Kaarina on Katariinan ja Katarinan vanha muunnos, joka yleistyi 1920-luvulla ja oli hyvin suosittu 1940- ja 1950-luvuilla. - Katariina on peräisin kreikan Alkatherinee-sanasta, joka merkitsee alati puhdasta (katharós = puhdas, siveä). Latinankielinen muoto oli aluksi Katerina tai Katharina. Monilla kristikunnan pyhimyksillä on ollut tämä nimi. Katarina on almanakassa ensi kerran vuonna 1859 - Katariina esiintyy siellä vasta vuonna 1950. - Kaarinan vanhempi nimiasu Carina, Caarina esiintyy jo 1600-luvun kalentereissa.
Mainitut nimet ovat kristikunnan suosituimpia naistennimiä. Kaarinan kirkosta Turun lähistöllä periytyy myös vastaava paikannimi.
Lähteitä: Uusi suomalainen nimikirja, Lempiäinen, Suuri etunimikirja, Vilkuna, Etunimet
"Huudeilla" juontaa amerikanenglannin slangisanasta "hood". Hood on tässä yhteydessä lyhenne neighbourhoodista, jonka voi kääntää esimerkiksi lähiseuduksi tai naapurustoksi. Alunperin hood on tarkoittanut erityisesti afrikkalaisamerikkalaisten vähävaraisia asuinalueita yhdysvaltalaisissa kantakaupungeissa.
Lähde: https://www.bloomberg.com/news/articles/2012-08-27/nabe-or-hood-a-brief…
Juice Leskinen vapautettiin armeijasta mielenterveydellisistä syistä. Antti Heikkinen kirjoittaa Juice-elämäkerrassaan Risainen elämä asiasta näin: "-- 1974 oli pakko marssia mielenterveystoimistoon hakemaan armeijastavapauttamispapereita. Masennus ei johtunut Juicen mukaan vääristä elämäntavoista -- mutta maailman ahdistavuus teki pahaa." Kirjassa (s. 191) on kuva Leskisen 16. joulukuuta 1974 päivätystä kutsuntatodistuksesta, jonka mukaan hänet on "lääkärintarkastusohjesäännön 300.99 nojalla vapautettu palvelemasta vakinaisessa väessä rauhan aikana ja siirretty nostoväen II luokkaan". Tuohon aikaan käytössä olleen tautiluokituksen mukaan numerotunnus 300.99 merkitsi "luonteen sairaalloisuutta" (persona pathologica).
Toimittajan tehtävä kirjassa on yleensä erilainen kuin kirjoittajan, vaikka on toki mahdollista, että myös toimittaja kirjoittaa jotakin kirjaan. Toimittajan täsmällinen tehtävä vaihtelee varmasti tapauskohtaisesti. Tieteellisissä teoksissa toimittajalta vaaditaan erilaisia asioita kuin vaikkapa kaunokirjallisen novellikokoelman toimittajalta. Tämä selostus pohjautuu omaan kokemukseeni asiasta sekä alla oleviin lähteisiin.
Joskus toimittaja saattaa olla se, jolta koko kirjan julkaisemisen idea lähtee liikkeelle. Ja toisinaan toimittaja saattaa vaikka itse kustantaakin kirjan. Toisaalta usein kirjan aihe on jo enemmän tai vähemmän valmiina, ja toimittajaksi pyydetään jotakuta, jolla on tietoa ja osaamista kirjan aiheesta. Toimittajia...
Kirjoittajan nimi on Uuno Pekka Kekäläinen. Kuopion kaupunginkirjaston ylläpitämästä bibliografiasta Aapeli ja muita tuttavia : Pohjoissavolaisten kirjailijoiden bibliografia vuoteen 1990
( http://www.kuopio.fi/kirjasto/BIBLIO/biblk.htm ) löytyy seuraavat tiedot:
KEKÄLE, PIETARI
Uuno Pekka Kekäläinen
metallimies
10.5.1896 Joroinen (Leppävirta) - 6.2.1976 Savonlinna.
Vht työjohtaja Kekäläinen.
