Viime vuonna on ilmestynyt mainio kirja 1970-luvusta nimeltään Reilusti ruskeaa, tekijänä Minna Sarantola-Weiss (WSOY). Tuon ajan ruokakulttuuria on esitelty kirjassa 70-luku tarjottimella, tekijänä Christina Aalto (Schildt 2002). Muodista ja muotoilusta löytyy esim. kirjasta Muodon kuvat 1960-1990, toimittanut Juliana Balint (Tietopuu 1991) ja nuorisokulttuurista kirjassa Täältä tulee nuoriso: 1950-1979, toimittanut Kaj Häggman ( WSOY 2006). Lähiöelämää on tutkittu mm. seuraavissa kirjoissa: Matti Kortteinen: Lähiö, tutkimus elämäntapojen muutoksesta (Otava 1982), Kotikaduilla, kaupunkilaiselämää 1970-luvun Helsingissä (Edita 1990) ja Riitta Astikainen: Elämää lähiössä (Helsingin Sanomat 1997) sekä Riitta Hurme: Suomalainen lähiö...
Kaukolainausjärjestelmä on tarkoitettu palvelemaan kansalaisia, joten lähtökohtana on hyödyntää sen mahdollisuuksia, ei estää sen käyttöä. On kuitenkin totta, että osassa kirjastoissa noudatetaan jyrkähköjä sääntöjä, joiden mukaan omista kokoelmista löytyviä ei pyydetä kaukolainaksi. Jotkut eivät myöskään lähetä kaukolainaa, jos aineisto löytyy pyytäjän kirjaston kokoelmista. Sääntöjen taustalla on pyrkimys minimoida postituskuluja, jotka paksujen kirjojen tapauksissa ovatkin melkoinen kustannuserä. Parilla kaukolainalla kun ostaa jo uuden kirjan.
Minusta kannattaa kuitenkin aina yrittää. Selitä omassa kirjastossasi tilanne ja vetoa kiireelliseen tarpeeseen - niin itse tekisin. Ei voi taata, että kaukolainaus onnistuu, mutta yrittämättä ei...
Osoitteesta http://www.helsinki.fi/sup/suomenkieli/ohjeet.pdf löytyvä ”Tutkiva suomen kielen opiskelija: ohjeita seminaarityöskentelyyn ja tutkielmantekoon” (Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, 2008; s 39) sanoo asiasta näin:
”Periaatteena on, että lähdekirjallisuutena käytetään aina ensipainosta, jolloin
painosta ei tarvitse lähdeluettelossa mainita. Mikäli teoksesta on kuitenkin ilmestynyt
uudistettu tai korjattu laitos, on suositeltavaa käyttää sitä ja merkitä tiedot lähdeluetteloon
(esim. "3., uudistettu p."), heti teoksen nimen jälkeen. Jos kirjan uusintapainos
on muuttamaton, merkintää painoksesta ei tarvita.”
Ensisijaisesti pitäisi siis käyttää ensimmäistä painosta. Ymmärtäisin tuon kuitenkin niin...
Christian Gröönroos on kirjoittanut ainakin seuraavat teokset:
Hyvään palveluun. 1987, Miten palveluja markkinoidaan. 4.p. 1987, Nyt kilpaillaan palveluilla. 4.uud.p. WS 1998, Palvelujen markkinointi. 1981, Strategic management and marketing. 1982, Tehosta yrityskuvaasi. Kiinteistöalan koulutussäätiö 1996 ja yhdessä Pirjo Ståhlen kanssa teoksen Knowledge management. WS 1999.
Elisa Juholin on puolestaan kirjoittanut teoksen Sisäinen viestintä. Infoviestintä 1999
Internetistä löytyy aiheesta ainakin seuraavaa:
osoitteessa http://staff.oamk.fi/~pesillan/tiedottaminen.html on Pertti Sillanpään lyhyt alustus, sen lopussa on lähdeluettelo.
Hakupalveluista http://www.evreka.fi ja http://www.google.com/ ja http://query.kolumbus.fi/ kannattaa myös...
Kyseisten lastenlaulujen tekijätiedot ovat seuraavat:
Tossu ja sukka (ne tirkistää...), sävel ja sanat Soili Perkiö
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4828543
Titi tyy (Talitintit lentää lintulaudalle), sävel ja sana Kaija Eerola ja Inkeri Ruokanen
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.5212171
Maijan karitsa (Maijall’ oli karitsa), englantilainen kansansävelmä, suom. sanat Samppa Asunta
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.5163537
Loppuleija, sävel Soili Perkiö, sanat Hannele Huovi
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.5063008#componentparts
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
http://www.fono.fi/
Monet taiteilijat ja näyttelyt hyödyntävät tietotekniikkaa mm. tuomalla vuorovaikutteisia näyttölaitteita julkisiin tiloihin. Esim. Oulussa UBI-näyttöjen Katugalleriassa esitellään digitaalisia uusmedianäyttelyitä:
http://www.ubioulu.fi/katugalleria
Näyttelyiden aiheet eivät kuitenkaan näytä liittyvän ubiikkiin yhteiskuntaan.
