Muutokset Herran rukouksen eli Isä meidän -rukouksen sanamuodossa liittyivät ennen kaikkea Suomen evankelis-luterilaisen kirkkokäsikirjan uudistamistyöhön. Lopulliset päätökset rukouksen kielellisestä asusta on tehty yleisessä kirkolliskokouksessa kirkkokäsikirjakomitean ehdotusten pohjalta.
Seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1913 hyväksytyn kirkkokäsikirjan uudistustyö oli aloitettu jo 40-luvulla. Ensimmäiset tulokset kirkkokäsikirjakomitean pitkällisestä työstä saatiin jo vuoden 1958 kirkolliskokouksessa; jatkoa seurasi 1963 kirkolliskokouksessa, ja päätökseen uudistuksen saattoi vuonna 1968 pidetty 20. varsinainen kirkolliskokous. Uudistetussa kirkkokäsikirjassa Isä meidän -rukous ("anna meille meidän syntimme...
Runon Reimsin enkelistä kirjoitti itävaltalainen pappi ja runoilija Martin Gutl (1942-1984). Hänen runotuotannostaan on suomennettu kokoelma Ylistyslaulu itkumuurilla (Kirjaneliö, 1980) sekä joitain yksittäisiä runoja valikoimissa Parantava runo, Lähteenkirkas hiljaisuus ja Suurempi kuin sydämeni. Viimeksi mainittuun sisältyvä Anna-Maija Raittilan suomennos Reimsin enkelistä poikkeaa hieman kysymyksessä siteeratusta käännöksestä. Lyriikan lisäksi Gutlilta on suomeksi julkaistu kirjat Mistä saan voimaa : kristikunnan päärukoukset ja perustotuudet sekä yhdessä Josef Dimbeckin kanssa tehty Aloin rukoilla : tekstejä mietittäväksi ja kuunneltavaksi.
Turun kaupunginkirjaston eri osasoilta lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa kaupunginkirjaston
osastoon, siis myös pääkirjaston kirjat voi palauttaa Nummen kirjastoon.
Asiassa lienee edelleenkin varminta turvautua perinteisiin kirjoihin. Suomen kielellä on kaksi teosta, joissa Tanskan historia on keskeisessä asemassa:
Halila, Aimo
Tanskan ja Norjan historia. - 1972.
Hentilä, Seppo & Krötzl, Christian & Pulma, Panu
Pohjoismaiden historia. - 2002.
Hyödyllinen on edelleen
Jutikkala, Eino
Pohjoismaisen yhteiskunnan historiallisia juuria. - 2. p. -1978.
ja ainakin tämän ajanjakson osalta neuvostoliittolaisen (myöhemmin Ruotsiin siirtyneen) tekijän
Kan, Aleksandr
Skandinavian maiden historia (Tanska, Norja, Ruotsi). - 1983.
Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on kommentoitu kirjallisuusluettelo. Niiden perusteella voisi mainita seuraavia teoksia:
Norborg, Lars-Arne & Sjöstedt, Lennart
Grannländernas...
Helsingin Sanomien aikakonetta tutkimalla löytyy jonkin verran tietoa. Riverboat mainosti lehdessä edullisia juomatarjouksiaan vielä 13.3.1992. Samana vuonna, jossakin vaiheessa yrittäjä vaihtui ja Riverboatin jälkeen toimi Ruoholahdenkatu 4:n tiloissa "kauhuravintola" Horror Club ainakin jo loppuvuonna 1992.
15.12.1992 paikka mainosti Stephen King -viikollaan esittävänsä Kingin kirjoihin perustuvia elokuvia. 8.1.1993 Horror Clubin illassa oli tulennielentää, jättiläiskuristajakäärme-esitys ja hirttoshow. Puolenyön maissa päästettiin irti kahlekuningas Mr. Halonen. 25.1.1992 alkaen vietettiin Dracula-viikkoa. Horror Clubin musiikkikeikoista oli ilmoituksia vielä vuoden 1993 aikana, viimeisin aikakoneen hakukoneella löytynyt 20.8.1993....
Kyseinen lukuisista vanhoista alakansakoulun lukukirjoista tutuksi tullut runo "Varpunen ja hevonen" on saksalaisen Wilhelm Heyn (1789 - 1854) kirjoittama. Runon suomensi Johan Bäckwall vuonna 1860.