Holhoojat teurastaja Fabian Mutikainen ja Helena Mutikainen.
Leppävirta, Varkaus -1920.
Valkoinen kosto. Kirj. Uuno Kekäläinen. 1922. /D/ [D = draama, näytelmä]
Kuningas-uni. Seuranäytelmä viidessä kuvaelmassa. H:linna 1930. Hämeen kansa. 70 s. (Seuranäytelmiä. 17.)
Näin elämme keväästä syksyyn. 1931. /D/
Tanssiva satama. Kirj. Uuno Kekäläinen....
Aarre Karénin suomalaisittain eksoottinen syntymäpaikka selittyy sillä, että hänen isänsä Artturi Karén oli lähetystyöntekijä. Artturi Karén ja hänen vaimonsa Irene (o.s. Tengström) olivat Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen pitkäaikaisia Japanin-lähettejä. Karénit toimivat lähetystehtävissä Japanissa vuosina 1922-28, 1931-36 ja 1954-60; vuodet 1938-45 Artturi Karén oli Japanissa yksin.
Lähteet:
Kohta kukkii kirsikkapuu : sata vuotta lähetystyötä Japanissa
Lauri Koskenniemi, Evankeliumi Japaniin : Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen lähetystyön kotimainen toiminta 1896-1939
Suomen teatterit ja teatterintekijät
”Kotakennääntie” tulee luultavasti Äänekoskella sijaitsevasta salmesta eli Kotakennäänsalmesta tai salmen pohjoisrannalla olevasta kumpareesta, jonka nimi on Kotakennää. ”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että jälkiosa on genetiivimuoto sanasta ”kennäs”, jonka merkitys on ’töyry, kumpare’. Paikallisen perimätiedon mukaan alueella on asunut aikoinaan saamelaisia, jotka ovat asuneet kumpareella. Siksi osa ”kota” viitannee saamelaisten asumukseen, vaikka sillä on myös yleisempi merkitys ’vene-, verkko- tai nuottakatos’.
Osuuskuntien nimien yhteydessä esiintyi joko kirjainlyhenne i.l. tai r.l. - jos jostain on silmiin osunut i.i., se lienee painovirhepaholaisen työtä: Osuusliike Imatra oli kuitenkin Imatra i.l. (ks. Kalervo Peitsalo, Tipasta Imatraksi : osuusliike Imatra i.l. 1902-1952).
Nämä lyhenteet liittyivät jäsenten lisämaksuvelvollisuudeksi kutsuttuun vastuuseen. Jos osuuskunnassa jäsenet eivät olleet henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan veloista, kyseessä oli osuuskunta ilman lisämaksuvelvollisuutta (i.l.). Jos jäsenen kuului vastata säännöissä määrätyn lisämaksuvelvollisuuden rajoissa henkilökohtaisesti osuuskunnan sitoumuksista, kyseessä oli rajoitettu lisämaksuvelvollisuus (r.l.). (Osuuskuntalaki 247/1954)
Tässä lastenosaston muuttokirjavinkkejä:
Gleeson, Libby : Anni ja Lasse (kuvakirja tunteista, kun paras kaveri muuttaa pois). Karisto, 2006
Jalonen, Riitta : Aatos ja Sofian sorsapuisto (kouluikäiset Aatos ja Sofia joutuvat eroon, kun Sofia muuttaa pois). Tammi, 2014.
Koppens, Judith: Kaula pystyyn, kirahvi! (kirahvi on muuton jälkeen uusi kaveriporukassa). Lasten Keskus, 2014
Louhi, Kristiina: Tompan uusi koti (muutto maalle, rakennusprojekti muutettaessa vielä vähän kesken). Tammi, 2014
Pelliccioni, Sanna: Onni-poika saa uuden ystävän (Onni-poika saa uuden naapurin iranilaispoika Aramista). Minerva, 2012
Pere, Tuula: Sanni ja laatikkopäivät (Sanni on juuri aloittamassa koulun, kun perhe päättääkin muuttaa). | Wickwick, 2014
Rieckhoff,...
