Kirjastopalvelun Aikuisten jatko- ja sarjakirjat 2005 teoksen mukaan sarjan järjestys on juuri esittämäsi mukainen, eri painoksissa jako on hieman erilainen:
Maastamuuttajat. 1958
Maastamuuttajat 1: Vanhassa maassa 1. 1974
Maastamuuttajat 2: Vanhassa maassa 2. 1974
Maastamuuttajat 3: Uuteen maahan 1. 1975
Maastamuuttajat 4: Uuteen maahan 2. 1975
Uuteen maahan 1-2 yhtenä niteenä 1959
Maastamuuttajat 5: Raivaajat 1. 1975
Maastamuuttajat 6: Raivaajat 2. 1975
Raivaajat 1-2 yhtenä niteenä 1960
Maastamuuttajat 7: Viimeinen kirje Ruotsiin. 1975
Kahdeksatta osaa ei ole, eikä sarjaan kuulu muista osia. (Mobergin kirjat Raskin perhe, Käytös alennettu, Uneton ja Anna meile maa muodostavat oman sarjansa.)
Keskeiset realismin edustajat suomalaisessa kirjallisuudessa ovat Minna Canth, Juhani Aho, Teuvo Pakkala ja Arvid Järnefelt.
Minna Canthin lyhyitä pienoisromaaneja ovat esimerkiksi Köyhää kansaa (1886) ja Salakari (1887).
Juhani Ahon tuotannossa suppeampia teoksia ovat mm. Papin tytär (1885), Papin rouva (1893), Yksin (1890) ja Helsinkiin (1889).
Teuvo Pakkalan teokset ovat jonkin verran pitempiä, mutta lyhyimmästä päästä ovat Vaaralla (1891) ja Elsa (1894).
Myös Arvid Järnefeltin Isänmaa-romaani (1893) on realimismia edustava klassikko.
Mikäli luettavan teoksen ei tarvitse olla romaani, niin kaikilta edellä mainituilta kirjailijoilta löytyy myös pitkiä novelleja ja novellikokoelmia.
Edellä mainittujen teosten saatavuuden voit tarkistaa...
Marie-Louise Breslausta (1856-1927) löytyi jonkin verran tietoja Internetistä:
Ranskaksi julkaistu kirja:
Marie-Louise Breslau
(toim. Kruger Anne-Catherine, Weisberg Gabriel P., Lepdor Catherine)
julk. Skira
ISBN 8884910730
joka on myynnissä ainakin verkkokauppa fnacissa ( http://www.fnac.com )
Verkkokauppa Kunstkopie.de ( http://www.kunstkopie.de ) myy mm. Marie-Louise Breslaun maalausten painokopioita, joista tässä yksi näyte: http://www.kunstkopie-server.de/static/motive/Dame-vor-dem-Spiegel-Mari… (kuva maalauksesta Dame vor dem Spiegel
Grove Art Online -tietokanta ei tunne Marie-Louise Breslau nimistä taiteilijaa.
Louise Breslau (1856-1927) nimellä löytyi Internetistä
William Hauptmanin kirjoittama englanninkielinen artikkeli http://...
Hei,
Sanakirjamääritelmän (mm. Wiktionary) mukaan vilttiketju on "vaihtoaitiossa istuvat pelaajat, jotka eivät saa peliaikaa (myös kuvaannollisesti)". Kyseessä voi olla rangaistustoimenpide, pelaajan sopimattomuus joukkueen pelitapaan tai vaikkapa lievä loukkaantuminen.
Sanonnan tausta viittaa lähinnä jääkiekkoon ajalle, jolloin peliä pelattiin ulkojäillä. Pelaajille, jotka eivät saaneet säännöllistä peliaikaa, oli vaihtopenkillä viltit koska erityisesti pakkasella ei tahtonut pysyä lämpimänä. Ketju viittaa tässä nimenomaan jääkiekkoketjuihin (eli kentällisiin). Hallien myötä myös kentälle pääsemättömät tarkenevat, mutta sanonta on jäänyt elämään. Hieman samantyyppinen ilmaus on "pukukoppipelaaja" eli...