Jostain syystä runon kirjoittajaksi mainitaan useimmissa lähteissä Zachris Topelius. Aarni Penttilä toteaa, että tämä tieto perustuu erehdykseen. Runo on siirtynyt lukukirjoihin Topeliuksen "Luonnonkirjasta" (joka ilmestyi ruotsiksi vuonna 1856). Siinä runo esiintyy tekijänimettömänä, mikä johti runon lainaajia harhaan. Näin on käynyt muutamalle muullekin Heyn eläinrunolle.
Runon voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi alla olevasta linkistä. Toisesta linkistä avautuu alkuperäinen saksankielinen runo.
https://www.deutsche-digitale-bibliothek....
Islam vaikuttaa laajalla kulttuurialueella ja paikallisia erityispiirteitä voi esiintyä.
Islamilainen avioliitto on kahden suvun välinen sopimus. Hääseremoniaan ei kuulu sormusten vaihto.
Vaikka sormukset eivät ole avioliiton merkki, morsian voi halutessaan saada lahjaksi sormuksen. Lahjan ei kuitenkaan tarvitse olla sormus, se voi olla mitä tahansa muutakin.
Muslimimiestä uskonto kieltää pitämästä lainkaan kultakoruja. Mies voi pitää sormusta, jos se on valmistettu jostain muusta metallista.
Lähteet
https://www.quora.com/What-does-Islam-say-about-wedding-rings
https://islamqa.info/en/answers/21441/ruling-on-wearing-engagement-and-wedding-rings
https://aboutislam.net/counseling/ask-about-islam/muslims-wear-rings/...
Kyseessä on kansanlaulu, jota on laulettu ympäri Suomea hieman eri sanoilla ja eri melodioilla. Esimerkiksi Eila Kostamon Pienkanteleopas lapsille -nuottikirjassa on versio suurin piirtein noilla sanoilla ("Huomenta hyvää, nukkuvan sydän"), siinä on merkitty ainoastaan säveltäjä Sergei Stangrit. Sanat lienevät siis perinteiset. Lisätietoa: https://www.kirjastot.fi/kysy/aitini-synt-1916-kertoi-luokkansa
Kysymäsi runokirja on Laura Järvisen Kukkalapsia. Kirja on ilmestynyt vuonna 1944 ja on WSOY:n kustantama. Kirjassa on 12 runoa ja kuvaa kukista: Sinivuokko, Voikukka, Näsiä, Lumme, Kielo, Kellokukka, Orvokki, Kangasvuokko, Lemmenkukka, Ohdake, Unikko, Mansikka. Kirjan kansi on vaaleankeltainen ja kuvassa on kissankelloa soittava tyttö.
Kirja on lainattavissa mm. Tampereen ja Kokkolan kaupunginkirjastoissa.
Englanniksi sitaatin tavallisin muoto on "If this is coffee, please bring me some tea. But if this is tea, please bring me some coffee".
Quote Investigator -sivuston mukaan Madison Courier -sanomalehti uutisoi vuonna 1840 erään yläluokkaisen (distinguished) pohjoiscarolinalaisen henkilön lausahtaneen näin, kun hänelle tarjottiin kelvotonta juomaa, josta ei tunnistanut oliko se kahvia vai teetä. Tarina julkaistiin samana vuonna kahdessa muussakin lehdessä.
Vuosikymmenien mittaan sanonta levisi kaskun tavoin ja sen alkuperä yhdistettin eri henkilöihin. Abraham Lincolniin se yhdistettin vasta 1900-luvun alussa, mutta Lincoln-elämäkerroista ei löydy tukea sille, että Lincoln olisi lausunut noin. Siihen aikaan nokkelat sanonnat helposti...
Tämä onkin mielenkiintoinen. Merkki ei esiinny käsillä olevassa alan kirjallisuudessa:
Kaipainen, L. (1995). Vapaa Suomi: Suojeluskunta- ja lottamerkit kertovat. Kustannusosakeyhtiö Ajatus.
Mäkitalo, J. (1995). Puolustusvoimien kurssi- ja suoritusmerkit. [kustantaja tuntematon].
Tetri, J. E. (1998). Kunniamerkkikirja (2. täyd. p.). Ajatus.
Tiainen, J. (2010). Suomen kunniamerkit: The orders, decorations and medals of Finland. Apali.