Aihetta käsitteleviä taiteilijoita näyttää olevan vaikea hakemalla löytää. Ehkä pääsisit alkuun tämän teoksen avulla:
Digitaalinen kulttuuri / Charlie Gere [et al.]
Oman kokemukseni mukaan maito on aika ikävä aine, joka liimaa sivut tehokkaasti kiinni toisiinsa.
HÖYRYTTÄMINEN (iso kattila on kätevin) on ikivanha konsti, joka voi vesiliukoisiin aineisiin tehotakin. Kirjan sivujen höyryttäminen vaatii kuitenkin varovaisuutta ja jälkitoimia (kuivaus ja suuren painon alla suoristaminen), joten siihen tuskin kannattaa ihan vähästä ryhtyä. Jos kuitenkin kirja on korvaamaton, höyryttäminen tai lämpimässä vedessä LIOTTAMINEN (jos sivut ovat vain esimerkiksi yhdestä kulmasta kiinni toisistaan) on ehkä kokeilemisen arvoinen keino. Tärkeintä on yrittää välttää koko kirjan kostuminen, se ei tee hyvää rakenteelle.
Tätä ohjetta voisivat kollegat täydentää omilla hyvillä konsteillaan.
Heikki Poroila
HelMet-...
Käsityksesi on oikea. Vuoden 1928 edustajanpalkkiolain mukaan kansanedustajille maksettiin palkkaa vain valtiopäivien ollessa koolla. Tämä muuttui vuoden 1947 edustajanpalkkiolaissa 328/1947, annettu 30.4.1947. Silloin määriteltiin edustajanpalkkio kiinteäksi vuosipalkkioksi, jota maksettiin kuukausittain.
Keisari Nikolai II:n 26.1.1897 antaman asetuksen perusteella farmasianoppilaan opiskelu kesti 1,5 - 3 vuotta, minkä jälkeen hän saattoi valmistua farmasianopiskelijaksi. Farmasianopiskelija saattoi edelleen valmistua proviisoriksi opiskeltuaan 1,5 - 3 vuotta lisää. Ks. Suomalainen Wirallinen Lehti 29.3. 1897.Ks. myös Keisarin julistus farmaseuttisesta opetuksesta Aleksanterin yliopistossa, Suomalainen Wirallinen lehti 29.3.1897.
Nykysuomen sanakirja (WSOY 1992) määrittelee avainsanan näin: sana, jonka avulla jk ongelma, salakirjoitus tms. on ratkaistavissa. Kuvainnollisessa merkityksessä esim. Työ on tämän hetken avainsana.
Suomen kielen perussanakirja (Valtion painatuskeskus 1990) lisää näihin vielä: erik.: sana, jonka avulla etsitään tietoa julkaisuista, tietopankeista tms.
FitzGeraldin mukaelman on suomentanut ainakin Toivo Lyy teoksessa Omarin malja - uusia Omar Khaijamin nelisäkeitten suomennoksia (Kustannusosakeyhtiö Aura 1945, runo XCII). Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut Omar Khaijamin runoja eri lähteiden pohjalta, nämä käännökset puolestaan löytyvät teoksesta nimeltä Malja ja mennyt maine (Basam 1999).
Kuten Hämeen-Anttila (1999: 130) toteaa, Omarin nimellä kiertävät runot eivät ole varsinaisesti Omarin omia runoja, vaan FitzGerald on muokannut tekstiä vapaasti, yhdistellyt säkeitä eri runoista ja toisinaan jopa lisäillyt itse sepittämiään säkeitä. FitzGeraldin kääntyämät runot eivät siten ole käännöksiä vaan mukaelmia, sillä hänen käännöksensä eivät vastaa hänen käyttämänsä käsikirjoituksen...
Viherlaakson kirjastosta löytyy paperisilppuri. Silppurilla voi kuitenkin silputa vain pari A4-kokoista paperia kerralla, joten suuren määrän silppuaminen on hidasta. Silppurin säiliö voi myös täyttyä, joten suosittelen käymään kirjastossa silloin, kun henkilökunta on paikalla. Joissain kirjastoissa on myös isompi tuhottavien paperien säiliö, esimerkiksi Ison omenan ja Lippulaivan kirjastoissa.Viherlaakson kirjaston verkkosivut: https://helmet.finna.fi/OrganisationInfo/Home#84795
Tunnusluku tehdään asiakkaalle ensimmäisen kerran kirjastossa. Henkilöllisyys tarkistetaan. Tunnusluvun voi tämänjälkeen vaihtaa netin kautta. Ota kuvallinen henkilöllisyystodistus mukaan.
