Riimusauvat olivat puisia keppejä, joihin on kaiverrettu koko vuoden kalenteri, kirkolliset juhlapäivät ja kuun merkit. Samaa sauvaa voitiin käyttää kalenterina useana vuotena. Riimusauvoja käytettiin Suomessa ajan seuraamiseen arviolta 1200-luvulta alkaen. 1700-luvulla oli jo saatavilla painettuja vuosittaisia almanakkoja ja riimusauvojen merkitys pieneni. Suomesta on löydetty parisataa riimusauvaa, niistä suurin osa on Kansallismuseossa.
Suomen viimeisen riimusauvan teki tiettävästi korpilahtelainen Mikko Vilpunpoika Hantula vuonna 1868. Riimusauvoja käytettiin vielä jonkin verran myös painettujen kalenterien aikakaudella. Tarkempaa tietoa Suomesta löytyneiden riimusauvojen ajoituksesta voisi löytyä Heikki Ojan teoksesta Riimut :...
Kielikello-lehden sivuilla todetaan tekstien otsikonnista: "Otsikon täytyy kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse ja mikä on tekstin tarkoitus ja näkökulma." https://www.kielikello.fi/-/otsikot-ojennukseen
Aino Suholan kirjassa Journalistisen kirjoittamisen perusteet (FinnLectura 2005) todetaan, että (lehti)otsikon täytyy olla naseva, mieluiten kolmen, neljän sanan mittainen. Mitä lyhyempi se on, sitä helpompi se on taittaa sivulle joko lyhyeksi uutiseksi tai monen palstan jymyjutuksi. Otsikon olisi hyvä asettua riville tai kahdelle. Silloin otsikkoa on tiivistettävä. Verbi on helppo jättää pois, varsinkin jos se on vaivattomasti tekstiyhteydestä arvattavissa.
Kaivattu kirja saattaisi olla Annie Hawesin Extra virgin : elämää Ligurian oliivilehdoissa. Sisarusten myöhempiä vaiheita käsitellään sen jatko-osissa Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö.
Hait eivät yleisen tieteellisen käsityksen mukaan nuku aivan kuten ihmiset tai muut eläimet, mutta niidenkin on aktiivisten jaksojen välillä vietettävä pitkin päivää eripituisia mutta ilmeisesti verrattain lyhyehköjä lepojaksoja. Vuonna 2016 tutkijat onnistuivat näkemään valkohain, joka näytti lepäävän useiden minuuttien ajan lähes täysin liikkumattomassa tilassa osin vahvan virtauksen avittamana. Tällaisille hailajeille tyypilliseen tapaan se ui suu auki ja laski veden poskilihastensa avulla kidusten kautta ulos.
On totta, että monien hailajien on pysyteltävä jatkuvassa liikkeessä, jotta ne kykenisivät hengittämään. Kaikkiin lajeihin tämä ei kuitenkaan päde. Esimerkiksi sitruunahailla, riuttahailla,...
Vuonna 2007 suomeksi ilmestynyt Kolmastoista kertomus (The thirteenth tale, 2006) on toistaiseksi ainoa englantilaiselta Diane Setterfieldiltä julkaistu kaunokirjallinen teos.
Ennen kaunokirjailijaksi ryhtymistään Setterfield toimi kirjallisuudentutkijana erikoisalueenaan 1800- ja 1900-lukujen ranskankielinen kirjallisuus, etenkin Andre Gidé, joka oli myös hänen tohtorinväitöskirjansa aihe (Mise en abyme, retroaction and autobiography in the early works of Andre Gide, 1993).
Mm. Suomen kielen perussanakirja (1990) antaa kuurnalle kaksi merkitystä: "1. pitkä ja kapea syvennys, kouru, uurre, ura, vako K. laudan syrjässä 2. pitkänomainen, päältä avoin astia t. johto, kouru, kaukalo, ränni." Ensimmäisen selityksen pohjalta kuunnelmassa annettu merkitys tuntuisi sopivalta eli sanaa voisi käyttää myös pakaravaosta puhuttaessa.
Yhdestäkään murresanastosta en sanaa onnistunut löytämään, joten sana ei tässä merkityksessä välttämättä ole millekään murrealueelle tyypillinen.