Löysin Yle Areenasta kuunneltavaksi Vahtonen-sarjan, https://areena.yle.fi/audio/1-50956860. Radio- ja televisioarkisto Ritvasta löytyy useita kuunnelmaesitystietoja. Niitä voi selata Ritvassa, https://rtva.kavi.fi/program/searchAjax/?search=vahtonen.
Kauhu- ja kummituskirjoja on kokoelmissamme varmasti satamäärin, tarkkaa lukua on mahdoton sanoa jo määrittelyongelmienkin vuoksi: mikä on kauhua, mikä muuta jännitystä? Suosittuja kauhukirjoja nuorille ovat mm. Cantervillen kummitus (toim. Kerttu Manninen), Kauhujuttu-sarjan Joan Aikenin kirja Äänet, Mary Downing Hahnin teos Kunhan Helen tulee, Allison Princen kirja Ystäväni kummitus sekä Hugh Scottin Aaveranta. Kokeile vaikka näitä, lisää lukuvinkkejä voit etsiä esim. Marjo Hännisen teoksesta Vinkkejä kirjavinkkarille s.166-183.
Brittien paperihatut ovat perua muinaisten roomalaisten Saturnalia-juhlasta ('Saturnus-jumalan juhlat'), jota vietettiin 17.–23. joulukuuta ja joka oli sikäläinen vastine meikäläiselle joululle: "silloin oli pöydässä ruokaa ja maassa rauha, ja ihmisten kesken vallitsi hyvä tahto, lahjoja annettiin ja saatiin eikä töitä tarvinnut tehdä kenenkään".
"Saturnalia-juhlat olivat alun perin yksipäiväiset, mutta niin suosittu oli Saturnuksen juhlinta, että juhlat kestivät parhaimmillaan 7 päivää. Yksi syy juhlinnan suosioon lienee ollut se, että Saturnalia-juhlat olivat ainoa ajankohta jolloin Roomassa sai julkisesti pelata uhkapelejä. Kotona juhlinnassa keskityttiin rentoon yhdessäoloon kulta-ajan tasa-arvoisessa hengessä, paitsi että isännät...
Orma on vuonna 1934 suojattu sukunimi. Ormajärvi on Lammilla Kanta-Hämeessä. Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Orm-alkuiset nimet perustuvat ruotsin kielen sanaan käärme. Kirjan mukaan tavallisesti suomenkielisessä nimistössä Ormi- ja Orma-alkuiset nimet keskittyvät ruotsalaisalueille, ja ormi esiintyy lähinnä Etelä-Pohjanmaan murteessa, lähellä ruotsalaisasutusta. Mutta Ormi-nimiä esiintyy myös muutamassa suomenkielisessä pitäjässä. Järveen Tuuloksen Suolijärvestä laskee Ormijoki, ja Lammin murteessa tunnetaan punakoiso (sinipunakukkainen koiso, jolla on tulipunaiset myrkylliset marjat) nimellä ormiruoho. ”Jokin puhallustaudin tapainen sairaus hevosella” on saanut nimen ormitauti. Orma-sanan ei Lammilla olevan järven tapauksessa...
Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historiassa (BTJ, 2009) kerrotaan Émile Zolan (1840-1902) asemasta kirjallisuudenhistoriassa. Yleisen positivistisen suuntauksen vanavedessä Zola siirsi aikakauden ihanteet kirjallisuuteen, hänet mainitaan jopa naturalismin pääteoreetikoksi. Naturalistisen romaanin päähyveenä Zola pitää objektiivisuutta; todellisuudenkuvauksen tuli olla täsmällistä, konkreettista ja dokumentaarista ja romaanin tulisi toimia myös yhteiskunnallisten olojen muokkaajana.
Nana (1880, suom. 1930) on osa laajempaa romaanisarjaa Les Rougon-Macquart. Vartiainen mainitsee sen herättäneen aikanaan laajan keskustelun uskaliaan sisältönsä ja julman ihmiskuvauksensa vuoksi.
Lisää analyysiä Zolan kirjallisen tyylin...