Tuohityöoppaita on viime vuosina julkaistu useitakin. Tuohitöiden huollosta niistä ei juurikaan löydy ohjeistusta. Kaiketi ajatuksena on, että luonnonmateriaali saa patinoitua sellaisenaan.
Hiljattain suomennetussa ruotsalaisen Emma Dahlqvistin kirjassa Tuohi : punonta, levytekniikka, taittelu (Gummerus, 2020) annetaan kuitenkin joitakin vinkkejä tuohitöiden hoitamisesta. Tuohi on elävä materiaali ja se muuttuu ja kuivuu ajan myötä. Dahlqvist toteaa, että paras tapa hoitaa tuohiesineitä on käyttää niitä. Käsistä tarttuva rasva pitää tuohen pehmeänä ja notkeana.
Välillä tuohi kaipaa silti huolenpitoa. Tuohityötä voi silloin tällöin pyyhkiä haaleaan veteen kostutetulla rievulla, jotta se pysyy puhtaana. Jos tuohessa on...
Kustannus-Mäkelän Banaani-sarjassa on lastenkirjoja eritasoisille lukijoille. Kirjan kannessa oleva värillinen banaani kertoo, millaiselle lukijalle kirja on tarkoitettu. Kustantajan tiedoissa kerrotaan, että
Vihreä banaani = Kirjasarja lukemista aloittaville
Sininen banaani = Kirjasarja juuri lukemaan oppineille
Punainen banaani = Kirjasarja vähän enemmän lukeville
Keltainen banaani = Kirjasarja sujuvasti lukeville
Lisäksi sarjaan kuuluu PLUS banaanisarja, jossa on tarinan lisäksi tietoa ja tehtäviä, esimerkiksi matemaattisia tehtäviä alkuopetusikäisille.
Kirjasarjaa on arvioitu blogissa http://julaer.blogspot.fi/2013/05/banaanisarja-kirpun-matka-maailman.ht… mm. näin:
Vaikeustaso etenee asteittain ja sen voi huomata juonen...
On olemassa ikivanha laajalle levinnyt uskomus (mm. useisiin Välimeren maihin, kuten Kreikkaan, Turkkiin, Egyptiin) ”pahan silmän" voimasta (Kreikassa ’Baskania’). Se on jonkinlainen negatiivinen voima, jota kaikki kantavat enemmän tai vähemmän itsessään. Esim. kateellisten ihmisten katseen uskotaan tuovan kirouksen (sairauden tms.) ihmisille, jotka ovat altistuneet tuolle ”pahan silmän” vaikutukselle.
Monet kreikkalaiset kantavat kaulallaan tai ranteessaan amulettina pientä lasista sinistä silmää (= ’mataki’) suojautuakseen ”pahan silmän” vaikutukselta. Tämä amuletti heijastaa takaisin ”pahan silmän” voiman. Myös sinisellä värillä on suojaava vaikutus.
Löysin kuvan korusta, jossa on sininen silmä, mutta kalastusaluksen kuvia, joissa on...
Nimet Päivi, Päivikki, Päivä Suomen almanakassa kaikki 16.6 v:sta 1950. Päivikki oli siinä jo tätä ennen 1929-49 30.6. yhdessä vastaavan miehennimen Päiviön kanssa. Päivikki on vanhalla -kki päätteellä muodostettu etunimi, joka aikoinaan luotiin ilmeisesti Päiviön rinnalle.
Myöhemmin almanakkaan Päivikin rinnalle tulivat Päivi ja Päivä. Näistä Päivi on suosituin, 1969 se oli suosituin alle 10-vuotiaiden tyttöjen nimistä, 1975 se oli jäänyt toiseksi. Päivi-nimen suosion huippu on ohitettu, sillä 1986 se oli vasta 17 sijalla.