Kysyimme asiaa evijärveläisiltä, heidän mukaansa paikannimen pääte saattaa juontua seuraavasti:
- juontuisi ruotsin sanasta snår, joka tarkoittaa pensaikkoa, tiheikköä, vesakkoa tai pöpelikköä
- snåri (sanotaan snoori) on murretta ja milla- tarkoittaa ' välissä oleva', myös murretta (sanasta mellan)
- Luultavasti vanhaa suomenkieltä. Noor tarkoittaa pohjoista ja taas söör eteläistä. vanhoissa kartoissa näitä on paljon, esim. Söörmarkku, Noormarkku. (mark=maa)
- Rammasnoorissa on ehkä asunut joku sen niminen henkilö
- Evijärven järven nimi Mörtin kartassa 1709 oli vielä "Noor" tarkoittaen pohjoista Lappajärveä, jolloin kirjalliset merkinnät tehtiin ruotsiksi jossain kaukana vaikkapa Vaasan Korsholmassa. Kartoittajat ja muut...
Aivan tuommoista vertailua en löytänyt. Asiaa joutuu tutkimaan monesta eri lähteestä. Kenties vertailua voisi pyytää Kuluttajalehdeltä. https://kuluttaja.fi/yhteystiedot/
Yle uutiset on pyytänyt 2018 Autoliittoa laskemaan, mitä auton omistaminen maksaa. Alle 20 000€ maksavan auton:" Kustannukset nousevat noin 5 000 euroon vuodessa, jos huomioon otetaan auton arvonalenema. Viiden vuoden aikana kustannukset ovat laskelman perusteella bensiiniautolla noin 25 4000 ja dieselillä vajaat 26 700 euroa." Yle 27.1.2018 Nykyään kustannukset ovat varmasti nousseet tuosta.
Iltasanomien jutussa 2009 on vertailtu sen aikaisia autokuluja julkisen liikenteen käyttöön. "Jos asut alueella, jossa julkinen liikenne toimii hyvin ja luovut...
Et ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen nousevaan intonaatioon ja narisevaan puhetapaan. Yle kirjoitti aiheesta jutun jo lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013. Silloin tutukija Johanna Vaattovaara arveli, että puhetapa saattaa olla keino ilmentää naisellisuutta. Samalla vähän lapsekkaalla puhetavalla voidaan viestiä myös tuttavuutta ja läheisyyttä. https://yle.fi/uutiset/3-6434290
Vuonna 2020 tehtiin tutkimus, jossa havaittiin suomalaisten naisopiskelijoiden puhekorkeuden nousseen selvästi 1990-luvulta 2020-luvulle tultaessa. Korkeammalta puhuminen saattaa aiheuttaa ongelmia puheen tuottamiseen, mikä kuuluu esimerkiksi puheen narinana. Tarkkaa syytä nyt havaittuun puhekorkeuden nousuun ei ole vielä tutkittu, mutta...
Maria Vaara syntyi Kuhmossa 29.12.1931 ja kuoli Oulussa 23.6.1992. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Käpylän yhteiskoulusta 1953 ja toimi kirjastonhoitajana ja opettajana Kainuussa 1953-1970. Oulussa hän asui vuodesta 1977 lähtien. Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon hän sai 1976. Vaara kirjoitti romaaneja, runoja ja kuunnelmia. Hänen teosluettelonsa löydät helpoiten sivulta http://www.ouka.fi/kirjasto/itsenkir.htm#VaaraM
SKS:n julkaisemassa teoksessa Suomen kirjailijat 1945-1980 löytyy Vaarasta lisää henkilötietoja, teosluettelo (ei kattava) sekä arvosteluosasto (kirja-arvosteluluettelo).
Suomalaisia naiskirjailijoita käsittelevässä teoksessa Sain roolin johon en mahdu (SKS 1989) on myös käsitelty Maria Vaaraa ja hänen tuotantoaan.
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään vastausta. Suomen rahat arviohintoineen 2008 -teoksen mukaan vuoden 1934 20 markan kolikon myyntihinta vaihtelisi 3 ja 140 euron välillä rahan kunnon mukaan. Eri sävyisistä rahoista tai niiden arvosta ei ollut mainintaa.
Kannattaisi ehkä kysyä asiaa Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä:
http://www.snynumis.fi/
kyllä, kirja palautuu Arabianrantaan. Espoo ei saa kelluttaa Helsingin kirjoja, joten ne palautuvat.
Sen sijaan Ison Omenan kirja jää Haukilahteen. Espoo ja Vantaa kelluttavat kokoelmiaan, mikä tarkoittaa, että niitä ei tarvitse palauttaa. Siis Espoo ei palauta myöskään vaikkapa Tikkurilaan kuuluvaa kirjaa.
Kellutus vähentää kuljetuksen tarvetta ja kokoelmat muuttuvat pikku hiljaa asiakaskunnan näköisiksi.
Koska asiakkaat eivät palauta ja lainaa kirjoja tasaisesti, joihinkin kirjastoihin kertyy kirjoja ja toisista hyllyt tyhjenevät. Tällöin pitää lähettää kirjoja laatikoittain kirjastosta toiseen. Tätä sanotaan tasapainottamiseksi.