Naisten nimitysten ja muiden feminiinisten ilmaisujen yleistävä käyttö on suomen kielessä selvästi harvinaisempaa kuin yleistävä maskuliinisuus. Morsiusparin tapaiset ihmisviitteiset yleistävät feminiini-ilmaisut ovat suorastaan äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia. Sukupuolineutraalit vihkipari ja hääpari ovat pikku hiljaa syrjäyttämässä vanhakantaista morsiusparia. Mitään selitystä sille, miksi tällaiseen poikkeukselliseen ilmaukseen on aikanaan päädytty, en valitettavasti onnistunut löytämään. Kenties tämä yksinkertaisesti heijastelee sitä, että entisinä aikoina avioliitto nähtiin sukujen välisenä sopimuksena, jossa morsian siirtyi vanhempiensa kotoa sulhasen luo. Morsiamen rooli häämenoissa oli muutenkin paljon sulhasen vastaavaa...
Vuonna 1887 kaupungin rakennuskonttorille annettiin tehtäväksi laatia jaotuskaava 30 hehtaarin suuruiselle Kallion alueelle. Suunnitelman lähtökohtana oli suorakulmainen ruutujärjestelmä pitkine yhdensuuntaisine katuineen, jotka loivat muusta nimistöstä poiketen nimet I–V linjat.Helsinkiin numeroidut linjat tulivat ilmeisesti Pietarista, jossa numeroituja linjoja on ollut jo 1700-luvulta lähtien.Ensilinja - Första Linjen ko 11; 1887 vahvistettiin Berghäll - Kallion vuokra-alueen jakosuunnitelmassa nimet lsta, 2dra, 3dje Linien ja 1890-luvulla lisäksi 4de, 5te, 6te Linien. Näiden suom. vastineiksi on merkitty karttaan Ensimmäinen, Toinen, Kolmas, Neljäs, Viides, Kuudes Linja. Kirjoitusmuodot 1-5 Linien vahvistettiin 1901 ja I-V Linjen - I-V...
Laulu on nimeltään "Sua hyväilen", ja sen on levyttänyt Seppo Hanski. Laulun on säveltänyt Roberto Livraghi ja suomenkieliset sanat ovat Juha Vainion. Laulun alkuperäinen nimi on Quando cade un fiore, joissakin lähteissä myös Quando cadu un fiore. Laulu alkaa: "Niin kuin linnun hennon rikkoutuneen lennon".
Laulun esitys löytyy "20 suosikkia" -sarjan cd-levyltä Hanski, Seppo: Dona, dona (Fazer Records, 1996) ja myös YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=Pi5zbjJdOwE). Suomenkieliset sanat löytyvät vihkosesta Toivelauluja : iskelmien aarreaitta : 72: 2 - 1967. Nuottia en onnistunut löytämään.
Kari Kinnunen lähetti minulle Spetroliittituotteista kirjoittamansa artikkelin Kivi-lehdestä ja antoi luvan välittää sen teille pdf:nä. Tuo artikkeli kiteyttää asian aika hyvin. Kirjallisuusviitteitä on tekstin seassa.
Tässä tulisi sitten erillinen lista kirjallisuusviittetä spektroliitteihin liittyen (kaikki artikkelit löytyvät Geologian tutkimuskeskuksen kirjastosta kirjastostamme)
1: Kinnunen, Kari 1969. Spektroliitti. Elanto 54 (5), 12-13.
2: Kasso, Tapani 1980. Ylämaan spektroliitti. Kultaseppien lehti 54 (5-6), 142-145, 156.
3: Virkkunen, Marjatta 1980. Spektroliitin ABC. Kultaseppien lehti 54 (5-6), 145-146.
4: Koski, Karl; Koski, Daniel 1980. Spectrolite : Finland's gem labradorite. Lapidary Journal 34 (7), 1476-1480, 1484.
5...
Suomessa yleisen kirjaston toimintaa ohjaa kirjastolaki Laki yleisistä kirjastoista | 1492/2016 | Lainsäädäntö | Finlex. Suomen perustuslain Suomen perustuslaki | 731/1999 | Lainsäädäntö | Finlex 12 § Sananvapaus ja julkisuus sanoo, että sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapauteen kuuluu siis oikeus esittää yleisesti ei-hyväksyttyjä mielipiteitä tai mielipiteitä, jotka loukkaavat muita ihmisiä. Sananvapaus ei ole kuitenkaan ehdoton. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan laeilla, joista Rikoslain 10 § on yksi.Alla viitteenä olevissa kahdessa opinnäytetyössä on pohdittu, milloin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy...