Nimet tuovat mieleen auringonpaisteen ja kuvastavat siten toivetta, että lapsen elämänpolku olisi onnellinen ja valoisa.
Lähteet:Pentti Lempiäinen/Suuri etunimikirja ja Kustaa Vilkuna/Etunimet
Sekä myyrät että rotat ovat jyrsijöihin kuuluvia nisäkkäitä.
Myyriä on Suomessa useita eri lajeja. Yleisimpiä myyrälajeja ovat metsämyyrä ja peltomyyrä. Ne ovat hyvin pieniä nisäkkäitä, jotka painavat noin 15-80 grammaa. Myyrälajeista suurin on vesimyyrä, joka voi painaa jopa 300 grammaa. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran rottaa. Vesimyyrän häntä on kuitenkin aina selvästi ruumista lyhyempi, sillä on huomaamattomat pienet korvat, hyvin tylppä kuono, pienet silmät ja tummanruskea, lähes musta turkki. Sekä rotta että vesimyyrä pitävät vedestä ja osaavat uida. Myyrät ovat pääasiassa kasvinsyöjiä.
Suomessa elävä rottalaji on isorotta. Se on vesimyyrän kokoinen, mutta sillä on vaaleampi turkki ja pitempi...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Senja” on karjalainen muunnos kreikkalaisesta nimestä ”Ksenia”, jonka merkitys on ’vieras, vieraanvarainen’. Se oli Suomessa yleinen jo 1800-luvulla, mutta suosio lisääntyi 1900-luvulla, jonka aikana nimi annettiin noin 5 000 tytölle.
Senja on tullut Suomessa almanakkaan ortodoksisen kirkkokunnan kunnioittaman Pyhittäjä Ksenian muistopäivän kohdalle vuonna 1950. Nimestä on lukuisia muunnoksia, mm. lyhentymä Seni, joka mainitaan ortodoksisessa kalenterissamme Senjan rinnalla Ksenian muunnoksena, sekä Senia. Senjaa on käytetty paljon juuri Itä-Suomessa ortodoksisilla alueilla, mistä se on levinnyt muualle Suomeen.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun...
Vaikeita aiheita huumorilla höystettynä:
Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa
Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
D. B. C. Pierre: Vernon God Little (vain englanniksi)
Lisäksi Burroughs on kirjoittanut teoksen "Kuivilla", joka on hyvin vastaavanlainen kuin "Juoksee saksien kanssa". Burroughs käsittelee vaikeita ja erikoisia juttuja myös kertomuskokoelmissaan "Mahdolliset sivuvaikutukset" ja "Maagista ajattelua".
Jonas Gardellin useimmat teokset ovat oikeastaan tätä kategoriaa. Esimerkiksi Jonas Gardellin "Kummajainen astuu kehiin" käy läpi omaelämäkerrallisesti koulukiusaamista ja kasvamista...
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) sanakirja kertoo, että viita tarkoittaa: tiheä nuori lehtipuumetsikkö, tiheikkö, vesakko.
Sanonta on ylätyylinen. Kielitoimiston sanakirja
Runo on Eeva Kilven, löytyy kokoelmasta Runoja 1972-1976. WSOY 1978. s. 12
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
Suomen sanojen alkuperä (etymologinen sanakirja 1: A -K) -kirjan mukaan kemi tarkoittaa eri murteissa joko ketoa, kenttää, tannerta, huonosti kasvaa niittyä tai veteen sortunutta jokiäyrästä tai korkeaa, kuivaa, kumpuista heinämaata, jossa kasvaa mm. katajapensaita. Viimeksi mainittuun merkitykseen liittyvät luultavasti myös nimet Kemi ja Kemijoki ja -järvi, ja ehkä myös Kemiö.
