä.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 3, R-Ö. SKS, 2000
Ylisirniö, Unto, Iltapihti pirtin päälle : kirjailija Kalle Päätalon sanastoa. Kalle Päätalon seura, 1989
Kyseessä on laulu, jonka nimi on Kurjet saapuvat. Sanat siihen on kirjoittanut Pentti Vilppula. Hän on myös säveltänyt kappaleen. Laulu löytyy Kauko Käyhkön esittämänä levyltä 20 suosikkia : Rakastan Sinua, Elämä. Tässä linkki levyn saatavuustietohin HelMet-kirjastoissa http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1333823?lang=fin
Runo on julkaistu aikoinaan Säästäjä lehdessä vuonna 1927. Se löytyy esim. kokoelmassa Tämän runon haluaisin kuulla osassa 3.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1111220__St%C3%A4m%C3%A4n%…
Adjektiivi hauskahko on muodostettu adjektiivista hauska päätteellä -hko eli se on ns. moderatiivijohdos. Ison suomen kieliopin mukaan "moderatiivijohdokset ilmaisevat kanta-adjektiivinsa tarkoittaman ominaisuuden joltistakin astetta, mutta kuitenkin vähäisempää kuin johdoksen kanta-adjektiivi sellaisenaan ilmaisee". Sama asia voidaan siis ilmaista myös esimerkiksi sanoilla "varsin hauska", "aika hauska" tai melko(isen) hauska".
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=294
Aleksandr Puškinin runo Rakastin teitä on tunnettu laulusuomennoksena. A. D. Šeremetjevin säveltämän laulun on suomentanut nimimerkki Paul Holm, joka on Harri Hirven ja Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n verkkosivuilla olevan Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä mukaan Paavo Helistön salanimi. Laulun esittää Matti Salminen lp-levyllä Ei kiirettä kyytimies. Samasta laulusta on myös myös Pertti Reposen suomennos mm. Suuressa toivelaulukirjassa osassa 18, s. 116-117, 2005.
Suomen kansallisdiskografia Violasta ja äänitetietokanta Fonosta löytyy hakusanoilla Puškin Rakastin teitä useita äänitteitä, joihin tämä laulu sisältyy jompana kumpana suomennoksena.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Search/Result…
http://www.fono....
Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteissä ei ole käytettävissä henkilökortin lukijaa (siru- ja älykortinlukija henkilökortin käyttämiseksi kirjaston tietokoneilla). HelMet-kirjastoista ainoastaan Tapiolan kirjasto Espoossa ilmoittaa tarjoavansa henkilökortinlukijan asiakkaiden käyttöön.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Tapiolan_kirjasto/Pal…
Hei,Kyseessä on varmaan Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin näytelmä "Onko Kongossa tiikereitä?"Näytelmä kirjoitettu 1986, kaksi miesroolia ja teemana AIDS, joten hyvin täsmää.
Olisikohan Linna epähuomiossa tai painovirhepaholainen kiusallaan tehnyt tässä kohdassa Arvo Töyrystä Laurilan? "Laurilan Arvon" kuvaus sopisi hyvin Kalle Töyryn vanhimpaan poikaan, johon on aikaisemminkin teoksessa vastaavalla tavalla ohimennen viitattu:
"Akseli seisoi katse lattiaan luotuna opettajan kiristäessä tietoja tappelusta. -- Opettaja turvautui Töyryn Arvoon. Arvo oli muihin nähden pienessä erikoisasemassa. Suuren talon poikana hän käyttäytyi paremmin kuin useat muut, niin kuin olisi jo pienenä tajunnut talonpoikaisarvokkuuden velvoituksen." (Täällä Pohjantähden alla. 1, s. 144)
"Laurila oli taksvärkissä ja niitti kauraa. Töyryn Arvo-poika haravoi hänen jäljessään. Laurila löi viikatteensa kiveen. Hän oli sen juuri hionut, ja...
Valtterin alkuperän katsotaan viittaavan saksalaiseen Waltheriin, joka merkitsee valtiasta, ohjaajaa ja joukon johtajaa. Christianin alkuperä on latinankielessä Christianuksessa, mikä tarkoittaa kristittyä. Nimi onkin ollut monien varhaisten marttyyrien. (lähde: Uusi suomalainen nimikirja)
Ilmeisesti Katti-Matin luoja George Gately (Gallagher) lainasi vuonna 1971 luomalleen kissahahmolle nimen Emily Brontën Humisevan harjun henkilöltä pelkästä ilkikurisesta päähänpistosta: "Kieli poskessa hän nimesi riiviön Brontën kuuluisan henkilön mukaan", selvittää The cartoonists -verkkosivu nimen taustaa. Mielenkiintoista kyllä, tutkija Ivan Kreilkamp onnistuu kirjoituksessaan Petted things: Wuthering heights and the animal osoittamaan, että tässä on jopa jotain järkeä.
http://thecartoonists.ca/Index_files/2002pages/TC%20-%20George%20Gately,%20Creator%20of%20Heathcliff.htm
Kyseessä on L. Onervan runo Kotipetäjä. Runo on julkaistu vuonna 1914 kokoelmassa Kaukainen kevät. Se julkaistiin myös samana vuonna Otavan joulu -lehdessä. Voit lukea runon alla olevasta linkistä digitoituun lehteen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/597805?page=25&term=ranta%C3%A4yr%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4&term=m%C3%A4nty
Kotipetäjä-runo sisältyy myös L. Onervan vuonna 1927 ilmestyneisiin Valittuihin runoihin.