Hain turkkilaisia kirjailijoita Helmet haulla. Hakusanana turkinkielinen kirjallisuus. Aineisto rajaus kirjat, kielirajaus suomi, alkuteoksen kieli rajaus turkki. Järjestä valinta uusin ensin. Linkki Helmet hakutulokseen
Kuuluisimpina ja käännetyimpinä listalta löytyvät Orhan Pamuk, Kemal, Yashar ja Hikmet, Nazim. Tulokseen mahtuvat myös Somer, Mehmet Murat; Capan, Cevat ; Telli, Ahmed ; Akin, Gülten ; Sennur, Sezer ; Berk, Ilhan; Emre, Yunus; Toptas, Hasan Ali ja Sabahattun, Ali Linkki Helmet hakutulokseen.
Osa kirjailijoista kirjoittaa muulla kielellä kuin turkiksi tai kirja on suomennettu muusta kielestä esim. ranskasta tai englannista....
Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelmasta löytyy samantapainen sanonta Loimaalta: "Kuru kuru kuppiin vaivasten vattiin, se, joka antaa, joutuu kultaportin päälle, se, joka ei anna, joutuu rautaportin päälle." Hämeen kansan vanhat loitsut -kirja tuntee monta eri variaatiota tästä sanonnasta. Esim. Lopella tunnettiin lasten loru "Kuru, kuru kuppia, vaivasen nuppia, joka minut pettää, kuolkoon mettään."Tästä voitaisiin päätellä, että sanonta on ollut käytössä laajemminkin vähän erilaisina versioina.
Hämeen kansan vanhat loitsut (Salakirjat, 2016)
https://kaino.kotus.fi/korpus/sp/meta/loimaa/loimaa_rdf.xml
Amalia on latinalaistettu muoto goottilaisesta nimestä, jonka alkuosalla "amal" on merkitys 'työ, taistelutyö'. Sama sana sisältyy muun muassa itägoottien ruhtinassuvun Amelungien nimeen. Erityisesti Pohjois-Saksan ja Tanskan kuninkaalliset perheet ovat suosineet Amalia-nimeä. Ranskassa nimi tunnetaan muodossa Amélie, Englannissa nimen muotoja ovat Amely, Emily, Emmy ja Milly.
Amalia-nimi oli Suomen almanakassa jo 1740-luvulla. Nimipäivi oli 10.7. Tuona päivänä roomalaiskatolisessa kirkossa on kaksi pyhää Amaliaa. Vuonna 1777 nimi tuli uudelleen almanakkaan, tuolloin kuitenkin Amalian päivä oli 20.4. Nimi oli almanakassa vuoteen 1928, jolloin se poistettiin. Nimi palautettiin vuonna 1973, mistä lähtien nimi on ollut almanakassa 19.5....
Avohakkuun hyöty luonnolle lisääntyy, jos sen yhteydessä jätetään säästöpuita metsään kuolemaan ja lahoamaan. Kokonaisten runkojen säästämisen asemesta voidaan tässä hyödyntää tekopökkelöintiä. Tekopökkelö saadaan aikaan katkaisemalla puu 2-4 metrin korkeudelta. Katkaisu nopeuttaa lahoamista, jolloin saadaan nopeasti lisää lahoavaa puuta metsiin. Puunlatva jätetään korjaamatta, mikä lisää myös maalahopuuta. Tekopökkelö tehdään yleensä lehtipuusta, joka on monimuotoisuudelle arvokas, mutta taloudellisesti vähäarvoisempi kuin havupuut.
https://forest.fi/fi/artikkeli/kukkiva-avohakkuu-on-suuri-hyonteishotel…
https://www.metsagroup.com/fi/puunhankinta/kestava-kehitys/metsanomista…
https://www.storaenso.com/fi-fi/newsroom/news/2021/8/get-to-...
Hei!
Terho Itkosen kirjassa Uusi kieliopas vuodelta 2011 on esimerkkejä
astevaihtelusta: aarre-aarteen, ahti-ahdin jne. Siinä mainitaan, että
etunimet taipuvat usein astevaihteluttomina, siis Aarren, Ahtin ja Aikan (samoin esim. Tuuli-Tuulin eikä Tuulen).