Merkin päiväys voisi tosiaan viitata johonkin kesän 1935 sota- tai kertausharjoitukseen. Merkittäviä sotaharjoituksia ei kyseisenä vuonna järjestetty rahoituksen puutteen vuoksi. Suomen kuvalehden 13.4.1935 uutisen perusteella mitalin kääntöpuolen päivämäärät 11.6-10.7.1935...
Helmikuun pituus, ja koko gregoriaaninen kalenteri, perustuu roomalaisten ajanlaskuun. Varhaisella ajalla roomalaisilla oli noin kymmenen vaihtelevan pituista kuukautta, ja kalenterivuoden pituus oli vain 304 päivää - loppuvuodella ei niinkään ollut merkitystä, sillä se ei ollut viljelykautta.
Vuoden 700 eKr Rooman toinen kuningas Numa Pompilius antoi tarkemman muodon kalenterille: vuoden pituudeksi tuli 355 vuorokautta, ja kuukausia oli 12, joiden pituudet olivat joko 29 tai 31 päivää. Roomalaiset nimittäin pitivät parittomia numeroita onnekkaampina kuin parillisia. 355 vuorokauden pituinen vuosi noudatti suunnilleen kuun oikeita vaiheita, mutta se ei pysynyt vuodenaikojen vaihtumisen perässä. Siksi noin 450 eKr alettiin joka...
Lastenkirjoissa käsitellään monenlaisia pelkoja. Kuvakirjoista voisin suositella Anthony Brownen "Martti murehtijaa". Siinä poika tekee huolistaan pieniä nukkeja ja käsittelee pelkojaan niiden avulla. Anna-Mari Kaskisen "Kun pelottaa" voisi myös olla tutustumisen arvoinen. Aiheena siinäkin lasten erilaiset pelot.
Satukirjoista hyviä voisivat olla Timo Parvelan "Keinulauta", Antoine de Saint-Exupéryn "Pikku Prinssi" ja Astrid Lindgrenin "Ronja ryövärintytär". Kirjoissa puhutaan yksinäisyydestä ja ystävän etsimisestä, ihmissuhteiden mutkista ja rohkeuden oppimisesta. Ronjaa luetaan esimerkiksi jo esikouluissa. Erään 6-vuotiaan mielestä paras kohta oli se kun Ronja tapasi Birkin syvän rotkon - Helvetinkuilun - reunalla ja heidän ystävyytensä...
Erinomaisia lähteitä Suomen toisen maailmansodan aikaisista ihmisluovutuksista ovat Hannu Rautkallion Ne kahdeksan ja Suomen omatunto : Suomesta 1942 luovutetut juutalaispakolaiset (W+G, 1985) ja Elina Sanan Luovutetut : Suomen ihmisluovutukset Gestapolle (WSOY, 2003).
Ainuttakaan Suomen juutalaista ei luovutettu Gestapon käsiin. Meiltä kuitenkin luovutettiin Viron Gestapolle marraskuussa 1942 kahdeksan maahamme 1930-luvun puolivälin jälkeen Keski-Euroopasta siirtynyttä juutalaispakolaista osana ryhmää, jossa oli myös venäläisiä ja virolaisia sotavankeja. Juutalaispakolaiset päätyivät Auschwitzin keskitysleirille, jossa he yhtä lukuun ottamatta menehtyivät.
Kun ulkomaalaisten luovutuksia myöhemmin selvitettiin Valpon...
Kari Kinnunen lähetti minulle Spetroliittituotteista kirjoittamansa artikkelin Kivi-lehdestä ja antoi luvan välittää sen teille pdf:nä. Tuo artikkeli kiteyttää asian aika hyvin. Kirjallisuusviitteitä on tekstin seassa.
Tässä tulisi sitten erillinen lista kirjallisuusviittetä spektroliitteihin liittyen (kaikki artikkelit löytyvät Geologian tutkimuskeskuksen kirjastosta kirjastostamme)
1: Kinnunen, Kari 1969. Spektroliitti. Elanto 54 (5), 12-13.
2: Kasso, Tapani 1980. Ylämaan spektroliitti. Kultaseppien lehti 54 (5-6), 142-145, 156.
3: Virkkunen, Marjatta 1980. Spektroliitin ABC. Kultaseppien lehti 54 (5-6), 145-146.