Italia-saksa sanakirjaa lähinnä olisivat usean kielen sisältävät Eurosanakirjat, jotka ovat hieman suppeita ja hankalampia käyttää, kuin tavallinen sanakirja, mutta ehkä aloittelijalle riittäisivät. Kannattaa käydä kysymässä lähimmästä kirjastosta.
Kirjastojen määräykset myöhästymismaksuista löytyvät kirjastojen käyttösäännöistä ja maksuista.
Kirjastoaineiston lainaus on maksutonta, mutta aineistosta jota ei eräpäivään mennessä ole palautettu on kuitenkin mahdollista periä myöhästymismaksuja, joiden suuruus vaihtelee eri kirjastoissa. Eri kirjastojen maksuja löydät kirjastojen kotisivuilta, joita löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kunnankirjastot/
Voisikohan kyse olla viisiosaisesta Tonttu- sarjasta vuodelta 1999.
Sarjan tarina kertoo tontusta joka asuu yksin mökissään metsän keskellä. Tarina oli Marjut Hjeltin, piirrokset Jaana Aallon ja sarjan oli toimittanut Maija Koivula. Musiikin sarjaan oli tehnyt Jari Sirniö.
Ainakaan pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmista ei löydy kyseistä sarjaa, eikä monista ohjelmista edes dvd:tä/videota välttämättä koskaan julkaistakaan. Mutta laita ihmeessä palautetta Ylelle, että lähettäisivät sen uudelleen! Tässä Ylen palautesähköpostiosoite: ohjelmapalaute@yle.fi.
Etsimääsi muistuttaa myös Viktor Rydbergin joululauluksikin sävelletty runo Tonttu, josta löytyy ainakin Martta Wendelinin kuvittama samanniminen kuvakirja vuodelta 1945. Runo kertoo...
En löytänyt tarkempaa tietoa kyseisestä ryijystä näillä tiedoilla. Yleisesti ottaen ryijyjen myyntihinnat ovat erittäin alhaisia niihin käytettyyn työhön ja materiaaliin nähden. Huutokaupoissa isokokoistenkin ryijyjen myyntihinnat liikkuvat pääsääntöisesti 50-200 euron välimaastossa, yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Puolen vuosisadan ikäkään ei näytä tuovan suurta lisäarvoa. Ryijyjen arvostus on ainakin joidenkin näkemysten mukaan nousussa, joten ehkä hinnatkin ovat nousussa?
Kauppahintoja voi tutkia kirjastossa esim. Helanderilla huudettua -kirjoista https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/search?p_p_id=searchResult_WAR_…
2010-luvulla Helanderilla huudettua -luetteloita ei ole enää julkaistu paperimuodossa, vaan...
Englanniksi on ilmestynyt jo noin 134 Sweet Valley High -kirjaa, suomennettuja on kesäkuussa 2000 32 osaa. Suomennosmäärää kannattaa tiedustella suoraan kustantajalta; heinäkuussa 2000 ilmestyvät osat 33-35 ja lokakuussa 2000 osat 36-38.
Kirjojen suomalainen kustantaja on Otava, jonka nettisivuilta http://www.otava.fi löydät lisää tietoja Sweet Valley High -kirjoista sekä hyödyllisiä linkkejä. Sweet Valley High -sivut osoitteessa http://www.otava.fi/svh/index.html
Englanniksi ilmestyneiden kirjojen luettelot löytyvät esimerkiksi osoitteesta: http://www.fortunecity.com/millenium/sweetvalley/250/svh/index.html Viralliset Sweet Valley Hihg -sivut ovat osoitteessa http://www.randomhouse.com/sweetvalley/
William Sleatorin nuorten tieteisromaanissa Sokkeloportaikko (WSOY 1988) Peter on suljettu valtavaan sokkeloportaikkoon. Hän löytää portaikosta neljä muutakin nuorta, kaikki orpoja. Vähitellen heille alkaa paljastua, miksi heidät on eristetty tähän epäinhimilliseen rakennukseen.
Vuoden 2002 lainaustilastomme mukaan 25 lainatuimman kirjan joukkoon sijoittui vain kolme lastenkirjaa: J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan kolme ensimmäistä osaa (H.P. ja Azkabanin vanki, H.P. ja viisasten kivi, H.P. ja salaisuuksien kammio). Satujen lainauksesta ei saa eriteltyä tietoa lainausrekisteristämme. Suosituimmista saturomaaneista voimme toki antaa mutu-tietoja, mutta tarkkoja lainauslukuja meillä ei ole.