Kyseessä on Eeva Kilven runo "Kun mummot kuolevat" kokoelmasta Animalia vuodelta 1987. Runo kuuluu sikermään "Mummografiaa" ja runo alkaa tosiaankin näin: "Kun mummot kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää...".
Runo löytyy myös muun muassa seuraavista teoksista:
Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot, toimittaneet Satu Koskimies ja Juha Virkkunen (1996)
Vuodet kuin kuiskauksia, toimittanut Aino Räty-Hämäläinen (1995 )
Pää tallella : runoja ikääntyville,toimittaneet Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, kuvittanut Virpi Talvitie (2008 )
Lähde:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=find2&sesid=1308570276&ulang=…
Jos saippua- tai sampootuotteessa on tällainen vaaraa osoittava standardilauseke R52/53, se tarkoittaa, että yksi tai useampi tuotteen ainesosista on haitallinen vesiympäristölle sinne päätyessään. Kotona käytettynäkään tällainen tuote ei ole täysin vailla ympäristövaikutuksia: vaikka viemärivesi johdetaankin ensin vedenpuhdistamoon, osa siihen huuhtoutuneista aineista päätyy lopulta luontoon.Ympäristöystävällisiin valintoihin pyrkivän kuluttajan kannattaakin suosia EU-ympäristömerkittyjä tuotteita, joissa vaarallisten aineiden käyttöä on vähennetty.
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32014D0893&from=EN
https://ec.europa.eu/environment/archives/ecolabel/pdf/marketing/brochures/fi/soaps_shampoos_fi.pdf...
"Elefanttimarssi" perustuu ilmeisesti ranskalaiseen lastenlauluun "Un éléphant se balançait". Laulun alkuperästä ei ole varmuutta, mutta se on peräisin ainakin 1800-luvun puolivälistä. Elefantit ovat sittemmin lyöttäytyneet yhteen monella kielellä. Tästä voi lukea ja kuulla joitakin versioita: https://www.mamalisa.com/?t=e_family&c=111
Kyseinen runo on suomennettu useampaankin kertaa. Valter Juvan suomennos löytyy teoksesta ”Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta” (WSOY, 1926) nimellä ”Krenatöörit”, ja se menee näin:
”Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.”
Eino Leinon suomennos löytyy teoksesta ”Maailman kannel” (Otava, 1913) nimellä ”Sotaveikot”, ja se menee näin:
”Päin Ranskaa urhoa kaks samoaa,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Majapaikan kun Saksassa kerran he saa,
alas painuu pää molemmanki.”
Myös Yrjö Jylhä on suomentanut runon, ja se löytyy esimerkiksi kokoelmasta ”Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa” (WSOY, 1967) nimellä ”Krenatöörit”.
Hei!
Terho Itkosen kirjassa Uusi kieliopas vuodelta 2011 on esimerkkejä
astevaihtelusta: aarre-aarteen, ahti-ahdin jne. Siinä mainitaan, että
etunimet taipuvat usein astevaihteluttomina, siis Aarren, Ahtin ja Aikan (samoin esim. Tuuli-Tuulin eikä Tuulen).
Hei,
Ramppi tarkoittaa näyttämön etureunaa eli parrasta. Ramppikuumeeksi esiintymisjännitystä sanotaan todennäköisesti, koska oireet voivat muistuttaa kuumetta, kuten sykkeen kiihtyminen, hikoilu, huimaus sekä vapina, myös mm. kuumat aallot kehossa sekä kasvojen kuumotus.
Sana lienee käännöslaina ruotsin sanasta "rampfeber", vaikka nykyään yleisempi lienee scenskräck (vrt. eng. stage fright).
Hei, lähetimme kysymyksesi eteenpäin, Kotimaisten kielten keskukseen (Kotus). Sieltä vastattiin näin:
"Suomen murteiden sanakirja (lyh. SMS) tuntee sanan jyrkämä (siis yhdellä k:lla) jyrkän mäen merkityksessä Tietoja tästä sanasta on tosin vain vähän, ainoastaan Kemistä ja Alatorniosta (Nurmosta Etelä-Pohjanmaalta on lisäksi yksittäinen tieto suksessa olevan kohouman merkityksessä).
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=jyrkämä&sms_id=SMS_3072deb7edb8b3ad7db347ce91be7dce
Kajaanissa asunut ja monien oululaisten kanssa yhteistyötä tehnyt Lönnrot tunsi hyvin myös pohjoisia murteita, joten hän lienee napannut sanan sanakirjaansa (1874–1880) muodostamansa sukujyrkkämä-sanan perusosaksi. Vanhemmissa sanakirjoissa...