4: Koski, Karl; Koski, Daniel 1980. Spectrolite : Finland's gem labradorite. Lapidary Journal 34 (7), 1476-1480, 1484.
5...
Muutamia uusia lasten loru- ja runokirjoja.
Marttinen, Tittamari : Ilmapallomeri. - Tammi, 2001.
Onnenpäiviä : runoja lapsen juhlaan / koonnut Päivi Heikkilä-Halttunen. - WSOY, 2005.
Peura, Maria: Mimmi Moun ilotaika. - Tammi, 2004.
Tammen kultainen lastenrunokirja / toimittanut Ismo Loivamaa. - Tammi, 2005.
Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa / koonnut Mervi Koski. - Karisto, 2004.
Jos etsit nimenomaan elokuvaa ”Uinu, uinu lemmikkini”, sitä on kyllä hyvin myytävänä. Myyntipaikkoja löytyy Googlella vaikkapa hakusanayhdistelmällä "Uinu, uinu lemmikkini" "DVD". Ilmeisesti elokuva ”Uinu, uinu lemmikkini 2” sinulla jo onkin.
Meillä kirjastossa ei näyttänyt olevan oikein tätä asiaa koskevaa kirjallisuutta enkä löytänyt juuri tuon elokuvan tekemistä käsitteleviä kirjoja, mutta olen katsonut jonkin verran kauhuelokuvien teosta kertovia dokumentteja. Kauhuefektien tekijät hyvin sangen kekseliäitä kehittämään hurjilta vaikuttavia tilanteita.
Ensiksi tietenkin elokuvaa kuvataan usein aika lyhyinä kohtauksina, jotka vasta leikkausvaiheessa liitetään yhteen. Esimerkiksi tuon elokuvan kolarikohtaus on selvästi tehty niin....
Uusimpia perehdyttämistä käsitteleviä kirjoja on Vartiainen-Ora, Päivi: Erilaisuus sallittu : perehdymme monimuotoisuuteen : käsikirja työhön perehdyttäjälle ja työyhteisölle (Helsinki 2007). Riitta Viitalan kirjassa Henkilöstöjohtaminen : strateginen kilpailutekijä (Helsinki 2007) käsitellään mm. perehdyttämistä, samoin Harri Hietalan kirjassa Esimiehen käsikirja (Helsinki 2006). Vähän vanhempi kirja on Pirkko Kankaan kirjoittama Perehdyttäminen palvelualoilla (Hki 2003, 3. uud. p.). Kotimaisissa lehdissä olleita artikkeleja voi etsiä Arto-artikkeliviitetietokannasta, joka on käytettävissä HelMet-kirjastoissa. Hakusanoina voi käyttää esim. sanoja: perehdyttäminen, henkilöstökoulutus, työnopetus ja työpaikkakoulutus. Arto-tietokannasta...
Laulun nimi ei ole selvinnyt. Yleisradion Fono-tietokannasta löysin äänitteen, jolla on kansansävelmä nimeltä "Ei piru saa", mutta kysymyksessä on instrumentaaliesitys, joten siitä ei ole tässä apua. Samalla nimellä en löytänyt muita kappaleita. Todennäköisesti laululla on jokin toinen nimi tai muita nimiä. Lauluja pystyy jossain määrin etsimään laulun nimen ja alkusanojen perusteella, mutta jos sanat ovat laulun keskeltä, etsiminen ei aina onnistu eikä varsinkaan nyt, kun kirjastot ovat kiinni eikä laulukirjoja ja nuotteja pääse selailemaan.
Muistamanne sanoituksen kohta esiintyy kyllä esim. monessa 1900-luvun alun sanomalehdessä, jotka Kansalliskirjasto on digitoinut. Uusimmat avoimessa verkkokäytössä olevat lehdet ...
Laulu ei varmaankaan ole saanut nimeään Harjanteen Minttu-kirjojen mukaan.
Sen sijaan 1970-luvulla ilmestyneet Minttu-kirjat ovat näköjään inspiroineet vanhempia antamaan lapsilleen nimeksi Minttu tai Ville.
Nimien buumia elettiin 1980-luvulla, kuten väestörekisterikeskuksen etunimihausta ilmenee.
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Siksi nimet ovat varmaan tulleet lauluntekijänkin mieleen 1984.
